Luin juuri kolmannen osan Frank Mc Courtin elämänkerrasta. Köyhän pojan elämästä Irlannista (mm. Pulizer- palkittu). Siinä kerrotaan vahvasti myös katolilaisuudesta, ahtaasta uskonnosta.
Kuitenkin voi mennä tunnustamaan papille syntinsä.
Saattaa tulla muutama Ave- Maria luettavaksi, ja taas puksimaan.
Mitä olette protestantit mieltä?
Kuitenkin voi mennä tunnustamaan papille syntinsä.
Saattaa tulla muutama Ave- Maria luettavaksi, ja taas puksimaan.
Mitä olette protestantit mieltä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
suoraan sielulta sielulle, kainostelematta, ilman mitään puolestapuhumisia tai selityksiä?
Ehkä siinä on paikka muuttua, antaa anteeksi?
uskonnosta en halua kirjoittaa enemmälti täällä.
Enkä toivo että sinäkään siitä kirjoitat.
Uskonto kuuluu muualle.
muuten kolme... Sepä siitä.
kirjasta. Tyttäreni on ostanut ne kirjat minulle.
Aloitin ensimmäisen ja nyt ne koristavat hyllyäni, koko homma on roskaa, mielestäni.
Et ole todennäköisesti avannut sivuakaan noista kirjoista.
Kukaan ihminen ei voi olla itkemättä/nauramatta luettuaan nuo.
Toisaalta ne näyttävät selkämyksineen hyllyssä ihan hyvältä...
luin ekan loppuun ja aloitin toista mutta ei oikein iske minuun.
Minä luen pääasiassa dokumentteja ja se ehkä pilaa aivoni, ne harvat Romaanit joista pidän ovat osuneet käsiini Sattumalta.
Häpeä on tunnustaa mutta iästä riippuen olen innostunut johonkin kirjaan vain Nimen perusteella.
Hyvin kuvaavaa on "Rakkauden sävel", George Sand ja Chopin. Taisin olla jotain 17v.
Me miehet taidamme lukea "rakkauskirjoja" vain Testosteroni ryöppyjen aikana.
Ja noita ryöppyjä ei tässä iässä montaa ole.
Taidan olla enemmän tietävä kun sivistynyt.
Laatua kukaan mitannut. Kirjoja on niin moneen makuun, onneksi. Luulen että kumpikaan meistä ole näitä teoksia lukemalla mummoksi muuttunut.
Siitä ylistys. Ps. lue ne kaksi muutakin osaa.
täytyy yrittää muistaa ottaa ne mukaan ensi kesänä, lomalle.
SIlloin pyrin (!) pysymään erossa "tieteestä".
se pitää yllä sitä, että muistaa mikä on syntiä
mutta eihän tekemästä estä...
muttamutta,,,,jos se joskus kirkastuisi, että
synti ja sen tunnustaminen ...ehkä voisi tarkoittaa anteeksi anomista ja katumista ja sitä, ettei enää tekisi moista
en ole lukenut kirjaa.....
ymmärtänyt oikein tuota ripittäytymisrituaalia ja kuten sanoit kuitenkin mennään taas täysillä sen jälkeen?
'Seitsemännen portaan enkelin' juonesta jotain ja katsonut elokuvankin, oli opintojen yhteydessä pakko katsoa. Maailmaan mahtuu todella monta tarinaa (kurjaa, hurjaa), joista pullamössöihmiset ei tajua mitään.
Lukenutkin ihminen. Tosin hänkin oppiensa vuoksi...
kirjasarjasta kun kuulin kaksi noin erilaista arvostelua. :)
Hämärästi muistan kuulleeni niistä, mutta nytpä sitten lainaan ja luen.
Kaikki tuntemani uskonnot ovat ahdistavia ja ahtaita.
Syy on. Olemme Lutherilaisia. Meitä eivät tunnustukset rasita. Vai pitäisikö...
...siis ei kyynisesti vaan ihan "tosissaan". Olis tosiaan kiva nähdä sekin tyyppi.
Tai sit se ihan tosissaan "haluais" niinku pelastaa meidät jostakin, mistä meillä ei oo hajuaakaan, et mistä....niinku.
t.friidu
luterilaisellakin kirkolla olisi rippimahdollisuus, - se olisi luonteva tapa päästä syyllisyydestä, ja ehkä maamme itsemurha tilastotkin pienenisivät.
Muuhun kirjallisuuteen en ota kantaa, en kuulu ns. lukeneistoon..
P.s. muuten olen elämäni aikana lukenut paljonkin..:)
sen ensimmäisen..jaa, että niitä on kolme yhteensä.
Ehkä kannattaisi käydä kirjastossa useammin, itse en malta ostaa itselleni kirjoja.
Me lutherilaiset saamme syntimme anteeksi vielä helpommalla, jos niin voi sanoa. Huokasemme yläkertaan päin. Toisaalta sieltä ei tule vastausta tai emme osaa ottaa sitä anteeksiantoa vastaan.
Ehkä tämä rippituoliversio on kuitenkin parempi, kun kuitenkin sitä syntiä teemme. Katumus on jo tapahtunut tietysti molemmissa versioissa, kun kynnyksen yli on hypätty armoa hakemaan.:)
Kun käy pappiskoulua kolme vuotta, niin pystyy armahtamaan muut syntiset?
että papit olisivat synneistä vapaat kouluja käymällä.;)
uskomme tiedät, luulet tietäväsi?
todella ärsyttävä, joskus.
Kirjoitin 2000- luvun alussa autopalstalle. Samoin minua halveerattiin.
Mikä miussa oikein ärsyttää?
Olen monesti tätä miettinyt.
Ns. Mulkku.
Miksi?
Eikös luterilaisistakin papeista käytetä termiä "sielunhoitaja"? Olen muuten elämäni kriisitilanteessa käynyt juttelemassa tai purkamassa mieltäni papillekin. Piti päästä juttelemaan jollekin nopeasti. Ei hän minua ainakaan käännyttämään alkanut. Ei liioin puhunut uskosta tai jumalasta. Ei se ollut aiheena :) Ajoi kyllä asiansa. En ole ns. uskovainen. Mielenkiintoinen kokemus.
Tämä palsta ei ainakaan aja samaa asiaa. Tänne tuskin kannattaa "ripittäytyä".