syöpään sairastunut,ja hoidot saanut tuntee itsensä täysin parantuneeksi,ettei takaraivossa jyllä mihinkä se taas leviää.Unohtaa sitä ei voi.Tietty nauttia elämästä sen aikaa kun aikaa on annettu?
Kuinka moni
Ira¤
13827
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
monikaan tuntevan tervehtyneensä tai sitten nämä ovatkin terveitä ihmisiä jotka täällä käyvät irvailemassa?
että useimmat parantuneet eivät enää lue tätä palstaa ...Itse uskon paranevani rintasyövästäni.En halua tuhlata aikaani tulevan murehtimiseen:)
tulla aloittamiisi keskusteluihin koska alat haastamaan riitaa heti?
Ei ole halua vastata.
vaan äitini sairasti rintasyövän,eikä hän enää paljoa sitä aikaa mieti.Kontrolleissa käy ja mainitsee siitä meille.Hänenkin syöpä oli agressiivinen mutta positiivisena ei jäänyt kuolemaa tai mahdollista uusiutumista odottelemaan..
Minä sairastuin munasarjasyöpään alkuvuodesta ja lähinnä cancerilla olen tästä omastani kirjoittanut.
Elämä jatkuu syövän jälkeen,vaikka jäänee takaraivoon muhimaan - sitä ei kannata miettiä..
Murehtiminen ei lisää päivääkään elämäämme:))
paljon ole mielessä se syöpä enää lähinnä arpi rinnassa muistona.
Nyt olen elänyt jo yli vuoden terveenä ja suurella todennäköisyydellä elän vielä kauan ..
Jos syöpä on uusiutuakseen,se uusiutuu oli kyseessä agressiivinen tai ei, näistä on kokemusta tältäkin palstalta.
Käyn vieläkin joskus lukemassa kuulumiset täällä ja ilokseni huomannut,että useimmat meistä ovat parantuneet ja voimme hyvin:)))
Oma kohtusyöpäni leikattiin 2 vuotta sitten, ja tottakai aina kun tulee jotain oireita - mitä tahansa - niin aina käy mielessä sekin vaihtoehto, että syöpä voi uusia. Onneksi noita kontrolleja vielä on pari kertaa vuodessa ja niitä aikoja voi aikaistaa, jos on oireita. Olen niin tehnytkin, mutta oireiden syy on onneksi löytynyt muualta. Normaalisti syöpä ei mitenkään aktiivisesti jyllää takaraivossa.
on kulunut ja kertaakaan en ole ajatellut,että nyt se syöpä varmaan uusii.Eikä kontrollit ole pelottaneet.Jos se uusii,niin se on minun kohtaloni. Elämä on sellaista.Tosin minulla ovat lapset jo lentäneet pesästä ei siis tarvitse huolehtia heistä enää.Viime kontrollissa sain terveen paperit jos niin voi nyt sanoa.
Ei voi kertoa tuntemuksia parantumisesta, kun ei ole mahdollisuutta parantua. Jos muistatte, niin minulla on erittäin harvinainen,leikkauskelvoton kasvain kallonpohjassa, johon ei ole olemassa hoitoja (eikä asiantuntijoiden mukaan ole edes mitään kehitteillä).
Toisekseen en edes käy päivisin koneella. Katson viestit öisin, koska en pysty nukkumaan. Aika kuluu rattoisasti teidän kuulumisianne ym. lukien.
sinulle toivon,jospa sitten löytyisi hoitokeino.Lämmin virtuaalihalaus sinulle,
Omasta sairastumisestani on jo 10 vuotta,mutta kyllä se vieläkin on muistissa.Eihän siitä mihinkään pääse.Itse mentenin oikean jalan ja proteesia pukiessani viimeistään se on mielessä.
suihkuun mennessä.Vaikka ehkö pieni esreettinen haitta.
Keväällä 2008 leikattu ja 2 puhdasta kontrollia,syyskuussa takaisin työelämään.kyllä kontrolliajan lähestyessä aina pieni tunne/jännitys jytää että onko 0-"toleranssi", ei varmaan koskaan täysin häviä mielestä.