Tuttavien 10-vuotiasta tyttöä kiusataan koulussa lähinnä sanallisesti. Asialle on pariin otteeseen näiden parin kouluvuoden aikana yritetty tehdä jotain ilman tulosta. Vanhempia asia ei oikeastaan edes kiinnosta, heidän mielestään koulukiusaamista on aina.
Opettaja vaikuttaa aika avuttomalta. Hän on kuulemma ottanut kiusatun luokan eteen ja tivannut muilta oppilailta kiusaamisen syytä. Voiko enää nöyryyttävämpää keksiä.
Olen huolestuneena seurannut vierestä tilanteen kehittymistä, ennen niin iloinen ja avoin tyttö on käynyt hiljaiseksi ja totiseksi, tuntuu häpeävän ja vähättelevän itseään.
Jotain on nyt tehtävä, jotta kiusaaminen todella loppuu. Tahdon, että likkaa itseään ei enää kuulustella ja nöyryytetä, vika kun on kiusaajissa eikä kiusatussa.
Kyseessä on pikkukunnassa oleva pieni parinkymmenen oppilaan ja yhden opettajan koulu.
Itse olen vain perhetuttu, täysin ulkopuolinen, mutta aikuisena ja tilanteen näkevänä mulla on vastuu puuttua asioihin. Keneen otan yhteyttä ja millä tavalla, jotta tulen kuulluksi?
Opettaja vaikuttaa aika avuttomalta. Hän on kuulemma ottanut kiusatun luokan eteen ja tivannut muilta oppilailta kiusaamisen syytä. Voiko enää nöyryyttävämpää keksiä.
Olen huolestuneena seurannut vierestä tilanteen kehittymistä, ennen niin iloinen ja avoin tyttö on käynyt hiljaiseksi ja totiseksi, tuntuu häpeävän ja vähättelevän itseään.
Jotain on nyt tehtävä, jotta kiusaaminen todella loppuu. Tahdon, että likkaa itseään ei enää kuulustella ja nöyryytetä, vika kun on kiusaajissa eikä kiusatussa.
Kyseessä on pikkukunnassa oleva pieni parinkymmenen oppilaan ja yhden opettajan koulu.
Itse olen vain perhetuttu, täysin ulkopuolinen, mutta aikuisena ja tilanteen näkevänä mulla on vastuu puuttua asioihin. Keneen otan yhteyttä ja millä tavalla, jotta tulen kuulluksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Laitapa viestiä Meidän Perheen Piste koulukiusaamiselle -kampanjan keskusteluun, siellä näköjään asiantuntijat vastaavat ensi viikon kysymyksiin verkossa. www.perhe.fi ja sielä yläpalkista eteenpäin.
Tyttöjen harjoittama kiusaaminen on äärimmäisen piilossa pysyvää ja hienoviritteistä, ilmeitä, eleitä ja suusanallista ivaa, johon on vaikea pistää sormea päälle.
En välttämättä suosittele, mutta minä tekisin niin, että provosoisin sen niin konkreettiseksi, että siitä jäisi todisteet joita keräsin plakkariini ja sitten SLÄDÄM, iskisin kerralla tiskiin.
Opettajan vetäsin hänen tekemästään nöyryytyksestä jo nyt vastuuseen. Sehän on todistettavissa. Hän ei ole pätevä eikä edes viisas vaan sangen tyhmä. Hän teki sen tahallaan, jotta kiusattu ei enää vastaisuudessa häiritsisi hänen rauhaansa ongelmillaan. Ja hän onnistui tavoitteessaan, tyttö vaikenee.
eivät he nyt niin voimattomia ole kun antavat ymmärtää. Meillä oli tyttö n.10v kun häntä kiusattiin, onneksi opettaja oli ajantasalla ja teki kiusauksesta heti lopun.
... ja toivottavasti hän on ajan tasalla....
Minä en usko, että parannusta yleisellä tasolla koulukiusaamiseen tulee rehtoreiden avulla eli ylhäältä alaspäin, vaan minä uskon, että muutos tapahtuu alhaalta ylöspäin, eli ruohonjuuritasolla. Rehtorihan pääsee vastuustaan jo siten, että kiusaaminen siirtyy koulun pihalta, koulun ulkopuolelle. Suomessa kunnioitetaan liikaa sitä, kuka osaa parhaiten vittuilla. Ja sen taidon lapset oppivat aikuisilta, kuinkas muuten. Miksi Suomi on väärällään vittuilevia aikuisia, onkin seuraava kysymys.
Kun juttuni tuossa alempana,,,,,,,
Olen yrittänyt ettei meillä viljellä kirosanoja, ei puhuta muista pahaa, ei kiusata, ym ym ym ym ym ym jne
Poika kun meni päiväkotiin, sanavarasto lisääntyi mm kaikenlaisilla v-alkuisilla ym sanoilla.
Ja koulussa oppii lisää.
Meidän VIKA on se ettei haluta vittuilla, mutta pakko kai muuttaa tapoja, rupee kyläläiset nostamaan lippalakkiaan,
ei kun siwan nurkalle seisoskelemaan muun joutoväen seuraan, siinä pojan koulussa ollessa ryyppään muutaman keppanan, huutelen ja vittuilen ohikulkijoille, eiköhän ruveta kunnioittamaan. Ja kotona opetan tavat pojalle, vaikka kyllähän se niitä jo koulussa on oppinut.
Tällainen sisäsiittola, pieni kyläpahanen, jonne asukkaat kerääntyneet lähinnä tampereelta, heti kun saavat käsirahan kokoon omaan asuntoon, tänne vaan muiden samanhenkisten hengettömien joukkoon.
Päässä ei tarvitse olla mitään, riittää kun osaa nuolemisen jalon taidon.
Liian kiltiksi ei kannata lasta kasvattaa ja opettaa, Hän kärsii siitä koko elämänsä ajan.
Sain juuri rehtorilta postia, hän puhuu edustavansa koulun HALLINTOA, opettajat tekevät sen paskaisen työn.
Rehtorin kirjeestä sain käsityksen, hän ei tiedä todellakaan mitä siellä luokissa ja koulun pihoissa tapahtuu.
TAAS täytyy h-keijuun yhtyä, sieltä alhaalta muutosten on alettava.
"
Näin tytöt kiusaavat
"Kappas, lehmä tuli"
6.10.2008 9:20
Koulukiusaamisen arvioidaan koskettavan noin 50 000:tä perhettä. Entinen koulukiusattu ja koulukiusattu kertoo kokemuksistaan tuoreessa kirjassa.
Tytöt suosivat usein hiljaista kiusaamista.
Tytöt suosivat usein hiljaista kiusaamista. (JARNO JUUTI)
ota kantaa
Onko sinua kiusattu koulussa?
O
Kyllä Ei
87% 13%
Ääniä 414
keskustele
Miten koulukiusaamiseen voi puuttua?
lisää aiheesta
Lue lisää aiheesta Iltalehden Minä en kiusaa -sivuilta.
Kiusaamisesta puhuvat ja kirjoittavat usein ne, jotka ovat jo pyyhkineet koulun tomut jaloistaan. Koulua käyvä kiusattu vaikenee monestakin syystä. Hänen uskotaan usein olevan jotenkin syyllinen kiusaamiseen. Häntä pidetään yliherkkänä, sosiaalisesti kyvyttömänä, jopa mieleltään häiriintyneenä. Vuosien kiusaaminen voi tehdäkin hänestä sellaisen.
Elämää koulukiusaamisen jälkeen -kirjassa (Gummerus, 2008) entinen koulukiusattu ja koulukiusatun äiti Tina Holmberg-Kalenius kertoo erityisesti tyttöjen suosimasta hiljaisesta kiusaamisesta. Se on taitavasti toteutettua viattomalta näyttävää toimintaa. Monesti sitä etäjohtaa opettajienkin suosima kauniisti käyttäytyvä tyttö, jonka pikku apulaiset toteuttavat tunnollisesti hänen käskyjään ja määräyksiään.
Hiljaisen kiusaamisen uhri eristetään. Hänen tavaroitaan piilotetaan, rikotaan ja varastetaan. Hänelle soitellaan pilasoittoja, ja hänestä keksitään tekaistuja juttuja. Hänen kanssaan luvataan lähteä jonnekin ja perutaan se.
Kiusaamisesta tulee helposti hyväksyttyä koulussa tai luokassa, jossa siihen ei uskalleta puuttua. Lähes jokaisesta tulee vähitellen joko kiusaaja tai kiusattu.
"Kappas, lehmä tuli"
Kirjassa on otteita keskustelupalstoilla julkaistuista kirjoituksista. Niistä aistii sen voimattomuuden tunteen, joka on ominaista kiusatulle ja hänen läheisilleen. Mikään taho ei tunnu kuuntelevan eikä uskovan.
- Vein tytärtäni kouluun, ja jäin tahallani nurkalle auton ikkuna auki kuuntelemaan, millaisen vastaanoton hän saisi, kun jengi notkui nurkilla tupakalla. Kuulin, kun tämän luokan "pomo"totesi, että "kappas, lehmä tuli". Tyttöni kulki eteenpäin sanomatta mitään, ja tämä porukka räjähti nauramaan, et voi vittu, kun se on tyhmä, nimimerkki "Äiti" kirjoitti keskustelupalstalla.
Kun koulu on lopulta takana, ehkä koulua on vaihdettu kerran pari, koulukiusattu pääsee rakentamaan toipumisensa askel askeleelta.
Holmberg-Kalenius sanoo, että anteeksiantaminen on kiusatun oikeus, ei velvollisuus. Anteeksiantaminen pudottaa uhrin viitan hänen harteiltaan ja vapauttaa hänet elämään. Itse hän pystyi antamaan anteeksi häntä kiusanneelle opettajalle vasta parikymmentä vuotta tapahtumien jälkeen. Tyttären opettajille hän on antanut anteeksi silmien sulkemisen.
- Sen jälkeen olen nähnyt lapseni kiusaamisen vähemmän henkilökohtaisena ja enemmän aikaamme, kasvatus- ja koulutuskulttuuriamme kuvaavana ilmiönä.
"
Lähde:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200810068378276_uu.shtml
Ilmiö on todettu, mutta vastausta siihen, miten siitä päästään ei lehtikään anna.
Muistan itse pienenä, kun olin solidaarinen. Leikin yhden tytön kanssa ja sitten yksi toinen tyttö tuli minulta pyytämään että leikinkö hänen kanssaan. Ehdotin hölmöyksissäni että leikitään kolmisteen kun en halunnut hylätä sitä ekaa kaveriani mutta en myöskään halunnut torjua sitä toista. No seurauksena oli, että nämä kaksi jättivät leikissä minut sivuun. En ikinä sen jälkeen tehnyt samaa virhettä.
Ps. poikien kanssa oli kivempaa, kun he leikkivät laumassa. Silloin minun nuoruudessa tytöt ja pojat saatoivat olla kimpassa eikä ollut niin rajattuja tyttöjen kuppikuntia kuin nykyään näyttää olevan.
Pidän poikia reilumpina, sikäli että niiden kiusaaminenkin on rehdimpää ja näkyvämpää.
ottaa yhteys kiusaajien vanhempiin, jos ei tehoa niin korpilait käyttöön. Kyl se siit...
likkaa kun kiusattiin niin heti tyttö itse puhui opelle ja kuraattorille ja minä soitin vielä reksille ja loppui.
Niin ja puhuin kiusaajien vanhempien kanssa.
Tytär kiusasi niin puhuin kiusatun vanhempien kanssa sekä opettajan ja loppui.
Ja tietty aina lapsen kanssa.
Kaik järjestyy jos vain viitsii lopettaa kaiken heti alkuunsa eikä jää ihmettelemään.
Meillä molemmissa tapauksisssa ovat kiusatut ja kiusaajat hyviä kavereita nykyään;)