Enpä tiedä mistä muualta aloittaisin, mutta siis. Kirjoitan kirjaa nuorista homoseksuaaleista 1970-luvun Suomessa. Kyseessä siis ei ole mikään avoin homoseksuaalisuus vaan nimenomaan ajalle tyypillinen "kaappihomous". Nyt te jotka olette olleet homoja/biseksuaaleja jo 70-luvulla tai jotain näistä asioista tiedätte tavalla tai toisella, voisitteko rehellisesti ja asiallisesti vastata näihin kysymyksiin:
1. Millaista oli tuntea itsensä seksuaalisesti poikkeavaksi nykyistä ahdasmielisempänä aikana?
2. Miten ja milloin huomasit olevasi homo/bi?
3. Millaisia uhkauksia ja vihamielisyyksiä kuulitte homoista?
4. Jos sait vastarakkautta ja/tai seksiä miheltä/pojalta, missä ja miten pystyitte tapaamaan ilman että kaikki saivat tietää? Vai olitteko avoimesti yhdessä?
Ajattelin kyllä hankkia jostakin ihan "oikeita" haastateltavia jossain vaiheessa, mutta yritän nyt tällaista.
T: Aloitteleva kirjailija ja aiheesta hyvin kiinnostunut
1. Millaista oli tuntea itsensä seksuaalisesti poikkeavaksi nykyistä ahdasmielisempänä aikana?
2. Miten ja milloin huomasit olevasi homo/bi?
3. Millaisia uhkauksia ja vihamielisyyksiä kuulitte homoista?
4. Jos sait vastarakkautta ja/tai seksiä miheltä/pojalta, missä ja miten pystyitte tapaamaan ilman että kaikki saivat tietää? Vai olitteko avoimesti yhdessä?
Ajattelin kyllä hankkia jostakin ihan "oikeita" haastateltavia jossain vaiheessa, mutta yritän nyt tällaista.
T: Aloitteleva kirjailija ja aiheesta hyvin kiinnostunut
Vastaukset 3
Vanhimmat
suosittelen että kysyt asiaa kanssa ranneliike.net ja setan keskustelufoorumeilla, tämän kaltaiset paikat kun houkuttelee kaikennäköisiä trolleja. myös varmaan jotain graduja tästä aiheesta löytää.
onnea kirjan kirjoittamiseen, toivottavasti vastauksesta oli hyötyä.
niin, tuskin aiheesta kummoista kirjaa saat aikaiseksi, ainakaan tänne tulevilla vastauksilla. Mutta muutama väärinkäsitys on oikaistava;
1. -60 luvulla ei ainakaan omalla paikkakunnalla oma seksuaalinen erilaisuus tuottanut mitään ongelmia, se ei ollut "poikkeavuus" lähipiirissä, vaan pelkkä erilaisuus.
2. oma kiinnostus/halu olla toisten poikien kanssa "silleen" lienee ollut aina, koskapa muunlaista seksuaalista kiinnostusta(tyttöihin)ei ole ollutkaan.
3. murrosiässä oli tieto, että homous on sairaus ja lailla kielletty, tosin kukaan ei uskonut sellaisiin juttuihin ja vielä vähemmän edes kuviteltiin kunnioittaa lakia.
4. nuorten keskuudessa ei hempeilty mistään rakkaudesta, puhdasta nautintoa ja halujen tyydyttämistä, missä sitä vain sai tehtyä, useimmiten vanhempien poissa ollessa kodeissa ja kesäisin luonnossa, maaseudulla joka kylällähän on omat ns. vanhatpojat, joitten luona sai harrastaa jolloinkin koviakin ryhmäsessioita periaatteella; isäntä tarjoaa juomat ja saa palvelun.
Jos onnistuisit saamaan, jos todella kirjaa kirjoittaisit, maaseudulla varhais-nuoruutensa ja ensikokemuksensa saaneitten kokemuksia taltioitua, saattasi olla, ettei monikaan niitä todeksi uskoisi. Maseudulla ei tosiaankaan eletty missään umpiossa, mitä tulee homona olemiseen.
Sitä ei voinut uskoa, kun kuuli sen olevan laitonta. Samaa sanon kuin tuo 48. Ei lait vaikuta käyttäytymiseen. Se tapahtuu vain piilossa, ei niin näkyvästi. Mutta ei se ihan näkyvää ole nytkään. Ainoa ero lienee, ettei ollut gay-baareja. Olen käynyt maissa jossa homous on kiellettyä muttei se mihinkään vaikuta. Ainoa ero on, että ei-toivottu pääministeri saadaan helpommin virasta pois, jos on homo. Vaikka Suomessa saadaan kyllä päätoimittajakin pois virasta siitä syystä. Kokemukseni on että silloin naurettiin enemmän hinteille. En huomannut esim armeijassa mitään kummempaa. Tuntui se kiinnostavan monia vaikka olikin kiellettyä.