Kiusaamiseni alkoio toisella luokalla. Silloin minua syyteliin pyyhekumen varastamisesta, jonka olin kuulemma varastanut silloiselta luokkakaverilta ja, johon olin kuulemma tuupertanut kaikenlaista, jotta se näyttäisi omalta. Tosiasiassahan olin ostanut sen kaupasta äitini kanssa.Myöhemmin oltuani äskeisen kiusaajan kanssa taas samalla luokalla, tuli pyöräily kilpailut. Nyt oli kyse siitä, että millä kulkuvälineellä lähtisin kotiin, joten vastasin, että pyörällä. Noin 20 kilometriä! Silloisen luokan täytyi hirnua ja opettajakin, joka oli oikeastaan silloisen ala-asteen rehtori, hymyili mukana sanomatta sanaakaan. Sen jälkeen hän soitti äidilleni, että "täällä on tyttö itkukurkussa, joka haluaisi pästä kotiin" ja niin äitini tuli hakemaan minua.
Sitten muutimme toiselle paikkakunnalle ja minun oli vaihdettava ala-astetta. Tällä kertaa minusta keksittiin pilkkanimi Ufo karsastavan silmäni takia, joka on nykyään korjattu silmäleikkauksella. Sitä jatkui yhdeksänteen luokkaan asti. Kuudennen luokan keväänä oli luokkasormuksen hankinta ja alunperinkin silloisen luokkakaverin piti hoitaa se asia, mutta sitten yks kaks hän pyysikin minua hoitamaan sitä ja suostuin, mutta se menikin metiköille. Juuri ennen päättäjäispäivää olin ihastunut erääseen poikaan, joka oli silloisella luokallani. Kaikkihan siitä saivat tietää ja sen kuultuaan hän sanoi minua tyhmäksi. Eräs silloinen toinen luokkakaverini sanoi, että "he yrittävät susta vain pilaa".
Yläasteella alkoi syrjiminen, jota tytöt harrastivat. Silloisen luokan pojat pitivät minulle seuraa vaikka minua sanottiin sekä yläasteen kauneimmaksi että vammaseks, noloks ja homoks vaikka olen sukupuoleltani nainen. Se asia selvitettiin ja he kuulemma yrittivät sitä, että sanoisin heille, jotain takaisin.
Sitten köksän tunnilla sain pistokokeeseen nelosen ja siitähän minulle luokan priimus saarnasi. no enpä ollut lukenut koko kokeeseen. kiusattiin minua muutenkin köksän tunnilla. siitä miten söin ja join. joku saattoi osoitella minua ja nauraa minulle. siitä alkoi lintsaaminen. sen jälkeen en enää viihtynyt koulussa. sain, jopa liikunnasta vapautuksen kun jouduin yksin hortoilemaan pitkin erään pikkukaupungin metsäteitä. vähän aikaa jo luulin eksyneeni sinne. sitten minu valittiin luokan luottamusoppilaaksi ja siinäkin opettaja epäili olevan hienovaraista kiusaamista.
sitten pääsin erityiskouluun ja kiusaamiseni vain paheni. silloisella luokalla oli poika, joka sekä haukkui minua ufoksi että talloi varpaitteni päälle, löi nyrkillä päähän, potki minua jalkojeni väliin ja lopulta kuristi minua.
rehtori tiesi asiasta siitä että hän potki mutta antoi minun ymmärtää että minun pitäisi ymmärtää potkijaani koska sillä menee huonosti kotona. musiikkitunnilla taas minua laitettiin laulamaan muotitietoista vaik en ollut mitenkään muodikas tai vaik mulla ei ollut hyvää laulutaitoa. sitten sain siitä kuitenkin ensimmäisen ysin tokkariini. sitten minut laitettiin koulumme presidenttiehdokkaaksi ajamaan kiusattujen asiaa. meidän piti esitellä itsemme luokkamme edessä ja silloin se ns. "bestikseni", jonka kans olin myöhemmins samas amikses, kirjoitti lapulle että menevä, siksi että sanoisin sen ääneen. ja niin minä sanoin, josta sitten sain kuulla, että "et sä nyt kyllä todellakaan mikään menevä ole!" arvatkaa vaa nolottiko? "bestikseni" tavallaan laittoi minut valehtelamaan. ja valehtelemisesta puheen ollen normaalissa koulussa oli eräs muija, jonka kans oltiin ala-asteella ihan hyvät kaverukset mutta yläasteella hän käänsi minulle selkänsä sanoen, että minä olisin valehtelija vain siksi kun kaveerasin erään tytön kanssa joka vasta valehtelikin.
noh amiksessa se helveti taas alkoi. sen alkaessa pyksi luokkani pojista työnsi minua olkapäätäni vasten jalallansa vasten auton ovea. olimme auton sisällä. siinä muiden nähden. kukaan ei tainnut sanoa mitään.
myöhemmin olin ihastunut taas erääseen poikaanjoka oli samalla linjalla minun ja "bestikseni" kanssa. näin heidät yks päivä kävelevän käsi kädessä vaikka kummatkin taisivat silloin olla varattuja. ehkäpä he yrittivät tehdä minust mustasukkaisen ja siinä onnistuivatkin kun samana iltana haukuin "bestistäni" huoraksi parvekkeella kun näin hänen menevän pihalla. noh hän tuli minulle huutamaan kurkkusuorana, että "haluutko turpaa! ootkohan huora itse!" ja minä tietenkin hiljennyin ja nolostuin. sen jälkeen pistin hänen kanssaan välit poikki ja nyt hän kyselee kovasti kuulumisiani yhteiseltä kaveriltamme.
eikä se potkiminen siihen loppunut. ammattikoulussakin minua eräs tyttö potki kerran eikä silloisen ns. "bestikseni" edes puolustanut minua vaikka oli siinä vieressä ja tämä tyttö joka minua potki oli luokkamme tukari!
entinen "bestikseni" kuulemma nykyään opiskelee jossain kun minulla on jo vakio työ paikka, josssa olen ollut 3-4 vuotta. lomat pyörii ja palkkaa tulee kohtuullisesti. siitä jää jopa säästöönkin! minulla on kaksio joka on enemmän kuin mitä etsin ja olen kuulemma pidetty niin naisten (se on naisvaltainen paikka) kuin ja varsinkin miesten keskuudessa. minulla on pomo joka ymmärtää minua täysin ja minua pidetään siellä ahkerana, tunnollisena ja hirvittävän ystävällisenä työntekijänä. niin ne ajat muuttuu...
Sitten muutimme toiselle paikkakunnalle ja minun oli vaihdettava ala-astetta. Tällä kertaa minusta keksittiin pilkkanimi Ufo karsastavan silmäni takia, joka on nykyään korjattu silmäleikkauksella. Sitä jatkui yhdeksänteen luokkaan asti. Kuudennen luokan keväänä oli luokkasormuksen hankinta ja alunperinkin silloisen luokkakaverin piti hoitaa se asia, mutta sitten yks kaks hän pyysikin minua hoitamaan sitä ja suostuin, mutta se menikin metiköille. Juuri ennen päättäjäispäivää olin ihastunut erääseen poikaan, joka oli silloisella luokallani. Kaikkihan siitä saivat tietää ja sen kuultuaan hän sanoi minua tyhmäksi. Eräs silloinen toinen luokkakaverini sanoi, että "he yrittävät susta vain pilaa".
Yläasteella alkoi syrjiminen, jota tytöt harrastivat. Silloisen luokan pojat pitivät minulle seuraa vaikka minua sanottiin sekä yläasteen kauneimmaksi että vammaseks, noloks ja homoks vaikka olen sukupuoleltani nainen. Se asia selvitettiin ja he kuulemma yrittivät sitä, että sanoisin heille, jotain takaisin.
Sitten köksän tunnilla sain pistokokeeseen nelosen ja siitähän minulle luokan priimus saarnasi. no enpä ollut lukenut koko kokeeseen. kiusattiin minua muutenkin köksän tunnilla. siitä miten söin ja join. joku saattoi osoitella minua ja nauraa minulle. siitä alkoi lintsaaminen. sen jälkeen en enää viihtynyt koulussa. sain, jopa liikunnasta vapautuksen kun jouduin yksin hortoilemaan pitkin erään pikkukaupungin metsäteitä. vähän aikaa jo luulin eksyneeni sinne. sitten minu valittiin luokan luottamusoppilaaksi ja siinäkin opettaja epäili olevan hienovaraista kiusaamista.
sitten pääsin erityiskouluun ja kiusaamiseni vain paheni. silloisella luokalla oli poika, joka sekä haukkui minua ufoksi että talloi varpaitteni päälle, löi nyrkillä päähän, potki minua jalkojeni väliin ja lopulta kuristi minua.
rehtori tiesi asiasta siitä että hän potki mutta antoi minun ymmärtää että minun pitäisi ymmärtää potkijaani koska sillä menee huonosti kotona. musiikkitunnilla taas minua laitettiin laulamaan muotitietoista vaik en ollut mitenkään muodikas tai vaik mulla ei ollut hyvää laulutaitoa. sitten sain siitä kuitenkin ensimmäisen ysin tokkariini. sitten minut laitettiin koulumme presidenttiehdokkaaksi ajamaan kiusattujen asiaa. meidän piti esitellä itsemme luokkamme edessä ja silloin se ns. "bestikseni", jonka kans olin myöhemmins samas amikses, kirjoitti lapulle että menevä, siksi että sanoisin sen ääneen. ja niin minä sanoin, josta sitten sain kuulla, että "et sä nyt kyllä todellakaan mikään menevä ole!" arvatkaa vaa nolottiko? "bestikseni" tavallaan laittoi minut valehtelamaan. ja valehtelemisesta puheen ollen normaalissa koulussa oli eräs muija, jonka kans oltiin ala-asteella ihan hyvät kaverukset mutta yläasteella hän käänsi minulle selkänsä sanoen, että minä olisin valehtelija vain siksi kun kaveerasin erään tytön kanssa joka vasta valehtelikin.
noh amiksessa se helveti taas alkoi. sen alkaessa pyksi luokkani pojista työnsi minua olkapäätäni vasten jalallansa vasten auton ovea. olimme auton sisällä. siinä muiden nähden. kukaan ei tainnut sanoa mitään.
myöhemmin olin ihastunut taas erääseen poikaanjoka oli samalla linjalla minun ja "bestikseni" kanssa. näin heidät yks päivä kävelevän käsi kädessä vaikka kummatkin taisivat silloin olla varattuja. ehkäpä he yrittivät tehdä minust mustasukkaisen ja siinä onnistuivatkin kun samana iltana haukuin "bestistäni" huoraksi parvekkeella kun näin hänen menevän pihalla. noh hän tuli minulle huutamaan kurkkusuorana, että "haluutko turpaa! ootkohan huora itse!" ja minä tietenkin hiljennyin ja nolostuin. sen jälkeen pistin hänen kanssaan välit poikki ja nyt hän kyselee kovasti kuulumisiani yhteiseltä kaveriltamme.
eikä se potkiminen siihen loppunut. ammattikoulussakin minua eräs tyttö potki kerran eikä silloisen ns. "bestikseni" edes puolustanut minua vaikka oli siinä vieressä ja tämä tyttö joka minua potki oli luokkamme tukari!
entinen "bestikseni" kuulemma nykyään opiskelee jossain kun minulla on jo vakio työ paikka, josssa olen ollut 3-4 vuotta. lomat pyörii ja palkkaa tulee kohtuullisesti. siitä jää jopa säästöönkin! minulla on kaksio joka on enemmän kuin mitä etsin ja olen kuulemma pidetty niin naisten (se on naisvaltainen paikka) kuin ja varsinkin miesten keskuudessa. minulla on pomo joka ymmärtää minua täysin ja minua pidetään siellä ahkerana, tunnollisena ja hirvittävän ystävällisenä työntekijänä. niin ne ajat muuttuu...
Vastaukset 2
Vanhimmat
kiusattiin minua koulumatkoillakin, kuten ei aina annettu istumapaikkaa bussissa vaik sitä pyysin. kerran tein niin, että erään suomen-ruotsalaisen tytön laukkujen päälleku se ei suostunut siirtämään niitä.
Wau :O olet kestänyt kyllä todella paljon elämäs aikana! :O onnea sinulle vain että nyt on hyvä elämä meneillään ja näin :)