Kun katsot ulos,
syksyn kyyneleisistä
ikkunoista,
muistatko vielä
kesäsateen?
Muistatko,
lämpöä hehkuvan yön,
jossa sielut
koskettivat toisiaan
tulisilla miekoilla?
Muistatko,
huoneesi täynnä
sanatonta hellyyttä,
jonka syliin me
vajosimme?
Sano minulle
rakkaani,
muistatko?
syksyn kyyneleisistä
ikkunoista,
muistatko vielä
kesäsateen?
Muistatko,
lämpöä hehkuvan yön,
jossa sielut
koskettivat toisiaan
tulisilla miekoilla?
Muistatko,
huoneesi täynnä
sanatonta hellyyttä,
jonka syliin me
vajosimme?
Sano minulle
rakkaani,
muistatko?
Vastaukset 4
Vanhimmat
kysymyksiä runossasi moni ei varmaankaan muista oli mukava lukee perjantain jatkoja vaan sulle
kiittelee.
niin ovat
sateen kyyneleet
tänäänkin
ikkunoissa...
miten oletkin löytänyt taas haikean kauniit sä-
keistöt runoosi.
Ei voi kuin ihmetellä,
kuinka onnistut kerta kerran jälkeen.
Ja päätössäe - ihana !
sinullekin,linda.
minulla ihmeellisiä
inspiraatioita
yömyöhään=)