Niin...että mistäs tämä tuli mieleeni. Kerronpa teille taas erään tarinan.:)
Nainen ja mies erosivat viisi vuotta sitten ja lapset jäivät miehelle. Avioerossa meni talo, mökki ym. omaisuutta ja kaikki kärsivät henkisesti. Lapset asuivat isän kanssa muutaman vuoden ja muuttivat sitten omiin asuntoihin. Toinen lapsista sai muutaman huonekalun ja vähän astioita isältään uuteen kotiin. Toinen taas ei saanut mitään, koska välit isään olivat huonontuneet. Isä ei suostunut auttamaan taloudellisesti heitä kumpaakaan, koska hän oli sitä mieltä, että kun kerran muuttivat pois eikä heillä ole töitä, niin saavat pärjätä omillaan. Isän mielestä lapsien olisi pitänyt asua kotona, niin heillä olisi siellä ollut kaikki tarvitsemansa.
Äiti asui yksin omassa kolmiossaan ja ihmetteli miksi lapset käyvät usein lainaamassa rahaa häneltä. Puhuttuaan lapsiensa kanssa hänelle selvisi, ettei isä ole auttanut lapsiaan taloudellisesti muuton jälkeen ollenkaan.
Äidille selvisi myös se, että isä oli ostanut uuden talon ja auton, kesämökin ja matkusteli paljon ulkomailla. Ei kuulemma ollut rahaa auttaa lapsiaan.
Äiti parhaansa mukaan auttoi lapsiaan. Myi osakkeensa pois ja muutti vuokrakolmioon. Osti lapsilleen huonekaluja, kodinkoneita, ruokaa ym. ja tinki omista tarpeistaan. Hän yritti puhua lasten isälle, että tämäkin auttaisi lapsia taloudellisesti nyt kun he apua eniten tarvitsisivat. Vastaukseksi äiti sai isältä, että kyllähän he sitten minun kuoltuani perivät omaisuuteni.
Järkyttävä mielipide! Äiti auttaa pyyteettömästi lapsiaan eläessään eikä ajattele omaisuuden kartuttamista, vaan antaa lapsilleen tarvittavan avun elinaikanaan. Isä taasen kartuttaa omaisuuttaan lastensa perittäväksi kuoltuaan, vaikka lapset eniten apua tarvitsevat hänen elinaikanaan. Onko järkevää, siinäpä kysymys?
Auttaa lapsiansa sillä hetkellä kun he sitä tarvitsevat vai vasta sitten kun itse on jo haudassa?
Nainen ja mies erosivat viisi vuotta sitten ja lapset jäivät miehelle. Avioerossa meni talo, mökki ym. omaisuutta ja kaikki kärsivät henkisesti. Lapset asuivat isän kanssa muutaman vuoden ja muuttivat sitten omiin asuntoihin. Toinen lapsista sai muutaman huonekalun ja vähän astioita isältään uuteen kotiin. Toinen taas ei saanut mitään, koska välit isään olivat huonontuneet. Isä ei suostunut auttamaan taloudellisesti heitä kumpaakaan, koska hän oli sitä mieltä, että kun kerran muuttivat pois eikä heillä ole töitä, niin saavat pärjätä omillaan. Isän mielestä lapsien olisi pitänyt asua kotona, niin heillä olisi siellä ollut kaikki tarvitsemansa.
Äiti asui yksin omassa kolmiossaan ja ihmetteli miksi lapset käyvät usein lainaamassa rahaa häneltä. Puhuttuaan lapsiensa kanssa hänelle selvisi, ettei isä ole auttanut lapsiaan taloudellisesti muuton jälkeen ollenkaan.
Äidille selvisi myös se, että isä oli ostanut uuden talon ja auton, kesämökin ja matkusteli paljon ulkomailla. Ei kuulemma ollut rahaa auttaa lapsiaan.
Äiti parhaansa mukaan auttoi lapsiaan. Myi osakkeensa pois ja muutti vuokrakolmioon. Osti lapsilleen huonekaluja, kodinkoneita, ruokaa ym. ja tinki omista tarpeistaan. Hän yritti puhua lasten isälle, että tämäkin auttaisi lapsia taloudellisesti nyt kun he apua eniten tarvitsisivat. Vastaukseksi äiti sai isältä, että kyllähän he sitten minun kuoltuani perivät omaisuuteni.
Järkyttävä mielipide! Äiti auttaa pyyteettömästi lapsiaan eläessään eikä ajattele omaisuuden kartuttamista, vaan antaa lapsilleen tarvittavan avun elinaikanaan. Isä taasen kartuttaa omaisuuttaan lastensa perittäväksi kuoltuaan, vaikka lapset eniten apua tarvitsevat hänen elinaikanaan. Onko järkevää, siinäpä kysymys?
Auttaa lapsiansa sillä hetkellä kun he sitä tarvitsevat vai vasta sitten kun itse on jo haudassa?
Vastaukset 21
Vanhimmat
lapsiani kasvattamalla heidät niin, että kun ovat niin vanhoja että lähtevät pois kotoa pärjäävät omillaan.
Jos aikuisia lapsia aina auttaa taloudellisesti, he eivät koskaan opi suoriutumaan yksin elämässään.
Silloin kun on taloudellisesti tiukkaa, eletään sen mukaan.
Ei vanhmpien velvollisuus ole elättää aikuisia lapsia.
Isä vois eläessään nauttia ja hussata kaiken omaisuuden, ei lasten tarvitse periä mitään, hehän voivat kerätä itse omaisuuden jos niin haluavat.
Tässä esimerkki tapauksessa äiti tekee lapsiaan kohtaan suorastaan väärin.
Annan lisää mietittävää. Jättäisitkö sinä auttamatta, jos lapsesi tulisi pyytämään rahaa lainaksi ruokaan siihen asti kunnes saisi omat tililleen?
Entä jos jätetään sana velvollisuus pois ja mietitään asiaa vain auttamisen ilosta, sillä ei tosiaan vanhemmilla ole velvollisuutta auttaa aikuisia lapsia.
minun omani täyttää pian 18v. Ja hän on sitä mieltä , että kun muuttaa kotoa hän myös ottaa vastuun omasta elämästä. Toki autan tiukan paikan tullen niin kuin pystyn mutta itsestään selvyys se ei ole.
Olen itse kasvattajan työssä ja HUH! hirvittää välillä katsella miten lapset dominoi vanhempiaan.
Kun saan lapset maailmalle katson kyllä että minulla on oikeus matkustella ja nauttia elämästä. Ollaan sitä niin tiukilla eletty nämä yh-äiti vuodet, mutta samalla lapsistani on tullut järkeviä. Ovat oppineet että taisteltava on ja sossunluukku on se viimeinen pakko.
kysymystäsi, kohdalleni ei ole koskaan näin päin sattunut, itse olen joskus joutunut lainaamaan lapsiltani ja he ovat kyllä auliisti lainanneet.
Varmasti vastavuoroisesti myös autan heitä.
Myös lastenhoidosta olen sanonut lapsilleni, että he eivät saa loukkaantua jos en aina ole valmis hoitamaan lapsia, siinäkään en halua uhrautua, enkä koe sitä velvollisuudekseni.
Melkein aina aloite tulee puoleltani ja saan lastenlapset aina luokseni kun haluan.
Kirjoituksesioli erittäin totta....vaikka emme siitä mitään kunniankruunua saakkaan kun lapsiamme autamme ja koulutamme aikuisuuteen...hammasta kiristäen kuitenkin sen teemme...pyyteettömästi...tämä on vain oma mielipiteeni....syksyjä
eräs pariskunta erosi noin 5vuotta sitten.
oli kaksoispojat,jotka olivat sillon 15v ja täyttävät ensi keväänä 20v.
kumpikin saivat kotoa kaikki mitä tarvitsivat.
ja heidän ei tarvinnut koskaan tehdä esim:kotitöitä tms.
koulunkäynneistä ei tullut mitään,patalaiskoja olivat.
tänä päivänä he ovat täysin soskun elätettävänä.
kaupunki on hommannut asunnon ja he saavat 300€ per nuppi käteen.
voisin kysyä??vieläkö vanhempien pitäisi osallistua menoihin??esim:kodinkoneisiin.
syyllistä voi hakea,mutta läheltä seuranneenä en pistäis kaikkia äidin piikkiin.
isä kyllä hylkäs heidät eron jälkeen.
kyllä pojatkin ovat osasyyllisiä tilanteeseen!!
Avauksessa olevat lapset ovat joutuneet tekemään kotitöitä pienestä pitäen, koulunkäynnit sujuivat hyvin ja huolehtivat muutenkin kaikesta elämiseen liittyvistä asioista mallikelpoisesti. Ainut ongelma on, kun asuminen ym. maksaa paljon ja rahat eivät tahdo riittää ylimääräiseen. Lainoja ei uskalleta ottaa, koska vakituista työpaikkaa ei ole. Lapset tekevät työtä, eivät ole soskun elätettäviä.
Minä en syyllistä kumpaakaan, mutta ihmettelen jos isä ei millään tavoin avusta lapsiaan. Kuitenkin vanhempien apu olisi tervetullutta avauksen lapsien kohdalla, koska he kuitenkin käyvät töissä ja yrittävät elää palkallaan. Ei kyse olisikaan velvollisuudesta, vaan omasta halusta auttaa.
JA veera, tässä myös;
avauspuheenvuorossa kerroit että:
"Äiti asui yksin omassa kolmiossaan ja ihmetteli miksi lapset käyvät usein lainaamassa rahaa häneltä....."
Ja vastauspuheenvuorossa kerrotkin kokototuuden
...Ainut ongelma on, kun asuminen ym. maksaa paljon ja rahat eivät tahdo riittää ylimääräiseen. Lainoja ei uskalleta ottaa, koska vakituista työpaikkaa ei ole.
toisin sanoen:
Lapset tulivat "lainaamaan rahaa äidiltään YLIMÄÄRÄISEEN"
Asian ydin onkin oivaltaminen, ei kaikkea tarvitse heti kertoa. Näin keskustelusta saadaan monivivahteinen ja mielenkiintoinen.:)
Ei tuossa mitään ihmeellistä ole, eläminen on kallista ja isä ei auta, niin miksi äiti ei auttaisi koska pystyy sen tekemään? Lapset eivät lainaa ylimääräiseen, vaan tarpeelliseen.
PS. Olisit voinut käyttää samaa nikkiä kuin tuolla alempana.:)
Jos ei ammattia eikä opiskelupaikkaa ja muuttaisivat pois kotoa tyhjän päälle, en antaisi mitään. Eri juttu, jos tekevät parhaansa, eikä sittenkään onnista. Aikuiset lapset voivat olla aika hävittömiäkin.
Minustakin on turha siipeillä vanhempien siivellä, sillä minusta ennen ensiasuntoon muuttamista pitäisi olla jo jotain minkä päälle rakentaa. Opiskelija pärjää kuitenkin, saa ostettua huonekalut vähitellen, kaikkea ei tarvitse saada kerralla.
joten järki käteen. turhaan äiti paapoi lapsiaan joista tod-näk ei tullut muuta kuin isälleen katkeria pilaalle hemmoteltuja kakaroita.
Vastoin tahtoani olen yh-äiti. Koetan kasvattaa lapsistanikin selviytyjiä, koska sitä olen itsekin.
Kotoa en itse saanut aikanani mukaan MITÄÄN, kun sieltä pois muutin. Lapsilleni kuitenkin ajattelin hankkia kaikenlaista tarpeellista, ettei tarvitse kotoa ihan tyhjän päälle lähteä.
En missään tapauksessa alkaisi jo kotoa muuttaneita aikuisia lapsia elättämään. Opinnot ovat juttu erikseen.
Jokaisen on omat siipensäkin kokeiltava. Eihän ne kanna muuten koskaan.
No jo on aikoihin eletty!!
Itse ovat kakarat tehneet päätöksen olla omillaan ja noin homman pitää toimiakkin.
Eikö omillaan asuva ihminen osaa mennä TÖIHIN ja ANSAITA oma elantonsa?
Jos opiskelee niin siihen on omat tukensa..
Toimeentulotukeen on mahdollisuus jos tilanne sitä vaatii..
Työttömyyskorvaukset pyörii...
Äiti tekee karhunpalveluksen lapsilleen sillä että ei katkaise napanuoraa omilla eläviin lapsiinsa.
Miksi sinä veera teet syntipukkia isästä jos hän ehkä on ainut joka toimii pitkässä juoksussa oikein?
Nälkään ei kukaan kuole tässä maassa mutta toimintakyvyttömiä mukuloita kyllä kasvatetaan.
Äiti on oman omaisuutensa pannu haisemaan aivan omasta tahdostaan ja samalla tukenut lapsiensa avuttomuutta selviytyä.
Kyllä ne kersat jostain fyrkkaa saa, muualtakin kuin äidiltänsä.. meneekö ne rahat välttämättömään vai bilettämiseen?
ei minulle kukaan rahaa antaisi jos sanoisin että pitää päästä baariin naisia vonkaamaan mutta jos kehitän sydäntä raapaisevan tarinan nälästä, niin kyllä sentit taskuun rapsahtaa!!
PS. siltä äidiltä voisi kysyä että kuka lapsiasi hoitaa kun sinä kuolet?
Oletkohan käsittänyt jotenkin väärin tarinan? En syyllistä siinä ketään, vaan ihmettelen isän mielipidettä lasten avustamisesta.
Voisit lukea tuon "vanhempien apu"-vastauksen, niin saat siitä lisää tietoa lapsien kohdalta.:)
"PS. siltä äidiltä voisi kysyä että kuka lapsiasi hoitaa kun sinä kuolet?"
Periaatteessa äiti on auttanut parhaansa mukaan lapsiaan ja jos nyt niin huonosti käy aikanaan, että isäkin on kuollut, niin onhan lapsilla isän omaisuus.:) Luulen että nuo lapset pystyvät kyllä itsensä elättämään vanhempiensa kuoltuaan, mutta on ennenaikaista pohtia sellaista.
ei tainnut veeran viesti mennä perille.
Varmasti oli kysymys vain tilapäisestä auttamisesta,ei elättämisestä kaikki joskus apua tarvitsee ja keltä lapsi sitä pyytää jos ei omilta vanhemmiltaan.Miksi lapsia sitten tehdään ellei heitä halua auttaa,pitääkö heidän kääntyä vieraan puoleen,vaikka on hyvinvoipa vanhempi.
Tilapäistä apua tarvitsee nuori elämäänsä aloittava aina.Entä sitten kun tämä nuori sitten laittaa oman perheen,voi kun sitten halutaan nähdä lapsenlapsi,mutta saattaa olla välit niin kireytyneet ettei annetakkaan nähdä.
sosiaaliluukulla on nykyään turha käydä jos vanhemmilla on millä tiläpäisesti voi auttaa.
...pelastit päiväni.:)
Sinä olet ymmärtänyt tämän jutun jujun.
veera:
"Äiti parhaansa mukaan auttoi lapsiaan. Myi osakkeensa pois ja muutti vuokrakolmioon. Osti lapsilleen huonekaluja, kodinkoneita, ruokaa ym. ja tinki omista tarpeistaan. Hän yritti puhua lasten isälle, että tämäkin auttaisi lapsia taloudellisesti nyt kun he apua eniten tarvitsisivat."
kuriton:
"ei tainnut veeran viesti mennä perille.
Varmasti oli kysymys vain tilapäisestä auttamisesta,ei elättämisestä kaikki joskus apua tarvitsee ja keltä lapsi sitä pyytää jos ei omilta vanhemmiltaan.Miksi lapsia sitten tehdään ellei heitä halua auttaa,pitääkö heidän kääntyä vieraan puoleen,vaikka on hyvinvoipa vanhempi.
Tilapäistä apua tarvitsee nuori elämäänsä aloittava aina.Entä sitten kun tämä nuori sitten laittaa oman perheen,voi kun sitten halutaan nähdä lapsenlapsi,mutta saattaa olla välit niin kireytyneet ettei annetakkaan nähdä.
sosiaaliluukulla on nykyään turha käydä jos vanhemmilla on millä tiläpäisesti voi auttaa."
veeran vastaus kurittomalle:
"Sinä olet ymmärtänyt tämän jutun jujun."
a) puhutaanko TILAPÄISESTÄ auttamisesta jos myydään osake?
näinhän veera tässä on halunnut kertoa..
b)...sosiaaliluukulla on nykyään turha käydä jos vanhemmilla on millä tiläpäisesti voi auttaa..
milloin tuollainen laki on tullut voimaan, silläTOIMEENTULOTUKI on tarkoitettu henkilölle tai perheelle, jolla on taloudellisia vaikeuksia ja sivulta http://www.hel.fi/sosv/lomakkeet/73925.docl löytyy hakemus millä haetaan toimeentulotukea ja siellä EI MISSÄÄN KOHDASSA puhuta vanhempien varallisuudesta.
Viestinne meni perille mutta jos jauhaa paskaa enemmän kuin laki sallii voi tuntua ehkä siltä että viesti EI mene perille.
Tarkentakaa nyt sitten minulle onko asunnon myynti tilapäistä auttamista?
"Äiti asui yksin omassa kolmiossaan".......
miksi lapset käyvät usein lainaamassa rahaa häneltä.....
.. selvisi, ettei isä ole auttanut lapsiaan taloudellisesti muuton jälkeen ollenkaan,
että isä oli ostanut uuden talon ja auton, kesämökin ja matkusteli paljon ulkomailla.
Ei kuulemma ollut rahaa auttaa lapsiaan.
--->Äiti parhaansa mukaan auttoi lapsiaan.
MYI osakkeensa pois ja muutti vuokrakolmioon.
OSTI lapsilleen HUONEKALUJA KAHTEEN ASUNTOON, KODINKONEITA KAHTEEN ASUNTOON, ruokaa ym.
ja mikä ylevintä TINKI omista tarpeistaan.
Ja tähän sitten MARTYYRIÄ
...Hän yritti puhua lasten isälle, että tämäkin auttaisi lapsia taloudellisesti nyt kun he apua eniten tarvitsisivat.
Vastaukseksi äiti sai isältä, että kyllähän he sitten minun kuoltuani perivät omaisuuteni..
veera oletko sinä se katkera äiti, jolta vietiin vielä tuhkatkin pesästä ja nyt riekut täällä säälipisteitä....
ZERO POINTS!!
Niin että halOO!!!
a) Äidillä on ollut myös muita motiiveja myydä osakkeensa, koska hän meni uusiin naimisiin ja muutti miehen luokse asumaan.:)
b) "sosiaaliluukulla on nykyään turha käydä jos vanhemmilla on millä tiläpäisesti voi auttaa."
Tähän en tarkemmin ala vastaamaan, vaan kysy asianomaiselta, joka sen on kirjoittanut. Itse olen vain kuullut, että alle 21 vuotiaan saamiin tukiin vaikuttaa vanhempien tulot. En osaa sanoa onko näin, ei ole itsellä kokemusta.
"veera oletko sinä se katkera äiti, jolta vietiin vielä tuhkatkin pesästä ja nyt riekut täällä säälipisteitä...."
Luultavasti et ole seurannut juttujani tarpeeksi tarkasti ja mitä riekkumista näistä asioista puhuminen on? Sananvapaus kenelläkin ja vastaamatta jättämisen myös jos teksti ei miellytä. Niin yksinkertaista se on.:)
Voin sinullekin tarkentaa olevani onnellisesti avoliitossa. Elämässäni ei ole minkäänlaista katkeruutta mitään kohtaan.:)
no puhu sitten oikeilla asioilla äläkä muuntele totuutta.
a) Äidillä on ollut myös muita motiiveja myydä osakkeensa, koska hän meni uusiin naimisiin ja muutti miehen luokse asumaan.:)
ja ensiksi sanot että äiti parhaansa mukaan auttoi lapsiaan. Myi osakkeensa pois ja muutti vuokrakolmioon.
Huomaatko kuinka vääntelit asian aivan kummalliseksi ja totuus oli aivan toinen..
Kun täällä ihan oikeasti etsit tukijaa mielipiteillesi kuten kerrot
Järkyttävä mielipide! Äiti auttaa pyyteettömästi lapsiaan eläessään eikä ajattele omaisuuden kartuttamista, vaan antaa lapsilleen tarvittavan avun elinaikanaan. Isä taasen kartuttaa omaisuuttaan lastensa perittäväksi kuoltuaan, vaikka lapset eniten apua tarvitsevat hänen elinaikanaan. Onko järkevää, siinäpä kysymys?
eli juttusi juoni on jo monta kertaa hävinnyt.
Olet provosoitunut kälättäjä akka joka nopeasti käyt puolustus sotaan ystävättärensä puolesta..
siinä mitä äiti tai isä ovat tehneet ei ole mitään järkyttävää vaan siinä kuinka sinä repostet, jonkun toisen asioita täällä ilmoitustaululla, totta kai anonyymisti, mutta puoltavia vastauksia odottaen.
on hyvä kirjoittaa tarkasti niin silloin voi lukea tarkasti myös. Vai oletko sinä niitä naisia jotka pelaavat puolitotuuksilla tai valkoisilla valheilla vain siksi että tarinaä näyttää paremmalta.
ja aiheeseen.. lapsia tulee auttaa kun he sitä oikeasti tarvitsevat mutta jos ovat kämmineet omat rahansa muuhun kuin tarpeelliseen en siinä vaiheessa lähtisi tukemaan heidän vääristynyttä elämäänsä. .. jos on nälkä niin silloin ruokaa eikä txviestillä raha-anomus - tilille rahaa..
Olisiko se ollut oleellista sinun ymmärryksessäsi jos olisin kirjoittanut:"....äiti muutti uuden miehen vuokrakolmioon."? Mitä merkitystä sillä olisi ollut, kun ihan muu seikka tässä jutussa on oleellisinta ja äiti on tehnyt parhaansa omalla tyylillään, vaikkapa myynyt osakkeensa.:)
Jos itse ajattelet kirjoittamaani tarkemmin, kuten esim. "Järkyttävä mielipide!", niin se oli oikeasti minusta järkyttävää kuunneltavaa. Se on minun mielipiteeni, sinusta se ei ole ehkä järkyttävää.
Ja sitten toinen: "Onko järkevää, siinäpä kysymys?" Kysymys jo kertoo, että en etsi tukea, vaan kyseenalaistan aiheen.
Jos et ymmärrä, niin en mahda sille mitään, mutta omathan on mielipiteesi.:)
Sitten sinulle vielä kysymys. Miksi pitäisi aihe kirjoittaa kaikkine yksityiskohtineen jos haluaa herättää aiheellaan keskustelua? Se ei ole puolitotuuksilla kertomista. Ja mistä olet päähäsi saanut, että avauksen lapset tekstarilla ovat rahaa pyytäneet? Tuo pointti on sinun oma keksimäsi juttu.:)
riippuen autan minkä voin. Jokaisella on omat näkemyksensä. Olen keskustellut monien yksinhuoltajien kanssa asiasta ja varsinkin jos he ovat alkaneet uudelleen seurustella uudet miehet eivät pidä siitä että lapsia autetaan. Erotilanne ei ole koskaan lapsille helppo. perheeni kohdalla se merkitsi sitä että isä ei ottanut minkäänlaista osaa lasten huoltoon. Lapset kärsivät henkisesti ja koulunkäynnit jäi kesken. Olen panostanut kaikkeni lasten selviytymiseen, en ole huolinut ketään miestä neuvomaan. Omista harrastuksistani olen aina pitänyt kiinni. Matkusteluun ei ole jäänyt rahaa. Nyt molemmat lapset opiskelevat, eivät polta eivätkä käytä alkoholia. Autan mahdollisuuksieni mukaan heitä vieläkin. En ole marttyyri vaan käyn silloin tällöin tanssimassa ja tapaan ystäviäni ja olen onnellinen että olemme selviytyneet kriisistämme. Jos tarvitsen itse apua lapset auttavat. Silloin kun lapsillani oli ongelmia kaikki neuvoivat minua heittämään heidät pihalle. Mikä on tärkeämpää kuin oma perhe. Lapset ovat aina lapsiani.