Hei!
Olen sama heppu joka on tänne kirjoittanut tuon "Miten tää voi olla mahdollista"-ketjun aloituksen. Olen nyt edistynyt asioissa vähän, sillä olen oikeasti löytänyt itsestäni merkityksellisiä asioita.
Olen tajunnut, että identiteettini on niin homomiesmäinen, että on kestänyt kauan ennen kuin olen ymmärtänyt mikä mättää. Miksi tuntuu etteivät muut näe minua minuna, miksi sosiaaliset tilanteet ahdistavat, elämä turhauttaa, yms... Olen luullut että sisäisesti olen nainen koska pidän miehistä ja vain miehistä rakkaudellisessa mielessä. Noh, tämä on selkiyttänyt asioita hurjasti - naisena en voi olla sitä mitä olen itselleni saatikaan muille (varsinkaan miehelle jonka ehkä joskus löydän). En nimittäin osaa edes kuvitella että olisin miehelle "nainen". Se en ole minä.
Tämän takia persoonallisuuteni on hyvin hajanainen - identiteettini olisi selkeämpi jos pitäisin naisista koska heterot ovat kuitenkin enemmistö ja muut (tietämättömät) ihmiset luulevat että jos on transmies, pitää naisista. Tästä johtuu että (vaikken olekaan "tullut kaapista ulos" transsukupuolisena) AISTIN sen miten muut ihmiset pitävät minua lesbona. Se ei tunnu hyvältä sillä se on TAAS yksi asia lisää niihin asioihin, että minua pidetään sellaisena joka en ole. Eli taidan siis kuulua vähemmistön sisäiseen vähemmistöön? Nice :P
Ja silti joskus mietityttää että olenkohan vain vähän "tärähtänyt". Pitäisi ehkä mennä tutkituttamaan pää...
Mutta kiitos kun sain avautua ja jos jaksoit lukea ;D
Olen sama heppu joka on tänne kirjoittanut tuon "Miten tää voi olla mahdollista"-ketjun aloituksen. Olen nyt edistynyt asioissa vähän, sillä olen oikeasti löytänyt itsestäni merkityksellisiä asioita.
Olen tajunnut, että identiteettini on niin homomiesmäinen, että on kestänyt kauan ennen kuin olen ymmärtänyt mikä mättää. Miksi tuntuu etteivät muut näe minua minuna, miksi sosiaaliset tilanteet ahdistavat, elämä turhauttaa, yms... Olen luullut että sisäisesti olen nainen koska pidän miehistä ja vain miehistä rakkaudellisessa mielessä. Noh, tämä on selkiyttänyt asioita hurjasti - naisena en voi olla sitä mitä olen itselleni saatikaan muille (varsinkaan miehelle jonka ehkä joskus löydän). En nimittäin osaa edes kuvitella että olisin miehelle "nainen". Se en ole minä.
Tämän takia persoonallisuuteni on hyvin hajanainen - identiteettini olisi selkeämpi jos pitäisin naisista koska heterot ovat kuitenkin enemmistö ja muut (tietämättömät) ihmiset luulevat että jos on transmies, pitää naisista. Tästä johtuu että (vaikken olekaan "tullut kaapista ulos" transsukupuolisena) AISTIN sen miten muut ihmiset pitävät minua lesbona. Se ei tunnu hyvältä sillä se on TAAS yksi asia lisää niihin asioihin, että minua pidetään sellaisena joka en ole. Eli taidan siis kuulua vähemmistön sisäiseen vähemmistöön? Nice :P
Ja silti joskus mietityttää että olenkohan vain vähän "tärähtänyt". Pitäisi ehkä mennä tutkituttamaan pää...
Mutta kiitos kun sain avautua ja jos jaksoit lukea ;D
Vastaukset 8
Vanhimmat
löytänyt itsesi jo nuorena, ei tosiaan ole yksinkertasta olla transihminen ja homo... Moni tajuaa sen vasta oltuaan vuosia naimisissa, jos silloinkaan. Joillain taas käy niin, että on prosessiin lähtiessä hetero ja sen jälkeen homo, tai toisinpäin.
Transsukupuolisten seksuaalista suuntautumista ei ole koskaan tutkittu virallisesti. Mutta täälläkin on joskus arvioitu ettei tuo "tavisten" jakauma (90/10%) täsmää transsukupuolisilla. On esitetty että seksuaalinen suuntautuminen olisi jopa 50/50%. Älä siis ihmettele seksuaalista suuntautumistasi, olet se mikä olet.
"Ja silti joskus mietityttää että olenkohan vain vähän "tärähtänyt". Pitäisi ehkä mennä tutkituttamaan pää... "
Edelleen totean, että et ole tärähtänyt, etkä tarvitse pään tutkituttamista siinä mielessä. :)
Olet lyhyessä ajassa saanut hienosti ajatuksesi selkenemään. Älä pelästy epävarmuuden tunteita, niitä kokee jokainen pitkin prosessia. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettetkö tietäisi mitä oikeasti haluat. Muutos vain pelottaa ja se kuuluu asiaan.
Tsemppiä sinulle.
Nyt vaan taas tuntuu että kaikki kaatuu päälle. :(( Tuntuu kuin vieraantuisin kaveresitani ja jotkut heistä luulevat että olen lesbo! Siis nainen ja lesbo. Miten saan muutettua ulkonäköäni poikamaiseksi muttei lesbomaiseksi? Siis ei lesboudessa mitään, mutta kun olen miehistä kiinnostunut.. tai oikeammin nyt aseksuaali.
Tuntuu että olen väärinymmärretty ja kaikkien oudoksuma. :(( Todella paha mieli nyt.
Kun en vain osaa olla muuta kuin olen..
Jos käytät miesten vaatteita, miesten deodorantteja/partavesiä ja kävelet kuin mies ja puhut kuin mies, se saattaa hyvinkin auttaa.
Tosin vielä parempi olisi vaan suoraan kertoa heille ettet voi olla lesbo kun oot mies, mutta tee kuten parhaimmaksi näet.
Mut samanlaisia fiiliksiä olen kokenut, kuten varmaan kaikki ts-jätkät. Että ole vaan rohkeesti oma itsesi. Se palkitaan kuitenkin ajan kanssa kun tuollaset väärinymmärrys-jutut helpottuu ja katoaa :)
Lesboksi luuleminen ennen testolle pääsyä on ihan yleistä. Se on vaan pakko kestää.
En usko, että miehekkäästi pukeutuminen, käveleminen jne auttaa asiaa, ellet sitten ole erityisen läpimenevä. Miehekkäästi käyttäytyviä ja miehekkäältä näyttäviä naisia luullaan automaattisesti lesboksi, ihmiset kun harvemmin osaavat epäillä transsukupuolisuutta.
Olisi varmasti helpointa, jos uskaltautuisit kertomaan kavereillesi. Siihen se lesboksi luuleminen loppuisi.
olen samoilla linjoilla ,itse olen kertonut ,että tytömäinen tyylini johtuu naishormoneista ja testin perusteella vahvasti olen nainen .ja siihen homksi tai pervoksi luuleminen loppui .tulen hyvin toimeen naapurien kanssa ja he hyväksyvät minut enemmän naiseksi,eli jos on hame päällä tai pitkäthousut eivät tuijota ja naiset kun hommaan jotain uutta kyselevät näitä tytsyjen juttuja. äh olikohan edes kirjoitettu aiheesta ,åh ai mun pitää jäk jäk
Just lopetin edellisen ketjus lueskelun, helvetin hyvä homma että pääsit jotenkuten jaloilles.