jollain on samanlaisia kokemuksia.
Eli ihastuin lapseni opettajaan (olemme siis aikuisia kumpikin) ja mietin voisinko kertoa sen hänelle vai yritänkö unohtaa...?
Miten hän mahtaisi suhtautua asiaan, sillä tiedän kyllä että hän on vapaa...
Kokemuksia????
Eli ihastuin lapseni opettajaan (olemme siis aikuisia kumpikin) ja mietin voisinko kertoa sen hänelle vai yritänkö unohtaa...?
Miten hän mahtaisi suhtautua asiaan, sillä tiedän kyllä että hän on vapaa...
Kokemuksia????
Vastaukset 8
Vanhimmat
ovat, ja sinkkuna todennäköisesti ihan yhtä yksin kuin muutkin ihmiset :)
yritän unohtaa, vaikka eihän tämä helppoa ole. Mutta, jos hän kerran on vapaa ja sinä olet vapaa, niin miksi et voisi kertoa. Sittenhän se suhtautuminen selviää. Kyllä asioista pitäisi voida keskustella - aina.
Tsemppiä ja toivotaan, että kaikki käy hyvin.
oliko syynä yksipuolinen ihastuminen?
Minä toivon että tämä päättyy hyvin.
Vaikka aina välillä epäilen sitä...
Helppoa ei ole jos hän "tyrmää" minut sillä lapsen kouluasiat on hoidettava senkin jälkeen.
Mutta kiitos tsempistä!
hänen katseistaan pitäisi päätellä. Kun ei ymmärrä, niin ei ymmärrä. Mutta ei sen oikeastaan enää väliä, koska tosiaankin yritän unohtaa. Lapseni kouluasiat pystyn kuitenkin hoitamaan ihan niin kuin ennenkin, vaikka hän varmasti tietääkin ihastuksestani. Olen itse ollut niin läpinäkyvä, että oikein hävettää. Alan olla jo voiton puolella, joten voin vain todeta, että kai se oli koettava tämäkin. En tosin olisi ikinä uskonut, että näin voisi käydä. En ole montaakaan kertaa elämäni aikana ihastunut ja sitten tulee joku, joka pystyy sen tekemään, niin kyllähän siinä pää menee "pikkasen" pyörälle. No, mutta se siitä ja onnea matkaan sinulle.
Katseita luodaan mutta onko niissä mitään sen kummasempaa.
Ja asiallisesti lapseni asioista jutellaan.
Olen yrittänyt vihjailla jotain mutta suoraan en ole uskaltanut sanoa mitään.
Tiedän senkin että hänellekin tämä on vaikeaa (siis jos on kiinnostunut)ammatinkin puolesta ja iso kynnys ottaa se ensimmäinen askel.
Mutta jos jaksamme elää ja katsella onko tässä mitään ja jos on tarkoitettu että tapaamme vaikka muualla kuin kouluasioissa niin sitten katsomme tapahtuuko mitään.
Kiitos onnen toivotuksista sitäkin tarvitaan ja rohkeuskaan ei olisi pahitteeksi...mistä sitä ammentaisi...
Päivä kerrallaan vaikka välillä "ahdistaakin".
nyt vähän , kyllä niitä sänkykavereita muualtakin löytyy.
Ensinnäkin ajattele lastas, miltä hänestä tuntuu jos jotain teidän välillä syntyy, ja sitten sammuu.
Lapsia kun kiusataan vähemmästäki, hei
Toisekseen, toivottavasti laitoit juuri provo mielessä ajatukses tänne. Ihan teini-juttu juu!
varmaan miehen kirjoittama? Olinko oikeassa?
Ja sitähän tässä mietitään siis kaikkien kannalta tätä juttua et silleen.
Kuulostaa ehkä teini jutulta mutta sitä se ei ole tosiaankaan.
Olen pahoillani jos tuotin sulle pettymyksen. :0
Hauskaa kun kirjoituksesta ei tosiaankaan voi koskaan tietää, kumpaa sukupuolta edustaa.
Mutta voi sinulle käsi sydämellä kertoa totuuden että olen nainen, lapseni koulusta jo maailmaan saattanut. Ikäni puolesta kuulun vielä tänne 40 karsinaan. Tosin en henkisesti ole koskaan tuntunut kuuluvani ikäisteni ryhmään vaan vanhempiin. Välillä käyn heittämässä jotain hapanta, josta ei kannata pulttia nostaa.
Elämä vie, toivottavasti sinuakin nyt sitten oikeaan suuntaa.
Äläkä turhia kysele täällä höpö höpö palstoilla, vaan toimi ja elä tekojesi mukaan, jos uskallat.