usko on henkilökohtainen asia. sitä ei pitäisi tuputtaa liikaa kellekään, mutta siitä on hyvä puhua ja uskosta on hyvä kertoa muille ihmisille. jokainen uskoo omalla tavallaan, se juuri tekeekin uskosta niin kovin henkilökohtaisen.
mutta millaista on sitten oikea usko? onko sellaista ainoaa oikeaa tapaa uskoa? ei varmaankaan, mutta Luoja sen yksin tietää.
mutta minun ajatukseni on se, että vaikka jokainen kokee esimerkiksi synnyn omalla tavallaan ja pitää ehkä eri asioita syntinä ja toisia taas ei... niin minusta jos on oikeasti ottanut Jeesuksen elämäänsä seurakunnan edessä niin pitäisi silloin se uskovaisuus olla muussakin kuin puheissa ja sanoissa. teoissa, jokapäiväisessä elämässä.
minusta on kummallista että moni tuntemani ihminen on ns. uskossa, mutta sitten käytös kuitenkin kertoo jotain ihan muuta. esimerkiksi toisten ihmisten arvostelu milloin päin kasvoja ja milloin selän takana - se ei minusta kuulu kenenkään ihmisen käytökseen, vielä vähemmän sellaisen joka kertoo olevansa syvästi uskovainen. en epäile etteivätkö jollain tapaa olisikin uskossa, mutta ei Jumalaa pidä pitää pelinappulanaan eikä vastaavana.
en kirjoituksellani tarkoita tuomita ketään, se ei todellakaan ole päämääräni. tarkoitus on vain nostaa näitä ajatuksia esille, ja ehkä laittaa ihmisiä miettimään asioita myös tältä kantilta. moni varmaan tietää, mistä puhun, vaikka en tämän pitemmin jaksakaan asiasta kirjoittaa. muuten taitaisi mennä paasaamiseksi, ja sitä en nyt tahdo tehdä.
hyvää syksyn jatkoa kaikille!
mutta millaista on sitten oikea usko? onko sellaista ainoaa oikeaa tapaa uskoa? ei varmaankaan, mutta Luoja sen yksin tietää.
mutta minun ajatukseni on se, että vaikka jokainen kokee esimerkiksi synnyn omalla tavallaan ja pitää ehkä eri asioita syntinä ja toisia taas ei... niin minusta jos on oikeasti ottanut Jeesuksen elämäänsä seurakunnan edessä niin pitäisi silloin se uskovaisuus olla muussakin kuin puheissa ja sanoissa. teoissa, jokapäiväisessä elämässä.
minusta on kummallista että moni tuntemani ihminen on ns. uskossa, mutta sitten käytös kuitenkin kertoo jotain ihan muuta. esimerkiksi toisten ihmisten arvostelu milloin päin kasvoja ja milloin selän takana - se ei minusta kuulu kenenkään ihmisen käytökseen, vielä vähemmän sellaisen joka kertoo olevansa syvästi uskovainen. en epäile etteivätkö jollain tapaa olisikin uskossa, mutta ei Jumalaa pidä pitää pelinappulanaan eikä vastaavana.
en kirjoituksellani tarkoita tuomita ketään, se ei todellakaan ole päämääräni. tarkoitus on vain nostaa näitä ajatuksia esille, ja ehkä laittaa ihmisiä miettimään asioita myös tältä kantilta. moni varmaan tietää, mistä puhun, vaikka en tämän pitemmin jaksakaan asiasta kirjoittaa. muuten taitaisi mennä paasaamiseksi, ja sitä en nyt tahdo tehdä.
hyvää syksyn jatkoa kaikille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
JOO, IHAN ASIJAA PUHUT
naiselle naiselta
Ajattelen täällä sitä, miten keskeistä uskossa on se että kylmenee, lämpenee, inhimillinen valtaa alaa ja taas uudistutaan, sen kaltaista on elämässä taisteleminen, taistelu väsyminenkin.
Mutta että mitä JEssus ajattelisi jos
eläisi kanssamme, olisko hän hiljainen kuulijna keskusteluissamme emmauksen tiellä ja häipyy kun kinastelemme.
kannattaako keskittyä herran asiaaan vai että kaikki muu taistelu vie mielenkiinnon ja huomion,
on selvää että ihmisiä olemme, emmekä toisille aseta ansoja siihen että kas kun et ole täällä rimaa ylittänyt vieläkään,
on pahin mitä huomasin et
pitää itteensä ulkokultaisesti mukana, että antaisi hyvän vaikutelman- että ei ole kaukana herrasta, mutta todella meitä viedään erämaasta taivaisiin ajattele sellaisia juoma- keitaita. Aina joskus tulee elämään eteen kausia...
armo on kannattanut, olen huomannut