Eli taas kyse tästä ainaisesta ongelmasta:
koiran vetäminen.
Mutta ensin vähän taustatietoa..Otimme n. kuukausi sitten uudeksi perheenjäseneksemme maailman hurmaavimman sekarotuisen koiraherran. Tarkkaa tietoa sukutaustasta ei ole, mutta veikkaamme jotain isohkoa paimenkoiraa osittain. Painoa kaverilla on lähes 30kg.
Jo hankkiessamme tätä koiraa tiesimme sen vetämisongelmasta. Koira on peräisin vanhalta mummolta, joka ei jaksanut/viitsinyt panostaa loppujen lopuksi koiran vetämisen pois kitkemiseen.
No, olemme siis kokeilleet tuota peruskikkaa, eli kun koira alkaa vetää niin jähmetyn paikoilleni ja käännän sille selän. Koiran istahtaessa alan taas jatkamaan matkaa. Okei, ei olla tuota kuin vasta kuukausi yrittäneet, mutta pakko sanoa, että ei tule mitään, ei yhtään mitään!
Kun koira alkaa vetämään niin silloin se myös vetää. Se vetää niin kovaa, että kynnet raapiutuvat alfaltiin ja koko lenkki menee pilalle sen saadessa tuon vetämiskohtauksen. Siihen riittää esim joku kova ääni tai vaikka pyöräilijä, joka tulee yllättäen selän takaa. Sitten lenkki on ihan pilalla. Kun koira vetää se ei näe eikä kuule mitään. Mistään nameista yms se ei sillä hetkellä välitä.
Käytämme koiralla fleksiä ja sellaista kuonopantaa. Pitäisi kuulemma helpottaa vetämiseen; kun koira lähtee viemään niin pää menee sivulle. Suoraan sanottuna mielestäni tuosta ei ole ollut mitään hyötyä myöskään.
Jatkanko pysähtymiskikan treenaamista, vai kannattaisiko ostaa joku parempi talutin, esim nahkaremmi? Vai menenkö suoraan kouluttajan puheille?
Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen, koska noista lenkeistä ei oikeasti tule yhtään mitään. En ole vielä kertaakaan kokenut koiran kanssa normaalia kävelylenkkiä. Joka lenkki on hampaiden kiristystä ja koiran perässä juoksemista. Tiesin toki, mihin ryhdyin kun koiran hankin, ja tottakai aion sen myös alusta loppuun hoitaa, mutta kertokaa te kokeneemmat mitä tässä tilanteessa olisi järkevintä tehdä. Nimittäin, vielä yhden kerran, noista "lenkeistä" ei tule yhtään mitään.
koiran vetäminen.
Mutta ensin vähän taustatietoa..Otimme n. kuukausi sitten uudeksi perheenjäseneksemme maailman hurmaavimman sekarotuisen koiraherran. Tarkkaa tietoa sukutaustasta ei ole, mutta veikkaamme jotain isohkoa paimenkoiraa osittain. Painoa kaverilla on lähes 30kg.
Jo hankkiessamme tätä koiraa tiesimme sen vetämisongelmasta. Koira on peräisin vanhalta mummolta, joka ei jaksanut/viitsinyt panostaa loppujen lopuksi koiran vetämisen pois kitkemiseen.
No, olemme siis kokeilleet tuota peruskikkaa, eli kun koira alkaa vetää niin jähmetyn paikoilleni ja käännän sille selän. Koiran istahtaessa alan taas jatkamaan matkaa. Okei, ei olla tuota kuin vasta kuukausi yrittäneet, mutta pakko sanoa, että ei tule mitään, ei yhtään mitään!
Kun koira alkaa vetämään niin silloin se myös vetää. Se vetää niin kovaa, että kynnet raapiutuvat alfaltiin ja koko lenkki menee pilalle sen saadessa tuon vetämiskohtauksen. Siihen riittää esim joku kova ääni tai vaikka pyöräilijä, joka tulee yllättäen selän takaa. Sitten lenkki on ihan pilalla. Kun koira vetää se ei näe eikä kuule mitään. Mistään nameista yms se ei sillä hetkellä välitä.
Käytämme koiralla fleksiä ja sellaista kuonopantaa. Pitäisi kuulemma helpottaa vetämiseen; kun koira lähtee viemään niin pää menee sivulle. Suoraan sanottuna mielestäni tuosta ei ole ollut mitään hyötyä myöskään.
Jatkanko pysähtymiskikan treenaamista, vai kannattaisiko ostaa joku parempi talutin, esim nahkaremmi? Vai menenkö suoraan kouluttajan puheille?
Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen, koska noista lenkeistä ei oikeasti tule yhtään mitään. En ole vielä kertaakaan kokenut koiran kanssa normaalia kävelylenkkiä. Joka lenkki on hampaiden kiristystä ja koiran perässä juoksemista. Tiesin toki, mihin ryhdyin kun koiran hankin, ja tottakai aion sen myös alusta loppuun hoitaa, mutta kertokaa te kokeneemmat mitä tässä tilanteessa olisi järkevintä tehdä. Nimittäin, vielä yhden kerran, noista "lenkeistä" ei tule yhtään mitään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se, että koira on hieman yli kaksi vuotias.
Kyllä mä suosittelen kouluttajalle menoa, koska näkemällä koiran ja sinun toimintasi tilanteessa, saat niitä oikeita neuvoja. Niinkuin itsekin jo arvelit kannattaa se fleksi vaihtaa normi remmiin. Ainakin remmikävelyn opettelun ajaksi. Fleksillä koira kun oppii, että narua tulee lisää kun vetää. Kannattaa kokeilla myös suunnan vaihtamista koiran vetäessä. Johdonmukaisuutta ja pitkää pinnaa, niin kyllä se siitä. Meillä meni 9kk hyvän remmikäytöksen opetteluun vuoden ikäsenä meille tulleen nartun kanssa.
Ensiksi neuvoisin heittämään sen fleksin niin pitkälle kuin vain pystyt. Se ei aiheuta kuin lisää vetämistä ja minusta ihan täysin älytön kapine. Samaten kyllä laittaisin sen kuonopanta hässäkänkin syrjään jollet ole 100 varma siitä että se ei nyt vahingoita koiran selkää tai lihaksi. Plus että jos koira vetää siitä huolimatta, se ei täytä tarkoitustaan eli sitä on ihan täysin turha käyttää. Eli normi tukeva nahkapanta ja sinun käteen sopiva nahkahihna on minun vihje.
JOs mahdollista niin ota ihmeessä yhteys johonkin kouluttajaan joka tsekkaisi tuon tilanteen ihan paikan päällä.
Minulla pisti silmään kun kirjoitit että koira saa vetämiskohtauksen kun esim pyörä tulee takaa tms. Eli pelkääkö se, vetääkö se kotiin päin? Vai vetääkö se vain silkasta innosta?
Koira ei ole ollut sinulla vielä kauan. Joten itse keskittyisin ehkä nyt siihen että ihan rauhallisesti olohuoneessa harjoittelisin kontaktia koiran kanssa. Monta pientä harjoitusta päivässä, sitten samaa ulkona jne. Niin että koira oppii että sinuun kannattaa pitää yhteyttä. Kyllä se siitä vähitellen siirtyy sitten siihen että koira mielummin ottaa sinuun sen kontaktin kuin että se vetää. HIdasta hommaa toki mutta mielummin minä näin tekisin kuin vain pysähtelisin. Ei se koira siitä tekniikasta mitään opi jollei se ole missään yhteydessä hihnan päähän muutenkaan. Eli tuo harjoittelu aloitetaan tosiaan rauhallisissa tilanteissa.
Yksi tapa on myös se että sidot koiran hihnan vyötärölle (koiralla oltava siis normaali panta ja normaali hihna) ja siinä se saa olla kun teet esim kotitöitä. Kun lähdet lenkille se on siinä hihnassa ja sinä vaihtelet koko ajan suuntaa niin että koira joutuu seuraamaan ja olemaan tarkka että mihin se nyt mahtaa mennä. Tämä on tosi hyvä harjoitus, olen sitä itse tehnyt koirieni kanssa ja oppivat todella nopeasti seuraamaan minun liikettäni. Asian ydin on nimenomaan tuossa että se hihna on kiini sinussa eikä kädessä. Käsi joustaa, oma kroppa ei.
Hyvä on, aloitan heittämällä fleksin mäkeen! Huomenna käyn ostamassa kunnon nahkahihnan.
No niin..Koira vetää pelosta. Se säikähtää niin kovasti jotakin, tai sitten se vaan yhtäkkiä alkaa vetämään. Aamulenkit menevät mielestäni parhaiten, johtuen ehkä siitä, että silloin ulkona on niin hiljaista ja rauhallista.
Olen jutellut asiasta entisen omistajan kanssa ja tämä sanoi koiran olleen aina tuommoinen. Hänen mukaansa koira vetää vähemmän esim syrjäisillä metsälenkeillä, mistä olen samaa mieltä. Toisin sanoen uskomme, että koira pelkää julkisia paikkoja. Hassuinta tässä on kuitenkin se, että koiraa on pienestä pitäen viety juniin yms busseihin sekä lenkitetty myös muuallakin kuin metsissä. Nämä pelko/vetämiskohtaukset kuitenkin menivät koiran kasvaessa niin paljon pahempaan suuntaan, että sitä ei enää edes viitsitty viedä "liian" julkisille paikoille (esim junaan). Monesti ovat ihmiset tulleet moittimaan minua koiran koulutuksessa kun koira on alistuneen näköinen ja tärisee häntä koipien välissä.
Tunnen entisen omistajan ennestään ja tiedän ettei hän ole ikinä kohdellut koiraa kaltoin. Hänellä on myös aikaisemmin ollut koiria hyvin menestyksin. Nyt hänellä alkoi kuitenkin ikä painaa päälle ja kun koira ei ollutkaan siitä helpoimmasta päästä niin hän harkitsi luopumista ja minä innokkaana tarjouduin antamaan koiralle kodin.
En haluaisi sanoa sitä ääneen, mutta pelkään että koiralla on jokin luonnehäiriö. Tietenkin toivon, että vika olisi hihnan toisessa päässä (niinkuin se hyvin usein onkin) mutta kun ottaa huomioon kuinka koiran kanssa kuitenkin ollaan jo entisen omistajankin kanssa yritetty ja totutettu ja silti ei pienintäkään edistystä.
Haluan kuitenkin korostaa että kotona/mökillä vapaana koira on mitä mainioin tyyppi. Se on leikkisä ja toiminnnanhaluinen ja koko ajan valmiina häntä ylpeästi heiluen! Se ei ole koskaan ollut aggressiivinen ketään kohtaan vaan kaikkien lellikki, joka makaa mieluusti seläällään rapsutettavana:)
Älä nyt sitä fleksiä liian pitkälle mäkeen silti heitä, on se nimittäin sen verran hyvä kapistus kuitenkin antaessaan koiralle "valheellisen" vapauden tunteen kun liikutaan alueilla missä koiraa ei saa vapaana lain mukaan pitää, mutta missä on kuitenkin tilaa pieneen vapauteenkin.
Mutta alkuvaiheeseen suosittelen kyllä myöskin normiremmiä.
Mulle tuli mieleen tästä kun sanoit että koira pelästyy ääntä ja lähtee säntäämään eteenpäin, että lisäisit siihen kun koira istahtaa, että menisit koiran luokse ja otat turren "rutistukseen", siis reiluun halausotteeseen ja rauhoitat sitä unohtamaan tilanteen. Ja sitten kun hyvältä näyttää, jatkatte taas. Voisi toimia tilanteessasi.
Tuota rutistusotetta olen käyttänyt omallani viimeisten rähinähaukkujen kitkemiseen toisia koiria tavatessa. Ja toimivuus on kohtuullinen.
Itse käytän nykyään fleksin lisäksi tavallista nailonhihnaa, joka on mukana kaiken varalta. Jos kulkeminen fleksissä alkaa takkuilla, niin näytän ensin normiremmiä ja sanon "muista että...", ja usein vauhti hyytyy jo sillä. Ja ellei niin sitten vaihdetaan tavalliseen. Meillä vetäminen ei silti kyllä johdu pelosta, vaan enemmänkin innosta vaihtaa maisemaa.
Tuo julkisten paikkojen kammo on aika yleinen joillakin koirilla, myös omallani. Ja tämä ilmeni haukkumalla kaikkia ja kaikkea kaduilla ja puistoissa, missä vain oli kahta useampi ihminen samanaikaisesti näkyvissä. Junassa ja bussissa hirveä ulina koko ajan, ettei viittinyt enää lainkaan yrittää totuttaa sitä siihen. Pahinta jos samassa vaunussa oli vielä toinen koira. Yksityisautoilu oli parempi vaihtoehto, vaikkei siitäkään pitänyt. Mutta nyt on alkanut herra tulla täysi-ikäiseksi (3-vee) ja senverran rauhalliseksi että kun lenkit sujuvat täysin normaalisti, niin mielessä on alkanut kutkuttaa ajatus että alan taas totuttaa sitä niihin julkisiin.
Ja oma koirani tuli vuoden ikäisenä, myöskin täynnä pelkoja ja fobioita, jotka tosin näyttäytyi hiukan eri tavalla: eräänlaisena isotteluna minulle ja muille. Mutta sitkeys palkitaan näiden kanssa ja asenteesi näyttäisi ainakin olevan kohdallaan.
Ihan ensimmäinen askel on työntää se fleksi suohon. Fleksi on kuin väline, jolla opettaa koira vetämään. Hihnaa tulee lisää sen kun kiskoo, hihnan pituus vaihtelee sen mukaan miten taluttaja fleksin lukitsee jne... koira ei milloinkaan opi kulkemaan nätisti.
Toiseksi on aika kohtalokas yhdistelmä käyttää fleksiä ja kuonopantaa. Fleksissä syöksyessään koira voi saada kunnon vauhdin, ennen kuin hihnan tulo pysähtyy. Ja jos koira on kytkettynä kuonopantaan, voi pahimmillaan niskat mennä nurin kun hihna kiristyykin. Eli kuonopannan kanssa aina lyhyt kiinteä hihna.
JOS haluat oikeasti apua ongelmaan, käypäs lainaamassa kirjastosta sellainen kirja kuin "Kiskomatta paras". Kirjoittanut Turid Rugaas. Hyvin lyhyt ja ytimekäs kirjanen ja kertoo todella yksinkertaisen tavan tehdä koirasta "vetämätön".
Miksi täällä taas haukutaan flexiä? Minun mielestäni se on oikein käytettynä mitä mainioin talutin. Flexin käyttöä täytyy kuitenkin harjoitella koiran kanssa, mutta niinhän hihnakäyttäytymistä yleensäkin.
Yleisesti ottaen flexi ja kuonopanta on huono yhdistelmä, koska niitä ei osata käyttää. Pitkä hihna ja kuonopanta ovat koiralle vaarallinen yhdistelmä, kuten edellä kerrottiin. Niitä voi kuitenkin käyttää yhdessä, kunhan pitää flexin lukittuna lyhyeksi. Flexi on siis koko kuonopantakoulutuksen ajan lukittuna.
Jos flexi on lukittuna se ei ole sen kummempi kuin mikä tahansa muukaan hihna. Ehkä vähän hankala käyttää, mutta ihan tavallinen hihna kuitenkin.
Flexi opettaa koiran vetämään jos koira ei voi koskaan ennakoida paljonko hihnaa kulloinkin on saatavilla... välillä hihna on kokonaan käytettävissä, välillä se lyhenee puoleen, välillä se on ihan lyhyt, eikä näiden tilanteiden välillä ole mitään koiralle selkeää eroa. Lopputulema on, että koira kokeilee jatkuvasti onko hihnaa nyt saatavilla. Koiraa täytyykin aina informoida kun hihnaa lyhennetään. Koira pyydetään viereen (ei vedetä), lukitaan hihna lyhyemmälle ja kerrotaan koiralle, että nyt kuljetaan vaikkapa vierellä.
Flexi on mainio väline kun haluaa antaa koiralle vapautta, mutta pitää sen samalla kytkettynä. Meillä flexin kanssa on mm. opeteltu kontaktia tilanteissa, joissa ympärillä on paljon häiriötekijöitä. Koiralla on näennäinen vapaus toimia haluamallaan tavalla, mutta se on silti koko ajan hallittavissa (myös yllättävissä tilanteissa). Illan viimeinen pissalenkki meillä tehdään aina flexin kanssa. Koira saa kulkea vapaasti ja nuuskia, eikä minun tarvitse pelätä esim. ohi ajavia autoja ja mahdollisesti puskasta hyppäävää jänistä (potentiaalisesti tappava yhdistelmä). Iltalenkillä pyrin pitämään flexin aina löysällä, kiristämättä ja lukitsematta sitä. Entinen puskaohjus kulkee nykyään kuin ihmisen ajatus ja kuuntelee kun sille puhutaan. Tämä nykyinen tilanne vaati tietysti ensiksi sen, että koira opetettiin kulkemaan lyhyessä hihnassa.
Kerron vähän taustaa. Meillä on myös kodinvaihtaja, joka veti tullessaan hihnassa kuin mielipuoli. Yritti into piukkana päästä eteenpäin, kuuntelematta mitään. Yritettiin aluksi pysähtelyä, suunnanvaihtoja ym., käytössä normi panta ja tukeva nahkahihna kun niitä niin kehuttiin. Kaksi kuukautta mentiin näin, ei mitään tehoa. Sitten hankin kuonopannan (gentle leader) ja puolikuristavan kaulapannan. Olisi varmasti onnistunut tavallisellakin pannalla, mutta puolikuristavan hankkimiseen oli siinä hetkessä muitakin syitä.
Meillä koulutus tapahtui näin: koiralle panta kaulaan, kuonopanta paikalleen ja molempiin kiinni oma hihnansa (meillä toinen oli se paljon parjattu flexi, kun en viitsinyt ostella kovin montaa talutinta). Varsinainen taluttaminen tapahtuu kaulapannan kautta, eli kuonopantaan menevän hihnan on oltava löysällä. Vain kun koira vetää, kiristetään kuonopantaan menevää hihnaa ja kerrotaan koiralle, että ei saa vetää. Samalla on myös hyvä pysähtyä jotta viesti menee kunnolla perille. Pikkuhiljaa kuonopantaan menevää hihnaa voi alkaa käyttää vain muistuttamiseen jos koira meinaa "lipsua". Meillä koira veti eniten ihan lenkkien alussa joten kun oli menty jo jonkin aikaa vain muistuttamalla, aloin irroittaa kuonopantaan menevän hihnan lenkin loppupuolella. Kytkin hihnan jos vetäminen uhkasi alkaa uudelleen ja muistutin koiraa hetken... sitten taas hihna irti. Seuraava vaihe oli, että panta laitettiin lenkille lähdettäessä paikoilleen, mutta hihna kiinnitettiin vain, jos veto tuntui alkavan. Sitten kuljimme lenkillä kuonopanta taskussa ja sitä näytettiin jos koiralta meinasi unohtua ettei saa vetää. Nyt koira osaa kävellä nätisti ja kuonopanta on kaapissa. Kahden kuukauden räpellys muuttui lähes mallikelpoiseksi lenkkeilyksi toisessa kahdessa kuukaudessa. Varmasti tähän tulokseen olisi päästy jollakin muullakin konstilla, mutta meille tämä oli ehdottomasti paras ja tehokkain.
Aloittajalle... jos arveluttaa, niin menkää ihmeessä käymään asiansa osaavan kouluttajan puheilla. Hän osaa varmasti ohjeistaa esim. kuonopannan oikeassa käytössä. Moni on saanut koiransa opetettua vetämään kuonopannassakin kun ei ole osannut käyttää sitä oikein. Kyse ei ole ihmeparannuksesta, vaan hyvästä apuvälineestä... josta on tarkoitus myös päästä ajan kanssa eroon.
ensiksi sillä fleksillä kannattaa heittää vasilintua ku ei kerra ossaa kulukia ollenkaa. Eli iha normiremmi nahkaa tai jotai muuta, remmin kannattaa olla pyöreä ei liuskamallinen nii saa peremman otteen, puolikuristava panta kannattaa laittaa, ja panta nostaa kävelyjen ajaksi ihan ylös ns kurkulle, kun panta on kurkulla ei koira voi vetää, ja irtioloa kannattaa opettaa jollain aidatulla alueella, ja muutenkin kouluttaminen ja vanahojen oppien kertaus kannattaa alottaa nii vahvistaa suhdetta.
ite oon myös löytäny naksutinkoulutuksesta apua "kuurolle" koiralle :)