Kasvatusta ennen ja nyt

Eiväthän vanhemmat paljon jouda vaikuttamaan kasvatukseen. Lapset tekevät 'pitkää työpäivää' tarhassa jo hyvin pienestä pitäen.

Minusta näyttää enemmänkin siltä, että lapset ovat yhteiskunnan laitosten kasvatuksessa hyvin pitkälle.

Kun katsoo työpaikkailmoituksia, hätkähtää! Niin täydellistä ihmistä ei maailmasta löydykään.

Nuoret lamautuvat tosiasioiden edessä.

Ruuneperi kirjoitti:

Kun katsoo työpaikkailmoituksia, hätkähtää! Niin täydellistä ihmistä ei maailmasta löydykään.

Nuoret lamautuvat tosiasioiden edessä.

aikaa seurannut tätä nykyistä kehitystä, ei hyvältä näytä.

Kasvattaminen on vaikea asia, kun puhe ei auta keinot on vähissä.
Lapsen pahoinpitely on aivan toinen asia, kuin tukasta nipistäminen ja sillä ajatuksella minä olen, että tarpeen tullen piiskalla pieni ripsautus kintuille ei lasta vahingoita.
Pienestä alkaen ja on tehtävä selväksi, että vanhemmat on ne jotka viimeisen sanan sanovat.
Murrosiässä se on jo myöhäistä.

Omia lapsiani en muista lyöneeni kai se puhe meni vielä siihen aikaan paremmin perille.
Myös se että säännöt oli joka perheessä, ei niitä houkutuksia ollut kapinoida vanhempia kohtaan.
Paljon vaikuttaa myös se, että löytää oikean toveripiirin, siellä taas yhteisin säännöin.

Olen sivusta nyt seurannut jo neljännen polven kasvatusta ja olen huomannut, että asioista, oikeasta ja väärästä puhutaan paljon, tähän asti on tepsinyt, tulevaa ei voi vannoa.
Myös se että vanhemmilla ja lapsilla on yhteistä tekemistä, harrastuksia, luo turvallisuutta ja yhdistää heitä toisiinsa, rajat on helpompi määritellä.

Tiukkaa on nykyisillä nuorilla, kilpailu eikun kovenee työpaikoista, toimeentulosta.
Huokaisen helpotuksesta, että en ole tänä päivänä äiti.
Miten sitä osaisi oikeat neuvot ja ohjeet antaa, osaisi tukea ja rohkaista, mutta kai ne jaksavat nykyisetkin vanhemmat, jos yhteiskunta ei liian jyrkkijä lakeja laatisi.
Hyvä että valvontaa on, meitä vanhempiakin on monenlaisia, myös pahoinpitely on yleistynyt, vanhemmatkaan eivät ole tehtävänsä tasolla.
Rakkautta ja sääntöjä, niitä kaivataan.

Nuorna vitsa väännettävä, sopii tähänkin päivään.

SkillaN kirjoitti:

aikaa seurannut tätä nykyistä kehitystä, ei hyvältä näytä.

Kasvattaminen on vaikea asia, kun puhe ei auta keinot on vähissä.
Lapsen pahoinpitely on aivan toinen asia, kuin tukasta nipistäminen ja sillä ajatuksella minä olen, että tarpeen tullen piiskalla pieni ripsautus kintuille ei lasta vahingoita.
Pienestä alkaen ja on tehtävä selväksi, että vanhemmat on ne jotka viimeisen sanan sanovat.
Murrosiässä se on jo myöhäistä.

Omia lapsiani en muista lyöneeni kai se puhe meni vielä siihen aikaan paremmin perille.
Myös se että säännöt oli joka perheessä, ei niitä houkutuksia ollut kapinoida vanhempia kohtaan.
Paljon vaikuttaa myös se, että löytää oikean toveripiirin, siellä taas yhteisin säännöin.

Olen sivusta nyt seurannut jo neljännen polven kasvatusta ja olen huomannut, että asioista, oikeasta ja väärästä puhutaan paljon, tähän asti on tepsinyt, tulevaa ei voi vannoa.
Myös se että vanhemmilla ja lapsilla on yhteistä tekemistä, harrastuksia, luo turvallisuutta ja yhdistää heitä toisiinsa, rajat on helpompi määritellä.

Tiukkaa on nykyisillä nuorilla, kilpailu eikun kovenee työpaikoista, toimeentulosta.
Huokaisen helpotuksesta, että en ole tänä päivänä äiti.
Miten sitä osaisi oikeat neuvot ja ohjeet antaa, osaisi tukea ja rohkaista, mutta kai ne jaksavat nykyisetkin vanhemmat, jos yhteiskunta ei liian jyrkkijä lakeja laatisi.
Hyvä että valvontaa on, meitä vanhempiakin on monenlaisia, myös pahoinpitely on yleistynyt, vanhemmatkaan eivät ole tehtävänsä tasolla.
Rakkautta ja sääntöjä, niitä kaivataan.

Nuorna vitsa väännettävä, sopii tähänkin päivään.

Lue lisää

Muistan että ennen oli "terapiaväline" vitsa tai remmi. Joitain kertoja sain tätä terapiaa, kutakuinkin tehokkaaksi osoittautui, pysyi muistissa. Jälkikäteen ei tuosta ole ollut pahaa sanottavaa. Hyvä että pantiin aisoihin ja ajattelemaan. Tietysti nykyiset "teoreetikko-kasvattajat" tyrmäävät tällaisen vanhan menettelyn, niin myös laki. Kaipa sitä saa muistella ja tuntonsa kertoa.
Voihan olla, että lasten kasvattajapolvi on muuttunut, tarvitaan enemmän suojelua. Kurituksessakin kun pitää olla vastuuntunto. Se vastuuntunto oli ehkä ennen suurempi muutenkin, huolimatta tiukemmasta järjestyksen pidosta. Tietenkin noin yleisesti, ei kaikissa yksittäistapauksissa.
Ennen oli avioeroja vähemmän, sidoututtiin tanakammin perheeseen, ehkä myös toisenlaisten olosuhteiden takia. Mutta ei sitä lähdetty pikkuriitojen takia lätkimään, "elämään", ei jätetty perhettä pulaan kovin herkästi.
Pitäisi olla aika selvää, että kun perustaa perheensä, siihen sitoutuu vähintään kahdeksikymmeneksi vuodeksi, se on tehtävä, jossa omat edut ja mielikuvat "toisesta onnesta" on syrjätettävä. Tämä lasten takia. Uusioperheet ja sen monenlaiset muodot eivät ainakaan saa olla tavoite "hyvän elämän etsimisessä." Aina niissä lapset kärsii.
Lukivathan naiset ennenkin "nyyrikkinsä" ja miehet "jallunsa" - ainakin jotkut - saattoihan niistäkin pullahtaa mielikuvia ja haaveita, mutta
ne oli siirrettävä sivuun kun perheen asiat oli hoidettava. Nykyään on toki enemmän utopistisia haavakuvia "todellisesta elämästä" tarjolla.
Pitkäksi venähti, nyt loppu.

SkillaN kirjoitti:

aikaa seurannut tätä nykyistä kehitystä, ei hyvältä näytä.

Kasvattaminen on vaikea asia, kun puhe ei auta keinot on vähissä.
Lapsen pahoinpitely on aivan toinen asia, kuin tukasta nipistäminen ja sillä ajatuksella minä olen, että tarpeen tullen piiskalla pieni ripsautus kintuille ei lasta vahingoita.
Pienestä alkaen ja on tehtävä selväksi, että vanhemmat on ne jotka viimeisen sanan sanovat.
Murrosiässä se on jo myöhäistä.

Omia lapsiani en muista lyöneeni kai se puhe meni vielä siihen aikaan paremmin perille.
Myös se että säännöt oli joka perheessä, ei niitä houkutuksia ollut kapinoida vanhempia kohtaan.
Paljon vaikuttaa myös se, että löytää oikean toveripiirin, siellä taas yhteisin säännöin.

Olen sivusta nyt seurannut jo neljännen polven kasvatusta ja olen huomannut, että asioista, oikeasta ja väärästä puhutaan paljon, tähän asti on tepsinyt, tulevaa ei voi vannoa.
Myös se että vanhemmilla ja lapsilla on yhteistä tekemistä, harrastuksia, luo turvallisuutta ja yhdistää heitä toisiinsa, rajat on helpompi määritellä.

Tiukkaa on nykyisillä nuorilla, kilpailu eikun kovenee työpaikoista, toimeentulosta.
Huokaisen helpotuksesta, että en ole tänä päivänä äiti.
Miten sitä osaisi oikeat neuvot ja ohjeet antaa, osaisi tukea ja rohkaista, mutta kai ne jaksavat nykyisetkin vanhemmat, jos yhteiskunta ei liian jyrkkijä lakeja laatisi.
Hyvä että valvontaa on, meitä vanhempiakin on monenlaisia, myös pahoinpitely on yleistynyt, vanhemmatkaan eivät ole tehtävänsä tasolla.
Rakkautta ja sääntöjä, niitä kaivataan.

Nuorna vitsa väännettävä, sopii tähänkin päivään.

Lue lisää

ja väkivaltaa, mikä lisää väkivallan kierrettä.
Minua on ripsautettu piiskalla kintuille ja koin
sen erittäin epäoikeudenmukaisena.

Halusin kostaa lyöjälle ja monta kertaa myöhemmin
lyömisen muisto toi ajatuksen mieleeni, että
siitäpä saitte, kärsikää nyt.

Lapsena kiusasin kissaani kurituksen saatuani.

Miksi minua lyötiin, pientä lasta, heikompaa
se ei koskaan mahtunut oikeustajuntaani.

Lapsena toivoin kovasti olevani poika, koska
silloin toivoin kasvavani vahvaksi ja voisin lyödä takaisin näitä, jotka minua olivat lyöneet.

Ei ainakaan turvallisuus kasva lyödyn lapsen mielessä, kun ei voi omiin vanhempiinkaan luottaa.

Minua kiellettiin lyömästä muita, mutta minua sai lyödä, sitä en ymmärtänyt.

Aikuisena kysyin tätä vanhemmiltani ja sain
vastaukseksi kuluneita fraaseja, joita
täälläkin toistellaan.

Joka vitsaa säästää, vihaa lastaan.
Nuorena vitsa on väännettävä.

On hyvä, että nykyään on lainsäädäntö, mikä
luokittelee ruumiillisen kurituksen rikolliseksi, koska täälläkin moni näyttää
olevan kykenemätön ymmärtämään väkivallan tuhoavaa merkitystä lapsiin.

Vanhempani ovat pyytäneet anteeksi ripsautuksensa ja olen varma, että he kurittivat, koska olivat edelliseltä sukupolvelta käytännön oppineet.

On monia kaltaisiani, jotka olemme olleet tätä
järjetöntä lapsiin kohdistunutta väkivaltaa vastustamassa.

Insestiin moni suhtautuu kielteisesti ja kuitenkin on aivan samasta lapsen alistamista kysymys.

Rakkautta ja turvallisuutta lapset tarvitsivat ja tulevat aina
tervitsemaan

SkillaN kirjoitti:

aikaa seurannut tätä nykyistä kehitystä, ei hyvältä näytä.

Kasvattaminen on vaikea asia, kun puhe ei auta keinot on vähissä.
Lapsen pahoinpitely on aivan toinen asia, kuin tukasta nipistäminen ja sillä ajatuksella minä olen, että tarpeen tullen piiskalla pieni ripsautus kintuille ei lasta vahingoita.
Pienestä alkaen ja on tehtävä selväksi, että vanhemmat on ne jotka viimeisen sanan sanovat.
Murrosiässä se on jo myöhäistä.

Omia lapsiani en muista lyöneeni kai se puhe meni vielä siihen aikaan paremmin perille.
Myös se että säännöt oli joka perheessä, ei niitä houkutuksia ollut kapinoida vanhempia kohtaan.
Paljon vaikuttaa myös se, että löytää oikean toveripiirin, siellä taas yhteisin säännöin.

Olen sivusta nyt seurannut jo neljännen polven kasvatusta ja olen huomannut, että asioista, oikeasta ja väärästä puhutaan paljon, tähän asti on tepsinyt, tulevaa ei voi vannoa.
Myös se että vanhemmilla ja lapsilla on yhteistä tekemistä, harrastuksia, luo turvallisuutta ja yhdistää heitä toisiinsa, rajat on helpompi määritellä.

Tiukkaa on nykyisillä nuorilla, kilpailu eikun kovenee työpaikoista, toimeentulosta.
Huokaisen helpotuksesta, että en ole tänä päivänä äiti.
Miten sitä osaisi oikeat neuvot ja ohjeet antaa, osaisi tukea ja rohkaista, mutta kai ne jaksavat nykyisetkin vanhemmat, jos yhteiskunta ei liian jyrkkijä lakeja laatisi.
Hyvä että valvontaa on, meitä vanhempiakin on monenlaisia, myös pahoinpitely on yleistynyt, vanhemmatkaan eivät ole tehtävänsä tasolla.
Rakkautta ja sääntöjä, niitä kaivataan.

Nuorna vitsa väännettävä, sopii tähänkin päivään.

Lue lisää

sanot, mutta mahdatkohan ymmärtää, mitä sanalaskulla tarkoitetaan? Ei sillä ole mitään tekemistä kurituksen kanssa!
:)

vitsa väännettävä kirjoitti:

sanot, mutta mahdatkohan ymmärtää, mitä sanalaskulla tarkoitetaan? Ei sillä ole mitään tekemistä kurituksen kanssa!
:)

Eihän tämä kirjoittaja jolle vastasit puhunut kuritukseta mitään,sanoessaan NUORENA VITSA VÄÄNNETTÄVÄ. Kunhan hangoittelet.

Ruuneperi kirjoitti:

Kun katsoo työpaikkailmoituksia, hätkähtää! Niin täydellistä ihmistä ei maailmasta löydykään.

Nuoret lamautuvat tosiasioiden edessä.

Ihmettelen kovasti, jos nykyisissä politiikan myrskyissä vielä menestyvät kevytkenkäiset linssiluteet.

En tiedä, mitä niin monimutkaista pitää osata, ettei töitä oppisi tekemään. Ja missä tämä näkyy? Jotkuthan siellä ovat tekemässä.

vitsa väännettävä kirjoitti:

sanot, mutta mahdatkohan ymmärtää, mitä sanalaskulla tarkoitetaan? Ei sillä ole mitään tekemistä kurituksen kanssa!
:)

sen tarkoittavan kaikkea mitä elämisen oppiin kuulu.
Kunnioitusta, inhimillisyyttä, rakkautta, yleensä elämisen taitoa vastuullisesti.
Tätä opitaan kotona, eli "vitsaa väännetään" ja jos oppi ei mene perille, voi sitä vitsaa vääntää myös neuvoa antamaan.

Joku väitti, että piiskalla kintuille näpäytyksellä kasvaisi katkeruuteen, kyllä siinä luultavasti on muutakin takana, jos tuollainen viha syntyy.

Itse olen saanut kerran piiska, mielestäni aiheetta, keskustelimme äitini kanssa aikuisena ja ymmärsin piiskauksen saaneeni aiheesta, mitään katkeruutta se ei synnyttänyt.

Itse en ole piiskaa lapsilleni edes pelokkeena tarvinnut tarjota, ovat uskoneet oikean puheen.
Nyt puhun pienestä neuvoa tehostavasta piiskan tai tukkapöllyn antamisesta, en väkivallasta, se on ehdottamasti kielletty.

Angstia kirjoitti:

Ihmettelen kovasti, jos nykyisissä politiikan myrskyissä vielä menestyvät kevytkenkäiset linssiluteet.

En tiedä, mitä niin monimutkaista pitää osata, ettei töitä oppisi tekemään. Ja missä tämä näkyy? Jotkuthan siellä ovat tekemässä.

Lue lisää

kun katsoo istuntosaliin, niin siellä on paljon naamoja jotka ei saa suutaan auki koskaan, vaan uiskentelevat vanavedessä muiden kylkiäisinä.
Näistä kylkiäisistä mediakaan ei ole kiinnostunut.

monica kirjoitti:

kun katsoo istuntosaliin, niin siellä on paljon naamoja jotka ei saa suutaan auki koskaan, vaan uiskentelevat vanavedessä muiden kylkiäisinä.
Näistä kylkiäisistä mediakaan ei ole kiinnostunut.

Lue lisää

Omat ajatukseni ovat kulkeneet tätä rataa. Kun noiden nuorten sijoittumisesta elämään on puhe, luulisi, että nyt olisi hyvä näyttää vähän vakavampaa naamaa.

Mutta kait se Jokela jo vaaleihin mennessä unohtuu.

Niin - kylkiäisiä on paljon. Nyt voisi hyvin saneerata pois liiat, kun rahat alkaa olla loppu. Niinistön mukaan menee lainarahalle valtion hallinto.

Angstia kirjoitti:

Omat ajatukseni ovat kulkeneet tätä rataa. Kun noiden nuorten sijoittumisesta elämään on puhe, luulisi, että nyt olisi hyvä näyttää vähän vakavampaa naamaa.

Mutta kait se Jokela jo vaaleihin mennessä unohtuu.

Niin - kylkiäisiä on paljon. Nyt voisi hyvin saneerata pois liiat, kun rahat alkaa olla loppu. Niinistön mukaan menee lainarahalle valtion hallinto.

Lue lisää

ovat virranneet sinne jo 15 vuotta ja pohjaosatkin kahteenkertaan kaikkien muiden verojen lisäksi.
Valtion kassa on ylijäämäinen.

meidän kansaneläkkeemme kirjoitti:

ovat virranneet sinne jo 15 vuotta ja pohjaosatkin kahteenkertaan kaikkien muiden verojen lisäksi.
Valtion kassa on ylijäämäinen.

Tänäänkin luin Niinistön puheista. Valtion kassan on varmaan hyvä olla kunnossa, mutta eihän se voi olla, jos ei ihmisillä ole rahaa. Kun tuolla menolla itselleen makselevat.

nuo nykyisin käytävät simputusoikeudenkäynnit.

Aika pienet asiat tuntuvat ihmistuntoa nykyisin loukkaavan.

Tulee vain mieleen, että mitenkähän uudet opit toimisivat tositilanteessa, jota en tietenkään toivo kenenkään enää kokevan.

Jopel kirjoitti:

nuo nykyisin käytävät simputusoikeudenkäynnit.

Aika pienet asiat tuntuvat ihmistuntoa nykyisin loukkaavan.

Tulee vain mieleen, että mitenkähän uudet opit toimisivat tositilanteessa, jota en tietenkään toivo kenenkään enää kokevan.

Lue lisää

Curlingit kuolisivat ensin.

Vakavasti ottaen. Tapahtuisi luonnollinen valinta.

opetti jossain koulussa kokeeksi, ja pahalta näytti hänen yrityksensä.

Oppilaat eivät olleet 'hänen puolellaan' ollenkaan,
en olisi päivääkään opettajana, jos tuollainen henki olisi vallalla.

Suuret koulut,(joita Erkki Aho aikoinaan halusi,
jotta jokaisella opettajalla olisi piirtoheitin ! :)- hän kai luuli sitä lainattavan kovaa kyytiä
pitkin käytäviä) ovat osoittautuneet todella huonoksi koulumalliksi.

Suuret luokat ilman tasoryhmiä, erityisoppilaat integroituina tavallisiin luokkiin ovat vaikeita ja vaativat opettajalta paljon.

Hyvä opettaja onnistuu niissäkin, se on nähty,
mutta oppilaiden on oltava hänen puolellaan.

Miten se taas onnistuu, onkin toinen juttu. Sitä ei voi opettaa kenellekään.

Uskon, että tärkeä tekijä onnistumisessa on se, että itse on lapsena ollut
jonkin lapsiryhmän luontaisena johtajana.

.

satu kirjoitti:

opetti jossain koulussa kokeeksi, ja pahalta näytti hänen yrityksensä.

Oppilaat eivät olleet 'hänen puolellaan' ollenkaan,
en olisi päivääkään opettajana, jos tuollainen henki olisi vallalla.

Suuret koulut,(joita Erkki Aho aikoinaan halusi,
jotta jokaisella opettajalla olisi piirtoheitin ! :)- hän kai luuli sitä lainattavan kovaa kyytiä
pitkin käytäviä) ovat osoittautuneet todella huonoksi koulumalliksi.

Suuret luokat ilman tasoryhmiä, erityisoppilaat integroituina tavallisiin luokkiin ovat vaikeita ja vaativat opettajalta paljon.

Hyvä opettaja onnistuu niissäkin, se on nähty,
mutta oppilaiden on oltava hänen puolellaan.

Miten se taas onnistuu, onkin toinen juttu. Sitä ei voi opettaa kenellekään.

Uskon, että tärkeä tekijä onnistumisessa on se, että itse on lapsena ollut
jonkin lapsiryhmän luontaisena johtajana.

.

Lue lisää

uskottiin tekniikan kaikkivoipaisuuteen, piirtoheitin oli nimeltään "yliolanheitin" ja sen luultiin jotenkin olevan kovinkin tärkeä.

Jokaisessa luokassa myöhemmin oli oma sellainen, mutta eipä sitä juuri monikaan käyttänyt.
No oli toki tilanteita, matematiikan kokeiden selvittely palautuksen yhteydessä tms. tilanne,
jolloin käytettiinkin.

Mutta suuret ihmistehtaat muuten ovat aiheuttaneet paljon ongelmia.

satu kirjoitti:

opetti jossain koulussa kokeeksi, ja pahalta näytti hänen yrityksensä.

Oppilaat eivät olleet 'hänen puolellaan' ollenkaan,
en olisi päivääkään opettajana, jos tuollainen henki olisi vallalla.

Suuret koulut,(joita Erkki Aho aikoinaan halusi,
jotta jokaisella opettajalla olisi piirtoheitin ! :)- hän kai luuli sitä lainattavan kovaa kyytiä
pitkin käytäviä) ovat osoittautuneet todella huonoksi koulumalliksi.

Suuret luokat ilman tasoryhmiä, erityisoppilaat integroituina tavallisiin luokkiin ovat vaikeita ja vaativat opettajalta paljon.

Hyvä opettaja onnistuu niissäkin, se on nähty,
mutta oppilaiden on oltava hänen puolellaan.

Miten se taas onnistuu, onkin toinen juttu. Sitä ei voi opettaa kenellekään.

Uskon, että tärkeä tekijä onnistumisessa on se, että itse on lapsena ollut
jonkin lapsiryhmän luontaisena johtajana.

.

Lue lisää

Meidän aikakautenamme voitaisiin opetus antaa etäopetuksena tietokoneiden avulla.

Saataisiin ainakin paras mahdollinen opetus ja päästäisiin eroon häiriökäyttäytymisestä opetustilanteessa.

Yhteisöllisyyteen kasvaminen voisi muodostua ongelmaksi.

Mihin 'loput' opettajat pantaisiin?

Manitsit luontaisesta johtajuudesta. Tällaisia pitäisi kaikkien opettajien olla mutta niitä ei riitä.

Ruuneperi kirjoitti:

Meidän aikakautenamme voitaisiin opetus antaa etäopetuksena tietokoneiden avulla.

Saataisiin ainakin paras mahdollinen opetus ja päästäisiin eroon häiriökäyttäytymisestä opetustilanteessa.

Yhteisöllisyyteen kasvaminen voisi muodostua ongelmaksi.

Mihin 'loput' opettajat pantaisiin?

Manitsit luontaisesta johtajuudesta. Tällaisia pitäisi kaikkien opettajien olla mutta niitä ei riitä.

Lue lisää

Jos nuoret erotettaisiin toisistaan ja pantaisiin opiskelemaan yksin, niin heidän sosiaaliset kykynsä sammuivat.
Syntyisi vielä pahempi tuppisuu-suomalaiset kansa.

Äidit haluavat viedä lapsensa lastenkoteihin vaikka äiti olisi kotona, että lapset tottuisivat toisiin lapsiin. Olenko ymmärtänyt oikein?

Jopel kirjoitti:

Jos nuoret erotettaisiin toisistaan ja pantaisiin opiskelemaan yksin, niin heidän sosiaaliset kykynsä sammuivat.
Syntyisi vielä pahempi tuppisuu-suomalaiset kansa.

Äidit haluavat viedä lapsensa lastenkoteihin vaikka äiti olisi kotona, että lapset tottuisivat toisiin lapsiin. Olenko ymmärtänyt oikein?

Lue lisää

Asutuskeskuksissa olisivat lapset kuitenkin tekemisissä muiden lasten kanssa. Syrjäseudullakin voisi saada hyvää opetusta ilman hankalia köulukyytejä ym.

Annetaan tämän nyt olla Ruuneperin teoreettisena koulumallina.

Hittojako ne valittaa suurista luokista.

Kansakoulua jouduimme käymään kahdesa vuorossa.
Yksi luokka käytävällä melkein pakkasessa.

Keskikoulu aloitettiin neljällä 40:n oppilaan luokalla.
Ei ollut jäjestyshäiriöitä eikä opettajien tarvinnut edes panostaa siihen.

Pitäisköhän näiden curlin-vanhempien mennä peilistä kysymään syytä omien kullanmurujen opettajien ilkeyteen?

Koulu on opetusta eikä kurinpitoa ja tapakasvatusta varten!

Ruuneperi kirjoitti:

Meidän aikakautenamme voitaisiin opetus antaa etäopetuksena tietokoneiden avulla.

Saataisiin ainakin paras mahdollinen opetus ja päästäisiin eroon häiriökäyttäytymisestä opetustilanteessa.

Yhteisöllisyyteen kasvaminen voisi muodostua ongelmaksi.

Mihin 'loput' opettajat pantaisiin?

Manitsit luontaisesta johtajuudesta. Tällaisia pitäisi kaikkien opettajien olla mutta niitä ei riitä.

Lue lisää

Ammattikorkeakoulut panostavat opettajien tietokonetaitojen kehittämiseen nimenomaan etäopetusta varten. Otit Ruune esille tärkeän näkökohdan. Netistä puhutaan näinä aikoina niin paljon pahaa, että sen hyvät puolet unohtuvat.

Mekin harjoitamme koko ajan itseämme tämän palstan avulla. Minä esim. en tarvinnut työssäni tietokonetta lainkaan. Siksi olen nyt innoissani paneutunut oppimaan sen saloja ja mahdollisuuksia.

Maalaismies* kirjoitti:

Ammattikorkeakoulut panostavat opettajien tietokonetaitojen kehittämiseen nimenomaan etäopetusta varten. Otit Ruune esille tärkeän näkökohdan. Netistä puhutaan näinä aikoina niin paljon pahaa, että sen hyvät puolet unohtuvat.

Mekin harjoitamme koko ajan itseämme tämän palstan avulla. Minä esim. en tarvinnut työssäni tietokonetta lainkaan. Siksi olen nyt innoissani paneutunut oppimaan sen saloja ja mahdollisuuksia.

Lue lisää

opiskelijat ovatkin jo aikuisia ja kypsiä etäopiskeluun.

90 luvulla oli mielestäni ainakin ala-asteella hyvät käytännöt.Oppilas jolla vaikeuksia oppimisessa taikka vaan liikkumisessa,sai Henkilökohtaisen avustajan.Avustajan sai myöskin koko luokkaa varten.Minulla niitä avustajia oli parhaimmillaan 3.
Vaikka Kouluavustajien koulutus nykyisin huippuluokkaa,heidän työllistymisensä vaikeaa.Kuka,mikä puolue ottaa "omakseen" tämän epäsuhdan korjaamisen?

silloin sitä kirjoitti:

uskottiin tekniikan kaikkivoipaisuuteen, piirtoheitin oli nimeltään "yliolanheitin" ja sen luultiin jotenkin olevan kovinkin tärkeä.

Jokaisessa luokassa myöhemmin oli oma sellainen, mutta eipä sitä juuri monikaan käyttänyt.
No oli toki tilanteita, matematiikan kokeiden selvittely palautuksen yhteydessä tms. tilanne,
jolloin käytettiinkin.

Mutta suuret ihmistehtaat muuten ovat aiheuttaneet paljon ongelmia.

Lue lisää

Äitini oli kansakoulunopettaja.

Muistan, kuinka hän raivostui Erkki Aholle, sillä tämä kumppaneineen korosti uutta, uljasta koulua kuvatessaan, että niin lapset kuin opettajat tulevat koulu-uudistuksen myötä olemaan niin innostuneita kouluun ja opiskeluun, että esim. järjestyshäiriöitä ei tule olemaan siinä upeassa ilmapiirissä.

Vuosikymmenien kokemuksella hän kyllä tiesi, että kun kaikki pannaan uusiksi, ja opettajilta viedään määräysvalta, niin uudistus on epäonnistuva. Hän perusti vakaumuksensa siihen, että vaikka koulu kuinka uudistuisi, niin opettajat ja oppilaat ovat samaa jukuripäistä kansaa kuin ennenkin.

Oikeassa oli. Perustettiin sitten vielä kouludemokratian nimissä jotain kouluneuvostoja, jotka käsittelivät kurinpidollisia kysymyksiä, ja joihin opettajatkin joutuivat viemään jälki-istuntomääräyksensä hyväksyttäviksi. Niissä sitten koulukkaat itse arvostelivat toistensa rikkeitä.

Oppilaille annettiin oikeus valita haluamansa oppiaineet siirtyessään yläasteelle. Siitä oli seurauksena, että muutamina vuosina koulunkäynnistä piittaamattomat muksut opiskelivat niin vähäarvoisia aineita, ettei heillä ollut mahdollisuuksia jatko-opiskeluun keskiasteen jälkeen.
Siihenhän tuli sittemmin muutos.

Onneksi tämä "demokratia" sentään on jo ohitettu vaihe, mutta opettajien auktoriteetti on romuttunut olemattomiin, minkä nyt jo kaikki myöntävät.

Makriina kirjoitti:

Äitini oli kansakoulunopettaja.

Muistan, kuinka hän raivostui Erkki Aholle, sillä tämä kumppaneineen korosti uutta, uljasta koulua kuvatessaan, että niin lapset kuin opettajat tulevat koulu-uudistuksen myötä olemaan niin innostuneita kouluun ja opiskeluun, että esim. järjestyshäiriöitä ei tule olemaan siinä upeassa ilmapiirissä.

Vuosikymmenien kokemuksella hän kyllä tiesi, että kun kaikki pannaan uusiksi, ja opettajilta viedään määräysvalta, niin uudistus on epäonnistuva. Hän perusti vakaumuksensa siihen, että vaikka koulu kuinka uudistuisi, niin opettajat ja oppilaat ovat samaa jukuripäistä kansaa kuin ennenkin.

Oikeassa oli. Perustettiin sitten vielä kouludemokratian nimissä jotain kouluneuvostoja, jotka käsittelivät kurinpidollisia kysymyksiä, ja joihin opettajatkin joutuivat viemään jälki-istuntomääräyksensä hyväksyttäviksi. Niissä sitten koulukkaat itse arvostelivat toistensa rikkeitä.

Oppilaille annettiin oikeus valita haluamansa oppiaineet siirtyessään yläasteelle. Siitä oli seurauksena, että muutamina vuosina koulunkäynnistä piittaamattomat muksut opiskelivat niin vähäarvoisia aineita, ettei heillä ollut mahdollisuuksia jatko-opiskeluun keskiasteen jälkeen.
Siihenhän tuli sittemmin muutos.

Onneksi tämä "demokratia" sentään on jo ohitettu vaihe, mutta opettajien auktoriteetti on romuttunut olemattomiin, minkä nyt jo kaikki myöntävät.

Lue lisää

Maailma on täynnä hienoja ja yleviä teorioita, jotka toimivat paperilla erinomaisesti. Valitettavasti ihmiset ovat niin jukuripäisiä, etteivät älyä toimia niiden mukaisesti!

Muistammehan kaikki vanhan opettavaisen totuuden:
Kun minulla ei ollut yhtään lasta, niin minulla oli kuusi kasvatusteoriaa. Nyt minulla on kuusi lasta mutta ei yhtään kasvatusteoriaa.

Itselläni ei ole ollut kuin kaksi kasvatettavaa, silti tuppasivat joskus teoriat loppumaan!

Hintriika* kirjoitti:

Maailma on täynnä hienoja ja yleviä teorioita, jotka toimivat paperilla erinomaisesti. Valitettavasti ihmiset ovat niin jukuripäisiä, etteivät älyä toimia niiden mukaisesti!

Muistammehan kaikki vanhan opettavaisen totuuden:
Kun minulla ei ollut yhtään lasta, niin minulla oli kuusi kasvatusteoriaa. Nyt minulla on kuusi lasta mutta ei yhtään kasvatusteoriaa.

Itselläni ei ole ollut kuin kaksi kasvatettavaa, silti tuppasivat joskus teoriat loppumaan!

Lue lisää

He uivat menemättä veteen!

Makriina kirjoitti:

Äitini oli kansakoulunopettaja.

Muistan, kuinka hän raivostui Erkki Aholle, sillä tämä kumppaneineen korosti uutta, uljasta koulua kuvatessaan, että niin lapset kuin opettajat tulevat koulu-uudistuksen myötä olemaan niin innostuneita kouluun ja opiskeluun, että esim. järjestyshäiriöitä ei tule olemaan siinä upeassa ilmapiirissä.

Vuosikymmenien kokemuksella hän kyllä tiesi, että kun kaikki pannaan uusiksi, ja opettajilta viedään määräysvalta, niin uudistus on epäonnistuva. Hän perusti vakaumuksensa siihen, että vaikka koulu kuinka uudistuisi, niin opettajat ja oppilaat ovat samaa jukuripäistä kansaa kuin ennenkin.

Oikeassa oli. Perustettiin sitten vielä kouludemokratian nimissä jotain kouluneuvostoja, jotka käsittelivät kurinpidollisia kysymyksiä, ja joihin opettajatkin joutuivat viemään jälki-istuntomääräyksensä hyväksyttäviksi. Niissä sitten koulukkaat itse arvostelivat toistensa rikkeitä.

Oppilaille annettiin oikeus valita haluamansa oppiaineet siirtyessään yläasteelle. Siitä oli seurauksena, että muutamina vuosina koulunkäynnistä piittaamattomat muksut opiskelivat niin vähäarvoisia aineita, ettei heillä ollut mahdollisuuksia jatko-opiskeluun keskiasteen jälkeen.
Siihenhän tuli sittemmin muutos.

Onneksi tämä "demokratia" sentään on jo ohitettu vaihe, mutta opettajien auktoriteetti on romuttunut olemattomiin, minkä nyt jo kaikki myöntävät.

Lue lisää

on synnynnäinen piirre ihmisessä.Ei tarvita kuin yksi hiljainen terävä katse kohteeseen.
Muistan ikuisesti ainoan todella auktoriteettiopettajan lukioajoiltani,eduskunnan silloisen puhemiehen Vieno Sukselaisen vaimon,olikohan hän Elma nimeltään.Jo ylevä ryhdikäs olemus hiljensi heti luokan hänen astuessaan sisään.Ei ollut häiriöitä tunneilla.Hän opetti saksaa,ja tuntuu siltä,että kaikkien oli pakko oppia.Hän oli tavallaan ankara auktoriteetti.
Mutta tuolla toisessa puheenvuorossa mainitessani tarkkisluokat,siellä ei tällainen opettaja olisi pärjännyt.Siellä kun ei opiskeltu eikä opiskella tietoja,vaan taitoja sopeutumiseen ja yleensä selviämiseen eteenpäin elämässä.Opettajan piti olla opettaja,isä,äiti, kaveri,psykologi yms.
Tänä aamuna oli uutinen,että ensimmäisen kerran tehtiin tutkimus luokkien oppilasmääristä!!
Ja mikään yllätyshän se ei meille ole,Etelä-Suomessa suurimmat luokat,jopa ensimmäisellä luokalla saattaa olla yli 30 oppilasta,ja yleensä eniten oppilaita kolmannesta kuudenteen.Onhan sitten kyllä myös opetusta pienemmissä ryhmissä.Ajatelkaapas arvoisat naiset,jos joutuisitte 9-vuotiaille pojille opettamaan virkkausta,heitä saattoi olla 38 jonossa odottamassa vuoroaan,että ope selvittäisi mahdottomaksi sotkuksi menneen työn,missä lie koukkukin jo ollut!Eräs tuttavani keksiratkaisun,kun häneltä alkoi olla maltti hukassa...hän antoi työt viikonlopuksi kotiin,sanoi terveisiksi,että varmasti mummut ja mummit ilomielin setvivät sotkeutuneet työt.
Heh-heh....varmaan jäi monellekin pojalle kammo "naisten" käsitöitä kohtaan.Vaikka eipä silti,yhden pannulapputekeleen virkkasi miehenikin aikoinaan ystävälleen joululahjaksi isoilla kourillaan.Kummallista vaan,kun se koko ajan kapeni melkein olemattomiin loppua kohti!
Ohhoh,piti vaan tuosta auktoriteetistä,mutta humpsahti muistelmiin...

susmorsian ek. kirjoitti:

on synnynnäinen piirre ihmisessä.Ei tarvita kuin yksi hiljainen terävä katse kohteeseen.
Muistan ikuisesti ainoan todella auktoriteettiopettajan lukioajoiltani,eduskunnan silloisen puhemiehen Vieno Sukselaisen vaimon,olikohan hän Elma nimeltään.Jo ylevä ryhdikäs olemus hiljensi heti luokan hänen astuessaan sisään.Ei ollut häiriöitä tunneilla.Hän opetti saksaa,ja tuntuu siltä,että kaikkien oli pakko oppia.Hän oli tavallaan ankara auktoriteetti.
Mutta tuolla toisessa puheenvuorossa mainitessani tarkkisluokat,siellä ei tällainen opettaja olisi pärjännyt.Siellä kun ei opiskeltu eikä opiskella tietoja,vaan taitoja sopeutumiseen ja yleensä selviämiseen eteenpäin elämässä.Opettajan piti olla opettaja,isä,äiti, kaveri,psykologi yms.
Tänä aamuna oli uutinen,että ensimmäisen kerran tehtiin tutkimus luokkien oppilasmääristä!!
Ja mikään yllätyshän se ei meille ole,Etelä-Suomessa suurimmat luokat,jopa ensimmäisellä luokalla saattaa olla yli 30 oppilasta,ja yleensä eniten oppilaita kolmannesta kuudenteen.Onhan sitten kyllä myös opetusta pienemmissä ryhmissä.Ajatelkaapas arvoisat naiset,jos joutuisitte 9-vuotiaille pojille opettamaan virkkausta,heitä saattoi olla 38 jonossa odottamassa vuoroaan,että ope selvittäisi mahdottomaksi sotkuksi menneen työn,missä lie koukkukin jo ollut!Eräs tuttavani keksiratkaisun,kun häneltä alkoi olla maltti hukassa...hän antoi työt viikonlopuksi kotiin,sanoi terveisiksi,että varmasti mummut ja mummit ilomielin setvivät sotkeutuneet työt.
Heh-heh....varmaan jäi monellekin pojalle kammo "naisten" käsitöitä kohtaan.Vaikka eipä silti,yhden pannulapputekeleen virkkasi miehenikin aikoinaan ystävälleen joululahjaksi isoilla kourillaan.Kummallista vaan,kun se koko ajan kapeni melkein olemattomiin loppua kohti!
Ohhoh,piti vaan tuosta auktoriteetistä,mutta humpsahti muistelmiin...

Lue lisää

Jännittyneenä odotinkin,onko nikkini tallessa...ei ollut,missä lie jo käytössä taas ilmoituksen mukaan.
No on tää ####...sanoisinko mitä!

susmorsian ek. kirjoitti:

on synnynnäinen piirre ihmisessä.Ei tarvita kuin yksi hiljainen terävä katse kohteeseen.
Muistan ikuisesti ainoan todella auktoriteettiopettajan lukioajoiltani,eduskunnan silloisen puhemiehen Vieno Sukselaisen vaimon,olikohan hän Elma nimeltään.Jo ylevä ryhdikäs olemus hiljensi heti luokan hänen astuessaan sisään.Ei ollut häiriöitä tunneilla.Hän opetti saksaa,ja tuntuu siltä,että kaikkien oli pakko oppia.Hän oli tavallaan ankara auktoriteetti.
Mutta tuolla toisessa puheenvuorossa mainitessani tarkkisluokat,siellä ei tällainen opettaja olisi pärjännyt.Siellä kun ei opiskeltu eikä opiskella tietoja,vaan taitoja sopeutumiseen ja yleensä selviämiseen eteenpäin elämässä.Opettajan piti olla opettaja,isä,äiti, kaveri,psykologi yms.
Tänä aamuna oli uutinen,että ensimmäisen kerran tehtiin tutkimus luokkien oppilasmääristä!!
Ja mikään yllätyshän se ei meille ole,Etelä-Suomessa suurimmat luokat,jopa ensimmäisellä luokalla saattaa olla yli 30 oppilasta,ja yleensä eniten oppilaita kolmannesta kuudenteen.Onhan sitten kyllä myös opetusta pienemmissä ryhmissä.Ajatelkaapas arvoisat naiset,jos joutuisitte 9-vuotiaille pojille opettamaan virkkausta,heitä saattoi olla 38 jonossa odottamassa vuoroaan,että ope selvittäisi mahdottomaksi sotkuksi menneen työn,missä lie koukkukin jo ollut!Eräs tuttavani keksiratkaisun,kun häneltä alkoi olla maltti hukassa...hän antoi työt viikonlopuksi kotiin,sanoi terveisiksi,että varmasti mummut ja mummit ilomielin setvivät sotkeutuneet työt.
Heh-heh....varmaan jäi monellekin pojalle kammo "naisten" käsitöitä kohtaan.Vaikka eipä silti,yhden pannulapputekeleen virkkasi miehenikin aikoinaan ystävälleen joululahjaksi isoilla kourillaan.Kummallista vaan,kun se koko ajan kapeni melkein olemattomiin loppua kohti!
Ohhoh,piti vaan tuosta auktoriteetistä,mutta humpsahti muistelmiin...

Lue lisää

samoin apukoululaisilla,
anteeksi mukautetussa opetussuunnitelmassa opiskelevilla...

Minä en olisi halunnut olla lapsi siinä kodissa jossa olin.
Missä oli oikea aito empatia, välittäminen?
Minun vanhempani hakivat vanhemmuuttaan voimakkasti uhkailujen, kiristämisien ja väkivaltaisuuden avulla.
Jos lapselta viedään ruoka ja oikeus puhumiseen jos on tehnyt väärin, jota ei selitä, missä on mennyt väärin, on turha odottaa mitään kunnioitusta.Siinä kasvaa niin hirveä viha, mitä on ulkopuolisen vaikea ymmärtää.
Vanhempien käytös muuttuu erittäin ystävälliseksi vain vieraiden aikana.

kateissa................ kirjoitti:

Minä en olisi halunnut olla lapsi siinä kodissa jossa olin.
Missä oli oikea aito empatia, välittäminen?
Minun vanhempani hakivat vanhemmuuttaan voimakkasti uhkailujen, kiristämisien ja väkivaltaisuuden avulla.
Jos lapselta viedään ruoka ja oikeus puhumiseen jos on tehnyt väärin, jota ei selitä, missä on mennyt väärin, on turha odottaa mitään kunnioitusta.Siinä kasvaa niin hirveä viha, mitä on ulkopuolisen vaikea ymmärtää.
Vanhempien käytös muuttuu erittäin ystävälliseksi vain vieraiden aikana.

Lue lisää

Kyllä juna meni jo, ei ole tullut yhtään viisasta neuvoa tai mielipidettä tämän päivän perheiden: lasten, nuorten, vanhempien ja perheen ulkopuolisten elämään. Kuka vannoo, ettei se pienikin piiska helposti muutu raivoisaksi pieksämiseksi tai tukkapölly nöyryytykseksi muiden nähden? Ruumiillinen ja henkinen väkivalta on ollut ennen ja nyt tosi väärin pienempiään kohtaan.

Ei yhtään mielipidettä, jok... kirjoitti:

Kyllä juna meni jo, ei ole tullut yhtään viisasta neuvoa tai mielipidettä tämän päivän perheiden: lasten, nuorten, vanhempien ja perheen ulkopuolisten elämään. Kuka vannoo, ettei se pienikin piiska helposti muutu raivoisaksi pieksämiseksi tai tukkapölly nöyryytykseksi muiden nähden? Ruumiillinen ja henkinen väkivalta on ollut ennen ja nyt tosi väärin pienempiään kohtaan.

Lue lisää

besserwissereiltä.Joka lähtöön kyllä neuvot ja ojennukset tulee, ikätovereilleenkin.

näiltä kirjoitti:

besserwissereiltä.Joka lähtöön kyllä neuvot ja ojennukset tulee, ikätovereilleenkin.

Eihän sitä kasvatusta ulkopuolinen voi kovin hyvin toisen lapsille antaa.Kyllä se ensin oman kodin vaikutus on tärkein minkälaisen kasvatuksen olet itse saanut, senjälkeen katsot onko korjaamisen varaa. Perhe on tärkein, hyvä ilmapiiri periytyy isältä pojalle.Koulu kaveripiiri, armeija on toissijainen kasvattaja.
Nykyään TV Internet vie monta nuorta sellaisiin ympyröihin josta ei kaikki selviä, ovat eristäytyneinä ilman tosi kavereita.Sieltä saa sellaista oppia jota muuten ei mistään saa eikä ne ole kaikki ollenkaan hyvästä.Niitä ei vanhemmat juuri voi valvoa.Joten kyllä se kasvattaminen oli ennen paljon helpompaa.
Missähän maailma on muutama kymmenen vuoden kuluttua?

LateVaan kirjoitti:

Eihän sitä kasvatusta ulkopuolinen voi kovin hyvin toisen lapsille antaa.Kyllä se ensin oman kodin vaikutus on tärkein minkälaisen kasvatuksen olet itse saanut, senjälkeen katsot onko korjaamisen varaa. Perhe on tärkein, hyvä ilmapiiri periytyy isältä pojalle.Koulu kaveripiiri, armeija on toissijainen kasvattaja.
Nykyään TV Internet vie monta nuorta sellaisiin ympyröihin josta ei kaikki selviä, ovat eristäytyneinä ilman tosi kavereita.Sieltä saa sellaista oppia jota muuten ei mistään saa eikä ne ole kaikki ollenkaan hyvästä.Niitä ei vanhemmat juuri voi valvoa.Joten kyllä se kasvattaminen oli ennen paljon helpompaa.
Missähän maailma on muutama kymmenen vuoden kuluttua?

Lue lisää

entäpä tunteet.Sepä tässä nykyisessä ajassa onkin vikana.
Etätyöskentelyssä etäännytään yhä enemmän.Kyllä tietoa on helppo hankkia,mutta onko kouluissa unohdettu tärkeät tunnekapasiteettia lisäävät aineet ja...liikunta.
Demokratia-aallon levitessä,hävitettiin kouluissa niin hyvät tasoryhmät kielissä ja matematiikassa,erityisluokkia,siihen aikaan sanottiin tarkkiksia oli enemmän.Sunne kyllä sijoitettiin sekalaista porukkaa,apukoulutasoisiakin.Silloin oli niin,että jos vanhemmat eivät suostuneet lapsensa apukouluun sijoittamiseen,hän ehkä "joutui" tarkkikselle.
Mutta herätystä ollaan tekemässä...en millään usko että huonompaan suuntaan enää voidaan mennä.
Ja maailman muuttumisen mukanahan on pakko mennä.
Kodin merkitys ja vastuu on taas ruvettava ymmärtämään.

LateVaan kirjoitti:

Eihän sitä kasvatusta ulkopuolinen voi kovin hyvin toisen lapsille antaa.Kyllä se ensin oman kodin vaikutus on tärkein minkälaisen kasvatuksen olet itse saanut, senjälkeen katsot onko korjaamisen varaa. Perhe on tärkein, hyvä ilmapiiri periytyy isältä pojalle.Koulu kaveripiiri, armeija on toissijainen kasvattaja.
Nykyään TV Internet vie monta nuorta sellaisiin ympyröihin josta ei kaikki selviä, ovat eristäytyneinä ilman tosi kavereita.Sieltä saa sellaista oppia jota muuten ei mistään saa eikä ne ole kaikki ollenkaan hyvästä.Niitä ei vanhemmat juuri voi valvoa.Joten kyllä se kasvattaminen oli ennen paljon helpompaa.
Missähän maailma on muutama kymmenen vuoden kuluttua?

Lue lisää

Tänään Aamu-TV:ssä käsiteltiin sitä, kuinka lasten henkinen pahoinvointi näkyy jo tarhoissa ja esikouluissa.

Lapset eivät kestä pieniäkään vastoinkäymisiä ja käyttäytyvät helposti väkivaltaisesti toisiaan kohtaan. Sen lisäksi monilta lapsilta puuttuu täysin kyky empaattiseen ajatteluun, toisen tuska ei enää liikuta.

Vaikka tämä ei varmasti jokaikistä lasta koske, niin jotakin on pielessä liian monen lapsen kohdalla. Syitä on monia. Yksi on ainainen kilpajuoksu siitä, kuka on parempi kuin toinen.

Olen monta kertaa pannut käteni kyynärpäitä myöten ristiin siitä, etten onneksi enää ole vastuussa kasvattajana.

Hintriika* kirjoitti:

Tänään Aamu-TV:ssä käsiteltiin sitä, kuinka lasten henkinen pahoinvointi näkyy jo tarhoissa ja esikouluissa.

Lapset eivät kestä pieniäkään vastoinkäymisiä ja käyttäytyvät helposti väkivaltaisesti toisiaan kohtaan. Sen lisäksi monilta lapsilta puuttuu täysin kyky empaattiseen ajatteluun, toisen tuska ei enää liikuta.

Vaikka tämä ei varmasti jokaikistä lasta koske, niin jotakin on pielessä liian monen lapsen kohdalla. Syitä on monia. Yksi on ainainen kilpajuoksu siitä, kuka on parempi kuin toinen.

Olen monta kertaa pannut käteni kyynärpäitä myöten ristiin siitä, etten onneksi enää ole vastuussa kasvattajana.

Lue lisää

mieltä, että aivan pienestä lapsesta lähtien kodin vaikutus heijastuu lapseen.
Vanhempien kiinnostus lapsensa tekemisistä, kannustaminen huomaamaan ympärillä oleva maailma.
Yhdessä tekeminen, puhuminen, kertominen, pieni lapsihan imee itseensä valtavasti asiaa, esimerkkinä olo on myös hyvin vastuullista, lapsihan matkii.

Uskon, että pienestä pitäen ei tule asettaa suuria vaatimuksia lapsen suhteen, ajan kanssa sitten kannustaa suuntaan mikä tuntuu sopivalta.
Hyväksyminen, tunteiden ylläpitäminen ja niiden esille tuominen, opettaa lasta myös inhimilliseen ajatteluun.
Ylisuojelukin on pahasta, lapsi ei itsenäisty, sillä itse tekemällä ja kokemalla parhaiten opin osaa vastaanottaa.

Suurin ja tärkein, rakastaa lastaan sellaisena kuin hän on, sillä rakkaus kantaa.
En ole kasvattaja missään muodossa, kaksi omaa lastani olen näin toimien yrittänyt viedä eteenpäin, mielestäni kohtalaisin tuloksin, sama suunta näkyy olevan seuraavillakin.

SkillaN kirjoitti:

mieltä, että aivan pienestä lapsesta lähtien kodin vaikutus heijastuu lapseen.
Vanhempien kiinnostus lapsensa tekemisistä, kannustaminen huomaamaan ympärillä oleva maailma.
Yhdessä tekeminen, puhuminen, kertominen, pieni lapsihan imee itseensä valtavasti asiaa, esimerkkinä olo on myös hyvin vastuullista, lapsihan matkii.

Uskon, että pienestä pitäen ei tule asettaa suuria vaatimuksia lapsen suhteen, ajan kanssa sitten kannustaa suuntaan mikä tuntuu sopivalta.
Hyväksyminen, tunteiden ylläpitäminen ja niiden esille tuominen, opettaa lasta myös inhimilliseen ajatteluun.
Ylisuojelukin on pahasta, lapsi ei itsenäisty, sillä itse tekemällä ja kokemalla parhaiten opin osaa vastaanottaa.

Suurin ja tärkein, rakastaa lastaan sellaisena kuin hän on, sillä rakkaus kantaa.
En ole kasvattaja missään muodossa, kaksi omaa lastani olen näin toimien yrittänyt viedä eteenpäin, mielestäni kohtalaisin tuloksin, sama suunta näkyy olevan seuraavillakin.

Lue lisää

Netti on tosiasia kasvatuksessa pienestä pitäen. Ehkä nykyvanhemmat pystyvät paremmin opastamaan kuin tähän asti. Netti on vaarallinen ase, mutta sillä on myös hyvät puolensa. Siitä on tullut tai tehty välttämätön nuorille ja vanhoille. Jos lapselta suljetaan netti pois, hän ei tule selviämään.

Kun pahikset pystyvät rakentamaan kansainvälisen hirmuyhteisön, niin miksei hyviksetkin omansa. Mielestäni on käytettävä samaa välinettä, vain toiseen suuntaan.

Hintriika* kirjoitti:

Tänään Aamu-TV:ssä käsiteltiin sitä, kuinka lasten henkinen pahoinvointi näkyy jo tarhoissa ja esikouluissa.

Lapset eivät kestä pieniäkään vastoinkäymisiä ja käyttäytyvät helposti väkivaltaisesti toisiaan kohtaan. Sen lisäksi monilta lapsilta puuttuu täysin kyky empaattiseen ajatteluun, toisen tuska ei enää liikuta.

Vaikka tämä ei varmasti jokaikistä lasta koske, niin jotakin on pielessä liian monen lapsen kohdalla. Syitä on monia. Yksi on ainainen kilpajuoksu siitä, kuka on parempi kuin toinen.

Olen monta kertaa pannut käteni kyynärpäitä myöten ristiin siitä, etten onneksi enää ole vastuussa kasvattajana.

Lue lisää

Vanhempien asenteet siirtyvät penskoille.

Vastoinkäymiset!
Jos kullanmuruja saatellaan todella kuten curling kiveä.
Siloitetaan tie täysin harmittomaksi. Ei kielletä mistään, vastuun vaatimisesta puhunattakaan, niin ulkoiseen maailmaan tultaessa häiriökäyttäytyminen selviö kun kaikki ei tapahdu oman tahdon mukaan.

Kapiukkojen kommentti. Suuri osa ikäluokasta tulee vasta armeijassa tilanteeseen jossa pitäisi tehdä jotain toisen henkilön määräyksen mukaan.

Koko revohka alkaa varhaislapsuudesta.

kilpajuoksu kirjoitti:

Vanhempien asenteet siirtyvät penskoille.

Vastoinkäymiset!
Jos kullanmuruja saatellaan todella kuten curling kiveä.
Siloitetaan tie täysin harmittomaksi. Ei kielletä mistään, vastuun vaatimisesta puhunattakaan, niin ulkoiseen maailmaan tultaessa häiriökäyttäytyminen selviö kun kaikki ei tapahdu oman tahdon mukaan.

Kapiukkojen kommentti. Suuri osa ikäluokasta tulee vasta armeijassa tilanteeseen jossa pitäisi tehdä jotain toisen henkilön määräyksen mukaan.

Koko revohka alkaa varhaislapsuudesta.

Lue lisää

Nykyajan lapsia ei tosiaan määräillä. Eikä monta kertaa myöskään ole vastuuntunto kehittynyt samalla tavalla kuin ennen.
Anteeksipyyntö on myös pyöristynyt vähän sinnepäin, olen pahoillani...sori...
siispä ei edes jälkikäteen tarvitse töllösistään nolostua eikä myöskään viisastua.

Ei yhtään mielipidettä, jok... kirjoitti:

Kyllä juna meni jo, ei ole tullut yhtään viisasta neuvoa tai mielipidettä tämän päivän perheiden: lasten, nuorten, vanhempien ja perheen ulkopuolisten elämään. Kuka vannoo, ettei se pienikin piiska helposti muutu raivoisaksi pieksämiseksi tai tukkapölly nöyryytykseksi muiden nähden? Ruumiillinen ja henkinen väkivalta on ollut ennen ja nyt tosi väärin pienempiään kohtaan.

Lue lisää

En löytänyt hyviä neuvoja kirjoituksestasi, en etsimäläkään, en edes rivien välistäkään.

kunhan vastaat, niin voin viisastua ja kenties jotain hyvää löytääkin.

Minulla ei ihan noin "vanhanaikaisia" asioita ole mielessä. Asun edelleen synnyinkunnassani ja monia ikäisiäni on kotikylässäni elossa. Olin köyhästä kodista ja suurilapsisen perheen nuorin, tosin mökki oli meidän oma.
Kylässä ei ökyrikkaita asunut, isoja maatiloja kuitenkin monta. Suojeluskuntatalo oli aivan naapurissa,minua huomattavasti vanhemmat veljeni ei suojeluskuntaan kuuluneet.Sota-aikana vanhemmat veljeni olivat sodassa, ja minä aloitin kansakoulun -41, joten ne ajat ovat hyvin muistissa. Varsinkin sodan jälkeen kylässä oli paljon samanikäisiä lapsia ja me tulimme keskenämme hyvin toimeen, yhteiset olivat leikit ja kilpailut.Myöhemmin kaikki eriytyivät omiin järjestöihinsä tai seuroihinsa.Mutta se ystävyys tai kaveruus on edelleen säilynyt, aina kun tapaamme tervehdimme kädestä ja juttelemme entisistä ajoista tai nykymaailman menosta.

Kyllä lapsuusajan kavereilla on iso merkitys, sen olen huomannut myös omien poikien kavereista.

Nikkini varastettu!
Terveisin Late

LateVaan*** kirjoitti:

Minulla ei ihan noin "vanhanaikaisia" asioita ole mielessä. Asun edelleen synnyinkunnassani ja monia ikäisiäni on kotikylässäni elossa. Olin köyhästä kodista ja suurilapsisen perheen nuorin, tosin mökki oli meidän oma.
Kylässä ei ökyrikkaita asunut, isoja maatiloja kuitenkin monta. Suojeluskuntatalo oli aivan naapurissa,minua huomattavasti vanhemmat veljeni ei suojeluskuntaan kuuluneet.Sota-aikana vanhemmat veljeni olivat sodassa, ja minä aloitin kansakoulun -41, joten ne ajat ovat hyvin muistissa. Varsinkin sodan jälkeen kylässä oli paljon samanikäisiä lapsia ja me tulimme keskenämme hyvin toimeen, yhteiset olivat leikit ja kilpailut.Myöhemmin kaikki eriytyivät omiin järjestöihinsä tai seuroihinsa.Mutta se ystävyys tai kaveruus on edelleen säilynyt, aina kun tapaamme tervehdimme kädestä ja juttelemme entisistä ajoista tai nykymaailman menosta.

Kyllä lapsuusajan kavereilla on iso merkitys, sen olen huomannut myös omien poikien kavereista.

Nikkini varastettu!
Terveisin Late

Lue lisää

Monta vanhempaa lasta perheessä, koko kylässä ei mitään ökyrikkaita, no oma oli meidänkin huushållimme. Mihinkään sotaan ei isäni tai
setäni olleet osallistuneet. Isot veljet olivat
suojeluskuntalaisia, olin pieni, alotin koulun myöhemmin kuin sinä, mutta ne jatsarit ovat jääneet mieleeni, mustaa kiiltonahkaa, eihän sellaisia meillä muilla ollut, komeat isot veljet, molemmat jo edesmenneet. Isot siskot olivat lottia, jotka kutoivat ampumalapasia ja kypäränsuojuksia ja tuntemettomille sotilaille lähti valtavia paketteja meiltä joka päivä.
Näkkileipää leivottiin, muistan ne muotit, ja omille pojille lähti myös paketti jos toinenkin. KPK 3 oli ainakin yksi osoite. Paketit jaettiin ja syötiin yhdessä korsuissa. Eräässä isolle veljelleni lähettämässäni kirjeessä olen 5-vuotiaana kirjoittanut, virheet pois otettuna:"Tule pian kotiin, olen jo kuokkinut sun omenapuusi juuren!"
Kirjoittamaan opin varhain, joten jonkinlaista tekstiä sain aikaan, kun oli kova motivaatio, oli niin ikävä veljiä.
Kun he jompi kumpi tuli lomalle, juoksin vastaan ja sitten sisään huutaen: "Mun jalkani olivat puhelinlankojen korkeudella!"
Veli heitti ilmaan pikkutyttöä.

Vieläkin nuo tunteet tulevat niin voimalla.

Jouduin sieltä lähtemään opettajaini yllytyksestä koulukaupunkiin, eihän siellä mitään oppikoulua ollut vielä 40-50-luvulla.

Mutta ystäviä on edelleenkin siellä, tosin tapaamme useimmiten hautajaisissa.

LateVaan*** kirjoitti:

Minulla ei ihan noin "vanhanaikaisia" asioita ole mielessä. Asun edelleen synnyinkunnassani ja monia ikäisiäni on kotikylässäni elossa. Olin köyhästä kodista ja suurilapsisen perheen nuorin, tosin mökki oli meidän oma.
Kylässä ei ökyrikkaita asunut, isoja maatiloja kuitenkin monta. Suojeluskuntatalo oli aivan naapurissa,minua huomattavasti vanhemmat veljeni ei suojeluskuntaan kuuluneet.Sota-aikana vanhemmat veljeni olivat sodassa, ja minä aloitin kansakoulun -41, joten ne ajat ovat hyvin muistissa. Varsinkin sodan jälkeen kylässä oli paljon samanikäisiä lapsia ja me tulimme keskenämme hyvin toimeen, yhteiset olivat leikit ja kilpailut.Myöhemmin kaikki eriytyivät omiin järjestöihinsä tai seuroihinsa.Mutta se ystävyys tai kaveruus on edelleen säilynyt, aina kun tapaamme tervehdimme kädestä ja juttelemme entisistä ajoista tai nykymaailman menosta.

Kyllä lapsuusajan kavereilla on iso merkitys, sen olen huomannut myös omien poikien kavereista.

Nikkini varastettu!
Terveisin Late

Lue lisää

Eri minullakaan mitään henkilökohtaisia vaikeuksia ole kouluaikoina ollut. Toki joku pientä ja hiljaista koululaista kiusasikin mutta tuollainenhan kuuluu asiaan. Tervehditään ja jutellaan kun nähdään.

Enemmänkin kerroin muilta kuulemaani. Kyllä esimerkiksi punikkien lapset ovat olleet kovilla, ne, jotka jäivät henkiin. Kunnianpalautuksen ja arvostuksen he saivat taisteltuaan II-maailmansodassa Suomen itsenäisyyden puolesta.