Hetken tunne.
Tämä hetki on sellainen tunne joka elää sisälläni, se on pilvi joka kiitää ohitseni syksyisellä taivaalla.
Tunnen olevani lehti, joka on täytetty väreillä. Näen ylläni sadepisaran, joka juuri on putoamassa ylleni.
Siinä kimmeltää kaikki sateenkaaren värit ja se muoto on kuin se olisi juuri räjähtämäisillään uusiksi
tuhansiksi pisaroiksi. Minussa on värit jotka hohtavat sinun pintaasi ja sinä heijastat ne koko maail-
malle. Kaikki näkevät meidät kokonaisuutena, meillä on molemmilla aika. Minä olen täällä vain hetken
ja sinäkin kuivut pois heti kun aurinko pilkahtaa. Ellei sitten tule talvi ja jäädytä sinua minun kuvittelemaksi
ikuisuudeksi. Poskesi himmenee etkä enää kimalla ja minunkin väri muuttuu tasaisen ruskeaksi. Elämä
on meistä molemmista poissa. Sinä saatoit olla kyynel, minä saatoin olla hetken se mitä olen aina
toivonut olevani. Värikäs ja ihailtu, se mikä heijastuu juuri sinun pintaasi loistaen kaikille. Rakastan tunnetta
sinun kanssasi, en tiedä mitä sanoisin haluan vain että sinä näet minut ja kaikki näkevät meidät. Voit
pudota pinnalleni hetkenä minä hyvänsä ja olen varma siitä, että otan sinut kiinni. Sinä annat minulle tarkoituksen
ja minä haluan antaa sinulle paikan johon pudota. Kunhan vain et kovetu ja lakkaa heijastamasta kohmetu ja
pysähdy paikoilleen. En tiedä mitä tekisin. Minulla ei olisi enää tarkoitusta. Odotan etkä sinä tee mitään, odotan
mikset sinä jo putoa. En voi tehdä mitään muutakuin odottaa ja sinä olet siinä niin kaukana minusta. Kohta on
taas kevät ja olen odottanut niin kauan, tule luokseni sinä ikuisuuteen jähmettynyt ihanuus. Anna minun tuntea
olevani tarpeellinen, ole taas se elävä sinä joka vierit ja putoat paikasta toiseen. Miksi et jo putoa. Minun on kylmä
ja oloni on heikko minua paleltaa ja taidan olla yksin tässä puussa. Pelkään. Olen nähnyt miten kaikki muut ovat viety
pois niiden pudottua. Vain sinä olet minun seurassani. Ethän vihaa minua en jaksa enää pitää kiinni. Tunnen kuinka leijun
alas. Se on ikuisuus. Hetken näen sinut ja sinä olet harmaa taivaan pilvistä. Kun taas näen vain kuolleen maan.
Minussa ei ole enää mitään kaunista, olen menettänyt sen mitä joskus olin. Ei ole enää kylmä. Olen poissa, kunnes
sinä taas putoat ja annat minulle tarkoituksen.
Tämä hetki on sellainen tunne joka elää sisälläni, se on pilvi joka kiitää ohitseni syksyisellä taivaalla.
Tunnen olevani lehti, joka on täytetty väreillä. Näen ylläni sadepisaran, joka juuri on putoamassa ylleni.
Siinä kimmeltää kaikki sateenkaaren värit ja se muoto on kuin se olisi juuri räjähtämäisillään uusiksi
tuhansiksi pisaroiksi. Minussa on värit jotka hohtavat sinun pintaasi ja sinä heijastat ne koko maail-
malle. Kaikki näkevät meidät kokonaisuutena, meillä on molemmilla aika. Minä olen täällä vain hetken
ja sinäkin kuivut pois heti kun aurinko pilkahtaa. Ellei sitten tule talvi ja jäädytä sinua minun kuvittelemaksi
ikuisuudeksi. Poskesi himmenee etkä enää kimalla ja minunkin väri muuttuu tasaisen ruskeaksi. Elämä
on meistä molemmista poissa. Sinä saatoit olla kyynel, minä saatoin olla hetken se mitä olen aina
toivonut olevani. Värikäs ja ihailtu, se mikä heijastuu juuri sinun pintaasi loistaen kaikille. Rakastan tunnetta
sinun kanssasi, en tiedä mitä sanoisin haluan vain että sinä näet minut ja kaikki näkevät meidät. Voit
pudota pinnalleni hetkenä minä hyvänsä ja olen varma siitä, että otan sinut kiinni. Sinä annat minulle tarkoituksen
ja minä haluan antaa sinulle paikan johon pudota. Kunhan vain et kovetu ja lakkaa heijastamasta kohmetu ja
pysähdy paikoilleen. En tiedä mitä tekisin. Minulla ei olisi enää tarkoitusta. Odotan etkä sinä tee mitään, odotan
mikset sinä jo putoa. En voi tehdä mitään muutakuin odottaa ja sinä olet siinä niin kaukana minusta. Kohta on
taas kevät ja olen odottanut niin kauan, tule luokseni sinä ikuisuuteen jähmettynyt ihanuus. Anna minun tuntea
olevani tarpeellinen, ole taas se elävä sinä joka vierit ja putoat paikasta toiseen. Miksi et jo putoa. Minun on kylmä
ja oloni on heikko minua paleltaa ja taidan olla yksin tässä puussa. Pelkään. Olen nähnyt miten kaikki muut ovat viety
pois niiden pudottua. Vain sinä olet minun seurassani. Ethän vihaa minua en jaksa enää pitää kiinni. Tunnen kuinka leijun
alas. Se on ikuisuus. Hetken näen sinut ja sinä olet harmaa taivaan pilvistä. Kun taas näen vain kuolleen maan.
Minussa ei ole enää mitään kaunista, olen menettänyt sen mitä joskus olin. Ei ole enää kylmä. Olen poissa, kunnes
sinä taas putoat ja annat minulle tarkoituksen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
putosi eilen linnunkakkaa.
Kirjoitit niiiin ihanasti. Tuosta runosta mieli täyttyy kauniilla kuvilla.
En osaa sanoa kaikkia tunteita, joita tämä herätti.