Pankaa

   
Valmiin maailman rakentajat
1.10.2008 4:11

Ihmiskunta on rakentanut vuosisatoja valmista maailmaa. Sitä on tehty asein, kommunismilla ja kapitalismilla. Jokainen yritys on kaatunut omaan mahdottomuuteensa. Seurauksena on ollut huolia, suruja ja kyyneliä.

Joskus onnelan on ympäröinyt muuri tai piikkilanka-aita, joskus sen tunnuksena on ollut täydellinen vapaus. Kummassakin tapauksessa onni on liitänyt tavoittamattomiin. Lisäksi koko onnen käsite on jäänyt epämääräiseksi. Sisäinen tunne on yritetty ulkoistaa. Siihen on liitetty taloudellisia tavoitteita, valtaa ja omaisuutta.

Jokaisessa systeemissä on unohdettu perustekijä, ihminen. Ne eivät ole palvelleet ihmistä vaan orjuuttaneet. Ihminen on muuttunut materiaksi ja käyttövoimaksi. Onnelaa on rakennettu ihmisuhrein. Niin on tehty Kiinan muuri, Stalinin kanava ja vapaa Yhdysvallat. Jokainen yritys on palvellut eliitin vallanhimoa ja ahneutta. Suurinta osaa väestöstä on ruokittu onnen unelmilla ja vapauden harhalla.

Ihmisen tekninen tietämys on kasvanut valtavin harppauksin. Ekonomiseen ajatteluun on tuhlattu vuosia, mutta itse perusasia, ihminen on jäänyt oman onnensa huomaan. On unohdettu että yksikään systeemi tai kone ei toimi elleivät sen käyttäjät hallitse sitä. Olisiko ihmiskunnan pitänyt käyttää aikansa itse ihmisen moraalisen ja henkisen kehityksen kasvattamiseen. Yksikään rakentaja ei tee taloa hataralle kivijalalle ettei se sortuisi. Ehkä kaikki systeemit ovat juuri sortuneet ihmisen kivijalan heikkouksiin.

Edellisestä lamasta on kulunut runsas viisitoista vuotta ja maailma on hyvää kyytiä luisumassa uuteen. Talouskriisin alkueväät ovat hyvin samanlaiset: holtiton luotonanto, kontrolloimaton asuntotuotanto ja ihmisen halu vaurastua nopeammin kuin se on mahdollista.

Perustuuko koko ihmiselämä luottamukseen ja uskoon? Henkisissä ristiriidoissa voi aina turvautua rippiin, rukoukseen ja luottaa armoon, mutta aineellisissa asioissa ei tunneta armoa. Niissä ihminen on todella tyhjän päällä. Kun luottamus taloudenhoitoon menee, rahaliikenne pysähtyy, lainananto loppuu, korot nousevat ja pörssikurssit laskevat. Rikas voi menettää omaisuutensa, mutta köyhältä menee ainoa turva, työ.

Uskoni kommunismiin ja kapitalismiin on mennyt jo aikoja sitten, jos sitä on koskaan ollutkaan. Maailmaa ei voi rakentaa utopioilla. Sen rakentamiseen vaaditaan kestävämmät rakennusaineet.

Yhteiskunnan pitäisi palvella ihmistä eikä yhteiskuntaa. Siksi meidän pitäisi oppia satsaamaan ihmiseen, vaikka niin ei kertyisikään miljoonia, valtaa ja kunniaa. Mutta ehkä se epämääräinen onni voisi löytyä niin. Tästä loputtomasta kaaoksesta sitä ei ainakaan löydy. Hoidetaan hyvin tuottamattomat vanhukset ja lapset. Ehkä tulevaisuudessa valtaan astuu lähimmäisensä huomioiva ihminen ja maailma on huomattavasti lähempänä valmista kuin nyt.

VEXI SALMI