Onko Suomessa helppo antaa lapsensa adoptoitavaksi? Onko tällöin oikeus enää tavata lastaan jos on antanut lapsensa adoptoitavaksi. Itse sain aika myöhään tietää olevani raskaana. En pysty pitämään lasta, koska en ole kykenevä siihen. Myöskään abortti ei tule kysymykseenkään. Eikä olisi tässä vaiheessa enää edes mahdollista.
Tiedän että kuulostan tyhmältä ja vastuuttomalta joten siitä ei tarvitse paasata. Enkä halua että sen takia lapsi siitä joutuisikaan kärsimään. asiallisia vastauksia kaivataan.
Tiedän että kuulostan tyhmältä ja vastuuttomalta joten siitä ei tarvitse paasata. Enkä halua että sen takia lapsi siitä joutuisikaan kärsimään. asiallisia vastauksia kaivataan.
Vastaukset 56
Vanhimmat
ja vielä jatkoa edelliseen. Saanko itse vaikuttaa siihen kenet valitaan lapsen uusiksi vanhemmiksi?
Olen itkenyt asiaa jo liikaa eikä asiaa helptoa yhtään pikkuiset potkut vatsassa.
Harmi vaan että tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Itse ei saa suoraan valita vanhempia, mutta hyvin paljon tulevien vanhempien valintaan silti pystyy vaikuttamaan. Ts. sinulle ei esitellä ehdokkaita, joista voisit valita. Mutta saat esittää toiveita esim. iän, asuinpaikan, elämäntavan, arvojen, koulutuksen, varallisuuden, harrastusten, jne suhteen. Mieti mitä asioita pidät tärkeinä ja esitä ne ehtoina. Toiveesi vaikuttavat hyvin paljon siihen, kenet sossut valitsevat lapsesi vanhemmiksi. Hakijoita on niin paljon, että kriteerisi täyttävät vanhemmat kyllä löytyvät.
Voimia sinulle!
Jos tämä yhtään lohduttaa tuskaasi, niin minun äitini (joka oli siis adoptoitu) tapasi biologisen äitinsä aikuisena ja pitävät kovasti yhteyttä kirjeitse ja puhelimitse. Molemmat ovat iloisia, että löysivät toisensa kymmenien vuosien jälkeen. Eikä äiti ole ollenkaan katkera hänelle. Ymmärrämme, että hänellä ei kertakaikkiaan ollut mahdollista pitää lasta siinä elämäntilanteessa. Olemme sentään kiitollisia, että hän ei tehnyt aborttia, vaan antoi lapsen adoptoitavaksi.
on toimenpiteenä helppo, mutta henkisesti varmasti raskasta. Adoptiossa biologinen vanhempi menettää kaikki oikeutensa lapseen nähden (mm. tapaamisoikeuden). Sovittaessa on kuitenkin mahdollista esim. saada tietyin aikavälein kuvia lapsesta, mutta tästä täytyy tehdä sopimus jo lapsen luovutuksen yhteydessä. Jälkikäteen se ei ole mahdollista. Lapsen täytettyä 18 vuotta hän saa halutessaan biologistensa vanhempiensa yhteystiedot ja voi ottaa yhteyttä jos niin haluaa. biologisilla vanhemmilla sen sijaan tätä mahdollisuutta ei ole.
Itse adoptiota varten sinä saat adoptioneuvontaa, jonka tarkoituksena on varmistua siitä, että tiedät ja ymmärrät adoption vaikutukset ja olet varma päätöksestäsi. Adoptioneuvonnan läpikäyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun olisi tämän jälkeen pakko antaa lapsesi adoptoitavaksi. Sinulla on synnytyksen jälkeenkin vielä 8 viikon lakisääteinen (pakollinen) harkinta-aika, ennen kuin voit antaa lopullisen suostumuksesi adoptioon. Jos olet synnytyksen jälkeen vielä antamassa lastasi adoptoitavaksi, niin lapsi sijoitetaan yleensä harkinta-ajaksi sijaisperheeseen. Adoptioneuvontaa antavat kuntien sosiaalitoimet ja Pelastakaa Lapset Ry.
http://www.pelastakaalapset.fi/fi/toiminta/lastensuojelutyo/adoptiot/kotimaiset-adoptiot
lapsen ja biovanhempien välillä. Sen tähden kannattaa harkita myös sijaiskotiin antamista, vaikka sosiaaliviranomaiset painostaisivat adoptioon antamiseen. Adoptioon antaminen tulee kunnalle halvemmaksi kuin sijaisperhehoito, sillä sijaisvanhemmille maksetaan lapsen hoidosta palkkaa toisin kuin adoptiovanhemmille.
Jos lapsesi on sijaishoidossa, niin sinulla säilyy tapaamisoikeus ja voit ottaa hänet luoksesi lomille, ja jos myöhemmin olosi parantuvat, voit ottaa lapsesi kokonaan luoksesi.
Minä en sinun asemassasi antaisi lastani lopullisesti pois. Niin sanottu avoin adoptio, jossa biovanhemmilla on oikeus saada tietoja lapsesta, ei perustu lakiin, vaan sopimuksiin eikä adoptiovanhempien ole mikään pakko noudattaa tehtyjä sopimuksia. Laki on heidän puolellaan.
sijoituksen puoltaja joka on kirjoitellut tänne muihinkin ketjuihin?
Kyllä ihmettelen asennettasi, tai sitten olet provo. Sijoitus on lapsen kannalta täysin väärä ratkaisu. Viestin kirjoittaja puhuu hyvin itsekkäästä näkökulmasta! Suosittelee ratkaisua, jossa lapsi ikään kuin laitetaan paussille siksi aikaa että saa omat asiansa kuntoon. Siis lykätään lapsi "hoitoon" jonnekkin ihan vaan siksi, että "jos joskus satunkin ehkä haluamaan tenavan ittelleni". Kirjoittaja olisi siis valmis repimään lapsen siitä ainoasta kodista jonka tuntee, ihan vaan "kun se on vanhemman oikeus". Sairas ajattelutapa. Sos.viranomaiset ei painosta adoptioon rahan takia, vaan siksi että SE ON LAPSELLE PARAS MAHDOLLINEN RATKAISU! Lapsi tarvitsee kodin, jonka pysyvyyteen voi luottaa! Lue vähän kiintymyssuhteen merkityksestä lapsen elämään ja koita nähdä muuallekin kuin omaan napaasi.
Ketjun aloittaja, virheitä sattuu eikä niille jälkikäteen mitään voi. Adoption harkitseminen on sinulta taas kypsä ja rohkea päätös tässä hankalassa tilanteessa. Se on raskas päätös, mutta lapsen kannalta varmasti paras mahdollinen ja "virheestäsi" tulee jonkun perheen maailman onnellisin asia. Hae tietoa ja tukea asiasta viranomaisilta. Voimia sinulle!
Entäs jos biologinen äiti haluaisi tavata lastaan vaikka kerran vuodessa, vaikka tietäisi ettei voi koskaan ottaa vastuuta lapsen kasvattamisesta?
Tiedän esimerkiksi yhden aika vaikea-asteista Aspergerin syndroomaa sairastavan äidin, jonka ainoa lapsi kasvaa sijaisperheessä. Äiti tapaa lastaan pari kertaa vuodessa ja muistaa lasta mm. jouluna sekä syntymäpäivänä pienillä lahjoilla.
Oliko mielestäsi virhe, että tämän äidin lapsi sijoitettiin vastasyntyneenä vauvana sijaisperheeseen eikä adoptioon? Sijaisperheeksi valittiin lapsettomuudesta kärsinyt perhe, joka sitoutui kantamaan lapsesta vastuun tämän täysi-ikäisyyteen asti.
tai adoptiovanhempien kannalta. Äidin kannalta adoptio on huonoin mahdollinen vaihtoehto, jopa niin huonoksi koettu, että vuosittin meillä Suomessa abortoidaan noin 10 000 tervettä lasta. Monen äidin mielestä on parempi antaa surmata lapsi alkiona kuin antaa se pois.
Adoptio ei aina onnistu. Usein vanhemmat ja lapsi ovat niin eri puista veistettyjä, että keskinäiset suhteet jäävät etäisiksi. Monelle bioäidin tai isän ja sisarusten löytyminen on ollut hyvin onnellinen tapaus.
Lapsi voidaan antaa sijaisperheeseen hoidettavaksi ja myöhemmin mahdollisesti adoptoitavaksi tähän samaan perheeseen. Päätöstä adoptiosta ei tarvitse tehdä heti.
lytätä sijoitusjärjestelmää, monissa tapauksissa sijoitus on ainoa oikea ratkaisu. Taisin ilmaista asian yleistäen, en sitä kuitenkaan tarkoittanut. Tarkoitus oli kritisoida tuota yhtä kyseistä kirjoittajaa, ja hänen ajatustaan esitellä sijoitusta sellaisena varajärjestelmänä, jonne lapsen voi heittää siltä varalta että jos vaikka satuukin joku päivä haluaamaan sen sitten takaisin. Olen siis lukenut ainakin yhden toisen kirjoituksen jonka uskon olevan saman kirjoittajan kirjoittama, ja siksi siis aika kriittisesti kirjoitin. Lisäksi nyppi suunnattomasti tuo viittaus rahaan, kyllä ne sos.tädit ihan oikeasti lapsen etua ajaa, eikä kunnan taloutta.
Mä näen työni puolesta sijoitettujakin lapsia. Sijoitus on mun kokemuksen mukaan pääasiallisesti aina lapsen ehdoton etu. Sen sijaan sijoituksen purkaminen (jonka varaan kirjoittaja siis laskee) ei useinkaan ole hyvä ratkaisu. Sijoitus on siis hyvä homma esim. kuvaamassasi tapauksessa, jossa ei ole suunnitteilla purku/lapsen palauttaminen, vaan tapa turvata jonkinlainen yhteys biovanhempaan. Mutta vaihtoehtona adoptiolle sillä periaatteella että "haluan säilyttää oikeudet, jos joskus haluankin tenavan ittelleni", sijoitus tuntuu jotenkin sairaalle ja itsekkäälle keinolle jossa lapsi jätetään epävakaaseen tilanteeseen.
Saitteko pointtini? Pahoittelen yleistystä!
Minulla ei ole mitään syytä "markkinoida" sijaisperhehoitoa. En ole sijaisvanhempi eivätkä minun lapseni ole olleet sijoitettuina. Minulla ei myöskään ole mitään intressiä mainostaa adoptiota. Adoptio aiheuttaa aina kipeän trauman luovuttaville vanhemmiolle. Siksi sitä tulee miettiä tarkasti.
..olen eri mieltä. Minusta ei ole olemassa pysyvää sijaisperhettä. Sijaisperhe saa työstään palkkaa ja jos he halúavat niin he voivat purkaa sijoituksen. Jos lapsi on kasvanut esim viisi ensimmäistä elinvuottaan sijaisperheessään ,niin mihin hän joutuu jos sijaisperhe luopuu hänestä?
Olen seurannut miten tälläinen lapsi sairastui psyykkisesti, hän ei kestänyt enää toista perheen menettämistä. Eikä hänelle sen jälkeen ole löytynyt uutta sijaisperhettä, sillä kukaan ei halua vaikeaa lasta.
Siksi puolustan pysyviä, myös laillisesti pysyviä perheitä, oli ne sitten biologisia tai adoption kautta syntyneitä. Jokainen lapsi ansaitsee ikioman pysyvän perheen johon ei liity rahaa.
asiaa tule nimenomaan katsoa puolustuskyvyttömän lapsen kannalta?
Tajua, siis pysyvää (adoptio tai biologinen) perhemuotoa minäkin yritän puoltaa teksteissäni?? Eli siis viesti otsikolla "oletko" on myös minun kirjoittama.
Ajatelkaa lapsen näkökulmasta tilannetta, jossa lapsi olisi adoptoitu ja bio-äidillä on tapaamisoikeus. Lapsi kokisi tilanteen hyvin hämmentäväksi ja itseasiassa turvattomuudentunteita yms.koska ei lapsi osaa erotella bio/ adoptioäitiä.Kaksi "äitiä" taas olisi hyvin sekava tilanne lapselle. Äiti on se, johon hänellä on läheisin emotionaalinen suhde, koti paikka,jossa hän asuu ja ihmiset jotka ovat kasvattaneet ja hoitaneet häntä ovat hänen perheensä.
Siihen adoptio juuri perustuu, että adoptiossa vanhemmat ottavat lapsen omaksi lapsekseen, hänellä on bio-lapsen oikeudet yms.
Jos et halua ns. "päästää irti" lapsestasi, niin jo mainittu sijaisperhe lienee paras vaihtoehto.
antaminen on hyvä asia. ja kypsä päätös.jos vain usempi ymmärtäisi sen eikä päätyisi aborttiin.
lapsi saa hyvän kodin ja vanhemmat adoption kautta.
itse olen ikuisesti kiitollinen hänelle joka antoi lapsensa adoptioon ja hän päätyi meille.
osallistuko sentään tuolla abortti-palstalla haukkumiseen.
Ja minä en ole
sijari
en bio-vanhempi
en adoptio-vanhempi
On vain niin kauheaa välillä lukea lapsista käytävää polemiikkia näillä palstoilla.
On epätodennäköistä, että tulisit lopulta antamaan lastasi adoptioon, vaikka tällä hetkellä siltä tuntuisikin.
Lienee siis syytä selvittää, miten lapsen pitäminen olisi mahdollisimman helpointa. Eräs perusasia on lapsen isä. Olethan kertonut hänelle lapsesta, jos suinkin mahdollista? Ovatko omat vanhempasi, eli lapsen isovanhemmat elossa ja oletko kertonut heille?
Oikeus äitiyslomaan ja päivähoitoon kannattaa myös selvittää.
isyys on vahvistettu, eikä adoptioon annettavan au-lapsen isyyttä yleensä tutkita eikä vahvisteta. Juttusi ovat vähän utopistisia! Eihän äiti suunnittelisi lapsensa pois antamista, jos hänellä olisi tukea omista vanhemmistaan tai lapsen isästä.
Alkuperäinen ei ole antanut tästä asiasta mitään dataa tähän keskusteluun. On olemassa myös vaihtoehto, että alkuperäinen ei syystä tai toisesta ole uskaltanut kertoa mainituille henkilöille olevansa raskaana, vaan olisi hätäisesti suunnitellut pysyvänsä koko odotusajan eri paikkakunnalla ja luopuvansa lapsesta muilta salaa. Koska tällainen "vaihtoehto" olisi karkea virhe, niin otin esiin kysymyksen, ettei missään tapauksessa olisi näin.
Yksinäinen nainen, joka lähtee ajattelematta "sooloilemaan" näissä asioissa on:
(a) enemmän altis ulkopuolisten painostukselle luovuttaa lapsensa adoptioon.
(b) hankalammassa asemassa saamaan lastansa takaisin mahdolliselta adoption harkinta-ajalta katumapäälle tullessaan. Tosiasiassa adoption harkinta-ajallekaan menoa, puhumattakaan lapsen luovuttamisesta synnytysvuoteelta, tulisi välttää.
Toinen seikka, jota alkuperäinen ei ole ottanut huomioon on se, että lapsi voi myöhemmin, mahdollisesti ennen täysi-ikäisyyttäkään, selvittää alkuperänsä ja ihmetellä, miksi hänen äitinsä hänet hylkäsi.
niin hätäisesti?lapsihan on 9kk masussa jona aikana kerkiää moneen kertaan miettiä asioita.syntymän jälkeen on vielä 8vkoa harkinta-aikaa.
ja eikö se ole lapsen etu että pääsee perheeseen joka pystyy hänestä huolehtimaan?
Vanhempien pakottaminen antamaan lapsensa adoptioon joko suoraan mahdollisesti tilapäisen heikon aseman perusteella tai epäsuorasti epäämällä tarvittavan tuen lasten kanssa pärjäämiseksi, on ihmisoikeusrikos.
Tässä ketjussa näkee selvästi sen, kuinka jotkut tarkoitushaluisesti haluavat estää ottamasta huomioon sosiaalisen tilanteen ja tehdä lähiverkoston selvitystä ja ohjata tilannetta yksipuolisesti tavoitteena "vapauttaa lapsi käyttöön" rikkaammalle mutta lapsettomalle pariskunnalle adoptoitavaksi.
Tänä armon vuonna 2008 oli Dragsfjärdissä skandaalitapaus, jossa sosiaaliviranomaiset halusivat ottaa 16-vuotiaan odottavan äidin (joka EI ollut alkoholisti tai huumeidenkäyttäjä) huostaan ja sijoittaa koulukotiin 100 km päähän vanhemmistaan (eli syntyvän lapsen isovanhemmista) ja poikaystävästään (eli syntyvän lapsen isästä). Huostaanotto peruttiin negatiivisen julkisuuden vuoksi ennen kuin sitä jouduttiin käsittelemään hallinto-oikeudessa. Monet katsovat, että tässä olisi vartavasten yritetty erottaa odottava äiti lähipiiristään ja yrittää saada häntä houkuteltua antamaan lapsensa adoptioon.
"Monet katsovat, että tässä olisi vartavasten yritetty erottaa odottava äiti lähipiiristään ja yrittää saada häntä houkuteltua antamaan lapsensa adoptioon."
Seurasin juttua aikoinaan suht` tarkkaan, enkä lukenut edes ruotsalaisista lehdistä tuollaisia kommentteja. Itse asiassa en ole nähnyt juttua liitettävän adoptioon ennen kuin nyt. Mahdoitkohan (taas) Mikko tuoda esiin omia mielipiteitäsi faktoina? Mielestäni on aikaa kaukaa haettua, että sosiaaliviranomaiset alkavat huostaanottaa äitejä, jotta heidät voitaisiin erottaa sukulaisistaan ja että heidän lapsensa voitaisiin riistää adoptoitaviksi. Uskokoon ken tahtoo. Minusta tuo vaikuttaa aikas utopistiselta.
Sen sijaan huostaanottoon on täytynyt olla joku perusteltu syy. Pelkästään se että lapsi saa lapsen ei taida huostaanottoon asti riittää, sehän on Suomessakin niin yleistä. Mutta tytön kotioloissa on täytynyt olla jotakin poikkeavaa, kun on katsottu että vanhemmat eivät pysty huolehtimaan raskaana olevasta lapsestaan. Sosiaaliviranomaisten suut ovat vain suljetut vaitiolovelvollisuuden vuoksi, eivätkä he pysty mitenkään puolustautumaan tälläisiä syytöksiä vastaan.
Mitenköhän on mahdollista, että syntymättömällä lapsella ei olisi isää ennen kuin isyys vahvistetaan?
Tässä maassa ilmeisesti tavataan välillä panna isyyslakia huonosti täytäntöön. En tiedä miksi näin on, mutta tämä palsta paljastaa ainakin adoptiolapsen kärkkyjien olevan selvä intressiosapuoli.
Nämä katsovat, että jos joku odottava äiti, joka on välttänyt abortin, tuntee epävarmuutta ja hänen mieleenkään alkuraskauden aikana adoptio juolahtaisi, niin sitten yhteiskunnan pitäisi jotenkin tehdä kaikkensa sen eteen, että lapsi varmasti vapautuisi adoptioon eikä äiti alkaisi vahingossakaan ottaa selvää normaaleista lapsen pitämiseen liittyvistä sosiaalisista kysymyksistä.
Se, mitä monet adoptiolasta haluavat eivät ota huomioon on se, pystyykö heidän perheensä kestämään eheänä ja hyvänä kasvuympäristönä lapselle, jos adoptiolapsi saa esimerkiksi kymmenvuotiaana netin avulla selville biologiset vanhempansa tai toisen heistä ja samalla paljastuu kyseenalaisia seikkoja adoption toteuttamistavasta. Entä, jos hän on adoptioperheessään ainoa lapsi, mutta bioperhe onkin kunnollinen ja hyvinvoiva (eikä mitään rapajuoppoja tai narkkareita) ja hän havaitsee siellä asuvan biovanhempiensa lisäksi myös biologisia pikkusisaruksiaan?
Suomi on pieni maa ja kotimaiseen adoptioon mahdollisesti pesiytyvillä skandaaleilla olisi lyhyet jäljet. Mielestäni adoptioon liittyvät eettiset periaatteet ja niiden huomioiminen on huomattavasti tärkeämpää kuin adoptiolasten määrän kasvattaminen.
ei ole lain mielestä isää ennen kuin isyys tunnustetaan. Samoin on esim. avoliitton syntyneellä lapsella. Lapsi on vain äidin, kunnes isä käy lastenvalvojalla suorittamassa isyyden tunnustuksen.
Raskaus ei ala ilman miestä, mutta nainen ei aina välttämättä tiedä kuka isä on. Kyseessä voi olla esim. tuntematon seksipartneri tai useita eri miehiä saman kk-kierron aikana.
kurjaa, että säännöllisesti syyllistät täällä sinulle tuntemattomia ihmisiä. Kirjoitat teksetejä (kuten yllä oleva), jossa herjaat adoptio-odottajia ja annat ihmisille kuvan siitä miten he kärkkyvät täällä toisten syntymättömiä lapsia. Totuus on kuitenkin se, että tällä palstalla ei edes ole pahemmin adoptio-odottajia kirjoittelemassa. Kuka tänne haluaa tulla mielensä pahoittamaan. Sen sijaan voimakkaita mielipiteitä omaavia besserwissereitä täältä löytyy senkin edestä. He ovat tietävinään kaiken adoptiosta, mutta teksteistä käy ilmi, että heillä ei ole hajuakaan adoptiotodellisuudesta.
Todellisessa adoptioelämässä adoptio-odottajat eivät kärky tai painosta odottavoa äitejä. KUKAAN adoptio-odottaja ei halua väkisin toisen lasta. Adoptio perustuu aina vapaaehtoisuuteen. Jos olisit edes kerran elämässäsi tavannut adoptio-odottajan tai adoptioperheen ja keskustellut heidän kanssaan, niin ajatuksesi voisivat vastata hieman enemmän realiteetteja. On myös kurjaa, että levität täällä ilkeitä valeitasi adoptioon liittyvistä skandaaleista. Jos adoptioon oikeasti liittyisi salakähmäisiä tapahtumia, niin luuletko ettei vähintään media olisi niistä jo saanut vihiä.
"Tässä maassa ilmeisesti tavataan välillä panna isyyslakia huonosti täytäntöön. En tiedä miksi näin on, mutta tämä palsta paljastaa ainakin adoptiolapsen kärkkyjien olevan selvä intressiosapuoli."
Miten perustelet väitteesi? Mistä tiedät kirjoittajan olleen "adoptiolapsen kärkkyjän"? Miksei kyseessä ole esim. ihminen, jonka mielestä adoptio voi olla positiivinen asia? Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa raskauden keskeytys. Onko mielestäsi abortin vastustajat aina niitä, jolle ei aborttia tehty ja abortin puolustajat taas raskauden keskeytyksen läpikäyneitä? Vähän ontuva logiikka. Minä ainakin hyväksyn abortin, vaikka minulle ei sitä ole koskaan tehtykään. Yhtä lailla ihminen voi olla adoptiomyöntinen, vaikka ei olisi missään tekemisissä adoptioasioiden kanssa.
"Nämä katsovat, että jos joku odottava äiti, joka on välttänyt abortin, tuntee epävarmuutta ja hänen mieleenkään alkuraskauden aikana adoptio juolahtaisi, niin sitten yhteiskunnan pitäisi jotenkin tehdä kaikkensa sen eteen, että lapsi varmasti vapautuisi adoptioon eikä äiti alkaisi vahingossakaan ottaa selvää normaaleista lapsen pitämiseen liittyvistä sosiaalisista kysymyksistä."
Miten voit kirjoittaa noin loukkaavasti adoptio-odottajien mielipiteistä, kun sinulla ei ole niistä mitään käsitystä?
Adoptioneuvonnan, jonka muuten järjestää ja kustantaa yhteiskunta, tehtävänä nimen omaan on kertoa äidille näistä muista lapsen pitämisen vaihtoehdoista ja varmistua siitä, että äiti on varma adoptiopäätöksestään. Adoptioneuvonta on lakisääteinen kaikille adoptiota harkitseville äideille, eikä sido heitä mihinkään päätökseen.
"Se, mitä monet adoptiolasta haluavat eivät ota huomioon on se, pystyykö heidän perheensä kestämään eheänä ja hyvänä kasvuympäristönä lapselle, jos adoptiolapsi saa esimerkiksi kymmenvuotiaana netin avulla selville biologiset vanhempansa tai toisen heistä ja samalla paljastuu kyseenalaisia seikkoja adoption toteuttamistavasta. Entä, jos hän on adoptioperheessään ainoa lapsi, mutta bioperhe onkin kunnollinen ja hyvinvoiva (eikä mitään rapajuoppoja tai narkkareita) ja hän havaitsee siellä asuvan biovanhempiensa lisäksi myös biologisia pikkusisaruksiaan?"
Adoptiovanhemmat käyvät läpi monivuotisen neuvonnan/perehdytyksen, jossa käydään tarkasti läpi perheen valmiudet ja resurssit, kasvatusasiat, parisuhde, jne. Asioita pohditaan monelta kannalta ja realiteetit selviävät kyllä jo alkumetreillä. On naurettavaa väittää, että adoptiovanhemmat eivät olisi osanneet ottaa näitä asioita huomioon. Itse asiassa adoptioneuvonta on sellainen "avioliittoneuvonta", että sen läpikäyminen myös ennen biolapsen hankintaa pitäisi varmasti avioerotilastot pienempinä. Adoptioneuvonnassa on kolmantena osapuolena ulkopuolinen ihminen, joka myös osaltaan varmistaa adoptiovanhempien kelpoisuuden ja valmiudet. Adoptioneuvonnassa myös korostuu adoptiotaustasta avoimesti kertominen, eikä lapsen tarvitse etsiä tietoa netistä (eikä sitä sieltä löytyisikään), koska vanhemmilla on nämä tiedot jo olemassa (perustiedot saadaan lapsen mukana).
Turhaan myös leimaat bioperheitä rapajuopoiksi ja narkkareiksi, koska yleensä nämä ovat aivan kunnollisia ja tavallisia ihmisiä. Päihdeongelmaisten lapset ovat yleensä sijaislapsina sosiaalihuollon toimesta, eivät adoptiolapsina. Adoptiolasten vanhemmat ovat aivan tavallisia ihmisiä, joiden elämäntilanne on ollut lapsen syntyessä sellainen, että lasta ei ole ollut mahdollista pitää. Hyvin todennäköisesti heillä on myöhemmin elämässään ollut mahdollisuus perustaa perhe ja elää täysin normaalia elämää. Eivät biovanhemmat ole mitään kummajaisia. Uskotko todella, että adoptiovanhemmat uskottelevat lapsilleen kamalia asioita biovanhemmista? Naurettavaa! On myös aivan yleistä, että adoptiolapset ottavat myöhemmin yhteyttä biovanhempiinsa ja -sisaruksiinsa. Jokaista kiinnostaa omat juurensa. Adoptiolapsella on aina kahdet vanhemmat, vähintäänkin henkisellä tasolla. Se ei ole keneltäkään pois, vaan se on itse asiassa suuri rikkaus. Sitä on vain näköjään joidenkin pikkusieluisten ihmisten vaikeata ymmärtää. Jos ei tiedä tosisasioita, niin kannattaa pitää suu supussa!
T: herjauksestasi ja valeistasi loukkaantunut adoptiovanhempi
Oletko kotimaasta vai ulkomailta adoptoidun lapsen adoptiovanhempi?
Eikö ihmisen uteliaisuudella ole rajoja?
Mitä tyydytystä sinä saat siitä että selvität ihmisten yksityisasioita ja sen perusteella haukut ihmisen tällä palstalla?
Kirjoituksistasi huomaa että sinulla ei ole puhtaita jauhoja pussissa ja se on surullista : (
Kysymys adoption kansainvälisyydestä tai kotimaisuudesta oli tässä tapauksessa relevantti, koska se asettaa hyvin erilaisen ongelmapaletin koskien adoptiotaustojen myöhempää selviämistä. Kansainvälisessä adoptiossa biologisen taustan selvittäminen on usein tuhottoman vaikeaa ja jäljelle jää usein ainoastaan lähtömaan kulttuuriin perehdyttäminen.
Kotimaisessa adoptiossa (joka on Suomessa harvinaista), sen sijaan kysymys biologisesta alkuperästä ja myöhemmästä adoption kyseenalaistamisesta voi olla erittäinkin merkityksellinen.
Jottei tämä menisi ihan puskastahuuteluksi, mainitsen, että minulla on julkinen omalla nimellä kirjoitettu blogi osoitteessa
http://iotulevaisuus.blogspot.com/
Siellä on joitakin merkintöjä homoadoptioista ja adoptiotietojen julkisuudesta, muttei toistaiseksi kannanottoa adoptiolain kokonaisuudistukseen.
pienen pojan äiti. Joten tiedän kyllä mistä puhun. Tunnen lisäksi noin 50 kotimaan adoptiovanhempaa, joten katson olevani tällä saralla "asiantuntija".
No, sitten on kieltämättä todettava, että olet asiantuntija tässä asiassa. Onko teidän tapauksessanne tiedossa syitä, miksi biologinen äiti tai perhe lapsensa luovutti tai yleensä tietoa biologisten vanhempien henkilöllisyydestä? Jos on, niin ovatko he olleet tekemisissä kanssanne lainkaan adoption jälkeen?
Tuntevatko kaikki Suomessa kotimaasta adoptoineet toisensa, koska heitä on ilmeisesti melko vähän (muutamia kymmeniä adoptioita vuosittain)?
hyvinkin tarkkaan tiedossa. Kotimaisessa adoptiossahan lapsi on biologisen äidin nimellä kunnes adoptio vahvistetaan käräjäoikeudessa. Tämä tapahtuu yleensä adoptiovanhempien 6-8 vkoa kestävän "koeajan" jälkeen, jonka lapsi on adoptioperheessä. "Koeajan" aikana sossut varmistuvat siitä, että perheyhteys lapseen muodostuu -> kirjoittavat lausunnon adoption vahvistamiseksi käräjäoikeutta varten. Vahvistamiseen asti lapsella on käytössään mm.(neuvola yms. asiointi) biologisen vanhemman sukunimi. Lisäksi lapsen mukana kulkevat mm. synnytystiedot lapsen tietojen osalta. Bioäidin henkilökohtaisia terveystietoja ei tietenkään ole lapsen tiedoissa. Mutta äidin henkilötiedot kuitenkin ovat selvillä. Isän henkilöllisyyttä meidän tapauksesamme äiti ei ole halunnut paljastaa / ei ole tiennyt.
Saatuamme puhelun lapsesta kävimme Pelalla keskustelemassa tilanteesta. Tällöin meille kerrottiin adoptioon johtaneet syyt ja muita asioita, joita bioäiti oli halunnut meille kerrottavan (yleinen käytäntö, tapahtuu kaikien kohdalla, joten adoptioon johtaneet syyt ovat aina tiedossa). Nämä tiedot kerrotaan juuri sen vuoksi, että ymmärtäisimme bioäidin motiivit ja osaisimme sitten niistä lapselle kertoa. Sitähän korostetaan kovasti, että lapselle pitää kertoa adoptiotaustasta jo heti pienestä lähtien kehitysasteen mukaisesti. (Tämä tapahtuu aluksi esim aihesta julkaistujen satukirjojen avulla.)Saimme myös haltuumme bioäidin lapselleen kirjoittaman kirjeen lapselle myöhemmin toimitettavaksi. Lisäksi saimme lapsen tiedot esim. terveydentilan osalta kirjallisina. Sijaisperhe oli tehnyt kuvallisen päiväkirjakertomuksen niiltä yhdeksältä viikolta jotka lapsi heillä hoidossa. Tämä on ihana muisto lapselle ja sitä selaillaan aika ajoin ahkerasti. Sijaisperheessä olemme myös käyneet myöhemmin kyläilemässä ja eräänlaisella "juurimatkalla".
Alusta asti olimme ilmoittaneet halukkuutemme ns. avoimeen adoptioon. Bioäiti olikin toivonut tapaamistamme, mutta hän ei koskaan itse saapunut sovittuun tapaamiseen. Tämä on kuulemma aika yleistä, että adoptiovanhempien kohtaaminen on sitten kuitenkin liian vaikeaa. Me olemme lähettäneet Pelaan vuosittain lapsen kuvia ja kuulumisia siltä varalta, että bioäiti niitä sieltä kyselee. Mitään yhteydenottoa meihin ei bioäidin puolesta ole tullut, avoimesta adoptiosta huolimatta (olemme omalta osaltamme tehneet sopimuksen). Lapsemme saa sitten itse aikanaan päättää, haluaako ottaa yhteyttä biosukuunsa ja kuinka paljon haluaa pitää yhteyttä. Tällä hetkellä meidän osuutemme on kertoa pojallemme adoptiotaustasta ja auttaa häntä kasvamaan mahdollisimman ehyeksi ihmiseksi. Hänen biologinen äitinsä antoi meille ihmeellisen suuren lahjan!
Suomessa järjestetään maakohtaisia adoptiotapaamisia aika ajoin. Näissä on helppo tutustua muihin kotimaan adoptiovanhempiin ja lapset tapaavat muita kotimaasta adoptoituja. Ystävyyssuhteet syntyvätkin helposti, koska on yhteisiä asioita ja intressejä. Lisäksi netissä on olemassa tietääkseni ainakin kaksi suljettua kotimaan adoptio -keskusteluryhmää, joissa vanhemmat voivat vaihtaa kuulumisia ja saada vertaistukea. Adoptioperheet Ry, yhteiset vanhempamme Ry ja Pelastakaa Lapset Ry järjestävät myös koulutuksia, luentoja ja tapaamisia. Joten mahdollisuuksia on tarjolla, kaikki on kiinni vain omasta aktiivisuudesta.
Tämä kuulostaa siltä, että useat palaset ovat loksahtaneet kohdalle hyvin ja erityisen järkevää on se, että lapsen tiedot ja taustat ovat noin hyvin ylhäällä. Se, että lapsi myöhemmin vartuttuaan saa ne haltuunsa, tulee olemaan olennaista sen kannalta ettei lapsen identiteetti tältä osin jää reikäiseksi.
Kansainvälisesti suurimpana syynä, miksi jotkut adoptoidut ovat protestoineet adoptioprosessien hoitoa, on ollut tietojen salaaminen. Suurin syy, miksi adoptioon antavat ovat protestoineet on se, että adoptioon luovuttamiseen on painostettu.
Yksi teoreettinen "musta laatikko" nyt kerrotussa jutussa on PeLa:n osuus tiedonvälityksessä. Yksi mahdollisuus on se, että PeLa on totuudenmukainen siinä, ettei biologinen äiti ole lähettänyt tai vastaanottanut mitään, toinen epämiellyttävämpi mahdollisuus on se, että PeLa olisi tehnyt "man-in-the-middle"-hyökkäyksen (kuten tietoliikenneteoriassa sanottaisiin) ja tahallaan jättäisi viestit lähettämättä eteenpäin kumpaankaan suuntaan, ilmoittaen molempiin suuntiin kategorisesti, "ettei toinen osapuoli halua pitää yhteyttä".
Edellä esitettyä mahdollisuutta ei voi tyystin sivuuttaa, koska
(a) PeLa on voinut toimia näin otettuaan oikeuden omiin käsiin analysoida, millainen tiedonkulku olisi "lapsen parhaaksi"
(b) tällä palstalla on aikaisemmin ollut adoptoitujen esittämiä moitteita siitä, että adoptionjärjestäjä olisi hukannut adoptiotietoja sisältäneitä asiakirjoja
(c) nyt mainitun tyyppiset väärinkäytökset ovat yleisiä esim. Yhdysvalloissa ja vastaavanlaisia on Suomessa sattunut todistetusti useissa lasten sijoitustapauksissa
Adoptiovanhempien tärkeä tehtävä on katsoa, että osoittaessaan adoptiolapsille hyvää vanhemmuutta, muistavat samalla katsoa, etteivät itse lähde mukaan mihinkään väärinkäytöksiin tai niiltä vaikuttaviin toimenpiteisiin. Tämä näyttää toteutuneen tapauksessanne hyvin.
..on etsiä ja löytää lapselle perhe, jota bio-vanhemmat eivät hänelle voi jostain syystä antaa, eikö näin? Oli sitten kyse kotimaisesta tai kansainvälisestä adoptiosta. Tietysti lapsen identiteettiä täytyy tukea ja vahvistaa ja adoptiolapselle kerrotaan jo mahd. varhaisessa vaiheessa erilaisesta taustastaan, ikäluokan mukaisella tavalla, tätä kuitenkin liikaa korostamatta.
Tietysti lapsella on vartuttuaan mahd. ottaa selvää bio-vanhemmistaan, (mikäli hän haluaa, kaikki eivät halua)mikäli se on mahdollista. Mutta se ei liene itse adoption prioriteetti, kuten itse annat kirjoituksessasi käsityksen:
"Kansainvälisessä adoptiossa biologisen taustan selvittäminen on usein tuhottoman vaikeaa ja jäljelle jää usein ainoastaan lähtömaan kulttuuriin perehdyttäminen."
Erityisen paljon jäi ärsyttämään juuri väitteesi, että adoptiolapselle "jää jäljelle kulttuuriin perehdyttäminen".
Miten niin "jää jäljelle"? Ei se ole mikään "jäljelle jäävä osa" jostain tärkeämmästä missiosta (kuten itse mainitset bio-vanhempien jäljittämisen),vaan useimmiten lapsi on erittäin ylpeä juuristaan.
Olen myös samaa mieltä kuin eräs aiempi adoptiovanhempi, että puhut vastoin parempaa tahtoasi totuutena asioita, jotka ovat itseasiassa mileipiteitäsi. Adoptiovanhemmat, käytyään prosessin läpi, elettyään vuosia elämää lapsensa kanssa taas sitävastoin voivat puhua kokemuksesta.
Toivoisin, että miettisit jatkossa hiukan tarkemmin kuinka mileipiteesi esität; ei totuuksina vaan omina mielipiteinäsi.
aikaa näin aamusta lukiessa sinun viestejäsi.
voi poikaparka,ota asioista ensin selvää ennenkuin kirjoittelet niistä.
tai jos tarkoituksesi oli vain kunnon provosointi,niin olet onnistunut hyvin.
miten olet saannut noin negatiivisen kuvan adoptiosta?onko sinulla mitään käsitystä mitä kaikkea se pitää sisällään?ja mitä kaikkea tulevat vanhemmat käyvät läpi?
kasva ja ota asioista selvä!
terveisin YLPEÄ KOTIMAISEN ADOPTION KAUTTA ÄIDIKSI TULLUT!!!!
Kyllä Mikko vaikuttaa jo nyt perehtyneen adoptioon ja adoption ihmisoikeusasioihin melkoisen syvällisesti. Kaikkia kommervinkkejä hän ei luonnollisestikaan vielä tiedä, mutta se ei menoa haittaa.
Minut on adoptoitu 60-luvun puolivälissä kotimaassa Pelan kautta. Kaipasin tietoa biologisesta perheestäni jo 20-vuotiaana ja olin silloin yhteydessä Pelaan. Soitin sinne ensin ja sain sovittua käynnin konttorissa. Konttorilla minua sitten odotti sosiaalityöntekijä, jonka ainoa motiivi vaikutti olevan käännyttää minut olemaan haluamatta tietoja perheestäni. Jostain ihmeen arkistoista hän oli löytänyt valokuvan adoptioperheestäni (vanhemmat ja minua aiemmin adoptoitu lapsi), jota hän sitten piti esillä koko tapaamisen ajan. Sosiaalityöntekijä myös kertoi paljon negatiivisia tarinoita siitä, miten hirveitä asioita biologisista perheistä voi paljastua, jos lähden heitä tavoittelemaan. Kun edelleen halusin löytää biologiset vanhempani, hän antoi minulle ns. vertaisen puhelinnumeron. Soitin biologisen äitinsä tavanneelle silloin noin 30-vuotiaalle adoptoidulle, joka oli hyvin katkera elämästään ja kaikesta. Hämmentyneenä ja pettyneenä luovuin sillä kertaa pyrkimyksestä löytää bioperheen jäseniä.
Myöhemmin asuin ulkomailla ja seurasin sivusta, kun seurustelukumppanin adoptoitu ystävä etsi ja löysi bioäitinsä. Olin niin kateellinen hänelle, vihainen Pelalle ja mielettömän jännittynyt hänen puolestaan, että ihmettelen miten siitä selvisin. Seurustelukumppani kannusti minuakin samaan, mutta olin niin järkyttynyt Pelan alkuperäisestä kohtelusta, että valehtelin suomalaisten adoptioiden taustalla olevan aina alkoholismia. Se seurustelu päättyi aikanaan ja jossain vaiheessa palasin Suomeen. Yli 30-vuotiaan varmuudella otin uudestaan yhteyttä Pelaan ja kerroin haluavani etsiä bioäitiäni. Sama negatiivinen vonkuminen kaikista mahdollisista ongelmista alkoi jälleen. Tällä kerralla annoin niiden kaikua kuuroille korville ja totesin vain haluavani etsiä bioäitini. Vihdoin sain tietoja joita tarvitsin. Edelleen kuitenkin Pela halusi toimia välittäjänä asiassa eli he halusivat ottaa äitiini yhteyttä ennen minua! Mielestäni tuokin on yksi kriittinen vaihe yhteydenpidon suhteen ja pelkäsin silloin todella, että he puhuvat yhteydenottamisesta yhtä kyynisesti äidilleni kuin minulle jo toistamiseen. Eräänä joulukuisena keskiviikkona tuli kuitenkin se päivä, kun tapasin bioäitini yli 30 vuoden tauon jälkeen. Tarina ei ollut ruusuinen, mutta kaikki se kelpaa minulle. Olen edelleen äitini, siskoni, isäni ja isän uuden perheen kanssa tekemisissä.
Pelalle olen vihainen erityisesti siitä, että minua vuotta vanhempi veli ehti kuolla ennen tapaamistamme. Olisin ehtinyt tavata hänet, jos olisin saanut yhteyden perheeseeni silloin 20-vuotiaana.
Ihmettelen näissä keskusteluissa sitä, että asiallisetkin viestit, joissa ei sinänsä syyllistetä adoptiovanhempia, mutta joissa todetaan adoptioprosesseissa ja laeissa ilmenneitä ongelmia, saavat hirvittävästi lokaa päälleen.
Kaikkein raivokkaimmin suhtaudutaan viesteihin, joissa kehotetaan välttämään adoptiota ja tutkimalla vielä kerran ne vaihtoehdot, joilla lapsen pitämiseen saisi tukea. Myös kysymys adoptoidun oikeudesta omiin adoptiotietoihinsa tuntuu olevan erityisen tunteita nostattava.
Ja tietysti niitä homoadoptioitakin ajetaan kuin käärmettä piippuun, usein välittämättä tai edes tietämättä adoption juridisesta merkityksestä.
joitakin tapauksia, joissa adoptoitu on saanut melko helpostikin biologisten vanhempiensa ja sisarustensa yhteystiedot. Tämä varmaankin vaihtelee tapauksittain. Näille keskustelupalstoille vain yleensä päätyy kertomaan sellaisia, joilla on ollut asioiden kanssa vaikeuksia.
En ole missään vaiheessa olettanutkaan, että Suomessa tai muuallakaan _kaikissa_ tapauksissa tai edes _useimmissa_ niistä esiintyisi tiedonsaantiongelmia, biologisten vanhempien tai varttuneen lapsen tahdon ohittamista tai muita komplikaatioita. Käsittääkseni _suurin osa_ suomalaisista adoptioista menee hyvin ja lapsi saa rakastavan perheen ja kodin kuten tarkoitus onkin.
Kysymys on siitä, että näin ihmisoikeusherkässä asiassa yksikin lainsäädännön reikäisyydestä, huonosta viranomaistoiminnasta tai oikeuskäytännöstä johtuva ongelmatapaus on liikaa. Oma päättelykykyni sanoo, että useimpien ongelmien kasvualusta on rahakysymysten ja liiketoiminnan sotkeminen mukaan lastensuojeluun.
Olen edelleen sen aiemmin tekemäni huomautuksen takana, että mielestäni adoptioasiakirjojen säilytyksen ja adoptiotietojen rekisteröinnin tulee kuulua valtion väestötietojärjestelmän vastuualueeseen eikä millekään yksityisille järjestöille.
hieman lausettasi:
"Oma päättelykykyni sanoo, että useimpien ongelmien kasvualusta on rahakysymysten ja liiketoiminnan sotkeminen mukaan lastensuojeluun"
Millä tavalla mielestäsi rahakysymykset ja liiketoiminta on sotekettu mukaan lastensuojeluun ja adoptioon???
"Olen edelleen sen aiemmin tekemäni huomautuksen takana, että mielestäni adoptioasiakirjojen säilytyksen ja adoptiotietojen rekisteröinnin tulee kuulua valtion väestötietojärjestelmän vastuualueeseen eikä millekään yksityisille järjestöille."
Olet aiemminkin vaahdonnut sen puolesta, että adoptiotietojen rekisteröinti ja adoptioasiakirjojen säilytys adoption jälkipalveluineen tulisi olla väestörekisterin vastuualuetta. Väänsin sinulle silloin rautalangasta, että tämä ei ole usean eri lainkaan mukaan mahdollista ja jo ajatuksena kertakaikkiaan täysin järjetön. Koska:
1) Väestörekisterillä ei ole käytössään sen ammattiryhmän ihmisiä,joitka antavat adoption jälkipalvelua = sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja. Adoption jälkipalvelu ei edelleenkään tarkoita sitä, että biovanhempien nimen saa kysyessään väestörekisterin virkailijalta.
2) Adoptioasiakirjat ovat yleiskäsite mm. seuraaville asiakirjoille:
- bioäidin henkilö-, sairauskertomus- ja sosiaalitiedot. Tiedot adoptioneuvonnan aikana käytävistä luottamuksellisista keskusteluista.
- adoptiovanhempien henkilö-, sairauskertomus- ja sosiaalitiedot. Pankki ja tulotiedot. Rikosrekisteritiedot. Tiedot adoptioneuvonnan aikana käytävistä luottamuksellisista keskusteluista.
- Käräjäoikeuden salaiseksi julistetut asiakirjat.
Aika ihmeellinen käsitys mielestäni, että näitä usean eri lain tiukalla vaitiolovelvollisuudella suojelemia tietoja alettaisiin säilyttämään väestörekisterikeskuksessa ja sieltä sitten kanslisti niitä halukkaille jakelisi. Siinä kun vain olisi jo heti alkuun sellainen ongelma, että väestörekisterissä ei ole yhtään sellaista henkilöä, jolla olisi lupa käsitellä tai lukea esim. jonkun sairauskertomus- tai pankkitietoja, käräjäoikeuden tietoja yms. Täytyisi aika montaa lakia muuttaa todella paljon ja mielestäni huonompaan suuntaan, jotta tälläinen adoptioasiakirjojen säilyttäminen väestörekisterissä mahdollistuisi. Samalla myös kansalaisten oikeusturva heikkenisi huomattavasti. Tuossa ehdotuksessa on mielestäni yhtä paljon järkeä kuin siinä, että poliisin asiakirjoja ja rekistereitä alettaisiin säilyttää uimahallilla, josta kanslisti voisi niitä sitten kansalaisille jakaa. Väestörekisterillä ja adoptiotoiminnalla ei ole mitään tekemistä keskenään. Sinun kannattaisi perehtyä väestörekisterin toimintaan ja tarkoitukseen, niin ymmärtisit itsekin ehdotuksesi absirdiuden.
Nykyinen laki lapseksi ottamisesta sanoo asiakirjojen säilyttämisestä näin:
"49 a § (22.3.1996/175)
Kunnan sosiaalihuollon toimielimen, ottolapsitoimiston ja palvelunantajan on säilytettävä ottolapsineuvonnan tai kansainvälisen lapseksiottamispalvelun yhteydessä tehdyt tai vastaanotetut ottolasta, hänen vanhempiaan ja ottovanhempiaan koskevat asiakirjat vähintään 100 vuotta niiden laatimisesta.
Palvelunantaja voi siirtää 1 momentissa tarkoitetut asiakirjat sen kunnan sosiaalihuollon toimielimen tai ottolapsitoimiston säilytettäviksi, joka on antanut asiassa ottolapsineuvontaa, jos toimielin tai ottolapsitoimisto suostuu siihen. Jos ottolapsitoimisto tai palvelunantaja lopettaa tässä laissa tarkoitetun toimintansa, 1 momentissa tarkoitetut asiakirjat on siirrettävä sen kunnan sosiaalihuollon toimielimen säilytettäviksi, jolle sosiaali- ja terveysministeriö antaa tehtäväksi ottaa vastaan asiakirjat."
Mielestäni onkin aivan asiallista, että asiakirjojen säilyttäminen tapahtuu sosiaaluhuollon toimesta. Sosiaalityöntekijöillä on lain mukaan oikeus käsitellä yllämainitsemiani vaitiolovelvollisuudella suojeltuja tietoja silloin, kun tietojen hankinta koskee hänen senhetkistä asiakastaan. Näinhän on myös siinä tapauksessa, että Pelastakaa Lapset tai Mannerheimin Lastensuojeliliitto on hoitanut adoption. Pelan hoitaessa adoption paperit jäävät Pelan haltuun, mutta kopiot niistä toimitetaan lapsen kotikunnan sosiaalihuollolle, josta ne ovat saatavilla.
Myös käräjäoikeudella on velvollisuus säilyttää omat asiakirjansa tietyn ajan. Näin adoptioasiakirjat löytyvät myös sieltä.
Ymmärrän kyllä halusi julistaa adoptoidun oikeutta saada tietää alkuperänsä. Olen kyllä kanssasi eri mieltä kasvavassa iässä olevan lapsen oikeudesta saada tietää, josta olet täällä myös jostain omituisesta syystä paasannut. Mutta yhden asian olet unohtanut: Missä on adoptioon antaneen oikeus pysyä salassa? Etenkin muutamia vuosikymmeniä sitten adoptioon lapsensa antaneet äidit tekivät sen luottaen siihen, ettei asia koskaan tulisi julki. Monet heistä kantoivat yksin lapsen saamisen taakkaa ja häpeää, ehkä jopa pelkoa yhteiskunnan hyljeksinnästä. Osalle heistä se voi olla kova paikka vielä nytkin, eikä perheissä välttämättä ole koskaan edes puhuttu äidin avioliittoa edeltäneestä elämästä. Nykyään tosin yksin lapsen saaminen on tuskin kenelläkään ainoa syy antaa lasta pois, koska yksinhuoltajalla on paljon entistä laajemmat toimintamahdollisuuden, mutta taustalla voi kuitenkin olla muita ongelmia, joiden julkituloon adoptioon lapsensa antanut ei ole valmistautunut. Nyt kun adoptiolapsi saa vaikkapa vuosienkin päästä tietää vanhempansa henkilöllisyyden, hän voi periaatteessa vaikka julkistaa sen kenelle vain. Vähintäänkin bioäidin mahdollinen uusi perhe saa tietää yllättävällä ja järkyttävälläkin tavalla, kun adoptoitu yhtäkkiä ilmoittaa olemassaolostaan. Siksi tällaisissa asioissa tarvittaisiin paljon hienotunteisuutta ja nimenomaan sitä kolmatta välittävää tahoa, joka ottaisi ensin yhteyden biologiseen äitiin, joka voisi itse tehdä päätöksen siitä, tapaako hän adoptoidun tai annetaanko hänen yksityisiä tietojaan periaatteessa vieraan ihmisen käyttöön. Hän saa myös näin mahdollisuuden kohdata rauhassa menneisyyden raskaatkin asiat sekä ehkä käydä asiaa läpi perheensä kanssa. Ei tässä ole kysymys vain yhden ihmisen oikeksista, vaan useamman, ja ylleensä myös melko suuresta inhimillisestä tragediasta.
> Missä on adoptioon antaneen oikeus pysyä salassa?
Ei missään. Aikuinen ihminen, josta tulee tai on tulossa lapsen vanhempi, on vastuussa päätöksistään ja niiden seurauksista. Lasta ei voi olla mahdollista laillisesti hylätä tai luovuttaa ilman, että lapsi heikompana osapuolena on oikeutettu saamaan asiasta samat tiedot kuin viranomaisillakin on.
> Millä tavalla mielestäsi rahakysymykset ja
> liiketoiminta on sotkettu mukaan
> lastensuojeluun ja adoptioon???
Useissa maissa adoptiontarjoajat ovat yksityisiä yrityksiä, jotka saavat järjestelyistään palkkioita adoptiovanhemmilta. Lisäksi adoptiontarjoajat saattavat saada myös tulospalkkioita riippuen siitä, kuinka helposti ja nopeasti ne saavat lapsia sijoitettua adoptioon. On aivan selvää, että tällainen johtaa adoptiolasten kärkkymiseen ja yrityksiin painostaa esim. yksinhuoltajiksi tulevia tai köyhiä jo lasta odotettaessa sitoutua adoptioon. Eräs tapa, jolla adoptioon yritetään sitoa vaikkei laki suoraan sallisi, on tutustuttaa adoptiovanhemmat biologisiin vanhempiin etukäteen.
Edellinen ei onneksi päde sellaisenaan Suomessa, mutta täällä on kuitenkin yksityisiä yrityksiä sekaantunut sijaisperhetoiminnan järjestelyihin. Lisäksi sijoituslasten kohdalla on monesti sellaisia tuloloukkuja, joissa rikkaammille sijaisvanhemmille ollaan valmiita maksamaan merkittävästi suurempia summia rahaa lapsesta kuin mitä biovanhemmat voisivat saada tukea lapsen pitämiseen ja tämä haittaa lapsen palauttamisen ja huostan purkamisen tutkimista.
Adoptiolainsäädännön kokonaisuudistuksessa useat osapuolet (esim. PeLa ja Adoptioperheet r.y.) ovat toivoneet myös adoptiovanhemmille sellaisia rahasuoritusosuuksia ja vanhempainrahoja, jotka myös kirkkaasti ylittävät ne tukien määrät, joihin biologinen perhe olisi vastaavassa tilanteessa oikeutettu. Ellei adoptiolapsesta maksettavia tukia pidetä tiukasti harkintaperusteen alla vaan vapautetaan könttäsummiksi, siitä seuraa epäilemättä monia pakkoadoption toteuttamisen yrityksiä.
aika julma mies, Mikko. Uskot, että adoptiossa on vain yksi osallinen, adoptoitu. Ymmärrän kyllä ajatuksen siitä, että biovanhempien selvittäminen on usein identiteettikysymys, ja siksi on hyvä, että siihen on useimmiten mahdollisuus. Miksi sen kuitenkaan ylipäätään pitäisi olla oikeus? Kuka määrittää sen, mihin kaikkeen ihmisellä on oikeus?
Tähän munkin on pakko kommentoida:
Mutta yhden asian olet unohtanut: Missä on adoptioon antaneen oikeus pysyä salassa?
biot eivät ole tuota oikeutta vaatimassa. Sitä vaatii adoptioiden järjestäjät.
Ainakin usassa he pelkäävät oikeusjuttuja. Kuten että eivät kertoneet että bion äiti kuoli suvussa olevaan munuaistautiin jne jne.
Tuttavani tuntee yhden perheen jossa ado lapsi sairastaa syopää.
biot oikeastaan todella toivovat että lapsi ottaisi heihin yhteyttä. Se että ei suostuta tapaamiseen on todella harvinaista.
Adoptoidun oikeudella tarkastaa adoptiotiedot on toinenkin funktio kuin vain hänen Suomen perustuslain ja kansainvälisen lasten oikeuksien sopimuksen mukaiset perusoikeutensa.
Kysymys on adoptiojärjestelmän läpinäkyvyydestä ja adoption eettisten periaatteiden valvonnasta. Ei voi olla hyväksyttävää, että esimerkiksi pakkoadoptioita tai menettelytapoja, joilla adoptionjärjestäjät asioita hoitavat, peitellään. Kuten joku totesikin, usein salailu on eniten adoptionjärjestäjien intresseissä.
Suomen laki ei ole koskaan tukenut adoptiotietojen salaamista. Lisäksi on muistettava, että niinä aikoina, jolloin adoptioita tehtiin enemmän kuin nyt (esim. 60-70-luvuilla), voimassa oli heikko adoptio, jossa biologisten vanhempien henkilötiedot olivat kaikkea muuta kuin muodollisuus.
puhut taas. Sitä vähän pelkäsinkin. Ja taas kerran kerrot totuutena sellaisia asioita, jotka ovat omia mielikuviasi asioista. Vai onko harhaanjotavasti asioista kertominen sittenkin tarkoituksellista?!?
"Useissa maissa adoptiontarjoajat ovat yksityisiä yrityksiä, jotka saavat järjestelyistään palkkioita adoptiovanhemmilta. Lisäksi adoptiontarjoajat saattavat saada myös tulospalkkioita riippuen siitä, kuinka helposti ja nopeasti ne saavat lapsia sijoitettua adoptioon. On aivan selvää, että tällainen johtaa adoptiolasten kärkkymiseen ja yrityksiin painostaa esim. yksinhuoltajiksi tulevia tai köyhiä jo lasta odotettaessa sitoutua adoptioon. Eräs tapa, jolla adoptioon yritetään sitoa vaikkei laki suoraan sallisi, on tutustuttaa adoptiovanhemmat biologisiin vanhempiin etukäteen."
Suomessa adoptio on tiukkaan säädeltyä ja valtion valvomaa. Kotimaiset palvelunantajat ovat sosiaali- ja terveysministeriön alaisen adoptiolautakunnan valitsemia, määräaikaisen luvan varassa toimivia järjestöjä tai virastoja, joiden toimintaa seurataan tarkasti. Samainen adoptiolautakunta valitsee ja valvoo kohdemaiden palvelunantajat. Kyseiset kohteet (jotka ovat useimmiten valtion ylläpitämiä lastenkoteja) ja niiden toiminta ovat tiukassa seurannassa vuosien ajan ennen kuin kontakti voidaan ottaa käyttöön Suomessa. Yksityisiä yrityksiä, jotka välittävät lapsia maksua vastaan ei todellakaan ole Suomen adoptiokontakteina! Suomalaisissa adoptiokontakteissa ei ole myöskään käytössä mitään järjestelypalkkioita puhumattakaan tulospalkkioista. Aivan käsittämätöntä soopaa! Mistä ihmeestä olet tuollaisenkin asian keksinyt??? Joissakin suomalaisista kohteista on käytössä ns. hoitokorvauskäytäntö. Ts. valtiolle/lastenkodille (ei yksittäiselle ihmiselle tai firmalle) maksetaan nimellinen korvaus lapsesta aiheutuneista hoitokuluista. Lapsihan on usein ollut lastenkodissa jo muutaman vuoden ajan ja tähän nähden tuo korvaus on todellakin nimellinen. Ja taas ujutat keskusteluun tuon adoptiolasten kärkkymisen ja painostamisen. Siihen en viitsi enää edes vaivautua ottamaan kantaa. Ja missä kohteessa ADOPTIOON YRITETÄÄN SITOA TUTUSTUTTAMALLA BIO- JA ADOPTIOVANHEMMAT TOISIINSA??? Voisitko ystävällisesti kertoa edes yhden esimerkin, kun tunnut tietävän asiasta niin paljon enemmän kuin me adoptiossa mukana olevat ihmiset.
Mikä ihme sinua motivoi vihaamaan adoptiota ja adoptiovanhempia niin paljon, että systemaattisesti mustamaalaat adoptiotoimintaa valeillasi???
"Edellinen ei onneksi päde sellaisenaan Suomessa, mutta täällä on kuitenkin yksityisiä yrityksiä sekaantunut sijaisperhetoiminnan järjestelyihin. Lisäksi sijoituslasten kohdalla on monesti sellaisia tuloloukkuja, joissa rikkaammille sijaisvanhemmille ollaan valmiita maksamaan merkittävästi suurempia summia rahaa lapsesta kuin mitä biovanhemmat voisivat saada tukea lapsen pitämiseen ja tämä haittaa lapsen palauttamisen ja huostan purkamisen tutkimista."
Miksi ihmeessä kirjoitat sitten noita valeitasi, kun seuraavassa kappaleessa kuitenkin kerrot että ne eivät päde Suomessa...Tarkoituksesi lienee ollut saada aikaan ihmisille mielikuva adoptio=lapsikauppa. Ihmisethän uskovat mielummin viihteellistä fiktiota kuin tylsää totuutta. Aika kieroa peliä!
Mitä tulee sijaisvanhemmuuteen, niin kommentoin lyhyesti, sillä se ei kuulu adoptiopalstalle. Sijaisvanhempi on perhehoitaja = sopimussuhteinen kasvattaja, joka saa tekemästään työstä ja aiheutuneista kuluista korvauksen. Mielestäsi siis biologisen vanhemman pitäisi saada samansuuruinen (tai suurempi) korvaus lapsensa hoitamisesta ja kasvattamisesta kuin ammattikasvattajan, joka hoitaa 24/7 hänen lastaan??? Samalla logiikalla lapsensa kotona hoitavan äidin tulisi saada vähintään samansuuruinen korvaus kuin tarhantäti saa palkkaa ;)
Logiikkasi ontuu myös siinä, että huostaanotto ja lasten sijaishuolto on yhteiskunnalle hyvin kallista. Eikö tämä ennemminkin motivoisi purkamaan sijoituksia kuin pitkittämään niitä? Vai onko tässäkin kyse siitä, että sijaisvanhemmat painostamisen ja epärehellisten keinojen avulla vievät viattomilta vanhemmilta lapset? Etpä myöskään taida tuntea sijaisvanhempia, kun uskot heidän olevan rikkaita...Miksiköhän sijaisvanhemmista on niin huutava pula? Ehkäpä siksi, että harva suostuu sitoutumaan (ongelmaperheiden) lapsiin 24/7 noilla korvauksilla.
Tässä linkki niihin kadehtimiisi sijaisvanhempien saamiin korvauksiin:
http://www.sijaisvanhemmaksi.fi/palkkiot-ja-korvaukset
"Adoptiolainsäädännön kokonaisuudistuksessa useat osapuolet (esim. PeLa ja Adoptioperheet r.y.) ovat toivoneet myös adoptiovanhemmille sellaisia rahasuoritusosuuksia ja vanhempainrahoja, jotka myös kirkkaasti ylittävät ne tukien määrät, joihin biologinen perhe olisi vastaavassa tilanteessa oikeutettu."
En ole nähnyt tai kuullut Pelan ajavan adoptiovanhempien etuja adoptiolain uudistuksissa. Pelahan on lastensuojelujärjestö, jonka tarkoituksena on valvoa lasten etuja, ei adoptiovanhempien. Sinä nähtävästi olet senkin ihmeen nähnyt. Adoptioperheet Ry sen sijaan ajaa adoptiovanhempien etuja aktiivisesti. Tällä hetkellä heidän tavoitteenaan on saada YHTENEVÄISET ETUUDET BIO- JA ADOPTIOVANHEMMILLE. Milloinkaan he eivät sen sijaan ole esittäneet sellaista, että adoptiovanhempien kuuluisi saada ENEMMÄN KUIN bioperheiden. Mistä ihmeen moninkertaisista etuuksista puhut??? Voisitko kertoa esimerkin? Esimerkiksi tällä hetkellä Adoptioperheet Ry ajaa yhtäläistä oikeutta hoitovapaaseen biovanhempiin nähden. Adoptiovanhemmat mm. toivovat, että hoitovapaaoikeus alettaisiin laskemaan siitä kun lapsi tulee Suomeen, ei syntymishetken mukaan. Aika harvaan bioperheeseen lapsi syntyy esim. 2,5-vuotiaana niin kuin adoptioperheeseen.
http://www.adoptioperheet.fi/edunvalvonta_edut.html
"Ellei adoptiolapsesta maksettavia tukia pidetä tiukasti harkintaperusteen alla vaan vapautetaan könttäsummiksi, siitä seuraa epäilemättä monia pakkoadoption toteuttamisen yrityksiä."
Tämä ajatuskehitelmäsi ei aukea minulle ollenkaan...Pakkoadoptio on tilanne, jossa käräjäoikeus päättää vahvistaa adoption ilman biologisen vanhemman suostumusta. Mitä tekemistä adoptiovanhempien saamilla tuilla on käräjäoikeuden päätösten kanssa? Ja miten niin tiukasti harkinnanvaraiset tuet? Määrittelisitkö myös mitä ihmeen tukia tarkoitat. Adoptioperheenhän lapsi on lain mukaan biolapseen täysin varrattavissa. Miksi esim. hänen saamansa lapsilisä tulisi olla tiukasti harkinnanvarainen?
Ottahan Mikko huomioon myös sen, että tämä keskustelu koskee kotimaista adoptiota ja aloittajaa tuskin kiinnostaa nämä kansainvälisen adoption, adoptioetuuksien ja sijaishuollon asiat. Voisitkin tehdä seuraavalle provollesi aivan uuden aloituksen. Minä koitan kirjoitella vastineita jos ehdin ja jaksan, sillä en voi sietää sitä että joku tietämättömyyttään/tahallisesti haluaa mustamaalata adoptiotoimintaa. Valitettavasti on ihmisiä jotka provosoituvat helposti uskomaan näitä sepitteellisiä kertomuksiasi. Sinä kun olet Mikko näissä adoptioasioissa vähän niin kuin seitsemän päivää -lehden toimittaja ;)
intressit (oikea sana on muuten adoptiojärjestö)? Mitä syitä heillä on salata adoptioon liittyviä asioita?
Itselle ei tule mieleen kuin esim se, että lapsi on saanut alkunsa raiskauksen tai insestin seurauksena. Tälläisen asian kertomatta jättämisellä sossu ennen kaikkea yrittää suojella lasta, mutta myös bioäidin intimitettiä.
Tälläisen asian kertomatta jättämiseen adoption jälkipalvelun antajalla on myös lain mukaan oikeus, mikäli hän katsoisi asian vahingoittavan adoptoitua tai että sen kertomisesta olisi enemmän haittaa kuin hyötyä.
Se on hyvin tapauskohtaista. Jotkut biologiset vanhemmat eivät ole koskaan halunneet tavata adoptioon antamaansa lasta. Sitten on niitä, jotka tapaavat lapsen mielellään. Tahdon vain kiinnittää huomion siihen, että adoptioon johtaneet syyt voivat olla moninaiset ja äidille raskaat. Hänellä tulisi olla suoja, ettei näitä tietoja leviteltäisi hänen tahtomattaan. En siis vastusta suinkaan sitä, että adoptoitu aikuisiällä ottaisi yhteyttä biologisiin vanhempiinsa. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että kolmatta osapuolta tarvitaan (eli tietoja ei saisi siirtää väestörekisteriin ja luovuttaa sieltä haluttaessa), jotta vanhemmat itse saisivat tehdä päätöksen siitä, millaisia tietoja he haluavat elämästään paljastaa. Kyseessä voi olla asia, josta kukaan muu ei tiedä, ja periaatteessahan adoptoitu voi vaikka levittää näitä tietoja eteenpäin. Voi myös olla, että bioäiti tarvitsee aikaa keskustella asiasta mahdollisen uuden perheensä kanssa ja , ja käsitellä auki revittyjä haavoja, ennen kuin osaa tehdä päätöksen siitä, onko hän valmis tapaamaan. Tässä on kuitenkin kysymys ihmisten elämistä ja hyvin vaikeista asioista. Ei pelkästään adoptoidun vaan myös adoptioon antajan kannalta.
jos kyseessä alaikäinen?
Kotimaisissa adoptioissa on huomattavan suurena vaikuttavana tekijänä lapsen elatuksesta tulevat kustannukset. Mikäli lapsi elää koko elämänsä sijaisperheessä, lapsen kotikunta on velvollinen maksamaan lapsesta koituvia kuluja sijaisperheelle. Adoptiolapsen kohdalla lapsen elatuskulut kuuluu adoptiovanhempien maksettavaksi. Adoptiovanhemmat toki saavat tavanomaista lapsilisää, joka kuitenkin tulee valtiolta. Samoin biovanhemman tukeminen aiheuttaa kunnalle yleensä kuluja enemmän tai vähemmän. Adoptio on siis kunnan näkökulmasta kustannustehokkain, jos oletetaan, ettei kyseinen adoptiolapsi tai -perhe tarvitse adoption jälkeen terapioita yms.
Kuntien taloudellisena intressinä on siis saada mahdollisimman monia lapsia sijaishoidon sijasta adoptioon. Jopa kotimaisessa tietokirjassa on todettu, että lama-aikana rikottiin jopa adoptiolakia (8 viikon harkinta-aikaa) kuntien taloudellisten kulujen pienentämiseksi.
tuollaista kerrotaan?
(Jopa kotimaisessa tietokirjassa on todettu, että lama-aikana rikottiin jopa adoptiolakia (8 viikon harkinta-aikaa) kuntien taloudellisten kulujen pienentämiseksi.) Aika rankka väite. Ihme ettei ole herjauksesta napsahtanut syytettä. Laitatko vielä lähteesi näkyville...Ilman lähdetietoja kun kirjoittamallasi ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa.
Syyte herjauksesta? Voisiko olla mahdollista, että sinä itse käyt nyt vähän liian kuumana?
Kyseinen tieto löytyy Matti Kaupin ja Elina Rantasen tekemästä kirjasta nimeltä: "Oikeus hyvään kotiin : Pelastakaa lapset ry ja suomalainen lastensuojelutyö 1922-1997". Kirja on julkaistu vuonna 1997. Löytyy kirjastoista ympäri Suomenmaan.
Iloisia lukuhetkiä!
Mielestäni lastensuojelujärjestön, jollaisena Pelakin esittäytyy, tehtävä on suojella lasta eikä lapsen hylännyttä aikuista.
Mielestäni adoptioon antamisen ei tarvitsekkaan olla noin helppoa, ja turvallista, kuin mitä nyt tässä ketjussa esitetään. Lapsen oikeus tietää on mielestäni suurempi, kuin äidin suoja pysytellä salassa. Pitää vaan rehellisesti kertoa äidille, mitä edessä on, kun hänen pois antamansa lapsi tulee isoksi. Moni nuori tyttö ei kenties näe niin pitkälle itse, varsinkin, jos heillä ei ole omaa äitiä tai sukua tukenaan ja kaikki valistus tulevaisuudesta jää viranomaisten varaan.
Suomen viranomaiset ovat saaneet kehotuksen kaikessa päätöksenteossa ja kaikessa lainvalmistelussa ottaa lähtökohdaksi lapsen edun. Tämä siis menee yli sen naisen edusta, joka antoi lapsensa pois. Asiassa ei ole mitään epäselvää, vaikka se nainen joutuisikin kärsimään lapsen ilmaannuttua oven taakse.
uskomattomalta, että 90-luvulla olisi rikottu lakia noin räikeästi. Sitä ihmettelen myös, että miksi Pelan historiikissä kerrotaan kuntien laittomuuksista.
Eihän kukaan yhtään selkärankaa omistava historioitsija voi kirjoittaa historian kirjoja ihan vaan oman maun tai yleisen mielipiteen mukaan. Historia sisältää yleensä kivoja ja vähemmän kivoja asioita.