Janoan häntä
aamuin ja illoin
hänen kauneutensa
on silmilleni ruokaa
kaipaan hänen kosketustaan
ihoni tarvitsee häntä
elämä edessäni
hänen rinnallaan
minä köyhä kerjäläinen
hänen kanssaan kuningas
aamuin ja illoin
hänen kauneutensa
on silmilleni ruokaa
kaipaan hänen kosketustaan
ihoni tarvitsee häntä
elämä edessäni
hänen rinnallaan
minä köyhä kerjäläinen
hänen kanssaan kuningas
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinä kerjäläiskuningas kaukomaan
elämän onnea elämä tulvillaan
ja sydän rakkauden rikkauksia pullollaan
minä prinsessa köyhän kurjien maan
laulan lauluni hiljaisen vaan
kun ei luokseni hän saapunutkaan
mut tulee kai päivä aamulla uudestaan
ja käyhän iltaisin taivaskin nukkumaan
vain kuu ja tähdet seuranaan
suloinen runo.
Musta tuntuu juuri tuolta, kun ajattelen häntä. Tosin ei nyt kuninkaalta, mutta sen feminiinisemmältä muodolta :)