Eli tarkoittaa sitä, että neiti painaa kuono maassa koko ajan etsiskellen jotain syötävää.
Neiti löysi pari viikkoa sitten erään lähitalon edestä "herkkuja" ja siitä saakka on nenä viipottaen mennyt eteenpäin.
Neiti tuntee käskyt irti, ei koske, ei ja noudattaa niitä, jos kerkiän antaa käskyn ennen kuin "herkku" on nenässä kiinni. Senkin jälkeen säännön mukaisesti aukaisen suun ja kaivan "herkun" ulos (vaikka kurkusta), tosin neiti on jo tämän oppinut ja "herkku" todella sujahtaa vauhdilla kurkkusta alas!
Neiti on ERITTÄIN namin/herkkujen perään. Ikää neidillä on 1 v 10 kk.
Olen huolestunut asiasta, sillä liikkeellä kun on (kuten olemme kaikki myös täältä listalta huomanneet:)) kaikenlaisia hulluja koiranvihaajia. Pelkään, että neiti syö jotain myrkytettyä/partakoneenterällä tai lasilla täytettyä ym.
Tämä kyseinen talo, minkä edestä näitä "herkkuja" löytyy, on tien varressa oleva kerrostalo. Sieltä on löytynyt makkaraa viipaloituna pieniin 1 cm paloihin, kanaa, eilen iso kirjolohen pala, lenkkimakkaraa, kananluita ym. luun palasia etc.
Ja siis keskeltä lumihankea esim. tuo kirjolohen kokonainen pala, ihan suoraan kuin lastalla nostettu siihen lumihankeen tarjolle.
Onko vinkkejä, omakohtaisia kokemuksia, miten saisin tämän pahan tavan kitkettyä pois?
Neuvoista etukäteen kiittäen
P.S. Myös Artun toisaalta asiantuntevatkin vastaukset ovat tervetulleita minulle:)
Neiti löysi pari viikkoa sitten erään lähitalon edestä "herkkuja" ja siitä saakka on nenä viipottaen mennyt eteenpäin.
Neiti tuntee käskyt irti, ei koske, ei ja noudattaa niitä, jos kerkiän antaa käskyn ennen kuin "herkku" on nenässä kiinni. Senkin jälkeen säännön mukaisesti aukaisen suun ja kaivan "herkun" ulos (vaikka kurkusta), tosin neiti on jo tämän oppinut ja "herkku" todella sujahtaa vauhdilla kurkkusta alas!
Neiti on ERITTÄIN namin/herkkujen perään. Ikää neidillä on 1 v 10 kk.
Olen huolestunut asiasta, sillä liikkeellä kun on (kuten olemme kaikki myös täältä listalta huomanneet:)) kaikenlaisia hulluja koiranvihaajia. Pelkään, että neiti syö jotain myrkytettyä/partakoneenterällä tai lasilla täytettyä ym.
Tämä kyseinen talo, minkä edestä näitä "herkkuja" löytyy, on tien varressa oleva kerrostalo. Sieltä on löytynyt makkaraa viipaloituna pieniin 1 cm paloihin, kanaa, eilen iso kirjolohen pala, lenkkimakkaraa, kananluita ym. luun palasia etc.
Ja siis keskeltä lumihankea esim. tuo kirjolohen kokonainen pala, ihan suoraan kuin lastalla nostettu siihen lumihankeen tarjolle.
Onko vinkkejä, omakohtaisia kokemuksia, miten saisin tämän pahan tavan kitkettyä pois?
Neuvoista etukäteen kiittäen
P.S. Myös Artun toisaalta asiantuntevatkin vastaukset ovat tervetulleita minulle:)
Vastaukset 6
Vanhimmat
..Kun tietäisi, onko liikkeellä joku kerrostalon "mummeli", joka tykkää antaa ulkona asuville elukoille talvella ruokaa. Eli ei mitään myrkytettyä tavaraa.
Toisaalta kyseessä voisi olla juuri tällainen myrkyttäjä/koiranvihaaja, joka jättää tahallaan myrkytettyä ruokaa eläinten syötäväksi.
Jokatapauksessa suosittelen ottamaan yhteyttä kunnan/kaupungin terveysviranomaisiin. Heilla on lain suoma oikeus puuttua tällaisiin asioihin. He myös varmasti käyvät ottamassa näytteet ruoista. Tietääkseni tällainen maahan sijoittuva "ulkoruokinta" on laissa kielletty?
Mutta ihan vinkkinä..kannattaa vältää tätä paikkaa ja koittaa vaikka kiertää tämä alue jotain muuta kautta. Tietenkin voisit ostaa koirallesi sellaisen "hihnasysteemin", jolla kuono pysyy kiinni.. siis kuonokoppa(löytyipäs se sana...). Näin koira ei pysty suuhunsa tavaraa ulkoa ajamaan.
Tämä ei tietenkään koiran kannalta ole mikään mukavain temppu, mutta kun noilla haukuilla on tuo aivokapasiteetti varsin rajallista, niin ei se raukka sitä hyvää tarkoitusta taida taustalta löytää..
arttu mainitsi, ettei koira näe kuonokopan syytä siis miksi sellainen hänelle laitetaan.
voithan tehdä niin, että viet vaikka etukäteen maahan jotain herkkua mitä hurttasi ei saa syödä. kun se sitten menee sitä syömään, laita sille kuonokoppa. luulisi yhdistävän jokusen kerran jälkeen. koska ilmeisesti koirasi tietää, ettei saisi syödä koska tottelee käskyäsi. käsky vaan ei ole tässä tarpeeksi vahva pelote. (koiran mielestä on kivempi syödä nami ja kuunnella torut kuin jättää syömättä ja saada kehut. kuonokopan luulisi olevan tarpeeksi inha kuitenkaan satuttamatta)
itselläni on 2 koiraa. toinen ahmatti joka syö kaikki rakettien jämät ja palaset muovineen, toinen ei koske edes kinkkuun ellei se tule minun kädestäni! /tai en anna lupaa tyyliin ota vaan) :-) (mahtava ominaisuus useissa tilanteissa, en ole edes opettanut tätä sille!)
Onko koirasi rotu mahdollisesti dalmis,aattelin vain nimimerkistä?Itselläni on dalmis tyttö 21/2wee ja hän on kamala "roskatyykkäri" syö kaikkea mukaan laskettuna myös toisten koirien jätökset,kaikkea on kokeiltu että koira lopettais jätteiden syönnin ruokavalionkin pitäis olla ok (peruna-ankka)ihoongelmien takia)olen kokeillut myös monen vitamiinit&ananasmurskaakin olen antanut,mutta mikään ei ole auttanutnyt olen sit päätynyt kuonokoppaan(ainkin väliaikaisesti)Mutta kaikkea hyvää sulle ja koiralles=)YSTÄVYYDELLÄ:Maiju&roskia rakastava pilkkuni Pipsa!PS: voin alkaa myös k-vaihtoon,ekaks vaikka sähköpostitella.
Kyllä vaan, neitini on dalmis.
Olen ymmärtänyt, että tämä olisi melko yleistä dalmisten parissa, kun ovat NIIN kovin ahneita.
Mutta silti kuonokoppa tuntuu vähän pahalta. Ehkä haluan vaan kaivella kaikki muut vaihtoehdot ensin ja sitten vasta, välttämättömän pakon edessä, turvaudun tuohon kuonokoppaan.
mein koiruukselle maistu kanssa kaikki, mahaan meni kivet kävyt räkäpaperit ja lähes kaikki minkä koira maasta irti sai...ja niitä sitten revittiin väkipakolla tappelun kera suusta pois...mutta sitten opetettiin seelanen sana ku tiputa...
ensin se tiesi oli aika toivottomalta tuntuva keksintö mutta tuotti tulosta
eli aina kun koira ottaa jotain suuhunsa sille sanotaan tippuu tai tiputa, aluksi sana on tietysti vieras koiralle joten aina kun koira ottaa "herkun" suuhunsa ja sitä alkaa ottaa pois niin toistaa vaan sanaa tiputa...se tepsi mein hurttaan ja toinenki alkaa oppia pikkuhiljaa..
pitää vaan yrittää ettei koiruus kerkeä nielaista sitä "herkkua"
kuten mainitsit että teidän neiti on kehittynyt varsin nopsaksi nielijäksi
keräilijä on kehittynyt todella nopeaksi sen nielemisen suhteen, vaikka koitan olla kuinka nopeasti käsi kurkussa kaivelemassa. Se on kieltämättä todella raivostuttavaa. Koira kyllä uskoo EI:n jos ehdin sen sanomaan ennen kuin jotain on suuhun menossa, mutta jos herkku on suussa, olen pahasti myöhässä. Onneksi tapa on iän myötä edes hieman vähentynyt.
Ja muuten siitä maaruokinnasta tuli minunkin mieleeni, että taitaa olla laissa (tai jossain) kiellettyä siksi, että rotat alkavat kovasti lisääntyä paikoilla, jossa maassa on ruokaa. Eli mummelit: ruokkikaa vaan niitä kurreja, mutta ei maahan. :-)