Professori: Nuorisopsykiatriaan panostaminen ei estä hirmutekoja
Julkaistu 03.10.2008, klo 04.43 (päivitetty 03.10.2008, klo 08.08)
Kuva: YLE
Psykologian professorin Lea Pulkkisen mielestä Kauhajoen ja Jokelan kaltaisia kriisejä ei ehkäistä lisäämällä varoja nuorisopsykiatriaan.
Hänen mukaansa suomalaista koululaitosta on kehitetty opettajien, ei oppilaiden hyvinvoinnin näkökulmasta.
- Välittömässä kriisitilanteessa on tietenkin hoidettava ne, jotka kriisin uhreiksi joutuvat, mutta tällä ei ennaltaehkäistä seuraavia vastaavia hirmutekoja, sanoo Lea Pulkkinen.
Pulkkisen mielestä nyt olisi ryhdyttävä ennakkoluuttomasti muuttamaan niitä rakenteita, jotka aiheuttavat pahoinvointia. Pisa-tutkimuksella paistattelu voidaan unohtaa, sillä tutkimus ei kiinnitä huomiota ongelmiin.
- Siinä on jäänyt esimerkiksi huomaamatta lasten oma viesti siitä, että suomalaiset lapset eivät pidä koulusta, muistuttaa Pulkkinen.
Koululaitos ei Pulkkisen mielestä kaipaa lisää kuraattoreita ja psykologeja vaan paremman opetussuunnitelman. Pulkkisen mukaan nykyisessä koulussa lapset eivät löydä omia vahvuuksiaan: liian moni joutuu kokemaan epäonnistumista ja jää syrjään.
- Nykyinen kilpailu kaikenlaisista suorituksista johtaa siihen, että häviäminen kasautuu, kun keskitytään älyllisiin toimintoihin.
"Pitkäaikaisia oppilas-opettajasuhteita ei ole"
Pulkkinen haluaa kouluihin enemmän mielikuvitusta ja yhteisöllistä toimintaa, johon monipuolinen taideaineiden opetus antaisi mahdollisuuden. Kun valmistetaan näytelmä, lauletaan kuorossa ja tehdään isoja kuvataiteellisia projekteja, jokainen löytää kokonaisuudessa oman paikkansa.
- Tämän tapainen yhteisöllisyys on onnistuttu erittäin hyvin tuhoamaan kaikenlaisilla ratkaisuilla: suurilla yläasteilla, joissa lapset katoavat massaan, kurssimuotoisella opiskelulla ja opettajan työn pilkkomisella pelkästään oppitunneiksi. Kokonaisvastuut yhteisöstä, pitkäaikaiset opettaja-oppilassuhteet ovat mennyttä päivää, Pulkkinen huomauttaa.
Pulkkinen näkee suomalaisen koulun muuttuneen tuloskeskeiseksi ja materialistiseksi, koska sitä on kehitetty opettajien, ei oppilaiden näkökulmasta. Esimerkiksi sopii koulupäivän rakenne.
- Kenen näkökulmasta sitä on nykyiseen suuntaan viety? Mitä se olisi, jos lähdettäisiin oppilaiden hyvinvoinnista ja oppilaiden kehityksellisistä näkökohdista, Pulkkinen kysyy.
YLE Uutiset
Julkaistu 03.10.2008, klo 04.43 (päivitetty 03.10.2008, klo 08.08)
Kuva: YLE
Psykologian professorin Lea Pulkkisen mielestä Kauhajoen ja Jokelan kaltaisia kriisejä ei ehkäistä lisäämällä varoja nuorisopsykiatriaan.
Hänen mukaansa suomalaista koululaitosta on kehitetty opettajien, ei oppilaiden hyvinvoinnin näkökulmasta.
- Välittömässä kriisitilanteessa on tietenkin hoidettava ne, jotka kriisin uhreiksi joutuvat, mutta tällä ei ennaltaehkäistä seuraavia vastaavia hirmutekoja, sanoo Lea Pulkkinen.
Pulkkisen mielestä nyt olisi ryhdyttävä ennakkoluuttomasti muuttamaan niitä rakenteita, jotka aiheuttavat pahoinvointia. Pisa-tutkimuksella paistattelu voidaan unohtaa, sillä tutkimus ei kiinnitä huomiota ongelmiin.
- Siinä on jäänyt esimerkiksi huomaamatta lasten oma viesti siitä, että suomalaiset lapset eivät pidä koulusta, muistuttaa Pulkkinen.
Koululaitos ei Pulkkisen mielestä kaipaa lisää kuraattoreita ja psykologeja vaan paremman opetussuunnitelman. Pulkkisen mukaan nykyisessä koulussa lapset eivät löydä omia vahvuuksiaan: liian moni joutuu kokemaan epäonnistumista ja jää syrjään.
- Nykyinen kilpailu kaikenlaisista suorituksista johtaa siihen, että häviäminen kasautuu, kun keskitytään älyllisiin toimintoihin.
"Pitkäaikaisia oppilas-opettajasuhteita ei ole"
Pulkkinen haluaa kouluihin enemmän mielikuvitusta ja yhteisöllistä toimintaa, johon monipuolinen taideaineiden opetus antaisi mahdollisuuden. Kun valmistetaan näytelmä, lauletaan kuorossa ja tehdään isoja kuvataiteellisia projekteja, jokainen löytää kokonaisuudessa oman paikkansa.
- Tämän tapainen yhteisöllisyys on onnistuttu erittäin hyvin tuhoamaan kaikenlaisilla ratkaisuilla: suurilla yläasteilla, joissa lapset katoavat massaan, kurssimuotoisella opiskelulla ja opettajan työn pilkkomisella pelkästään oppitunneiksi. Kokonaisvastuut yhteisöstä, pitkäaikaiset opettaja-oppilassuhteet ovat mennyttä päivää, Pulkkinen huomauttaa.
Pulkkinen näkee suomalaisen koulun muuttuneen tuloskeskeiseksi ja materialistiseksi, koska sitä on kehitetty opettajien, ei oppilaiden näkökulmasta. Esimerkiksi sopii koulupäivän rakenne.
- Kenen näkökulmasta sitä on nykyiseen suuntaan viety? Mitä se olisi, jos lähdettäisiin oppilaiden hyvinvoinnista ja oppilaiden kehityksellisistä näkökohdista, Pulkkinen kysyy.
YLE Uutiset
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos se, että jollain välähtää tolleen kuin tuolla proffalla, on lohdullinen uutinen NykySuomessa.
Psykologeja lisäämällähän vain pyrittäisiin aivopesemaan lapsia hyväksymään nykyinen lasten kannalta epäedullinen tilanne ja muovaamaan valheellinen kuva lapsen mielen ja totuuden vastaisesti kauniimmaki puuttumatta rakenteisiin ja suunnittelijoiden tekemien virheiden korjaamiseen.
Miksi jotkut vallankahvassa olevat tahot edelleen haluavat pitää jääräpäisesti kiinni nykyjärjestelmästä.?
Ei pelkkä opetussuunnitelma ratkaise tilannetta niin kauan kun luokat ovat ylisuuria ja perusopetuslakia rikotaan sillä, että erityisopetusta ei järjestetä riittävästi ja riittävän hyvätasoista sellaista.
Henkiset arvot ja sen myötä toisen kunnioittaminen olisi syytä nostaa uuteen sille kuuluvaan arvoon koko yhteiskunnassa. Ja tietysti myös yhteisöllisyys paranisi kun ihmiset kasvatettaisiin suhtautumaan eri tavalla toisiin ihmisiin. Näin ajatellen myös kulttuuriaineiden lisäämisellä kouluopetukseen on kyllä tärkeä sijansa.
Mutta niin kauan kun iso osa ihmisistä on taloudellisesti ja sitä myötä myös henkisesti niin ahtaalla, että omassa jaksamisessa on tekemistä, niin ei silloin ole voimia ojentaa auttavaa kättä lähimmäiselle, kuten pääministeri yritti poliitikkojen mokia sälyttää pelkästään kansalaisten vastuulle.
Kyllä virkojakin on saatava kouluihin lisää, niin opetuksen kuin kouluterveydenhuollonkin puolelle.
kun lapset vähenevät. Kun kaikille huostaanotetuille lapsille ei ole saatu tehdyksi ensimmäistäkään opetussuunnitelmaa sinne sijoituksen kotikouluihin. Tavallisetkin opetusasiat on järjestämättä vielä Suomen maassa. Erikseen tulevat erityisoppilaat. Mutta erityisoppilaiden määräkin saattaa vähetä kun ihmisille palautettaisiin normaalin elämisen tavat.
en tosin seurannut klo 4.43, kuka tuohon aikaan työskentelee,,
Hyvä asia, kun sanotaan suoraan koulujen olevan Opettajia varten.
tunkea enemmän tietoa, kuin sinne mahtuu? Tätä minun oma lapseni on kritisoinut koulussa (eikä hänen koulunsa huonosti mene). Tämän päivän koulu vaatii todella paljon enemmän lapsilta kuin meidän aikamme koulu. Minullekin tulee uusia asioita vastaan minun vahvimmassakin aineessa.
Muissa maissa lapset eivät käsittääkseni joudu opiskelemaan jo peruskoulussa vähintään kahta kieltä, useimmat jopa kolmea. Reaaliaineissakin voisi olla eri laajuisia kursseja riippuen siitä, mikä eniten kiinnostaa. Tässä asiassa vain sitten hyökkäävät aineenopettajat vastaan, että ei meidän aineista saa vähentää tunteja. Taistelemalla taitaa koko opetussuunnitelman perusteet tehty opetushallituksessa. Mikään taho ei halua antaa periksi oman opetttamisensa määrässä.
Näitä päähän tunkemisaineita voisi todella korvata harrastusaineilla: kuviksella, urheilulla, kotitaloudella tai musiikilla.
Miksi niin monet lapset laitetaan nykyään erityisluokille, 8% ikäluokasta? Muistelen omana kouluaikanani, että parin sadan lapsen koulusta oli jossain "apukoulussa" tai mikä sen nimi nyt olikaan, ihan muutama lapsi. Ja näitä tietenkin vielä irvailtiin. Taitaa se erityisluokka nykyäänkin syrjäyttää?
Lapsillehan se koulu pitäisi olla eikä opettajille, niinkuin nykyään.
rehtorikin jo antanut lausuntonsa tästä kauhajoen ampujapojasta, että laiska jne
ja samaan aikaan ampujan lukiolaiskaverit kertoivat
että poikaa oli lukiossa nälvitty ja kiusattu.
Toisen koulun rehtorin mielestä ampuja oli ollut esimerkillinen oppilas
niin että tämä ampujapoika kävi ihan ulkomailla asti opintoreissulla.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkijat Joka kolmannelta opettajalta puuttuu ammatin vaatimia ominaisuuksia/1135238893376
Tutkijat: Joka kolmannelta opettajalta puuttuu ammatin vaatimia ominaisuuksia
Julkaistu: 23.8.2008 17:59
Johanna Tikkanen
helsingin sanomat
Lähes joka kolmannelta suomalaisopettajalta puuttuu ominaisuuksia, joita ammatti vaatii, väittävät opettajien valintakokeita kehittävät Pekka Kosonen ja Pekka Räihä.
Tutkijoiden mielestä nykyopettajan työssä on tärkeää osata kohdata toinen ihminen, sietää erilaisuutta ja luoda suhteita muun muassa vanhempiin.
"Tämä asiantuntijuus pitäisi opettajalla olla. Muuten tulee ongelmia", Kosonen sanoo.
Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkimusryhmään kuuluvat Kosonen ja Räihä pohtivatkin sitä, mitä jos syy koulun järjestyshäiriöihin ei välttämättä olisikaan oppilaissa, kodeissa tai liian suurissa luokissa, vaan siinä, että moni opettaja on väärällä alalla. Väärälle alalla taas voi päätyä siksi, että koulutukseen valitaan väärin perustein.
Räihä toimii tutkijantyönsä lisäksi opettajankouluttajana, ja Kosonen puolestaan on psykologi. He työskentelevät opetusministeriön rahoittamassa projektissa, jonka on määrä kehittää opettajankoulutusta ja valintakokeita.
Miehet esittelivät tutkimustaan torstaina Psykologi 2008 -kongressissa Helsingissä.
Kosonen ja Räihä haluavatkin päivittää käsityksen hyvästä opettajasta.
"Yllättävän moni opettajaksi aikova ajattelee edelleen, että opettaja on auktoriteetti, jonka tärkein tehtävä on pitää porukka kurissa."
Monella opettajaksi aikovalla on tutkijoiden mielestä myös halu esiintyä. "Aika moni on pienestä asti nauttinut siitä, että saa käyttää valtaa tai saa olla esillä. He eivät kuitenkaan välttämättä osaa kuunnella. Turhautuminen syntyy siitä, kun pitää luopua esilläolosta ja kuunnella toista."
Vuonna 2003 Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksessa alettiin tosissaan harjoitella vuorovaikutusta.
Opiskelukavereiden erilaisuutta opeteltiin sietämään ryhmissä. Tarkoitus oli luoda ikään kuin luokkatilanne, jossa oppilaat ovat erilaisia.
Pian havaittiin, että kaikki näin koulutettavat opiskelijat eivät oppineet vaadittavia taitoja.
"Jos tuli pattitilanne, ongelmista vetäytyminen oli yleistä. Joku puolestaan poltti päreensä. Havaittiin, että kaikkien kyky toimia ongelmatilanteissa ei ole sellainen kuin opettajalla pitäisi olla, eivätkä kaikki olleet koulutettavissa", Räihä kertoo.
Koska valintakokeiden kehittäjät pitivät kykyä selvitä kiperistä tilanteista nykyopettajalle tärkeänä ominaisuutena, opettajien valintakriteereitä päätettiin Jyväskylässä muuttaa.
Motivaatio ei enää saanut merkitä yhtä paljon kuin ennen. "Joillakin on esimerkiksi kyky nähdä vika jatkuvasti toisessa. Ihmistä, joka ei pääse tällaisesta irti, ei pidä kouluttaa", Räihä sanoo.
Pekka Kosonen kuvailee tilannetta psykologin näkökulmasta: "Kyky vastaanottaa ympäristön viestejä on synnynnäinen, mutta se voi pilaantua esimerkiksi traumaattisten kokemusten takia. Pitäisi karsia ne, joilla tämä kyky on vaurioitunut ja joille on muodostunut liian vahvoja puolustusmekanismeja."