Käyn par'aikaa oikeutta lähestymiskiellosta, jonka ex-vaimoni haluaa.
Tämä liittyy asianajajani, naispuolinen, kommenttiin kysymyksestä, joka seuraa kohta. Tapahtumat etenivät suunnilleen näin:
Olin jutellut exäni kanssa puhelimessa kun hän oli alkanut kiroilemaan ja huutamaan. Laitoin puhelimen kiinni, jonka seurauksena hän tekstasi vähän myöhemmin, ettei lapseni tulekkaan sovittuun vkonlopputapaamiseen. Klo oli 9min yli tapaamisajan.
Soitin takaisin ja kysyin lapseltani, joka on 7v tyttö, että eikö hän halua tulla, johon hän vastaa että kyllä haluaisi (takaa kuuluu vielä äidin lausahdus "kiitti vaan"). No selvisi ettei äiti päästäisi lasta.
(Puhelin on lapsen nimissä, koska exällä on salainen nro, joten puhelimeen vastaa lapseni.)
Asianajajani oli sitä mieltä etten olisi saanut soittaa lapselle ollenkaan kysyäkseni syytä. "Jos äiti ei laita lasta luoksesi niin sillä selvä".
Kysymys kuuluu:
Teinkö väärin vai oikein tiedustellessani syytä miksei lapseni tulisi?
Tämä liittyy asianajajani, naispuolinen, kommenttiin kysymyksestä, joka seuraa kohta. Tapahtumat etenivät suunnilleen näin:
Olin jutellut exäni kanssa puhelimessa kun hän oli alkanut kiroilemaan ja huutamaan. Laitoin puhelimen kiinni, jonka seurauksena hän tekstasi vähän myöhemmin, ettei lapseni tulekkaan sovittuun vkonlopputapaamiseen. Klo oli 9min yli tapaamisajan.
Soitin takaisin ja kysyin lapseltani, joka on 7v tyttö, että eikö hän halua tulla, johon hän vastaa että kyllä haluaisi (takaa kuuluu vielä äidin lausahdus "kiitti vaan"). No selvisi ettei äiti päästäisi lasta.
(Puhelin on lapsen nimissä, koska exällä on salainen nro, joten puhelimeen vastaa lapseni.)
Asianajajani oli sitä mieltä etten olisi saanut soittaa lapselle ollenkaan kysyäkseni syytä. "Jos äiti ei laita lasta luoksesi niin sillä selvä".
Kysymys kuuluu:
Teinkö väärin vai oikein tiedustellessani syytä miksei lapseni tulisi?
Vastaukset 39
Vanhimmat
Lähestymiskieltoa ei saa tuollaisesta. Sinähän hoidit asiallista asiaa. Joskus tapaamisen perumisen syy on lapsen haluttomuus lähteä tapaamisiin, joten on asiallista kysyä lapsen mielipidettä. Jos et pääse asianajajasi kanssa yhteisymmärrykseen, vaihda asianajajaa.
lapsen kirjojen muuttamista luoksesi. Lähillä ei nimittäin ole oikeuttaa kieltää tapaamisia ilman hyväksyttävää syytä. Juuri tapaamisten estäminen lienee yleisin syy, jos oikeus määrää lapset isälleen.
Mutta hyvä neuvojahan sinä olet, ihan nauru pääsi.
Kuules nyt, ajatteles nokkaasi pidemmälle. Kyllä sillä naisella lienee oikea syy siihen lähestymiskiellon anomiselle. Sitähän kaveri ei tietty tässä kerro, vaan esittää niiiiiin väärin ymmärrettyä että.
Kaltaisiasi noin herkästi vedätettäviä on toki netti pullollaan, mutta silti, harkitse nyt edes vähän ensikerralla.
jos tosiaan annettas lapset isälleen ja sinä olisit etääiti.Pystyisitkö sinä silloin myös samaan mitä nykyään vaaritaan etäisältä.Tien et alat pilkkua viilaan.
"Kaltaisiasi noin herkästi vedätettäviä on toki netti pullollaan, mutta silti, harkitse nyt edes vähän ensikerralla."
Onkohan sua sitten vedätetty vai oletko pudonnut muuten vaan kelkasta ja asenteiden kehityksestä?
Juurikin tapaamisten estämisen vuoksi sain yksihuoltajuuden lapseemme.
Ei kai sen eukko syyttä lähestymiskieltoa hae?
Jotain kurjaa se ukko on aikaan saanut.
Tai, unohda, nuku ruususen unta, ethän sä luettua ymmärrä kuitenkaan, ethän?
"Ei kai sen eukko syyttä lähestymiskieltoa hae? "
Haki minunkin lapseni äiti. Ja tuli nauretuksi ulos käräjäoikeuden salista.
"Jotain kurjaa se ukko on aikaan saanut. "
Todennäköisesti vain naisen järkkyneessä mielessä on tehnyt. Monilta äideiltä on äitimyytin varjelu sumentanut todellisuuden tajun.
"Tai, unohda, nuku ruususen unta, ethän sä luettua ymmärrä kuitenkaan, ethän? "
Ymmärsin kyllin hyvin kaiken lukemani aina yksinhuollon saavuttamiseen asti. Siinä lienee referenssiä sulle tarpeeksi minun sisälukutaidostani. Ruususen unessa taidat olla sisä sisartukirunsaudensarvesi kanssa. Teikäläisten ajat ovat huoltajuusriidoissa mennet jo. Nyt uusien asenteiden ja tuulien puhaltaessa jaat kuule vaarallisia neuvoja ja asenteita.
Minä tiedän mistä kirjoitan, mutta sinulla taitaa olla vain tuulen huuhtoma perse.
Sinäkö olet se häirikkö, joka terrorisoi tätä palstaa? Tekstisi on ainakin samantasoista äitimyytti-irvailuinesi. Jos sinun exäsi on päästään kilahtanut, et voi ajatella että jokainen Suomen yh-äiti olisi sitä.
Mietin vain, jos olet lapsesi yksinhuoltaja ja niin sekaisin, että hyökkäilet vanhojen kaunojen takia edelleen kaikien yh-äitien kimppuun solvaten heitä sivutyönäsi...pitäisiköhän jonkun puuttua lapsesi kotioloihin.
Huomasitko muuten avioliittoasi ennen tai sen aikana vaimosi mielenterveyden järkkyneen? Oliko hän tasapainoton ja katkera jo silloin, kun marssitte Ruususen tahdissa alttarille tai aloitte perhesuunnittelun?
Jos uudet tuulet puhaltavat, miksei valtaosalle erolapsista löydy isähahmoa edes rahalla. Miksi aloitetaan tukemaan lähi-isyyttä unohtaen, että jokaista lähihuoltajuutta haluavaa, lastaan oikeasti rakastavaa isää kohtaan on neljä mulkkua, jotka haluavat vain kostaa exälleen eron.
Sekoitat minut johonkin muuhun terrorisyytöksilläsi. Löydät hausta kaikki viestini nimimerkilläni. Lienee noin kymmenkunta.
Äitimyytti on olemassa oleva epäkohta ja sen murentuminen ottaa monen naisen itsetunnolle. Kuitenkin jaan mielipiteesi kelvollisten ja katkerien mulkkujen suhteesta puhuttaessa isistä. En missään ole väittänyt, että kaikki miehet olisivat lähivanhemmaksi kelpaavia. Sen tosin tiedän faktna, että moni mies hylkää lapsensa ja tapaamiset sikseen koska ero, taloudellinen tilanne ja ex-puolison taholta tuleva tapaamisten hankaloittaminen vain on liian raskas yhtälö kestettäväksi. Kun henkiin pitää jäädä ja ero ja taloudelliset vastuut ovat tosiasia, jäävät lapset. Vastentahtoisesti tosin. Tietysti löytyy myös niitä, joita ei vaan kerta kaikkiaan kiinnosta.
Mielipiteeni eivät ole niin jyrkkiä kuin kirjoituksistani saattaisi päätellä. Kirjoitan kylläkin suoraan asioista niiden oikeilla nimillä kun huomaan jonkun tahallaan lietsovan turhaa äitimyyttiä.
Lähiäitejä vastaan ole, vaan lasten oikeuksien puolela. Oman tieni käyneenä tiedän enemmän ja rumempia asioita huoltajuusriidoista, soisiaaliviranomaisista ja eri oikeusasteista kuin suurin osa tämän palstan turhan huutajista tulee koskaan edes lukemaan.
Minä en yksinhuoltajuutta katkeruus käyttövoimanani saavuttanut. Ex-vaimoni tosin huomasi sen olleen huono polttoaine, jonka noste ei riittänytkään.
"Kun henkiin pitää jäädä ja ero ja taloudelliset vastuut ovat tosiasia, jäävät lapset"
Niinpä niin.
Äiti EI KOSKAAN vapaaehtoisesti jättäisi lastaan noista syistä.
... kuten sisälukutaitokin näyttää olevan sukupuolisidonnainen taito :)
Kirjoitin yllä:
"Kun henkiin pitää jäädä ja ero ja taloudelliset vastuut ovat tosiasia, jäävät lapset. Vastentahtoisesti tosin."
Siitä, jätettyäsi yhden lauseen lukematta, teit johtopäätöksesi:
"Äiti EI KOSKAAN vapaaehtoisesti jättäisi lastaan noista syistä. "
Niinpä niin. Lisäksi en viitsisi kapiteeleilla huutaa etteikö äiti lastaan hylkäisi. Et taida paljoa olla seurannut ihan suomalaista lastensuojelun arkea. Ihan turhaa tyttöenergiaa koko postauksesi.
Vanhimman lapseni äiti katsoi, että taloudellinen menestys on lapsea tärkeämpi.
Hänen silloinen miehensä laittoi valitsemaan joko lähtee lapsi äitinsä kanssa tai pelkkä lapsi. Ja lapsi lähti. Yksi syy oli heidän yhteisen lapsen synty.
Sitä päätöstä käy lapsi, joka on nykyään 30v, läpi psykiatrin kanssa.
Miehellä oli hyvä palkka ja omakotitalo ja muuta mammonaa.
Don't never say never :)
Ehei poikaseni, en jättänyt ainoatakaan lausetta lukematta ja sisäistin oikein hyvin miten kauniin puolustellen kirjoitit miehistä, jotka hylkäävät lapsensa.
"Vastentahtoisesti" oli juuri vastaukseni ydinkärki, jota en halunnut lainaten toistaa. Herkuttelin jo etukäteen, miten tulet huomauttamaan siitä.
Äiti ei koskaan hylkäisi lasta noista syistä, joita sinä luettelit, normaali äiti ainakaan. Siitä minulla on ns. varmaa tietoa. Sanotaanko, kokemuksella.
En koe olevani vielä niin virtuaaliaddikti, etteikö kirjaimia voi hiukan suurennella joskus korostaakseen sanomisiaan, ei sitä pidä niuhoittaen ottaa huutamiseksi. Ellet sitten halunnut huomautuksella näyttää paikkaani minulle?
Seuraan suomalaista lastensuojelun arkea lähempänä kuin voit ikinä aavistaa, mutta se on aivan toinen tarina se.
Mikä sinä olet sanomaan, mikä on turhaa ja mikä ei. Hoidat vain oman tonttisi ja puutarhasi, ja vasta sitten siirryt muiden rikkaruohoja kitkemään ;)
sun juttus o ihan klassinen "Piti sanomani, mut jäinki näemmä kii ja selitellään sit. Oikeessahan mä kuitenki olen" -postaus.
Ydinkärki sulla on korkeintaan pöksyissäs, kirjoituksessas pelkkää selitystä.
Netin vanhin temppu selittelyn jälkeen on alkaa esiintyyn asiantuntijana.
Kattokaa hei mua! mää ole kiinan keisari! Ei kun suamen kiele lehtori!
Vitun pelle!'
En tee päivätyötäni lasensuojelussa, mutta seuraan sitä hyvin läheltä. Se riittäköön "makelle".
Sinun puheenvuorosi oli aika heikko anniltaan, solong.
Jaan kyllä mielipiteen kirjoitustasi ja taustaasi epäilevän kanssa. Liikaa selittelyä, liian vähän faktoja ja liian tunteellinen ja naismyönteinen henki ollaksesi mikään asiantuntija tai ammatillisesti läheltä seuraava. Korkeintaan siviilinä seuraat ammattilasten työskentelyä ilman, että olet asioiden, niiden harkinnan tai toimeenpanon kanssa tekemisissä.
Jos sinulla olisi faktaa kerrottavaksi pystyisit täysin turvallisesti ilman paikkakuntia, organisaatioita tai muita tarkentavia yksityiskohtia kuvailemaan toimenkuvaasi. Tähän tietysti vastaat, ettet vuoksemme viitsi vaivautua. Kuten vastaavat suulla suuremmalla puhuvat yleensäkin.
Olen omalla taipaleellani huomannut, että moni näitä asioita sivusta vaikkapa pelkkänä sisar- /puolisotukena seurannut alkaa vaarallisen helposti pitää itseäään asiantuntijana ja laukoo mielipiteitään. Edes omista lapsistaan huoltajuusriidan läpikäynyt ei ole asiantuntija, vaan hyvin subjetiivinen henkilö mielipiteissään. Minäkin, vaikka korostetusti olen vuosikausia pyrkinyt objekiivisuuteen ja hoitamaan asioita lapsen kannalta parhaalla tavalla.
Valitettavasti en usko lastensuojen lähellä olevan ammattihenkilön kirjoittavan noin kritiikittömästi.
Siviili- ja ammattiminäni ovat kaksi eri persoonaa, ja kyllä, olen istunut kummallakin puolen pöytää. En saata uskoa, että kukaan kirjoittaa viihteelliselle keskustelupalstalle ammatillisella mielellä ja otteella. Työtakki jää naulaan, kun poistun bunkkerista ;)
Ei ehkä kannattaisi aloittaa arvuuttelemaan kenenkään toimenkuvaa, koska Suomi on kovin pieni maa ja ympyrät näissä piireissä vieläkin pienemmät. Siinä voi arvuuttelija vahingossa paljastaa itsensä.
Oletko varma, ettemme tunne toisiamme?
ps. sinä selittelet hiukan turhan paljon faktatyyppistä materiaalia tänne, minä taas kirjoitan huvikseni asian vierestä (enkä brassaile sivistyssanoilla).
Ja siis itsellesi epäedullisesti. Mutta vaikutat jotenkin niin älykääpiöltä, että todennäköisesti siis teit hyvin.
Saitkin jo hyvän neuvon: vaihda asianajajaa. Asianajokin on inhimillistä toimintaa inhimillisine puutteineen.
Tahdoin siis pelkän vastauksen kysymykseen, että onko isällä oikeus tiedustella syytä miksi lapsi ei tule sovittuun vkonlopputapaamiseen.
Asianajajani siis oli sitä mieltä ettei. Pitäisi hyväksyä mitä äiti tekee kyselemättä mitään.
Toi Lähestymiskielto-asia oli siinä pelkästään, että miksi minulla oli yleensä asianajaja :)
Ja yhteistyömme on jo päättynyt mm. ko. mielipiteen johdosta, kiitos kumminkin neuvosta.
Siis kaikki, jotka käytte lukemassa tämän, vastaukseksi riittää; kyllä tein/en tehnyt.
Pahoittelen kysymyksen aiheuttamaa sekaannusta.
Kiitoksia mielenkiinnosta.
mustavalkoisia, että kyllä/ei -vastaus riittää. Ehkä olisit kuitenkin tarvinnut perusteluita, jotta ymmärrät, mitä kyllä/ei -vastausken takana liikkuu?
Jos tuota samaa "keskustelu"-taktiikkaa olet yrittänyt parisuhteessakin, niin en yhtään ihmettele, että olete eronneet. Kyllä asioista pitää pystyä myäs juttelemaan ja perustelmaan näkökantaansa.
Kovin hyvin kun et kysymykseen osannut vastata perusteluista huolimatta ;)
riittävästi vastauksia perusteluineen, joista siis ne perustelut häiritsivät sinua?
Komentoinkin ihan vain tuota kun ihmiset "ymmärtämättömyydessään" menivät vastaamaan usemalla kuin yhdellä tai kahdella sanalla.
vastaus kuitenkin :teit väärin.
Näitä lähäreitä riittää, jotka luulevat voivansa tehdä mitä tahtoo lapsen parhaasta välittämättä.
Lapsen oikeuden estäminen isänsä tapaamiseen ilman kunnon perusteluja on yksiselitteisesti laitonta.
Perustelujen kysyminen on ilman muuta aina laillista.
Ja ehdottomasti isällä on oikeus soittaa omalle lapselleen.
Nyt näyttää siltä, että kyseinen lähäri nauretaan iloisesti pellolle oikeussalista jos sinne yrittää noilla perusteilla.
Isän lakimies taas tuntuu olevan jonkinsortin telaketju, joka ei tunne lakia, vaan uskoo edelleen olemattomaan äitimyyttiin. Ilmeisesti näitä onnettomia oikeusaputoimiston asianajajia, joille ei ole suoto kunnon töitä osaamattomuudestaan johtuen.
Ehdottomasti yhteys osaavalle lakimiehelle!
kaikkea sillä tuskinpa se äiti huvikseen lähestymiskieltoa oli hankkimassa eikä alkupeäinen kirjoittaja kertonut, että miten se asia eteni vai onko vielä kesken.
Tuollaisessa tilanteessa ilmeisesti on äidillä joitakin painavia syitä olla antamatta lasta isälle. Välttämätä lapsen tahto ei ole aina se lapsen etu. Meistä ei kukaan tiedä, että mikä on se äidin totuus asiassa.
Sinäpä olet kova tyttö tuomitsemaan vaikka kerrot ettet tiedä kaikkea. Hassu olet.
Pohditte kaikkea maailman ja taivaan välistä!
Tämä asia ei liity mitenkään lähestymiskieltoon!!!!
Äidin ainoa peruste laskematta lasta luokseni oli pelkästään se että löin luurin korvaan.
En pidä siitä että lasten kuullen kiroillaan, etenkään omien.
Peruskysymys oli aivan helppo: Onko väärin tiedustella syytä miksi äiti ei laske lasta normaaliin vkonlopputapaamiseen.
En tajunnut ollenkaan asianajajani kantaa, että en voisi kysyä syytä, koska esim. lapselle olisi voinut tapahtua jotain.. lapsi itse yhtäkkiä päättää olla tulematta.. äidille tapahtunut jotain... Äiti ilmoitti vain että LAPSI EI TULE, ei muuta.
Luulin että on aivan normaalia huolestua asiasta, mutta taisin olla väärässä...
Mitä pahaa sä olet tehnyt sille? Ei kai se syyttä hae?
"Teinkö väärin vai oikein tiedustellessani syytä miksei lapseni tulisi?"
Kyllä teit.
Se, josta syytät lapsen äitiä, samaan syyllistyit nyt itsekin eli sekoitit lapsen aikuisten välisiin asioihin. Oikea tie olisi ollut ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen ja asianajajaan tänä aamuna ja laittaa pyörät pyörimään virallisella tasolla.
Millä perusteilla exäsi hakee sinulle lähestymiskieltoa?
Miksi soittelet exällesi tai exä sinulle?
Miksi et hae lasta sovittuna aikana kotiovelta ja palauta samaan paikkaan tapaamisen päätyttyä? Ja jos lapsi ei ole sovitussa paikassa sovittuun aikaan, kerrot sen asianajajallesi.
"Teinkö väärin vai oikein tiedustellessani syytä miksei lapseni tulisi?"
Teit väärin.
Jos lisäis vielä, että lapsen äiti on nykyjään lesbo. Exä ja lesbo, voitte (jos voitte) kuvitella, että ei mikään paras yhdistelmä.
Kaikki keinot on todella käytetty. Lastensuojelu, Lastenvalvoja, nyt asianajaja. On erittäin vaikeaa ruveta taistelemaan fakkiintunutta sosiaalijärjestelmää vastaan. Kun haet apua ja kerta toisensa jälkeen tulet tyrmätyksi. Se masentaa, uskokaa pois.
Menisi useita tunteja jos nyt alkaisin kirjoitella mikä on johtanut tähän tulokseen.
Jos kirjoitan joskus kirjan niin ilmoitan palstalla ja saatte lukea koko tarinan sitten, sovitaanko näin :)
Tein pikagallupin työpaikallani ja 9:stä kaikki olisivat kyllä ottaneet selvää, miksi ei lapsi tullut. Että näin elävässä elämässä ja sitten täällä. Otannassa oli sekä miehiä että naisia.
Eniten ihmetystä pienessä mielessäni aiheuttaa se, että eikö ketään todellakaan kiinnosta lapsen hyvinvointi.
Tähän päättyy asian puinti omalta osaltani.
Toivotan kaikille hyvää syksyä, ja ennenkaikkea rakkautta elämään.
täältä netistä mielipidettä, kun olet jo työpaikallasi aiasta keskustellut ja saanut tukea omalle mielipiteellesi?
Mutta tuo, että lähestymiskieltoa on haettu, kertoo myös jotain tilanteesta. Et siis ole kertonut kaikkea asian vaikuttavia tekijöitä. Tuskin se äiti (vaikka siis sanomasi mukaan lesbo onkin) huvikseen sitä lähestymiskieltoa sinua vastaan hakee.
Lapsen hyvinvointi kiinnostaa, totta kai! Mutta juuri tuo lähestymiskielto pistää miettimään, että onko äiti oikein aiheesta kieltänyt lasta tapaamasta sinua. Lapsen tahto kun ei vältämättä ole sama asia kuin lapsen etu.
Kyse ei ole siitä, etteikö jokaista kiinnostaisi lapsensa hyvinvointi, mutta jos sinulla on lähestymiskielto tuloillaan, miksi sekoitat pakkaa vielä lisää?
Kuinka moni työtovereistasi on läpikäynyt huoltajuusriidan tai -oikeudenkäynnin? Entä ollut lähestymiskiellon saajana? Tuskin kukaan, joten tällä palstalla on tietoa enemmän kuin työtoverisi pystyvät ikinä sisäistämään! Eli täällä on reality, siellä 'musta tuntuu että näin olisi' -tietoa.
Näkyy olevan teillä. Siksi jatkan vielä hiukan :)
Voisin sanoa että, paikka jossa työskentelen, työllistää 30-40 hklöä. Se piste jossa itse olen työllistää 4hklöä. Jokaisella oma tarinansa, joissa olisi ihmettelemistä jokaisella.
Tämä lyhykäisyydessään:
Yksinhuoltaja, jonka ex ei välitä pitää lapseensa yhteyttä. 1Naishklö, joka haki ex poikaystävälleen lähestymiskieltoa, eikä saanut. Maatalon emäntä, joka lähti 20v yhteiselosta omille teilleen, ja seurustelee nykyään läheisriippuvaisen kanssa. Ja se on tehnyt hänestä alkoholistin.
Kyllä ne hklöt, jotka täällä pyörii on ihan oikeasta elämästä nekin. Naurattaa kun luulet ettei tietoa löydy kuin täältä :)
Kuten aikaisemmin kerroin niin läh kielto ei liity muuten kuin asianajajan hankkimisen osalta. Sillä ei ole mit osuutta asiaan.
Harvinaisen epäluuloista porukkaa täällä. Onko noin monelta mennyt luotto kanssaihmisiin?
Mutta piristykää, elämä odottaa!
Ettei asiat menisi liian helpoksi kenenkään kohdalla niin tiedän että lisää tulossa.
Eli kaksi oikeudenkäyntiä tiedossa, tapaamisaikoihin liittyen ja äidin hakemus yksinhuoltajuuteen. Plus hovioikeudet näihin liittyen.
Mutta kun tietää tehneensä parhaansa ainakin lapsen kohdalla, muut ovat silkkaa höpinää.
Uskoa ihmisiin toivon teille kaikille :)
Jos olisin vähänkin negatiivinen ihminen, niin se olisi myös minulta menny.
Olen yhtä huonossa jamassa kuin sinäkin. Ja kirjaa olen kanssa miettinyt. Ainakion muistiinpanoja ja uskomattomia kokemuksia tästä "lapsen etua" ja samalla "tasa-arvoa" ajavasta Suomen järjestelmästä on. Oikeusvaltio..toimiva laki...no ehkä jos äidin etua ajatellaan. Jos listaisin asioita niin tulisi jo niistä pitkä lista.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen raportin mukaan miehillä on lähes yhtä hyvät mahdollisuudet saada oikeudessa lähihuoltajuus. Mielenkiintoinen analyysi tilanteesta jossa prosentit menevät naisille 66/33...ja noissa 33%:ssakin naiset ovat olleet alkoholisteja jne. Normaalia yhteistyökyvytöntä ja tapaamisia hankaloittavaa äitiä katsotaan sosiaaliviranomaisten silmissä ja oikeudessa lähes poikkeuksetta PAREMMAKSI LÄHIVANHEMMAKSI. Eli ÄITIMYYTTI ON TODELLISUUTTA ja asioille ei edes AIOTA TEHDÄ MITÄÄN! Anteeksi isot kirjaimet :(
Lapsen parhaalla teidän tapauksissanne on tuskin mitään tekemistä. Te haluatte jotain ja kun ette saa, te vihaatte kaikkia jotka eivät ole teidän kanssanne samaa mieltä. Sellaisen mielikuvan kirjoittelunne saa aikaan.
Vihaatte jopa yksinhuoltajapalstan äitejä, joille tämä oli joskus muutama vuosi sitten mukava ja viihdyttävä ajanvietesivusto yksinäisiin iltoihin sekä paikka, josta kysyä käytännönelämään neuvoja. Nykyisin tämän ovat vallanneet teikäläiset, jotka aiheuttavat synkistelyä muutenkin raskasta arkea vetävien yksinhuoltajien luettaviksi.
Jos te osaisitte keskustella asioista ilman katkeruutta kaikkia lähi-äitejä kohtaan, ehkä saisitte kaipaamaanne empatiaa, mutta tuolla asenteella olette vain häiritsevä ja melko omituinen, valittava, hameniekkojen joukkio, joka nostaa huomattavasti kynnystä pohtia etäisien ongelmia. Te ja esiintymisenne olette itse este vapaammalle ajattelulle, eikä sitä muuta oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen teettämät tutkimukset, jos yleinen mielipide on teitä vastaan.
Minä henkilökohtaisesti mietin pilkkaavia ja rumia juttujanne lukiessani, voitteko te oikeasti olla päästänne terveitä. Kukaan normaali ihminen ei jankkaisi keskustelupalstalla kuukaudesta toiseen äitimyytistä ja elatusmaksuilla hilluvista yh-äideistä sillä sanavarastolla joka teillä yhäreistä on.
Tässä pojille pari linkkiä, tehkää jotain muuta välillä. Tavatkaa kahvikupin tai oluttuoppisen äärellä ja puhukaa asioistanne silmäkkäin. Voisi olla paremmat fiilikset itsellännekin ja voisitte saada jotain hyvääkin aikaiseksi. Nyt vedätte mattoa omien jalkojenne alta.
http://www.yyl.fi/index.php?sivu=yhdistykset
("Jos haluat perustaa olohuoneen tai tietää olemassa olevista kysy projektityöntekijältä...")
Vai miten olet tänne asti päässyt?
Kovasti kiinnosta lukea näitä "herjauksia", jota samaa teet muuten sinäkin :(
Toi yleistäminen on paha juttu. Ei tässä ketjussa kaikki ole sinuakaan vastaan, mutta sinä taidat olla kaikkia.
Eikä näitä ole pakko lukea. Ehkä sinussa elää pieni masokisti??
Toiset ovat vaan syntyneet negatiivisiksi eikä näe valoa mistään.
Ajat vaan muuttuu, ja palstojen väki vaihtuu. Ehkä sinun olisi aika perustaa lähiäitien oma kehuskelupalsta, mihin miehillä ei ole pääsyä...
Viha on täytin turhaa huomiota henkilöä kohtaa joka ei ansaitse edes sitä.
Don't worry, be happy :)
kostaa lapsen kautta. eli teillä oli riitaa ja hän sitten vain ilmoitti pienellä varoitusajalla, ettei lapsi tule luoksesi?
Noh, mielestäni jos tapaaminen peruuntuu, siinä pitää olla joku pätevä syy (esim keliongelmat, sairaus tai muu sellainen este,e ttei lapsen ole hyvä matkustaa)
Ole huoleti, hän ei tule saamaan lähestymiskieltoa sinulle. Tiedän tapauksen, jossa on käyty jopa kiinni, mutta silti oikeus katsoi, etti lähestymiskieltoa voida laittaa käytäntöön.
Onnea matkaan :)