Hesarin nettisivuilta:
Julkaistu: 12:16
Merituuli Ahola
helsingin sanomat
Salli Halén, 21, on sairastanut masennusta niin pitkään kuin muistaa. Ensimmäiset oireet tulivat ala-asteella.
Helsingissä ja Vantaalla lapsuutensa asunut Halén ei halunnut käydä koulua. Eristäytynyt tyttö kärsi kovista päänsäryistä ja väsymyksestä.
Opettajat ja äiti painostivat häntä kouluun ja epäilivät, että kouluhaluttomuus johtui kiusaamisesta. "Ei se sitä ollut. Koulussa oleminen tuotti minulle suurta ahdistusta", Halén kertoo.
Masennusta ei hoidettu.
Yläasteella poissaolot lisääntyivät. 14-vuotiaana Halénin äiti vei tyttärensä nuorisopoliklinikalle. "Kävin koulussa ehkä yhden päivän viikossa", Halén muistelee.
Hän koki koulun käymisen ja painostamisen niin rankaksi, että harkitsi jopa itsemurhaa.
Halén sai oman mielenterveyshoitajan. "Hissukka nainen kysyi noin 200 kertaa, miltä minusta tuntuu." Hoitosuhde lakkasi pikkuhiljaa.
Ahdistus ei väistynyt. Lukion Halén jätti kesken.
Hän kokeili ammattikoulua, kunnes kaksi vuotta sitten sai elämänsä pahimman paniikkikohtauksen.
Tällä kertaa äiti vei tärisevän tyttärensä Auroran sairaalan psykiatriseen päivystykseen. "Halusin itsekin hoitoon ja taakan pois äitini harteilta."
Päivystyksessä Halénille annettiin rauhoittavia lääkkeitä ja lähetettiin kotiin. "Sen jälkeen päätin, etten enää ikinä mene minnekään hoitoon."
Halén keskeytti koulun ja eli kaksi vuotta toimeentulotuella. "Olin hereillä ehkä kahdeksan tuntia päivässä."
Halén on jälleen aloittanut koulun. Hän opiskelee Keskuspuiston ammattioppilaitoksessa ja asuu yksin Vantaan Pähkinärinteessä. Mielensä hän pitää virkeämpänä terapialla ja lääkkeillä.
"Parhaan tuen olen saanut vertaistuesta. Julkisesta terveydenhuollosta saamani apu on ollut koko elämäni ajan tehotonta. Tilaani on aina kartoitettu, muttei koskaan hoidettu."
Julkaistu: 12:16
Merituuli Ahola
helsingin sanomat
Salli Halén, 21, on sairastanut masennusta niin pitkään kuin muistaa. Ensimmäiset oireet tulivat ala-asteella.
Helsingissä ja Vantaalla lapsuutensa asunut Halén ei halunnut käydä koulua. Eristäytynyt tyttö kärsi kovista päänsäryistä ja väsymyksestä.
Opettajat ja äiti painostivat häntä kouluun ja epäilivät, että kouluhaluttomuus johtui kiusaamisesta. "Ei se sitä ollut. Koulussa oleminen tuotti minulle suurta ahdistusta", Halén kertoo.
Masennusta ei hoidettu.
Yläasteella poissaolot lisääntyivät. 14-vuotiaana Halénin äiti vei tyttärensä nuorisopoliklinikalle. "Kävin koulussa ehkä yhden päivän viikossa", Halén muistelee.
Hän koki koulun käymisen ja painostamisen niin rankaksi, että harkitsi jopa itsemurhaa.
Halén sai oman mielenterveyshoitajan. "Hissukka nainen kysyi noin 200 kertaa, miltä minusta tuntuu." Hoitosuhde lakkasi pikkuhiljaa.
Ahdistus ei väistynyt. Lukion Halén jätti kesken.
Hän kokeili ammattikoulua, kunnes kaksi vuotta sitten sai elämänsä pahimman paniikkikohtauksen.
Tällä kertaa äiti vei tärisevän tyttärensä Auroran sairaalan psykiatriseen päivystykseen. "Halusin itsekin hoitoon ja taakan pois äitini harteilta."
Päivystyksessä Halénille annettiin rauhoittavia lääkkeitä ja lähetettiin kotiin. "Sen jälkeen päätin, etten enää ikinä mene minnekään hoitoon."
Halén keskeytti koulun ja eli kaksi vuotta toimeentulotuella. "Olin hereillä ehkä kahdeksan tuntia päivässä."
Halén on jälleen aloittanut koulun. Hän opiskelee Keskuspuiston ammattioppilaitoksessa ja asuu yksin Vantaan Pähkinärinteessä. Mielensä hän pitää virkeämpänä terapialla ja lääkkeillä.
"Parhaan tuen olen saanut vertaistuesta. Julkisesta terveydenhuollosta saamani apu on ollut koko elämäni ajan tehotonta. Tilaani on aina kartoitettu, muttei koskaan hoidettu."
Vastaukset 8
Vanhimmat
sanoinkuvaamatonta!
Julkaistu: 12:16
Merituuli Ahola
helsingin sanomat
Noin joka viides nuori kärsii mielenterveysongelmista. Niin sanottuja matalan kynnyksen paikkoja ajettiin alas 1990-luvulla. Puutetta korvaavat voittoa tavoittelemattomat järjestöt.
Suurin osa mielenterveydenhäiriöistä hoidetaan terveyskeskuksissa. Hoitosuhde ei ole pysyvä, ja esimerkiksi potilaiden itsetuhoiset ajatukset jäävät usein huomaamatta.
Sairaaloiden mielenterveyshoitoihin on pitkät jonot. Jonoja kierretään antamalla potilaalle yksi aika, mutta hoitosuunnitelmaa hänelle ei tehdä. Hoitosuunnitelma puuttuu joka toiselta.
Hoitotakuun mukaan mielenterveyspotilaiden tulisi päästä hoitoon kolmessa kuukaudessa. Pääkaupunkiseudulla tämä ei toteudu missään täysin. Pisimmät jonot nuorten mielenterveyspalveluihin ovat Vantaalla.
johtuu henkilöstä itsestään! Hän ei vielä ollut valmis ottamaan apua vastaan vaan päätti itse ettei mene minnekään hoitoon. Ehkä hän olisi saanut hoitoa, edes jonkinlaista, mutta hän halusi jotain muuta, kenties kivempaa.
annetaan jonkun hoitajan toimesta ei takaa sitä
että lapselle tai nuorelle tarjottu terveydenhuollon palvelu olisi oikeaa ja juuri sitä hänen tarvitsemaansa hoitoa.
Kyllä lapsella ja nuorellakin on oikeus hänen tarpeitaansa vastaavaan terveydenhoitoon myös mielenterveyspalveluiden osalta.
henkilöstä itsestään? Kaikkea sitä kuuleekin!
Tämä kappaleko?
"Hän kokeili ammattikoulua, kunnes kaksi vuotta sitten sai elämänsä pahimman paniikkikohtauksen.
Tällä kertaa äiti vei tärisevän tyttärensä Auroran sairaalan psykiatriseen päivystykseen. "Halusin itsekin hoitoon ja taakan pois äitini harteilta."
Päivystyksessä Halénille annettiin rauhoittavia lääkkeitä ja lähetettiin kotiin. "Sen jälkeen päätin, etten enää ikinä mene minnekään hoitoon." "
Jos psykiatrian päivystyksestä lähetetään tuollaisessa kunnossa oleva pitkäaikaissairas kotiin kertalääkityksen varassa, niin ei ole kaikki kohdallaan yhteiskuntamme perusterveydenhuollossa. Miten sinä saat tämänkin käännetyksi henkilön itsensä syyksi?
että lapsi/nuori ei saa päivystyksestä, kuin pillereitä mukaansa.
Masennukseen ei koskaan pelkkä lääkehoito auta, ohessa pitää alkaa myös terapia ja sitä ei kertakaikkiaan ole saatavilla!
Turha syytellä sairastuneita, kun hoitopaikkoja ja ammattitaitoisija psykiatrisia sairaanhoitajia, psykiatreja ja psykoterapeutteja on liian vähän. Ei riitä, että masentunut tapaa poliklinikalla 1-2xkk sairaanhoitajaa, se ei ole mitään terapiaa.
Mitä tulee taas sairaalanosastopaikkoihin niitä on liian vähän ja jonot sinne puolestavuodesta - vuoteen! Esim. pk-seudulla lasten - ja nuorten psyk.os.paikat on sormilla laskettavissa. Tämän lisäksi on lääkäri pula. Ei ole sama hoitaako masennustasi, yleislääkäri vai psykiatri. Harjoittelijatkin (lääkärit) saavat puoskaroida ja esittää pätevää lääkäriä, moniko vanhempi huomaa kysyä lääkärin taustaa ja kokemusta?
on kuulemma vain 140 lasten psykoterapeuttia. Meillä on varmaan lapsemme kanssa käynyt uskomaton säkä, asumme pääkaupunkiseudulla. Lapsi sai lähetteen lastenlääkäriltä lastenpsykiatrille, jone hän sai ensimmäisen vastaanottoajan kuukauden kuluessa, toisen edellisestä käynnistä kolmen viikon päähän. Toisella kerralla sai terapiapäätöksen ja psykoterapia alkoi päätöksestä neljän viikon kuluttua. Eli lähetteestä terapian aloittamiseen pääkaupunkiseudulla kului neljä kuukautta. Ja kaikki julkisen terveydenhuollon kautta.
Se pieni ryhmä ihmisiä, jotka tosiaan pääsevät hoitoon, on todellakin melkein kuin lottovoittajia tämän maan surkeassa perusterveydenhoidon tilanteessa.
Kaikki eivät millään tunnu tajuavan kokonaistilannetta, koska kuulee sellaisiakin uskomattomia ihmettelyjä, että miksi vanhemmat eivät vie lastaan yksityiselle psykiatrille!!
Ei ainakaan lastenpsykiatriassa ole yksityisiä lääkäreitä, eikä ainakaan pääkaupunkiseudulla. Kertokaa, jos jossain muualla on, mutta näin on lääkäreiden itsensä sanomana tilanne täällä etelässä.
Eikä yksityisillä lääkäreillä saa alkaa paikkaamaan perusterveydenhoidon tarvetta, vaikka sitä olisi tarjollakin! Silloin osa ihmisistä jää väistämättä hoidon ulkopuolelle, koska kaikilla ei ole varaa yksityisiin lääkäreihin. Mutta tässä itsekkäiden ihmisten valtakunnassa on turhan paljon sitä ajattelua, että "MINÄ MINÄ MINÄ käytän yksityisiä, muista ei ole mitään väliä."
julkisuuteen, vähän samaan tyyliin kuin huostaanottojen syistä.
Keravan puukotuksen jälkeen joku sairaanhoitopiirin vastaava selitti medialle, että ahdistuksesta kärsivät nuoret pääsevät aina poikkeuksetta hoitoon. Sitten oli summu ihan supussa kun puukottajan kerrottiin kärsineen nimenomaan ahdistuksesta kun hän yritti hakeutua hoitoon, mutta hänet lähetettiin kotiin vain pilleriresepti kainalossa.