suruni on aivan suunnaton. itkettää koko ajan. aina vain koirani palaa mieleen. koirani nukkui ikuiseen uneen lauantaina. hän oli jo 13 melkein 14 kultainen noutaja. muistan hänet aina ikuisesti.
*itkee hysteerisesti*
suunnaton kaipuu on. kotiin kun menee hän ei ole enää vastassa häntää heiluen. hän oli ihana koira.
*itkee hysteerisesti*
suunnaton kaipuu on. kotiin kun menee hän ei ole enää vastassa häntää heiluen. hän oli ihana koira.
Vastaukset 11
Vanhimmat
..ja otan osaa suruusi. Voimia ja jaksamista Sinulle.
...usko tai älä, sen surun kanssa oppii elämään, vaikka sitä alkuaikoina ei uskoisikaan.
Muista kaikki hyvät ajat ja voimia Sinulle.
Otan osaa suruun... Muakin pelottaa aina et miten kestän ku mun koira kuolee... vaik se on vast pentu mut silti.... Koita jaksaa.
Tässä on sinulle runo...........
"Älä seiso haudallani itkien; en ole siellä, nuku en. Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa, olen timantinhohde lumessa. Olen aurinko, joka kultaa viljaa, syyssade, joka putoaa hiljaa. Kun heräät aamun hiljaisuuteen, olen ylitsesi maahan uuteen matkaavien muuttolintujen lento. Olen öisten tähtien loiste hento. Älä seiso haudallani itkien; en ole siellä - kuollut en.
Tekijä: Tuntematon.
Voimia suruun......
tuo oli erittäin kaunis runo, tulen sen aina muistamaan. *itkee*
koiraani kaipaan kovasti. hän eli hyvän ja pitkän elämän nyt hän on levon ansainnut.
minulla on ihania muistoja hänestä ja paljon kuvia niitä en unohda koskaan. tulen aina häntä kaipaamaan.
otan osaa syvään suruusi!olen itsekin menettänyt oman rakkaan kultsikkani.....joka kuoli toissa kesänä 11 vuotiaana....:(
jaksamisia sinulle....ikävä on iso,eikä se varmasti koskaan menekkään pois....se on aina sydämmessäsi ja muistoissasi.Koirasi eli varmasti hyvän elämän kanssasi ja siitä se on sinulle kiitollinen,kun tarjosit sille hyvän elämän....nyt oli sen aika,vain mustot ovat jäljellä...ja ne ovat tärkeitä...!!
minulla on entisestä kultsikastani kaksi isoa kuvaa raameissa....niitä minä aina katselen ja muistelen meidän hyviä yhteisiä hetkiä...
pari runoa...
Jos tietäisin,että tämä on viimeinen kerta,kun näen sinun nukahtavan,peittelisin sinut huolellisemmin ja lukisin puolestasi rukouksen.Jos tietäisin,että tämä on viimeinen kerta,kun näen sinun astuvan ovesta ulos,rutistaisin sinua lujasti ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.Jos tietäisin,että tämä on viimeinen tapaamisemme,minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle,että olet minulle tärkeä.Jos tietäisin,että tämä on viimeinen päivä,jonka saamme elää yhdessä....mutta eihän tämä vielä tähän lopu.Yksi päivä sinne tai tänne.Onhan päivä vielä huomennakin-onhan?todennäköisesti on.Ehdin korjata laiminlyöntini.Ja onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia.Mutta siltä varalta,että olen väärässä,eikä minulla olekaan kuin tämä päivä,sanon että olet minulle hyvin rakas.Kaikki eivät näe huomista.Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.Miksi siis odottaa huomista,kun saman voi tehdä jo tänään?jos huomista ei tulekaan,kadut katkerasti,että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä,viimeisen halauksen halaamatta,että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen,joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.
------------------------------
Niin suuri on maa
metsät,niityt,järvet,vuoret
sen pintaa verhoaa.
Niin suuri on maa
kissat,koirat,tuhannet tassut
sen laaksoissa vaeltaa
Niin suuri on maa
jokainen kulkija harmaaturkki
sen sylissä levon saa.
Otan sydämestäni osaa suruusi. Koin itse hiljattain saman ja suru ja ikävä on valtava. Se auttaa jonkin verran kun juttelet asiasta samoin kokeneiden kanssa. Ja aika. Yritä jaksaa!
Munki koira lähti paremmille maille pari viikkoa sitten. Oli 7 vuotias shetlanninlammaskoira ja jäi auton alle.
itken yhä melkein joka päivä.
Koita sinäkin jaksaa!!!
perheemme todella rakas kk saksanseisojauros lähti koirien taivaaseen marraskuussa -02, ja se todellakin oli kova paikka minulle.. mutta usko pois, aika parantaa haavat, ehkei täysin, mutta osittain ainakin. minullakin on vielä hirveä ikävä koiraamme, mutta onneksi jäljellä ovat vielä lukemattomat kauniit muistot.. :) tänään olemme saamassa uutta kk saksanseisojaa ja keväällä saan täysin oman koiran, manchesterinterrierin. ne eivät voi tietenkään korvata entistä koiraamme, mutta uskon, että tulen rakastamaan myös niitä valtavasti..
olen jutellut henkilöiden kanssa joilla on myös oma rakas lemmikki kuollut. jutteleminen auttaa, mutta suru ja kaipuu on kova. tulen aina muistamaan rakkaan koirani.
"vaikka vaikeni putous kauan sitten,
ikuisesti sen nimi kantaa korviini kaikua kohinasta"
oman koirani kuolemasta tulee jo vuosi, mutta ikävä painaa.
muistot ovat ihania, vaikkakin niistä tulee haikea olo.
koirani kuoli tapaturmaisesti reilun vuoden ikäisenä, syksy ja sen värit saivat jälleen tapahtumat mieleeni :´(
jaksamisia