Hankkisin ensimmäisen koiran

Ensimmäinen asia kun mietit koiran ottoa, on että mietit riittäkö aikaa tarpeeksi sille?

Koira vaatii, vähän kärjistetysti sanoen, kaiken sen ajan mitä sulla jää töistä yli. Lenkkeilyä, lenkkeilyä ja lenkkeilyä sekä silityksiä ja rapsutuksia ja riehumista.

Ja toinen, edelliseen liittyen, ottaako pentu vai aikuinen koira?

Pentu on siitä hyvä valinta että se on ehkä helpompi muokata haluamaksensa, mutta sillä tulisi olla varsin pitkään seuraa myös päivisin kotona. Asutko yksin vai onko perhettä päivisin kotona? Varsinkin siisteyden opettaminen kysyy kärsivällisyyttä, siksi olisi hyvä jonkun olla pennun kanssa koko ajan.

Aikuisen koiran ottaessaan välttyy näiltä jatkuvilta kusien ja paskojen siivoamisilta ja muutaman minuutin välein ulosviemisiltä. Lisäksi aikuisesta näkee jo mikä siitä on tullut ja saa heti lenkkiseuraa pitkillekin lenkeille. Vastapainona saa myöskin sitten edellisen omistajan virheet paikattavakseen. Ja ne saattavat olla joskus lähes ylivoimaisia.

Molemmissa on puolensa.

Rodunvalintaan vaikuttaa se mitä toivot koiraltasi, pihavahtia, turvamiestä, lenkkiseuraa, metsästyskoiraa, harrasteseuraa(jälki, etsintä, aqiliti tmv)

Samoin siihen vaikuttaa se millainen itse olet luonteeltasi. Kahdesta mainitsemastasi esimerkistä boxeri sopii paremmin rauhalliselle tyypille ja se on itsekin rauhallinen, kun taas terrierit ovat sellaisia jatkuvassa valmiustilassa olevia väkkäröitä joiden kanssa pitää jatkuvasti olla tekemässä jotain(tai muuten täystuho).

Laitan tähän joitakin linkkejä kennelliiton sivuilla mistä pääsee näkemään eri vaihtoehtoja:

http://www.kennelliitto.fi/fi

http://www.kennelliitto.fi/FI/linkit/rotujarjestot/rotujarjestot.htm

http://www.kennelliitto.fi/FI/linkit/rotukohtaiset/yhteystiedot.htm

Lisää hyviä tietosivuja löydät kun laitat googleen hakusanan koira.

Ja tähän loppuun vielä sananen kirjoittajan valinnoista: Eli myös otin ensimmäisen oman koirani reilusti yli neljäkymppisenä, kun elämä alkoi vakiintua uomiinsa. Asumme koirani kanssa kahteen pekkaan kerrostalossa. Tämä on nyt vajaa 3-vuotias suomenpystykorva(ei rek.), joka muutti n. vuoden ikäisenä luokseni. Kouluttamisessa hyville kaupunkilaiskoiran tavoille oli todella kova homma(jossa ei kirosanoja säästelty), mutta se oli vaivansa väärtti. Enää ei juuri turhia hauku(sisällä eikä ulkona), eikä rieku eikä hötkyile ja on kohtuuvarma liikenteessäkin.

Ps. Tämä lienee itsestäänselvää ja turhaa mainitakaan, mutta koira ei ole sitten mikään mersu jota voi vaihtaa vuoden välein kunnei enää miellytäkään. Eli koiraa harkitessaan tulisi tehdä tietoinen päätös siitä että tuli vastaan mitä tahansa vastoinkäymisiä, niin koira on ja pysyy koko max lähes 20 vuoden ajan jonka se elää.