Ekaluokkalainen ei halua lähteä kouluun, ei leiki koulun pihalla, seisoskelee yksin, ei halua tehdä läksyjä, ei halua mennä iltapäiväkerhoon, ei saa illalla unta, syödä voisi enemmänkin, pissa tullut pari kertaa yöllä sänkyyn.
Opettajan kanssa on juteltu asiasta ja tekee kaikkensa minkä voi auttaa.Kaverisuhteita on selvitelty, tukea on saanut tehtävissä. Mutta kun kaikki vaan takkuaa.....
Ilmeisesti kasvatus mennyt pieleen, ei kait muuta johtopäätöstä voi tehdä. Ei jaksa tätä enää...
Opettajan kanssa on juteltu asiasta ja tekee kaikkensa minkä voi auttaa.Kaverisuhteita on selvitelty, tukea on saanut tehtävissä. Mutta kun kaikki vaan takkuaa.....
Ilmeisesti kasvatus mennyt pieleen, ei kait muuta johtopäätöstä voi tehdä. Ei jaksa tätä enää...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tutkitutapa että onko asperger-syndrooma. Meidän pojalla havaittiin eskarissa kun ei leikkinyt ollenkaan. Nyt on reipas tokaluokkalainen, kun asiaan osattiin kiinnittää ajoissa huomiota.
Kuvaamasi oireet eivät välttämättä merkitse aspergeria, mutta tutkipa tästä, että olisiko mahdollista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä
ekat päivät meni ihan kivasti ja sai kaverinkin, sitten yksi päivä kaikki muuttui, poika ei millään halunnu mennä kouluun, mun on oli saatettava luokkaan asti ja sillonkin kirjaimellisesti roikkui minussa, itki, oli ärtyisä ja kiukkuinen, huomasin heti että jotain sattunut. Kyselin opelta ja olihan siellä ollut sitten yksi tapahtuma, en tässä yksityiskohtiin mene mutta turhaa syyttelyä ja jotain poikien välistä juttua.
Asia selvitettiin, koko luokka pyysi anteeksi pojalta ja sen jälkeen koulu taas alkoi maistua.
Meillä myös poika sanoo joka toinen päivä melkeen ettei halua mennä iltapäiväkerhoon, sitäkin kyselin hoitajilta että onko siellä sattunut jotain, ei ollu mitään tapahtunut, siellä on kavereita ja muuta. Luulen että poika vaan haluisi tulla koulusta suoraan kotiin ja olla itsenäisempi. Ja jonkunnäkönen uhmaikäkin tässä kai samalla on, ekaluokkalainen on kuitenkin vielä aika pieni vaikka joskus lapsesta itsestäänkin tuntuu että olisi jo isompi. Tarvitsee vielä paljon tukea ja apua kuitenkin.
Painajaisia myös meillä ollut, voi johtua ihan siitä kun tapahtuu niin paljon asioita koulussakin ja meillä myös samaan syssyyn ollu muuttokin.
En tiedä auttoiko tämä yhtään mutta lohdutukseksi että samantyyppistä ollut täälläkin ja olen kuullut toiseltakin äidiltä samanlaisia juttuja.
Kannattaa yrittää kovasti kysellä lapselta asioista jos hän osaisi kertoa syitä, voi olla että koulussa on ollu jotain tönimistä tai vastaavaa ja siksi tullut vastenmielisyys, sen ei tarvitse olla alussa kovinkaan iso juttu mikä tapahtuu.
Tsemppiä sulle ja älä syytä ainakaan itseäsi, olet varmasti tehnyt parhaasi lapsesi hyväksi, en usko että kasvatus on mennyt pieleen teillä.