Koska jollekin pitää saada purkaa mietteitä uusien perheenjäsenten elosta, niin ajattelin vuodattaa ajatuksiani tänne. On ollut niin positiivisia kokemuksia tämän foorumin käyttäjistä, joten edelleenkin luotan teihin =)
Kissanpentuveljekset ovat asustaneet meillä nyt vajaan viikon, ja luonnollisesti sydämeni pakahtuu onnesta! Tällä on kuitenkin se huonompikin puolensa, olen nimittäin lähes hysteerisen huolissani pikkuisteni terveydestä, vaikkei mitään ongelmia olekaan (löysähköä ulostetta lukuunottamatta). Veljekset ovat pirteitä ja leikkivät keskenään kuin viimeistä päivää, minäkin mielelläni osallistun heidän ilonpitoonsa =)
En uskaltais jättää pieniä yksin edes pieneksi hetkeksi, vaikka tiedän, että mitään vaaraa/hätää ei ole. Kun olen käynyt kaupassa tms. olen jättänyt heidät yhteen huoneeseen, jossa on varsin turvallista asustella. Silti kiirehdin kotiin, enkä osaa muuta ajatellakaan. Tiedän, ylireagoin =)
Meidän veljeksistä toinen on pienikokoisempi ja väkisinkin vertaan kaikkia hänen tekemisiään vantterampaan veljeensä. Isompi kun tykkää ruuasta ihan hirveästi, syö usein ja paljon karrallaan, pikkuruisellekin ruoka maistuu moitteetta mutta pelkään, että "isoveikkansa" hotkii hänenkin ruokansa. Miten varmistaisin, ettei näin käy? Onko tavallista, että saman pentueen kisut ovat eri kokoisia?
Olisi ihanaa saada joltakulta positiivisia ajatuksia, tahtoisin nauttia kisujen äippänä täysin rinnoin mutta huolehdin ihan liikaa. En kyllä ilmeisesti mahda sille mitään... :-/
Onko kellään muulla samankaltaisia aatteita kissanhoidosta vai olenko ainoa lajissani? ;-)
Kissanpentuveljekset ovat asustaneet meillä nyt vajaan viikon, ja luonnollisesti sydämeni pakahtuu onnesta! Tällä on kuitenkin se huonompikin puolensa, olen nimittäin lähes hysteerisen huolissani pikkuisteni terveydestä, vaikkei mitään ongelmia olekaan (löysähköä ulostetta lukuunottamatta). Veljekset ovat pirteitä ja leikkivät keskenään kuin viimeistä päivää, minäkin mielelläni osallistun heidän ilonpitoonsa =)
En uskaltais jättää pieniä yksin edes pieneksi hetkeksi, vaikka tiedän, että mitään vaaraa/hätää ei ole. Kun olen käynyt kaupassa tms. olen jättänyt heidät yhteen huoneeseen, jossa on varsin turvallista asustella. Silti kiirehdin kotiin, enkä osaa muuta ajatellakaan. Tiedän, ylireagoin =)
Meidän veljeksistä toinen on pienikokoisempi ja väkisinkin vertaan kaikkia hänen tekemisiään vantterampaan veljeensä. Isompi kun tykkää ruuasta ihan hirveästi, syö usein ja paljon karrallaan, pikkuruisellekin ruoka maistuu moitteetta mutta pelkään, että "isoveikkansa" hotkii hänenkin ruokansa. Miten varmistaisin, ettei näin käy? Onko tavallista, että saman pentueen kisut ovat eri kokoisia?
Olisi ihanaa saada joltakulta positiivisia ajatuksia, tahtoisin nauttia kisujen äippänä täysin rinnoin mutta huolehdin ihan liikaa. En kyllä ilmeisesti mahda sille mitään... :-/
Onko kellään muulla samankaltaisia aatteita kissanhoidosta vai olenko ainoa lajissani? ;-)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi! Mulla oli ihan sama tilanne pari kuukautta sitten kun sain pennun. Hermoilin koko ajan että sattuuko sillä aikaa jotain kun olin poissa, töissä tai kaupassa. Meidän pikkuiselle sattui heti toisena päivänä tulonsa jälkeen pikkuinen onnettomuus, joten siitä se mun hermoilu alkoi, en uskaltanut jättää häntä ollenkaan yksin, mutta pakko se oli jossain vaiheessa. Ja kun tuli kotiin huomasi että kunnossahan se pentu on. Vähitellen aloin uskaltaa jättää pidemmäksikin aikaa pennun yksin. Kannattaa varmistaa ettei asunnossa ole mitään suurempia vaaroja, aina voi tietysti jotain sattua, ainakin kun on pentu kyseessä joka tutkii poikkeuksetta lähes kaiken mitä talosta löytyy.
Kokemusta ei paljon löydy tuosta pentujen erikokoisuudesta, mutta uskoisin että se on ihan normaalia. Jos toinen pentusi syö pienemmän ruuat, niin voithan aina vahtia niitä silloin kun ne syö, laittaa ruuat vaikka eri lautasille ja vahtia että molemmat syö omasta lautasestaan. Ja jos toinen tahtoo syödä molemmat ruuat, nosta toinen pentu vaikka johonkin korkeammalle syömään niin se saa rauhassa syödä :) Näin teki mm. tätini silloin kun hänen kissansa olivat pieniä ja tekee edelleen koska molemmilla kissoilla on omat ruokavalionsa. Toivottavasti oli jotakin apua :)
Kyllä se siitä, itselläni alkaa tämä vainoharhaisuus jo loppua, sen verran kauan on meidän pikkuinen täällä asustanut ja pärjännyt yksin todella hienosti, ei ole edes kukkapurkkeja tiputtanut :)
vaikka kissani ovat jo 1 v. ja 1/2 v.
Kauhea kiire aina kotiin mussukoiden luo töiden jälkeen ja kamala omatunto vaivaa jos vähänkin olen liikaa pois kotoota ja kissat joutuvat olemaan "yksikseen".
Vaikka tiedän että mitään hätää heillä ei ole ja ovat kuitenkin yhdessä kotona. Joten seuraa toinen toisesta on. Mutta ovat kuin omia lapsia joista haluan pitää huolta ja haluan että heillä on hyvä olla.
On ihanaa saada kiitosta ja kehräystä kissoilta kun heillä on hyvä olla. Välillä itseään vaan stressaa liika huolehtivaisuus,kun ei aina malttaisi olla jossain liian kauaa.
Kissojen koosta sen verran,että on täysin normaalia että samasta pentueesta olevat pennut ovat erikokoisia. Ei syytä huoleen. Itsellä oleva pentu oli puolet isompi kuin toinen pentu samasta pentueesta. Ja omistajan mukaan kummatkin söivät yhtä hyvin ja saivat saman verran ruokaa.
Antoisia hetkiä kissojesi parissa!
Itselläni pienempi kissa meinaa hotkia isomman ruuat eikä se hölmö laita vastaan.Olen aina tehnyt niin että otan sen niskasta pois toisen kupilta ja sanon "ei". Nyt se uskoo jo plekälllä vaativalla sävyllä sanotulla nimellä, ettei ole asiaa rtoisen kupille. : P Saa syödä vasta sitten ku toinen on lopettanut jos jää ruokaa.