Maataloutta koettelee aikamoinen turbulenssi menneisiin vuosiin verrattuna. Tuotantopanosten, viljan ja lihan ym hinnat vaihtelevat kovasti. Vain tukiaiset ovat melko vakaalla pohjalla, vaikka muutoksia suunnitellaan niihinkin.
Kyseessä on kapitalistisen markkinatalouden normaali meno. Hinnat muodostuvat kysynnän ja tarjonnan mukaan, se on ns. kysynnän hintajoustoa. Tarjontatilanne sitten ohjaa tuotannon lisäystä tai vähennystä.
Hyvä vertailuesimerkki on kaivosteollisuus, jonka kannattavuus riippuu metallien kysynnästä ja hinnoista. Hinnasta riipuu onko tietty löydös malmia vai arvotonta sivukiveä. Nyt taas kiinnostaa huonommatkin malmiot ja satsaukset uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämiseen ovat suuret.
Samaa kysynnän ja tarjonnan rataa seuraavat lannoiteteollisuuden toimenpiteet. Tässä kohden palautuu mieleen takavuosilta sementintekijöiden lausuma, että kalkki- ja sementtitehtaat Suomessa voidaan huoletta sulkea, niin halvaksi tulee sementin tuonti proomukuormina, ja niinkai se nyt toimiikin.
Kelpaako tällainen puhdas markkinatalous maamme maataloudelle, vai pitäisikö sittenkin olla ripaus sosialistista suunnitelmataloutta, jossa jonkinlainen hintasäännöstely toimii?? Joskus sitä sanottiin kauniimmin sekataloudeksi.
Kyseessä on kapitalistisen markkinatalouden normaali meno. Hinnat muodostuvat kysynnän ja tarjonnan mukaan, se on ns. kysynnän hintajoustoa. Tarjontatilanne sitten ohjaa tuotannon lisäystä tai vähennystä.
Hyvä vertailuesimerkki on kaivosteollisuus, jonka kannattavuus riippuu metallien kysynnästä ja hinnoista. Hinnasta riipuu onko tietty löydös malmia vai arvotonta sivukiveä. Nyt taas kiinnostaa huonommatkin malmiot ja satsaukset uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämiseen ovat suuret.
Samaa kysynnän ja tarjonnan rataa seuraavat lannoiteteollisuuden toimenpiteet. Tässä kohden palautuu mieleen takavuosilta sementintekijöiden lausuma, että kalkki- ja sementtitehtaat Suomessa voidaan huoletta sulkea, niin halvaksi tulee sementin tuonti proomukuormina, ja niinkai se nyt toimiikin.
Kelpaako tällainen puhdas markkinatalous maamme maataloudelle, vai pitäisikö sittenkin olla ripaus sosialistista suunnitelmataloutta, jossa jonkinlainen hintasäännöstely toimii?? Joskus sitä sanottiin kauniimmin sekataloudeksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei kai sitä viljelijöiltä kysellä mikä kelpaa, annetuissa olosuhteissa pitää pärjätä tai jos ei pärjää niin sitten saa keksiä jotain muuta hommaa.
Suurten hintavaihteluiden markkinoissa viljelijöillä olisi hyvä olla useampia tulolähteitä, jolloin vain osa tuloista tulee maataloudesta. Päätoimiset viljelijät ovat aika heikoilla jo yhdenkin kannattamattoman vuoden jälkeen, mutta sivutoiminen pärjää paremmin heikkojen aikojen yli. Puhtaassa markkinataloudessa varmaankin sivutoimen tuotanto yleistyisi, investoinnit laitettaisiin minimiin ja tuotantoa suunniteltaisiin enemmän suhdanteiden mukaan. Nämä päätelmät koskee peltoviljelyä, kotieläinpuolesta en osaa sanoa mitään.
Jenkeissä ja Kanadassa on tälläinen markkinatalousjärjestelmä, siellä tehdään monivuotisia sopimuksia viljelijöiden kanssa ja esim. hedelmät on ostettu käytännössä viljelijältä moneksi vuodeksi eteenpäin sopimushinnoilla.
Siinä järjestelmässä on sellainen etu, että viljelijän ei tarvitse pyörittää tuotantoa omalla pääomalla, koska sopimukset on sellaisia, että niistä saa etumaksuja, loput tilitetään kun sato toimitetaan.
Kukaan ei tee siellä "miljoonan dollarin" navettaa ilman kunnon sopimusta, jossa on hinnat lyöty lukkoon vuosikymmeneksi eteenpäin.
Tälläinen sopimus on molempien etu, jos hinnat nousevat markkinoilla, saa ostaja tuotteen sillä hintaa mikä sopimuksessa on ja osanhan se onkin siitä jo maksanut, toisaalta tuottaja myös tietää vuosia eteenpäin, minkä hinnan saa ja voi suunnitella tuotantonsa sen mukaan.
Vaikeuksissa on pienet irralliset toimijat, kun hinnat laskee, mutta ne myös voittavat, jos hinnat nopeasti nousee.
"Joskus sitä sanottiin kauniimmin sekataloudeksi." Itseasiassa se taloudellinen järjestelmä joka suomessa oli käytössä ennen eu-aikaa, oli puitetalousjärjestelmä.