Eli siis mulla on koira, ja nyt haluaisin ihan välttämättä toisen.
Me saatas ilmasiks semmonen sekarotunen pentu ja jos me ei sitä otettas niin se lopetettas!
Mut kun meijän iskä on NIIIIIN tyhmä, että se ei suostu ottamaan tähän rivitaloon toista koiraa, vaikka me ei kumminkaan muuteta tästä koskaan minnekkään!
Se sekarotunen pentu on mun kaverin ja ne ei haluu pitää sitä, kun ne ei oikeen jaksa hoitaa sitä entistäkään koiraa... Mun on ihan pakko saada se koira ettei sitä lopeteta!
Oon kerran käyny kattomassa sitä ja se on aivan yli-ihana!
Mitä keinoja pitäs käyttää et iskä suostuis??? äitille se saattais varmaan käydäkin mut ei sekään kauheen innostunu siitä asiasta oo...!
Me saatas ilmasiks semmonen sekarotunen pentu ja jos me ei sitä otettas niin se lopetettas!
Mut kun meijän iskä on NIIIIIN tyhmä, että se ei suostu ottamaan tähän rivitaloon toista koiraa, vaikka me ei kumminkaan muuteta tästä koskaan minnekkään!
Se sekarotunen pentu on mun kaverin ja ne ei haluu pitää sitä, kun ne ei oikeen jaksa hoitaa sitä entistäkään koiraa... Mun on ihan pakko saada se koira ettei sitä lopeteta!
Oon kerran käyny kattomassa sitä ja se on aivan yli-ihana!
Mitä keinoja pitäs käyttää et iskä suostuis??? äitille se saattais varmaan käydäkin mut ei sekään kauheen innostunu siitä asiasta oo...!
Vastaukset 8
Vanhimmat
selitä kuinka sun käy sääliksi sitä halliparkaa kun nuorena joutuu lopetettavaksi... Kerro että siitä olisi teidänkin koiralle seuraa, kun olette päivisin poissa. Menkää joskus ystäväsi kanssa taluttamaan sitä ja sitten ykskaks ilmestyttekin teille kotiin ja esittelet vanhemmillesi kuinka ihana se on...
Itse pienenä käytin kaikki mahdolliset keinot kiukuttelusta koirista jutteluun. Viimeisin keino oli pienten kirjeiden kirjoittelu (en kehdannut enää jauhaa koirasta, kun kaikki olivat jo kyllästyneet yksinpuheluuni), jossa kerroin miten iloinen olisin, jos saisin koiran, miten hyvin sitä hoitaisin jne. JA lopulta se tepsi ja mulla on ihanin sekarotuinen mitä kuvitella saattaa.
Pienenä olin sitä mieltä että vanhempia kannattaa painostaa, mutta nyt epäilen että asiallinen (mutta hieman kiero) kärttäminen ja vanhempien mielistely tehoaa parhaiten. (kai ne munkin vanhemmat kyllästyi siihen kun kirjeitä tippui jos mistä raosta ja jääkaapin hyllyiltä...=)
Se taluttamis juttu on kyl vähän vaikeeta kun se koira asuu aika kaukana meistä...
Mut mä sit yritän tehä kaikkee mahollista mitä tein ennekun sain mun nykyisen koiran...
Mäkin jankutin ja kirjottelin kaiken maailman lappusia yms...
Nyt mul on sellanen ihana 1v.9kk, kultsu! Mä oon kyl sanonukin miten meijän koira tykkäis kaverista ja sillei... mut se ei katos joudu olemaan yksin päivisin kun porukat on vuorotyössä niin aina on joku kotona... Mut kylläkai ne joskus periks antaa kun tarpeeks kovasti yrittää... niin kävi kun ensin monta vuotta kinusin tota nykyistä koiraa...
Kuinka vanha olet? ajattelin vain siltä kannalta, että onko sinulla kokoa ja voimaa taluttaa kahta koiraa?kultsikaan kun ei ole mikään pieni... Sinäänsä ymmärrän vanhempiasi hyvin. Hehän kaikki maksavat. Ruuat,läkärit... ja onhan kahdesta vaivaakin enemmän kuin yhdestä.
Eniten ihmettelen ihmisiä,jotka hankkivat koiria ja sitten lopettavat nämä. Eikö kaverisi pysty pistämään ilmoitusta lehteen tai viemään pentua johonkin eläinlääkärille joka hankkisi pennulle uuden kodin?
itkua eivät aikuiset yleensä pysty vastustamaan.itke pennun kohtaloa ja rukoile tai sitten pyydä ERITTÄIN hyvät perustelut miksi koiraa ei voi ottaa. ei siis mitään epämääräisiä mutinoita liasta ja karvoista vaan kunnon perustelut.
Mä oon vasta 14v., mut kyllä mulla on voimaa taluttaa kun toi mun kultsi on aina vapaana metässä, vaikka joskus kyllä saattaa häippästä...
Mut meillä oli kerran hoidossa toinen koira, sekarotunen jotain melkein kolme kuukautta, niin kyllä mä niitten kanssa pärjäsin mut äiti kaatu aina monta kertaa niitten kanssa...
Mut kyllä mä luultavasti saan sen kun oon itkeny, huutanu, jankuttanu yms...
Niin iskä sano et katotaan nyt, ja se tarkottaa siltä et mä saan sen!!!
Niin et vähän oon haltiossani kun/jos mä saan sen!!! =)
Jos vanhempasi eivät suostu, pyydä koiran hengen pelastamiseksi, että saisit ottaa koiran teille väliaikaisesti - vain siksi aikaa, että sille löytyy koti. Lupaa tehdä kaikkesi etsiäksesi sille uuden kodin nopeasti - ja pidä myös lupauksesi!
(Hyvässä lykyssä saattaa käydä niin, että vanhempasi kiintyvätkin koiraan, ja se saakin jäädä luoksesi.)
samaa mieltä
mutta mitä sanoo oma koirasi? Ja mitä tuumaat itse parin kolmen vuoden päästä kun alkaa ammattikoulut ja poitsut rupee kiinnostaan. Sitten vanhempasi hoitavat kahta koiraa ja teinimurkku vetää maailmalla rokkipiuhat korvissa ja kollit mielessä ( oletan että olet tyttö, pojat ei juuri kitise) Ja ihan tämän hetken tilanne. Vanha koira, joka on tottunut saamaa kaiken huomiso joutuis pennun leluksi ja menettöisi ykkösasemansda. Tuskin sitä kiinnostaa ja miten ulkona olot, ynnä muut. onko rivarin pihassa mahdollisuus tarhaan ja juoksulankaan ym. Ja kuolleet eivät kärsi. On parempi lopettaa pentu kuin jättää se epävarmaan kiertolaiselämään.
Heitänpä valistuneen arvauksen tuon ap:n iästä: Ottaen huomioon että aloitusviesti on 9 vuotta vanha ja kirjoituksen tekstiasun perusteella voisi olettaa kyseessä olevan noin 10-vuotiaan tytön. Kuitenkin ilmaisi että olisi ollut tuolloin 14-vuotias. Nämä tosiasiat huomioiden kirjoittaja saattaisi olla ollut kirjoitushetkellä noin 27-35-vuotias pikkuusen kieron huumorintajun omaava henkilö. Joka siis tällä hetkellä olisi noin 36-44 vuoden ikäinen. Ja varmasti nauraa vieläkin partaansa kuinka hyvin tuo provo aikanaan menikään läpi.