Olen päättänyt luopua lapsestani isän hyväksi. Erostamme parivuotta ja lapsi sen ajan asunut kanssani. Jatkuva kissanhännänveto ja syyllistäminen on vienyt minut tilanteeseen etten enää jaksa. Olen ilmoittanut miehelle ja lastenvalvojalle että mies saa ottaa lapsen ja jatkaa eloansa hänen kanssaan. Sosiaalipuoli kyseenalaistaa päätökseni, he ilmaisevat huolestumisensa miten lapsen käy jos äiti hänet hylkää. Kun kysyin miksi isän päätöstä hylkäämisestä ei koskaan kyseenalaistettu, ei voi kuulemma verrata. Minulle isän jatkuvat sopimusrikot ja unohtelut ovat olleet rankkaa katseltavaa, koska minulle on jäänyt selittely lapselle. Nyt olen siinä pisteessä, etten näe muuta ratkaisua asiaan, en vain enää jaksa. Joskus tuntuu että isän oikeuksilla on vain väliä, siihen on meidänkin tyydyttävä, olen vain huono äiti, joka ei jaksa.
Nujerrettu äiti
Ehkä hymyilen joskus
201321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Onpa asiatonta arvostelua sosiaalipuolelta. Sinä olet viisas ja ajattelet lastasi, kun tiedostat, että sinun voimavaroillasi ei enää hänestä huolehdita. Toivotaan että isukin voimavarat ovat paremmat. Ja selventyy siellä isälläkin sitten se näkemys siitä, millaista on olla lähi.
Jos exäsi kuitenkin on henkistä väkivaltaa käyttävä ja epäilet että hän tekee hallaa lapsellesi, silloin kannattaisi ennemmin pitää kiinni lapsesta ja pyytää sos.toimea järjestämään tukitoimia sinulle ja teille kotiin jaksamisesi helpottumiseksi. Tukiperhettä, kodinhoitajaa, mitä tahansa. Haastappa heitä kysymällä, mitä he ovat valmiita tekemään sen eteen (tukemaan sinun jaksamistasi) ettei sinun tarvitsisi "hylätä" lastasi.
apua vastaan sosiaalipuolelta. Saattaapi olla,että pärjäätte paremmin niin. Jos poika menee isälleen, voisi olla huostassa piankin. Ja isällään voisi kuitenkin huonommin.
kokemusta henkisestä väkivallasta, joka jatkuu ja jatkuu eron jälkeen. Kaikki asiat, joita yritän sopia normaalisti, päättyy siihen, että saan kuulla niitä samoja syyttelyjä, samalla äänensävyllä kuin yht.elon aikana. Silloin väsyin täysin ja nyt meinaa käydä samoin, kun sama jatkuu. Voimia sulle. Ymmärrän ajatustasi, mutta en ehkä luovuttaisi lapsia, koska sen jälk. kiusanteko jatkuu lasten välityksellä.
Älä luovuta. Tilanteesi ei ole helppo muttei mahdoton. Käänny ihmeessä sosiaalitoimen puoleen ja pyydä apua avun hakemista ei todella tarvitse hävetä vaan pikemminkin päin vastoin pää pystyyn.
Kysymys on sinusta ja lapsesta ja teidän molempien hyvin voinnista.
Et ole huono äiti vaan hyvä äiti ja lapsesi tarvitsee sinua ja hän sinua. Yhdessä selviätte varmasti.
Voimia!
joka ei pidä sanaansa. Luuletko, että näin epäluotettava ihminen hoitaisi lapsensa kunnolla? Älä koskaan lupaa lapselle isän suhteen mitään, niin ei tarvitse selitellä. Ole iloisesti yllättynyt, jos mies joskus muistaa tapaamiset. Älä jätä lastasi, mutta ota etäisyyttä lapsesi isään. Eläkää kahdestaan omaa elämäänne ja unohtkaa isä. Lastenvalvoja varmaan suostuu mahdollisimman harvoin esim kerran kuussa tapahtuviin tapaamisiin.
Voi jukolauta miten helvetisti teitä yh-äippäressukoita päivystää täällä kyttäämässä sitä että pääsette haukkumaan isiä!!!
Teistä se tuntuu niin maailman suurimmalta vääryydeltä kun joskus isä saakin olla se lähihuoltaja.
Tännehän voi kuka hyvänsä "väsynyt" kirjoitella mitä huvittaa ja jättää kertomatta todella oleellisiakin seikkoja jotka ehkä ovatkin olleet se suurin syy miksi isä onkin paljon parempi lähivanhempi.
Tämä foorumi näkyy olevankin teidän yh-äippäressukoiden oma foorumi missä saatte sääliä toisiltanne osaksenne aina kun siltä tuntuu.
Useimmat teistä yh-äippäressukoista ovat näemmä ottaneet elämäntehtäväkseen haukkua täällä tyyliin kaikki eronneet isät ja haette sillä tavoin vain sääliä itsellenne kun muka olette niin kaltoinkohdeltuja niin kaltoinkohdeltuja.
Keskustelun aloittaneelle äidille sanonkin että anna ihmeessä se lapsenne lähihuoltajuus isälle niin siten ainakin yksi lapsi saa elää isänsä kanssa.
Täällä suomessa on jo kymmeniä kymmeniä tuhansia lapsia jotka joutuvat vasten tahtoaan elämään erossa isästään ihan vain äidin itsekkyyden ja ahneuden vuoksi!!!
Anna kerrankin oikeuden käydä toteen...
yksinhuoltaja, enkä ole koskaan ollutkaan, vaan yli 30 vuotta saman miehen kanssa naimisissa ollut vaimo ja äiti ja isoäiti.
Eronneidenkin asioissa pätevät minusta aivan samat säännöt kuin muidenkin ihmisten elämässä. Toisia ihmisiä on kunnioitettava ja lupauksensa on aina pidettävä.
Jos isä ei tule tapaamisiin säännöllisesti ja hoida niitä asiallisesti, niin miten ihmesssä häneen voisi luottaa missään muussakaan asiassa? Miksi ihmeessä huonoa käytöstä pitäisi palkita?
Jos ei äiti tosiaankaan jaksa huoltaa lastaan, lapsi on pantava sijaiskotiin eikä häntä ole annettava tuollaiselle isälle!
Sinusta on tullut niin rasittava riehuja, etten jaksa enää lukea palstaa. Siinä sinulle etäisille meriittiä kerrakseen. Asiallisuuteen et kykene, ja pilaat kaikkien etäisien maineen olemalla ääliö. Ja pliis, pitäydy yhdessä nikissä, tumpelo.
En lainkaan ihmettele että olet petetty, jätetty, ja etä. Tuskinpa osaat puhua lapsillekaan kauniimmin kuin täällä kirjoitat, joten olet vain elareita maksava joku jossain, lapsillekin täysin yhdentekevä suupaltti.
Ihan ihmetyttää, että olet päässyt niin lähelle naista, että sinusta on tullut isä. Oletko ihan varma että lapset ovat sinun? Kyllä exääsi taitaa kaduttaa jos on tyhmyyttään antanut tuollaiselle hanttapulille percettä jälkiseuraamuksin.
sano.
Älä ihmeessä tee sellaista päätöstä! Se exän temppuilu ei todellakaan siihen lopu. Minä olen vasten tahtoani kolmen lapsen etä-äiti ja tämä on yhtä helvettiä! Tuskasi vain pahenisi tuollaisen päätöksen myötä. Olen ero- ja lapsihelvettiä nyt käynyt yli puolentoista vuoden ajan ja oppinut koko ajan prosessin aikana typeriä päätöksiä tehtyäni, että aina voi olla vieläkin pahemmin. Kun todellakin luulee, että ei enää jaksa, niin kun on kenkku syyllistävä exä, niin asiat voivat kääntyä vielä paljon paljon pahemmiksikin. Peru ihmeessä päätöksesi.
No eikös tämä etänä oleminenkin ole todella hienoa, antoisaa ja rahakasta touhua!
Täällä yh-äippäressukat ovat alati marisemassa muka niin helvetin vaikeaa raskasta ja köyhää elämäänsä mutta silti heistä ei kukaan suostuisi tähän autuaaseen ja onnelliseen etävanhemman osaan!!!
On tosi ihmeellistä touhua kun yh-äippäressukoiden puheiden perusteella heillä menee tosi kurjasti ja he "tietävät" kuinka mielettömän mukavaa ja nautittavaa elämää se etäisä viettää niin silti se etävanhemman osa ei omalle kohdalle tule kysymykseenkään.
En ole paljoakaan yh-ressukoiden tekstejä lukenut joten en tiedä sitä ruikutuksen laatua. Mutta totta: kyllä tämä näin päin rankempaa on. Tunnepuolella varsinkin, mutta kun menee se talouskin kuralle kun täytyy olla lapsille huoneet ja sängyt ja tila-autot että koko porukka mahtuu ja päälle vielä sitten elatusavut maksat!
Kulut samat kuin jos lapset asuisivat tässä, mutta eipä saa lapsilisiäkään tai muita etuuksia.
Ei ne yh:t tiedä tai tajua millaista tämä etävanhemmuus on. Lapset ensimmäiseksi aamulla herätessäni ja illalla viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa mielessäni.
totta. Ei etä - vanhemmuus ole sitä, että olisi rahaa ja omaa aikaa. Jos onkin omaa aikaa, menee se lapsia ikävöiden. Paljon mielekkäämpää on elämä silloin kun lapset on luonani. Ja silloin haluaa, että lapsilla on myös silloin omia tavaroita, huoneet ymv.
Ihmettelen ajatusta, että etän ei tarvitse hankkia lapsilleen mitään. Uskon että aika harva vanhempi pystyy niin elämään.
isi niin elämään. Koskaan ei ole yksiöönsä lapsia ottanut,saatika lapsilleen mitään ostanut sinne. Tapaamisistaan nyt puhumattakaan....hyvin näyttää etällä pyyhkivä. Ei ollut edes sairaalle lapselle aikaa soittaa kun lapsi pyysi..
Ja tottahan toki minä olen se helvetin yh-äiti ressukka,joka olen lapsen kanssa sen mitä töiltäni ehdin maksaen etän jättämiä velkoja. Todella säälittävää...
Lapselle joka kehuu "kun äiti osti mulle tän-ja-tän-lelun.." että miksei iskällä ole rahaa ostaa niinpaljon leluja :( Pitäisköhän vaan selittää että iskä antaa äitille rahaa että äiti ostaa kaikki lelut ??
Sori, mutta en vaan voi...eli elarien lisäksi menee leluihin rahaa vaatteisiiin yms.!!
Onneksi vielä rahat on riittänyt lapsiin , kun on jättänyt kaikki omat menot pois.
Hakea vaikka apua erotilanteessa? Säästyttäis monilta riidoilta jos olisi kolmas osapuoli sovittelemassa ja kertomassa oikeuksista ja velvollisuukaista. Kumpaisellekkin.
Jos kumpikin kykenisi näkemään jo stressaavan tilanteen lapsen kannalta, niin luulisi löytyvän sen verran selkärankaa sopia asiat edes asiallisesti.
Ja auta armias jos kumpainenkin on vähän iteppäinen luonne niin jo tulehtuneessa tilanteessa sitä on varmasti vaikea ajatella antavansa periksi joissakin asioissa.
OK. On niitä tapauksia, joihin ei sitten tehoa mikään, mutta sen kyllä sanon, että jos on kaksi täysjärkistä aikuista sopimassa siitä, mikä on lapselle parhaaksi, niin sopimukseen päästään.
Ja jos tuommoiset ruikuttavat katkeroituneet osapuolet suuntaisivat sen nettijäkätysenergiansa vaikka siihen, että keskittyisivät vaikka miettimään, miten saisivat vietettyä enemmän aikaa lastensa kanssa, niin hip hei!
Aina vedotaan siihen, että kun on niin hankalaa päästä tapaamaan lasta vaikka asuisi samalla paikkakunnalla. Jos minä olisin etävanhempi, ottaisin viikolla(kin) aikaa siihen, että hakisin jälkikasvuni vaikka lähivanhemman pihalle leikkimään, niin saa se "kauhea ruikuttava yh-äiti"kin vaikka kyylätä parvekkeelta. Kele.
Mutta saisimpa aikaa olla lapseni kanssa.
Jos oikein haluaa ja jaksaa yrittää, niin kyllä ne tapaamisetkin onnistuu, ellei niistä ole vaaraa lapselle.
Oliko vielä jotakin muuta, mistä haluat nyt avautua?
Ja jää vielä elareihinkin rahaa! Jos ei ole duunia tai et ole tyytyväinen nykyiseen työhösi, voit vaikka aikuiskouluttautua alalle, joka tarjoaa paremmat työmahdollisuudet ja palkan. Tai. Perusta oma yritys! Pointtina: Tee jotakin, äläkä valita!
Älä nyt tuollaisesta ala. Mä en ole KOSKAAN saanut exältä mitään muuta kun tyhjiä lupauksia.
Mun exä on luvannut laventeli lullat pojalleen. Pari vuotta sitten toi kierrätyksesetä poikien housut. Jotka nyt vasta sopiii :/ Linnassa istui pari vuotta tapon yrityksestä, kun piri päissään puukotti jotain äijää. Fak miii. Ite aikoinani luovuin kaikesta. Siis omasta elämästäni. Ja asennoiduin yh-isän asemaan. Nyt olen onnellinen siittä että olin pojalleni AINOA siis ainoa joka häntä kasvattaa. Suomalaista terästä selkärankaan ja asennetta sinulle toivotan. Rakkaus lapsiin on ainoa varma rakkaus joka pysyy.
..mitä kaivataan. Jos elämä sukkaa, niin itepä siinä on aika avainasemassa se muuttaa. Usein opitaan kantapään kautta ja mennään vaikka läpi harmaan kiven -vaikka helpompaa olisi kiertää se.. :D
Minä en olisi ainakaan näin vahva ja periksiantamaton haasteissa jos en olisi niitä virheitä elämässäni tehnyt. Sitä on turha vatvoa menneitä, koska elämä on tässä ja nyt, -ja tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä!
Mahottoman mukavaa syksyä! :)
Olen etäisä ja lapsen äiti tekee samaa koko ajan.
Tällä hetkellä itselläni takana lievä pahoinpitelysyyte, ja lähestymiskielto menossa hoviin. Tekaistuilla syytteillä, ja pyytämällä toista lasta valehtelemaan puolestaan.
Tulossa vielä tapaamisoikeudenkäynti ja yksinhuoltajuus vaatimus äidin puolelta.
Mutta koskaan ei kannata luovuttaa vaan antaa lapsille rakkautta ja turvaa, sillä sen lapsesi muistaa koko ikänsä.