Havaitsin hyvän tavan saada pentuni olemaan vikisemättä. Itselläni on kymmen-viikkoinen pieni karvapallero. Laitoin herätyskellon korin viereen tikittämään kuvaamaan emon sydämen ääntä, ja hiustenkuivaimen puhaltamaan heikosti kuvaamaan emon hengitystä. Kostutin myös korin pehmikkeet, jotta se luulisi olevansa nuoltu. Koira nukkuu hyvin rauhallisesti nyt, mutta miten saan sen vieroitettua kellosta ja föönistä?? yritin poistaa kellon ja föönin, mutta se alkoi taas vikistä keskellä yötä. Mitä tehdä? En voi ikuisesti valvoa öitä vain, koska koira ei totu olemaan ilman fööniä ja kelloa.
Perhoskoiran pentu
ensimmäinen koirani
2384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
en itse ole laittanut pennuilleni mitään emonkorvaajia,vaan antanut vitistä ekat yöt (tosin minulla eivät ole vitisseetkään kuin hiukan vain),kyllä se ohi menee,kun annat koirallesi mahdollisimman paljon uusia asioita joihin kiintyä. Eli itsesi ja lelut; mitä enemmän leikit sen kanssa päivällä, sitä nopeammin se unohtaa ikävöimästä vanhoja menneitä aikoja. Kyllä sen joskus on vieroituttava emostaan,minulla on jo 8-viikkoisena oppineet niin kyllä 10-viikkoisenkin on jo opittava. Parempi tehdä se nopeasti kerralla,kuin pitkittää ikävöintiä vempeleillä, vaikka koirakirjoissa usein neuvotaankin toisin.. Tsemppiä pikku-palleroisen kanssa!
Kylläpä oletkin kehittänyt aika tilanteen:)Onko mitään mahdollisuutta että koira voisi nukkua samassa huoneessa kuin sinä?Sekuulisi oman hengityksesi..Minä olen aina ottanut perhoseni vauvana viereen nukkumaan,sydämen ääni ja tasainen hengitys tainnuttaa pennun kuin pennun turvalliseen uneen.Täytyy vain muistaa nukkua esim.patjalla lattialla ettei pieni vauva tipu korkeasta sängystä:)!
Pennun kasvaessa(eli kun se osaa itse hypätä sängylle ja pois)olen siirtynyt sänkyyn nukkumaan.Senkin jälkeen ne ovat nukkuneet vielä ihan vieressä,mahdollisimman lähellä sydäntä:)Mutta sitten kun juniorit alkaa jo vähän aikuistumaan,ovat ne kuin itsestään siirtyneet nukkumaan mennessä omaan paikkaansa.Eli siis vaikkapa olisivatkin sängyssä vielä,mutta kuitenkin aina kauemmas ja kauemmas minusta.Kohta saa huomata että ne lojuvat joka yö missä kaikki muutkin aikuiset,koirien omassa sängyssä,lattialla,missä milloinkin.
Eli olen aina antanut perhosvauvoilleni aikaa,onhan se varmasti shokki tulla erotetuksi emosta niin pienenä:)Silti ovat hyvin oppineet etteivät kuitenkaan koko lauma sänkyyn tunge!
En sitten tiedä,jokainen koirahan toimii eri tavalla,mutta tämä on toiminut loistavasti omilleni.Perhoskoirat ovat siinä pentuvaiheessa kokoajan vähän"pihalla" ja rakastavat kaikenlaista läheisyyttä.Ja mikä onkaan hellyyttävämpi näky kuin uuvahtanut pallero tuossa rinnan päällä lähes taju kankaalla..:)
Onnea kuitenkin perhosesi kanssa,teit hyvän valinnan päätyessäsi rotuun!Valloittavia ovat,eikö;)?
Muuten,olisi kiva tietää minkä kennelin kasvatti omasi on?