Minulla ja kaverillani on molemmilla kaksi neljästä lapsesta huostassa. Molemmilla mies jätti nuorinta odottaessa. Kaverini haki isommat lapsensa huostaan, kun elämä potki päähän. Hänen lapsensa saivat ihanan sijaisperheen. Minä tapasin uuden miehen, joka ei tule toimeen poikieni kanssa. Tein kaverin esimerkin rohkaisemana kipeän päätöksen ja hain pojat huostaan. Minä tapaan poikia avotuvalla 4 viikon välein 2 tuntia kerrallaan. Kaverin lapset ovat tämän luona 4 viikon välein perjantaista sunnuntaihin. Lisäksi kaverini pienemmät lapset ovat 4 viikon välein isojen sijaisperheessä viikonlopun. Tulin juuri kaverini lasten syntymäpäiviltä. Sijaisperhe oli laittanut kaikille kaverini kolmelle lähekkäin syntyneille lapsille näyttävät juhlat vaikka yksi lapsista asuu kaverini luona. Syntymäpäiville oli kutsuttu kaikki kaverini tutut. Minun poikieni sijaisperhe antoi minun soittaa pojalle ylimääräisen kerran syntymäpäivänä. Normaali käytäntö on yksi puhelu viikossa. Sijaisperheissä on eroa. Kadun katkerasti päätöstäni. Potkaisen sulhaseni pellolle ja haen pojat kotiin.
Kuin eri planeetalta
En ole katkera.......mutta ...
641467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Voi kun kaikki sijaisperheet olisivatkin hyviä, niin näidenkin palstojen riidoista olisi jäänyt 90 % käymättä.
Kuka nuo tapaamisasiat on sopinut?
Onko teillä sama sossu?
Ja varaudu muuten saamaan hirveät huudot joiltakin siitä, että miehen takia huostasit lapset.
Tervetuloa palstalle muiden selittäjien ja luuserien joukkoon.
Pyydän anteeksi, jos olen loukannut sinua. Jos olen, se on täysin tiedostamatonta ja tahatonta. Ellen ole, en ymmärrä, mitä tarkoitat.
sellainen ehdotus, että hoidat asiasi aikuisen ihmisen tavoin ja lopetat marisemisen?
Et sinä minua loukkaa millään tavoin, ärsyttää vain elämänsä vapaaehtoisesti sotkevat ihmiset, jotka sitten itkee kohtaloaan tällä palstalla.
Järkevä ihminen ei lukisi ensimmäistäkään kirjoitusta enää sellaiselta palstalta, jonka kirjoitukset niin kovasti ärsyttävät.
Ja onhan se tietysti jonkun mielestä asioiden vapaaehtoista sotkemista sekin, jos kunta ei järjestä riittävää erityisopetusta, kouluterveyshuolto ei toimi ja lapset jätetään ilman perustuslaissa luvattua terveydenhoitoa tässä maassa.
Otan osaa, kyllä sinulla mahtaa olla vaikeaa!
Aloittaja on sotkenut asiansa täysin sekaantumalla luuserimiehiin ja asettanut ne lastensa edelle. Nyt lapset huostassa aivan omasta syystään. Turha vinkua enään, kun ei osannut olla äiti.
Ja mitä helvettiä perustuslaki, eritysopetus ja kouluterveydenhuolto tähän aiheeseen liittyy?? Taitaa sinulla olla tosi vaikeaa itselläsi, kun et osaa ymmärtää lukemaasi.
Olen tämän palstan lukija. Ensimmäistä kertaa tänne kirjoitin, kun en oikein osaa ajatuksiani sanoiksi pukea. Itse sotkin asiani ja kannan kyllä seuraukset. Ihmettelin vain eroa, joita sijaisperheissä on, kun ne minulle tänään konkretisoituivat. En häiritse rauhaasi tämän jälkeen, että et turhaan ärsyynny.
voimillesi, siirry jälleen kerran sinne treffiseuraa palstalle.
otsaista sorttia, josta saat kärsiä eniten itse, joten sympatiat puolellasi justiinsa joo.
Mitä ihmettä? Lapset huostassa omasta syystään? Nyt kyllä tipahdin kärryiltä.
vanhemmat itse hakevat huostaanottoa lapselleen.
Tosin ne tapaukset ovat kyllä liittyneet murrosikäisiin ja heidän ongelmakäytökseensä.
Äläs kuule viitsi ilkkua toisen kustannuksella. Eikös sinussa ole tippakaan inhimmillisuutta ja aikuismaisuutta?
Jos olet se fiksu ja "kaikkea oikein tekevä "tyyppi, niin hoidas suunsa kiinni äläkä lyö lyötyä.
Älä lannistuu sellaisten ihmisten puheista, ole heitän yläpuolella . Ja vaikka kuinka he sinua haukkuu ja loukkaa,( tietän että se sattuu, )mutta ajattelee, että ne ovat vaan tyhmiä , katkeria ihmisiä.
Ja jos yhtään lohtuttaa, niin minä sain tässä alussa sellaiset haukut, että yöunet lähtii. Ajattelin, miten hitossa ihmiset voivat olla niin ilkeitä toisilleen. Nyt on paksu nahkaa päälle kasvannut ja sellaiset ihmiset kertakaikkiaan saavat minut säälimään heitä.
Anna koirien haukkua, karavaani jatkaa matkaan.
Monta asiaa voi joutua elämässään katumaan ja vielä monen vaikean asian kanssa omaa elämäänsäkin elämään.
Aina kannattaa ajatella ensimmäiseksi sitä ihka oman lapsensa asiaa ja tilannetta
ja sitten vasta sitä kakslahkeista maailman ihaninta miestä, joka ei voi esimerkiksi sietää lapsia edellisestä avioliitosta.
Sellaisen miehen voi laittaa ihan heti jo kättelyssä saman tien kiertoon ja
ilman sitä virhettä, että miehen sijasta, laittaisikin omat lapsensa sijaishuoltoon kiertoon.
Lapsista taistelu takaisin kotiisi saamiseksi voi olla kovaa.
Mutta kovaa se voi olla elämä myös jo kerran hylkäämiesi lastesikin kanssa
(lapset monesti ymmärtävät myös asioita ja elämäntilanteita, joita ei edes ääneen lausuta> lastesi kiertoon laitto).
Ennnekuin aloitat taistelusi lapsistasi
(sossu tuskin heitä sinulle suosiollisesti takaisin palauttaa),
mieti todella tarkkaan,
miten jaksat tulevaisuudessa lastesi kanssa, jos ja kun he ovat kärsineet tästä "kiertoon laitostaan" eli sijoituksesta. Miten heitä tuet elämän myskyssä ja mistä saat mahdollisesti tarvitessasi sitä apua ja tukea perheellenne.
Voimaa ja jaksamista.
Kaverini on 4 vuotta vanhempi minua. Kiitos.
tekemättömäksi. On vain osattava elää asian kanssa ja yritettävä kääntää asiaa parhain päin kaikkien osapuolten kannalta, myös lastesi.
Jos sijaishuoltopaikka ei ole lapsillesi sopiva ja tunnet ja tiedät ettei lapsillasi ole siellä hyvä olla ja kaipaavat ja haluavat itsekin perheesi luokse takaisin, niin tiedät mitä tehdä.
Mutta seuraavan kakslahkeisen kanssa yhteistä elämää aloitellessa kannattaa asioita katsoa koko perheen kannalta. Ja muistaa, että lapset ovat täysivaltaisia perheen jäseniä ja kunnioitettava myös heitä ja heidän olemassa oloaan.
Ihminen, kun rakastuu (varsinkin erottuaan) silmittömästi, ei rakkauden huumassaan huomaakaan välttämättä omiaan eikä heidän elämänsä arvokkuutta.
Huostaanottoon antaminen voi olla ja yleensä on kova ja syvät arvet lapsiin jättävä teko omalta/omilta vanhemmilta. Lapsi kokee tulleensa hylätyksi ja ei hyväksytyksi, ei kelpaa äidille, isälle
oman vanhempansa/vanhempiensa taholta.
Jälkikäteenhän on ihmisen hyvä olla viisas, mutta lapsi on aina kaikkein arvokkain.
>>Minä tapasin uuden miehen, joka ei tule toimeen poikieni kanssa. Tein kaverin esimerkin rohkaisemana kipeän päätöksen ja hain pojat huostaan.>Potkaisen sulhaseni pellolle ja haen pojat kotiin.
yritin tuossa ylempänä tuoda esiin mutta minut tietysti haluttiin häätää muille palstoille palstan vakibiojen toimesta.
Olen tätä palstaa seuraillut aika kauan ja kuvio on tullut selväksi:
- huostaanottoon ei ollut perusteita
- sijarit on perseestä
- yhteiskunta on perseestä
- kaikki muut on syyllisiä tilanteeseen paitsi bio itse
- oikeestaan kaikki huostaanotot on perusteettomia
- bioja ei saa arvostella tai lähtee heti ilmoitus ylläpitoon. Ylläpito ymmärtää biojen kärsimykset. biot itse saavat kyllä halveksia muiden kirjoituksia, nimittää sairaaksi mielipuoleksi ynnä muuta mutta se on heille oikeutettua. Kaikki muuthan tosiaan ovat sairaita kuin arvon biot itse.
Jokaisen elämä on sattumia, tekoja, tapahtumia
ja muuta ihmeellisyyttä, epävarmaa, huolta ja murhetta,
niin hyvää ja pahaakin sisältävä.
Joskus voi ohjausvirhe, virhearvio suistaa elämän, oman ja muidenkin kanssa kulkijoiden, raiteiltaan ja siltikin on vain jatkettava eteenpäin.
Elettävä tehtyjen virheiden ja väärien arviointien pohjalta.
Mutta jokaisen elämä on kuitenkin ainutlaatuista ja ainutkertaista
eikä edes sinulla ole oikeutta kieltää taikka myöntää tällekään vanhemmalle joko vapautusta hänen ohjausvirheestään, virhearvioistaan, taikka tuomita häntä siitä.
Ellet sitten ole lastensuojeluviranomainen.
ketään sairaaksi leimaavan. Minä ajattelen, että hän ei niinkään harmittele poikien huostaan antamistaan, vaan sitä, että heidän sijaisperheensä ei ole samanlainen, kuin hänen ystävättärensä lasten sijaisperhe. Saatan olla väärässäkin olettamuksessani.
sinne treffi palstalle.
Ensiksi hylätään lapset miehen takia ja myöhemmin sitten voikin valittaa siitä, että sijaisperhe ei sovikaan niille kullannupuille.
Miksi tuollaiset ihmiset yleensä tekee lapsia? Miksi ihmeessä, kun ne näköjään vaan häiritsee sitä tärkeintä, eli miehen löytämistä ja sen kanssa olemista?
Ne miehet menevät lasten edelle siksi, että luonto on luonnut asat niin. Lisääntymisiässä olevia nyt vaan vastakkainen sukupuoli kiinnostaa, ellei satu olemaan homoseksuaali.
Ihmisellä on järki päässä. Siksi hän on keksinyt mm. ehkäisyn, jos on niin heikko, että on viettiensä vietävissä.
miehestä, että hänelle on noussut naisen värkki päähän. Nykyisin on paljon naisia, joille on noussut miehen vehe päähän. Siinä lapsetkin jää hopealle.
mutta valitettavasti se ei hyödytä tuollaista henkilöä kuin aloittaja.
Näkeehän sen jo aloittajan kirjoituksesta - myös ystävättärellä on lapset huostassa. Täys normaali luuseritapaus, jolle toivon mukaan lapsia ei enää palauteta.
Kaiken edelle mnee MINÄ. MINÄ olen tärkein. MINUN tarpeeni ovat ennen muiden tarpeita jne. Tämä on sisään rakennettu tässä ajassa. Ainoa merkityksellinen ihminen on MINÄ.
Jos sinua on nimitetty sairaaksi mielipuoleksi, se kyllä johtuu täysin omista kirjoituksistasi! Esim. yllytyksestä lasten pahoinpitelyyn, kaikenlaisesta lasten haukkumisesta ynnä muusta törkytekstistä, mitä olet palstalle suoltanut.
Ja kuinka monta kertaa sinun tähänkin ketjuun pitää haukkumisesi monistaa?
Jos joku ei ole sairas, niin hän ei ole sairas ja sillä siisti. Et sinä häntä sairaaksi saa vaikka kuinka haukkuisit. Ja huomaapa raukka taas, että yleistäen monikossa kirjoitat tuntemattomista ihmisistä.
Jos huostaanottoon ei ole laillisia perusteita, niin ei ole. Kyllä niitä huonojakin sijareita löytyy, ikävä kyllä, lasten kannalta tietysti toivoo, että enemmistö olisi hyviä. Yhteiskunnan on hoidettava lakisääteiset velvoitteensa - sinun mielestäsikö niistä ei saisi edes puhua? Laittomassa huostaanotosta kyllä syy on jossain muualla on kuin vanhemmissa. Yritä kestää.
Et halunnut lapsiasi ja sitten haluat heidät hoitoon paikkaan, jossa sinun sanasi on laki. Herran pieksut sentään
huostan syy molemmissa sama. Nyt kuitenkin huostaan antamisen kauhistelun ja päivittelyn alle meinaa jäädä tosi kiinnostava kysymys, että mistä johtuu ero tapaamisissa?
Unohdetaan nyt se huostaan antaminen ja pohditaan tätä näkökulmaa. Voisiko aloittaja vastata, onko teillä samat sosiaalityöntekijät ja onko molemmille laadittu kirjallinen sopimus tapaamisista ja muusta yhteydenpidosta?
Hei, Hurjaa on meno täällä. Meillä kaverini kanssa Lasten huostaan luovuttamisen syyt ovat moninaiset ja perustellut, mutta niistä on vaikeaa lyhyesti kirjoittaa. Vielä on se pelko, että joku tunnistaa, jos kerron koko tarinat. Mutta kysyit asiallisesti, joten sinulle vastaan mielelläni. Asumme samassa kunnassa, mutta meillä on eri sosiaalityöntekijä pari tai osittain, sillä molemmilla on toisena sama henkilö. Minulla saattaa vaikuttaa se, että sulhaseni on ennen minun tapaamistani ollut väkivaltainen ja se on sosiaalityöntekijän tiedossa. Sulhaseni on valmis poistumaan asunnostamme, mikäli pojat pääsisivät kotilomille, joten en tiedä, voiko se olla syynä. Molemmilla, minulla ja kaverillani on lapsillemme pari kuukautta sitten tarkistetut asiakassuunnitelmat.
ei se selitä silti tiukkoja soittamisrajoituksia.
Sijaritkin on vaan ihmisia ja he käyttäytyvät eritavalla. Toinen antaa mielellään biomamman soittaa ja jaksaa muista sitä päätavoitetta, pidää yllä lapsen suhtetta biosukuun. Toinen taas haluaa elää rauhassa ja pieninkin biomamman soitto tai ylimääräinen käynti on rasittava. Se on typerä, mutta valitettavasti näin on.
Tietän perheen, missä biot tulee käymään, heitän kanssa ei olla mitään ystäviä, mutta heihin suhtaututaan kunnioitettavasti, he ovat jopa grillanneet lasten ja biovanhempien kanssa yhdessä. Eli ne muistaa että he on lapsen vanhempia ja he ovat heille, lapsilleen tärkeitä.
Joku toinen taas haluaa lapsen ja palkkiot ja sen jälkeen kiitos, ei biosukua!
Minusta sijarin pitäisi olla tyytyväinen siihen, että bioäiti jaksaa ja haluaa lapsia tavata ja olla heitän elämässä läsnä. Lapselle on äitinsä menetys aina menetys, ihan samaa onko äiti yhteyttä pitää haluava tai petipohjassa oleva narkkari/juoppo. Äiti on äiti ja juuret ovat lapselle tärkeitä.
Niin monen sijaislapsen elämää on sellaista, ettei biot jaksaa tai haluaa edes välittää, eivät tulee tapamisiin eivätkä muista soittaa.Lapsen surua on kamalaa katsoa. en ymmärrä siis sijareita jotka tahallaan yrittää vältella biovanhempia jotka haluaa muista lapsiaan. Mikä se sit on lapsen parasta?
Ja mihin monesti sijareilla unohduu se kouklutuksessa opittu asia, että meitän sijareiden on autettava ylläpitämään lapsen suhtetaan bioperheseen.
Ai niin. Ja koulutuksessa , ihme kyllä! tuli tieto, että sos.tt. 70% on epäpäteviä, eli hyvän ja asiallisen sossun saaminen on lottovoitto. Karmea totuus!
Yhtä lailla kun hyvän sossun saaminen, on lottovoitto hyvän sijaisperheen tai hyvän biologisen perheen saaminen. Aloittajan kaverin sijaisperhe varmasti on voittanut päävoiton.
Minusta mies ei pitäisi koskaan mennä lasten eelle. Voi kun olisit ymmärtänyt sen ajemmin, että mies joka ei hyväksyy Sinun lapsiasi, se ei ole Sinun arvoisesi.
Toivon todella ettei ole myöhäistä , että saat asiat kuntoon ja lapset kotiin.
Siinä olet valitettavasti oikeessa, että sijaisperheillä on isoja eroja. Toiset osaa olla "ihmiseksi" ja ajatella asiaa tunteella ja he ajattelevat myös bion tunteita ja terpeita, toiset näkee muuttuvan sopimuksen ja lapsen tulon jälkeen heti ikään kuin eri ihmisiksi. Sen jälkeen biot älkää tulkaa häiritsemään!
Jos Sinussa ei ollut muuta vikaa kun hölmö päätös miehensa takia, niin kyllä Sinun kuuluisi enemmän saada tavata lapsiasi. Todella törkeä, että synttäreillä saat vaan ylimääräisen puhelinsoiton luvan. Hohhoijaa!
Hoida pojat kotiin ja lähetä mies tiehensä!
Suostuukohan he enää tulemaan takaisin.
Ja onko tuo aloittaja kykenevä sietäään poikien kaunan ja suuttumuksen, joka huostaanannon takia voi pulpahdella heidän arjessaan. Onko aloittaja nyt jotenkin kypsynyt siihen, että hänen olis kestettävä erinäisiä purkauksia, jotka hän lapsilleen aiheutti mikäli huostaanannon syynä oli vain ystävättären esimerkki ja mies, joka ei pitänyt hänen pojistaan. Miten hän voi rakastaa sellaista miestä, jonka takia hän joutuu luopumaan kaikkein rakkaimmistaan, eli lapsistaan.
Ne pojat voi olla hyvin, hyvin loukkaantuneita ja syystä.
Ehkä puheluiden vähäisyys johtuu siitä, että loukkaantuneet pojat eivät suostu tulemaan puhelimeen.
mitä tahansa syynä. Mutta kun äiti on vasta 26 niin ei hänen lapset voi olla kovinkaan vanhoja ja tuskin ne siinä iässä vielä kovin katkeria ovat, murkkujen kanssa on eri juttu. Ja mä sain jotenkin käsityksen, ettei lapset ole kovin kauan ollutkaan sijaisperheessä koska nyt vasta äiti siitä asiasta puhuu.
Ja käsi sydämmelle, kuka meistä on ihan virheetön? Aivan mieletön se aikuisten naisten vihamielisyys sitä äitiä kohten. 8no höh, täällähän ollaan vihaisia milloin mistäkin ja kenelle)
Virheitä tekee meistä jokainen jossain vaiheessa, toiset enempää toiset vähempää. Mihin jää se ymmärrys ja anteeksi anto ? Eikös jokainen pitäisi saada uutta mahdollisuutta jos kerran järkii tulee päähään ja ihminen haluaa asiat korjata?
Lapseltahan sitä ymmärrystä ja anteeksiantoa edellytetään Suomessa. Ja kyllä lapsi ymmärtää, tai ainakin sanoo ymmärtävänsä ja antaa anteeksi, loputtomiin.
Kun tuo aloittaja on vasta 26, niin toivon, että hän pian saa poikansa takaisin eikä korjaamatonta virhettä ole vielä tapahtunut. Äiti on vielä niin nuori, että hän kyllä onnensakin löytää vielä tästä elämästä ja sellaisen miehen joka ei riko vaan rakentaa.
Se on nyt vaan sossuista kiinni, saako hän pian huostaanoton purettua vai näivetäänkö homma vuosien saatossa niin, että pojat hilluvat sijaisperheen ja kodin väliä juurtumatta mihinkään ja kahdehtien niitä nuorempia, jotka elävät äidin kanssa (käsitin että pari lasta sai jäädä kotiin).
Mutta jos äiti saa lapsensa takaisin, niin hänen pitää muistaa olla surkuttelematta ja ruikuttamatta heille sitä, että meni antamaan huostaan. Pojat eivät jaksa kauaa pönkittää sääliä kerjäävää äitiä.
En minäkään hyväksy miehen laittamista lasten edelle, mutta ei tehtyä saa tekemättömäksi sillä, että kuorossa haukutaan ja huudetaan jonkun tekemästä päätöksestä, josta hän - kuten itse sanoi - ei jaksa/halua kertoa kaikkea, mitkä asiat hänen päätökseensä vaikuttivat.
Olisihan se kiva kun ensimmäisenä huutaisi aina täysin virheetön ihminen, mutta suurin huutaja tällaisessa tilanteessa on yleensä se, jolla itsellä on eniten luurankoja kaapissa niin sanotusti.
Eikä se, että jättää toisen haukkumatta, ole mitään päänsilittelyä ja hyssyttelyä, kuten ammattihaukkujat joskus väittävät. Joidenkin on vain niin mahdottoman vaikea tajuta virheitä toisten elämässä, koska omatunto on niin väärällään omista rikkeistä.
Anna haukkujen valua viemäriin, jonne kuuluvatkin, jokaisella on oikeus virheidenkin jälkeen uuteen alkuun ja uuteen yrittämiseen. Niin myös sinulla, vaikka haukkujat yrittävätkin lytätä sinut henkisesti, mutta siinä he eivät onnistu, sen minä tiedän yhtä varmasti kuin sinä itsekin.
Se, että pahoja virheitä tekee jokainen näkyy siinäkin, jonka ainoastaan Merkka on pystynyt tässäkin ketjussa myöntämään, että osa sijareista "unohtaa" autuaasti jopa heidän kursseillaan opetetut tiedot ja taidot kun lapsi on saatu ja korvaukset lähteneet juoksemaan. Ei täällä ole koskaan koko sijaishuoltoa huonoksi väitetty, vaikka palstan vakiohäirikkö yrittää niin uskotellakin. Mutta hänen vihansa onkin sitä tasoa, että se ulottuu myös huostaanotettuihin lapsiin, eikä vain heidän vanhempiinsa. Jätä siis haukut omaan arvoonsa.
Uuden mahdollisuuden ansaitsee joka ikinen, oli virheiden laatu mikä tahansa. Lähtökohta on vain myöntää virheensä ja alkaa sen pohjalta rakentaa uutta.
Näetkö muuten eroa kun vertaat kahden perheen lasten käytöstä kahdessa eri sijaisperheessä, miten he ovat sopeutuneet? Ovatko kaverisi lapset iloisemman ja vapautuneemman oloisia, ovatko he sopeutuneet paremmin tilanteeseen? Näetkö lapsissasi viitteita siitä, että heissä olisi apaattisuutta ja alakuloa?
Päätin että en tule tänne enää mieltäni pahoittamaan, muttä täällä ollaan. Onko sijaisperheillä niin suuri valta, että he saavat määrätä tapaamisista ja soittamisista Merka?
Ap:n puolesta, sinä sait minut huomaamaan poikien käytöksen muutoksen. Pojat ovat aina olleet vilkkaita vipeltäjiä. Nyt he ovat ylivilkkaita ja vimmaisesti riehuvia, joka sekunnin, jonka vietämme yhdessä. Otan tyttöjä mukaan enää joka toisella kerralla, sillä hekin ovat ihmeissään veljiensä käytöksestä. Kaverini lapsille taisi käydä päinvastoin. Hänellä poika oli villi, kun sillä on joku sairauskin, mihin ylivilkkaus kuuluu ja nyt se poika on rauhallisempi, kuin ennen. Kaverini tyttö ei osannut puhua, kun meni sijaisperheeseen 3 vanhana. Nyt 6 vanhana hän osaa puhua, mutta ei osaa äs-kirjainta. Tästä ei kai voi päätellä mitään poikieni viihtymisestä sijaisperheessä.
Toisaalta tapaamiset ovat niin käsittämättömän lyhyitä ja harvoin tapahtuvia, että lapsillakin niihin kohdistuu paljon tunnejännitystä, joka voisi selittää OSAN riehumisesta, mutta ei kyllä kaikkea. Tasapainoinen ja lapselle oikeaa turvaa antava sijaispaikka pystyy kyllä vastaamaan lapsen tunnetarpeisiin, olivat tuen tarpeen syyt mitä tahansa. Tämä ei ole yhtään liioitellen sanottu, koska paras lääke on turvallinen rutiinit hoitava arki, sekä tunnetarpeisiin annettu lämpö ja lapsesta välittäminen, joka myös näytetään lapselle käytännössä.
Kaverisi lapset ovat edistyneet kehityksessään hyvässä sijaispaikassa, mutta omissa lapsissasi ei näy edistystä. Näinkö on? Miten heidän koulunsa sujuu, koska sekin on joskus aika hyvä mittari kertomaan lapsen tunne-elämän tasapainosta? Joillakin on ihan selkeä oire sijaispaikan sopimattomuudesta se, että kouluarvosanat alkavat mennä alamäkeä, vaikka vain yhdessäkin aineessa.
Miksi teistä ei kukaan ole huolissaan noista lapsista?
Ihmetyttää tuo, kun täällä annetaan neuvoja, että hae lapsesi takaisin kotiin. Kun olet miehen pannut pihalle.
Mutta miettiikö teistä kukaan täällä sitä. Miten tämä vaikuttaa lapsen kehitykseen ja mielenterveyteen?
Ensin äiti hylkää lapset, miehen takia. Siis lasten luottamus on jo mennyt äitiin. Ja tätä samaista äitiä kehotetaan täällä nyt rikkomaan tuo mahdollinen uusi rakenteilla oleva "luottamus". Joka on mahdollisesti jo syntynyt sijaisäidin ja lasten välille.
Eihän niitä lapsia ihan nyt noin vaan, voi antaa ja ottaa, fiiliksiensä mukaan. Vai onko todella tarkoitus ryhtyä kasvattamaan häiriintyneitä lapsia? Omien tarpeidensa kustannuksella.
Ensimmäisen kerran tässä ketjussa fokus oikeassa kohteessa, eli tarinan pienissä pojissa. Tuskin 26 vuotiaan pojat mitään murkkuikäisiä vielä ovat.
lapset ja heidän elinolojensa tiedostamisen sijaishuoltopaikassa ykköseksi, vai eikö?
Kun luet tarkemmin niin ehkä huomaat senkin seikan.
Että huostaan lapsensa antaneen äidin on siis mietittävä ja tutkailtava tarkkaan oma tilanteensa ja jaksamisensa
sekä myös se miten hänen poikansa tällä hetkellä jaksavat sijoituksessa ja kokevat sijoituksensa.
Ja onko lapsilla halua edes palata kotiinsa ja vanhempansa luokse.
Kevyestihän ne,
ap. kirjoittajan että myös hänen kaverinsakin,
lastensuojelusossutkin ovat uusperheiden perhetilanteita ratkaisseet!
Lastensuojelusossun ratkaisu on tässäkin perheessä aikoinaan ollut se,
että kun uusperheessä on vaikeuksia
niin laitetaan lapset huostaan ja sijoitukseen.
Minkä "tarpeiden" kustannuksella sekin huostaanottopäätös ja sijoitus
on lastensuojeluviranomaisten taholta aikoinaan tehtykään.
Lastensuojelusossujen (kuvitellaan) luulisi ainakin olevan jo ammattinsakin puolesta
viisaampia ja fiksumpia ihan jo ammmattilaisinakin
tekemissä viranomaisratkaisuissaan!
...tavoite ole aina se, että mikäli mahdollista, niin lapset kotiin takas kun biot on elämänsä kuntoon saanut. Ei ole kauan kun sos.tt. sanoi, että jos lapsi on asunut sijaisperheessä pitkään tai tullut sinne ihan vauvana, että sijariperheestä on tullut se omaa perhe ja bioperheesta vieras, niin silloin kun sos.tt. näevat parhaaksi niin lapsi jää sijaisperheeseen. Mun on vähä vaikea vieraalla kielellä asoista puhua, mutta varmaan se on tuttu jokaiselle.
vanhemmille ei todellisuudessa ole edes tarjottu mitään kuntoutumisapua. Ja sijareista löytyy osa niitä, jotka nimenomaan tähän laittomaan adoptioon pyrkivätkin.
Kuinka moni sijareista todellisuudessa haluaisi lapsen virallisella adoptiolla omakseen, pelkällä lapsilisällä? Hah, hah! Ei varmaan kovin moni. Ja olen aivan varma, että nuo adoptiosta puhuvat pitävät taka-alalla sitä ajatusta, että Perhehoitoliitto, joka on polkenut lasten ja vanhempien oikeuksia jo vuosia sijaishuollon etujen kustannuksella, hoitaa kyllä heille adoption jälkeenkin samat korvaukset kuin tällä hetkellä.
Kyllä tämä on mahdottoman rikas valtio, varmaan maailman rikkain siinä mielessä, että valtiolla on varaa jo nyt kustantaa käytännössä adoptoitujen lasten hoidosta palkkaa ja maksaa lasten kulukorvaukset!
infota äitiä ennen tuota päätöstä riittävän selvästi siitä, että huostaanotto on aina huostaanotto syistä riippumatta ja se voi pahimmillaan sisältää tuollaisia älyttömiä tapaamisrajoituksia, vaikka ne lain mukaan eivät olekaan tapaamisrajoituksia - mielenkiintoista, eikö?
Ja jos sossu olisi halunnut toimia lapsen todellisen edun mukaan, niin kyllä hän olisi ainakin jonkin eleen voinut tehdä perheen koossa pitämiseksi. Mutta se ei ole viime vuosina kuulunut sossun toimenkuvaan, pelkät huostaanotot ainoastaan.
Siksi tuonne alas laitettu kysymys onkin mielenkiintoinen, mitä huostaanoton syistä sijaisperheelle on kerrottu. Ja onko kyseessä sijarit, jotka pyrkivät laittomaan adoptioon näiden lasten kohdalla. Käsittääkseni huosta-aika ei vielä ole kovin pitkä, vai miten on? Kyllä vanhemmilla on oikeus virheisiin siinä kuin muillakin ihmisillä ja kun tilanne muuttuu tai vanhempi ymmärtää tekemänsä virheet, on silti lasten kotiutuminen oltava varteenotettava vaihtoehto näissä tilanteissa.
SÄ ANNAT lapsesi pois MIEHEN TAKIA... voi hyvää päivää....
et ole edes ansainut lapsiasi...
almalla on kaksi lasta enkä koskaan vaihtaisi lapsiani mieheen...joku häpsykkä sullakin pitäis olla...!!!
Olisi mielenkiintoista tietää mikä oli lastensuojeluviranomaisten ensireaktio kun aloittaja lähti oma-aloitteisesti hakemaan parin oman lapsensa huostaanantoa. Jos he nimittäin olisivat lasten etua ajatelleet, niin ensireaktion olisi oltava että "älä nyt ole hölmö". Kävikö niin vai kehuivatko he aloittajaa hienosta päätöksestä ja alkoivat reippaasti toteuttaa aloittajan ideaa.
Sitäkin ihmettelen, että 26-vuotiaalla monilapsisella äidillä ei ole ollut ketään omaa äitiä tai isää tai muuta sukulaista, joka olisi hänelle sanonut huostaan-antoideasta että "ÄLÄ OLE HÖLMÖ". Ovatko nuoret 26-vuotiaat äidit (suurten ikäluokkien lapsina) todella noin yksin.
Ei siihen välttämättä mitään omaa yhteydenottoakaan taikka omien lastensa suoranaista huostaan tarjoamista lastensuojeluviranomaisten suuntaan
erikseen tarvitse esittää.
Uusperheessähän on erinäisiä sisäisiä jänniteitä jo perusolemukseltaankin olemassa (minun lapset, sinun lapset, meidän lapset, exät jne) joten lastensuojelusossu kun iskee hampaansa tälläiseen uusperheen hankalaan tilanteeseen
(uusi mies ei voi sietää aiemman miehen lapsia)
niin ehdotus perheen tilanteen ratkaisustahan on jo sossulla valmiina:
lapset vapaaehtoiseen huostaan jne.
Aikoinaan tällä palstalla kirjoitti sairaan lapsen äiti, joka väsyi lapsen ja uuden miehensä välisiin välienselvittelyihin sekä pojan erittäin vaikeaan sairauteen. Lastensuojelusossun "tukitoimi" oli lapsen huostaanotto, joka "pelasti" tämänkin selkä seinään vasten ajetun äidin täydelliseltä romahdukselta.
Se että huostaanotolla ratkaistaan tässä maassa,
lastensuojeluviranomaisten toimesta,
kaikenlaiset perheiden vaikeudet jne
on tietenkin jotain eriskummallisen pöyrityttävää.....
Eli lastaan ei todellakaan tässä maassa
tarvitse erikseen tarjota huostaanotettavaksi,
kyllä lastensuojeluviranomaiset sen ehdotuksen
(ns. vapaaehtoinen huosta)
osaavat ensimmäisenä erilaisissa ja erinäisissä vaikeuksissa kamppaileville
lapsiperheille esittää.
_________________
http://www.verkkoapila.fi/opencms/opencms/apila/opinions/columns/0027.html?page=1&view=
"Hänen pienet kaksosensa itkivät yötä päivää. Nimeltä mainitsematon kaupunki tarjosi ensin unikoulua, mutta kun työntekijä ei pärjännyt yötä kaksosten kanssa, he nostivat resurssipulan edessä kätensä pystyyn. Ei voida auttaa.
Kunta tarjosi lasten väliaikaista huostaanottoa. Siihen vanhemmat eivät luonnollisesti suostuneet. Ällistynyt äiti kysyi itseltään, että kuinka hänen arveltiin selviävän yksin näiden vauvojen kanssa, kun edes koulutettu ulkopuolinen –jonka pää ei ole raskaushormonien sumentama ja joka ei ole tunnesiteessä huutaviin ihmistaimiin, ei selviä?
Kunta ei tarjonnut kotiapua, ei hetkeä, että tämä uupunut äiti olisi saanut edes nukkua.
Lapsiperheet on useissa kunnissa jätetty heitteille.
Edellä kertomani perhe on hyvin toimeentuleva, ilman väkivaltaa ja sosiaalisia ongelmia.
Silti, ja juuri sen takia he jäivät avun ulkopuolelle.
On vaikeaa ymmärtää, että saadakseen kotiapua ihmisen täytyy pahoinpidellä lastaan tai olla joko narkkari tai juoppo, mieluummin molempia...."
Seuraa sitä ja tätä, ellet anna lasta vapaaehtoisesti huostaan. Jäljelle jää tunne, että hain huostaa aivan itse
Puhuin aluksi omalle toimeentulon sosiaalityöntekijälle ajatuksesta sijoittaa pojat tilanteen rauhoittumisen ajaksi ja ehdolla, että yhteys heihin säilyisi kiinteänä. Seuraavassa tapaamisessamme oli sitten toinenkin työntekijä mukana ja hän kertoi, että poikieni ikäisten lasten kohdalla ei voida tehdä avohuollon lyhytkestoisempaa sijoitusta, vaan heidät on otettava kokonaan huostaan ja papereihin tulee toistaiseksi. Lopullinen valinta kyllä jätettiin minulle ja poikien biologiselle isälle. Taisin mokata.
minullekin tuli mieleen, että kun tyttö, sorry, bioäiti on antanut lapset vapaehtoisesti huostaan, että sossu olisi sit jollatavalla koettanut toisella tavalla autta tai ehdottanut vaikkapa lyhytaikaista sijoitusta tai jotain muuta kun heti sijoitukseen vaan.
Mutta me emme tietysti tietä sitä mitä äiti on sossulle kertonut ja ehkä sossu näki parhaaksi tehtä pitemmän ajan huostaan. Harmi kuitenkin koko juttu.
Mä en vaan käsitä miksi vaan pojat huostaan, miksi isäpuoli hyväksyi vaan tytöt ? Tästä asiasta voi päätella vaikka mitä, mutta toivon että syy olisi ollut vaan se, että pojat oli vaan jotenkin vilkkaammat ja äänekkämät ja siihen mies kyllästyi. Mutta tuntuu oudolta että pojat piti lähtee ja tytöt ei.
Tietän, että aina ero on vaikea muta ehkä olisi bionäitin kiireellisesti se mies pihalle laitettava ja koettava pärjätä yksin kunnes joskus sen oikean löytää.
Koettaisi saada pojat takas jos tosissaan pärjää sen lapsikatran kanssa.
ja mikä tule yksin pärjäämiseen, niin silloinkin on mahdollisuus pyytää sossulta tukiperhettä tai mitä tahansa apua. Sossulassa vinkutaan heti, hm, no lähes heti että ei oo rahaa , ei sitä eikä tätä, mutta ei sossut ole rahalippaan vartiat, se pitää muistaa . Pakko heitän on autta jos sillä saisi perheen ehyeksi.
En tietä, mä menen aina ylikieroksille kun ajattelen, että joku pyydää apua ja sen nenänsä edessä isketään ovi kiinni. Mutta kun ei pyydä niin ei myös tietä mitä tapahtuu. Ehkäpä hänen sossu onkin se hyvää ja ymmärtäväinen sossu ja asiat saavat kuntoon.
huh, on todella siunaus kun on lapsia rakastava mummo tai vaari lähistöllä.
Moi taas!
Sinun on nyt tarkkaan mietittävä mitä Sinä haluat ja mihin Sinä oikeesti pystyt. Jaksaatko panna isäpuolen pihalle ja haluatko edes panna. Jos on valittava jompikumpi niin Sinulla on vaan kaksi mahdollisuutta, joko mies jää ja lapset huostaan. Tai mies lähtee ja pojat koetat saada takas.
Sinun puolella on se, ettet ole narkkari/juoppo eikä mitään muutakaan mikä aiheutta huostan oton. Sinä olet lapset antanut vapaehtoisesti ja minusta tuntuu, että heitän takaisiin saaminen olisi helpompaa. Tai sitten ei.
Mä en tietä niista asioista tarkemmin, miten ne purkaamiset käyvät ja mistä saadaan apua, olen vaan tässä palstalla juttuja nähnyt. Jotkut saavat asiat kunton helpommin, toiset joutuu taistelemään ihan tosissaan että lapset kotiin pääsisi ja tietät, joskus eivät lapset palaa. En osaa sanoa johtuuko se sossusta , biovanhemmista tai muusta syystä.
Kuulin hiljattain erältä nuorelta bioäitiltä joka itse antoi lapset huostaan, että hänen lapset on vaihtaneet monta sijaisperheen paikka. Eli ensimmäinen taisi olla juuri sellainen kun Sinun lasten sijoituspaikka, mutta äiti sai pojat sieltä pois. Ne menii sukulaissijoitukseen missä sit sukulaiset eivät jaksanneetkaan lastensa kanssa ja lapsille etsitiin kolmas paikka. Bio on nyt todella tyytyväinen. Sanoi että vaikka on monet itkut huostan takia itketty,hän ei jaksannut yksin koko katran kanssa, niin toi kolmas paikka on paras mahdollinen lapsilleen ja äiti on todellakin tervetullut ja kuka ei hänen soittoja rajoittaa. Näin se pitäisi ollakin, että äitiä pidetään ihmisenä vaikka lapset mistä systä tahansa huostaan vietiin. Mutta Sinullahan on haluu saada lapset takas eikä etsiä hyvä sijoituspaikka?
Pidän Sinulle peukkuja!
Mikäli sossu ei edes yrittänyt kartoittaa sukulaisten tai muiden läheisten piiristä lapsille hoitoa vaan lähti oitis huostaanottamaan ja sijoitti ventovieraalle ulkopuoliselle nuo pojat, niin sossu mokas.
Tosin aikuinen sossu olisi ollut velvollinen selvittämään nuorelle 26-vuotiaalle monilapsiselle kriisissä olevalle äidille kaikki huostaananttoon liittyvät vaarat ja rajoitukset. Siinäkin sossu mokas, kun äidille vasta huostaanannon jälkeen valkenee yhteydenpitorajoitukset.
Äiti ei mitä ilmeisemmin ole antanutkaan poikiaan huostaan todellisen tiedon perusteella vaan hänellä on ollut harhakäsityksiä yhteydenpito-oikeuksista ja siitä, että muka muuta vaihtoehtoa heidän perheessä ilmenneen kriisin selvittämiseksi ei ole kuin raaka huostaanotto kokonaan ja vielä täysin vieraalle sijoittaminen.
kirjaamaan asiakassuunnitelmaan myös kotiuttamissuunnitelma. Ei niitä huostia hetkessä pureta, meneen vuosi tai pari ja sinä aikana täytyy olla hyvää pataa sekä sijaishuollon, että sossun kanssa.
Ensin kannattaisi vaatia noita tapaamisia jokaviikonloppuisiksi. Sen kun saisit ensin läpi.
sijoitetun sijaisperheisiin muistakin syistä kuin vanhempien päihteidenkäytön takia, mm. hoidollisen huostaanoton lapsia on aivan hyvistä perheistä siirretty sijaisperheeseen.
Näillä palstoilla kuitenkin kaikki sijarit vannovat tietävänsä 100 varmasti, että lasten vanhemmat ovat vaikeasti päihdeongelmaisia, mitään muuta ei kukaan sijari koskaan rohkene kirjoittaa. Tietysti on otettava huomioon, että tänne on karsiutunut tietysti kirjoittamaan vain hyvin pieni joukko kaikista maan sijaisvanhemmista.
Tätä taustaa vasten heräsi mielenkiinto, että MITÄ TEIDÄN PERHEIDENNE SIJARIT tietävät lasten taustasta ja huostaanoton syistä? Ovatko sossut heillekin vihjailleet väärää tietoa tai pitävätkö sijarit itse sinua automaattisesti mahdottoman huonona äitiä ja kelvottomana kasvattajana?
Oma tilanteeni on melkoisen kaaottinen, koska en pääse keskusteluetäisyydelle sijaisvanhempien kanssa. En ryhdy veikkaamaan, onko minusta ja tilanteestani kerrottu totuus ja vain pelkkä totuus. Nuorena n. 16 vuotiaana sekoilin päihteiden kanssa ja vanhempani olivat yhteydessä sosiaaliin. Luulen sillä ja sulhaseni taustoilla olevan tekemistä asiassa. Kun sain lapsiani neuvola oli erittäin kiinnostunut päihteettömyydestäni. Kaverillani ei päihdetaustaa ole, mutta hänellä on ollut mm. koulussa oppimisvaikeuksia, josta syystä häntä eristettiin kaveriporukasta, joten me paljon nuoremmat otimme hänet omaan ryhmäämme. Hän voi itse, vaikkapa päivittäin täydentää sosiaalityöntekijän antamia tietoja sijaisperheeseen päin. Hänen lastensa sijaisvanhemmat ovat aika vanhoja ja he ovat hänen lapsilleen ikään kuin korvike mummo ja pappa. Melkein kävi kateeksi, kun sijaisäiti halasi kaveriani, kun saavuimme lasten syntymäpäiville. Lisäksi nämä sijaisvanhemmat hoitavat säännöllisesti viikonloppuisin kaverini pienempiä kotona asuvia lapsia.
varmasti seuraavat sossussa läpi elämän. Itse veikkaisin, että sossut ovat esittäneet sinusta sijareille version, jonka mukaan huostaanottoon ovat vaikuttaneet päihteet ja väkivalta. Näin sossu yleensä asian hoitaa tai jos jättää kertomatta syyt, niin sijari ilman muuta olettaa syinä olevan päihteet, hulluus ja väkivalta.
Sitten sijariperhe kohtelee äitiä ja sen mukaisesti, jolloin pahimmillaan tapahtuu siis itseään toteuttava ennuste, josta psykologiassakin puhutaan.
Ei siihen muuta tarvita, se selittää tapaamisrajoitukset, vaikka ne eivät lainmukaisia tapaamisrajoituksia olekaan, ne ovat vain älytön käytäntö, jollaisiksi tapaamiset on vuosien mittaan muodostettu kun halutaan leikkiä ajatuksella, että kaikki huostat ovat muka perinteisin syin tehtyjä.
kanssa, niin mitä tarkoitat? Ihan konkreettista matkaako, että et pääse niin lähelle heitä, että voi puhua vai henkisessä mielessä ei ole keskusteluyhteyttä?
Jokin vain mättää, kun pojille soittaessani, puhuisin ensin muutaman sanan aikuisen kanssa, en tule kuulluksi. Kun he lähtevät hakemaan poikia puhelimeen, ei siinä viitsi yksikseen rupatella. Poikia avotuvalle tuodessaan rouvalla on usein jo harrastusystävätär mukana. Välillä minusta tuntuu, että juuri etäisyyden säilymisen vuoksi.Hän on kuin olisi päättänyt, että hänen rooliinsa kuuluu vain lasten hoito ja minä en kuulu siihen pakettiin.
kuulu edes olla, vaihdoit lapsesi johonkin mänttiin joka ei sietänyt lapsiasi. Tämä on joko provo tai olet täysin alapäälläsi ajatteleva idiootti, jos tarina on tosi niin syvä osanottoni lastesi puolesta.
Että annoit lapsesi pois, kun löysit miehen. Toivon todella, ettet saakaan enään lapsiasi takaisin. Mitä teet sitten jos lapsesi tulisikin kotiin j löydät taas uuden miehen joka ei tykkää lapsistasi ? Annat taas lapset pois joksikin aikaa. Mene nyt joutuin juttelemaan ammattiauttajan kanssa, koska et selväsktikää ymmärrä vastuuta äitinä.
johon on kirjattuna tapaamiset ja teidän tapauksessa tapaamisen rajoitukset.
Jossakin Korkeimman Oikeuden tms. päätöksessä on ollut viittaus, että tapaamisvälejä pidetään normaaleina,
kun ne ovat 2 x kuukaudessa ja viikonlopun ajan.
Tästä vähemmät luetaan siis tapaamisten rajoituksiksi, joista on tehtävä lastensuojeluviranomaisenkin PYYTÄMÄTTÄ valituskelpoinen päätös lapsen vanhemmille, huoltajille.
Tiedätkö kuka hoitaa kunnassanne sosiaaliasiamiehen tehtäviä?
Ottamalla häneen yhteyttä, voisitte alkaa purkamaan tätä teidän huostaanotto pakettia pieniksi paloiksi
niin että saisitte selvitettyä perheenne tilannetta, että mikä on mennyt lain mukaisesti
ja missä on viranomaisten taholta jätetty lakia noudattamatta!
Teidän avohuollon tuet ennen huostaanottoa, mahdolliset perheneuvolakäynnit jne, sijoitettujen lastenne kanssa tapaamiset, lastensuojeluviranomaisen, sijaishuollon yhteydenpitojen jne mahdollinen estäminen jne. Sosiaaliasiamiehellä pitäisi olla tietoa lastensuojeluasioiden laillisesta hoidosta. Kaikilla sosiaaliasiamiehillä tätäkään tietoa ja ymmärrystä ei valitettavasti ole!
Jaksamisia edelleen.