Kerronpa teille tarinani ja kokemukseni uusperhe elämästä.
Tapasin lähes täydelliseltä vaikuttavan miehen joka oikein kehui sitä kuinka hyvä mies hän on ja kunnollinen. Minulle haukuttiin paljon miehen ex-naista ja annettiin ymmärtää, että hänessä oli ollut paljon vikaa ja ex-mieheni oli antanut ja tehnyt kaikkensa suhteen eteen. Pientä vikaa oli toki hänessäkin ollut.
No mies jaksoi alussa olla huomaavainen ja romanttinen ja lupasi kuut ja maat. Kyseli minulta mielipidettäni asioihin ym. Melko pian etenimme siihen, että muutin hänen luokseen asumaan. Hänellä oli omasta mielestään todella suuri ja mahtava lukaali ja hän kertoi että hän pitää naisestaan huolta.
Noh, melko pian yhteenmuuton jälkeen alkoi käytös muuttua. Minun piti olla tätä "lukaalia" jatkuvasti siivoamassa, auttaa lastenhoidossa ja istua hiljaa jossain nurkassa. Mies ei kiinnittänyt minuun enää juuri mitään huomiota muulloin kun silloin kun hänellä oli jotakin valittamista jostakin. Hän alkoi vertailemaan minua ex-vaimoonsa ja siihen kuinka tämäkään ei koskaan laittanut puutarhaa ja teki vain helppoja ruokia jne. Työsarka oli loputon. Koko ajan piti olla siivoamassa ja jynssäämässä ja yleensäkin tekemässä jotakin.
Mies oli moneen asiaan tyytymätön ja alkoi saamaan raivokohtauksia. Jos yritin keskustella asioista järkevästi hän ei kuunnellut vaan sanoi: älä puhu, minua alkaa ahdistaa. Hän siis sai kyllä marmattaa ja tuoda tunteensa esiin miten tahtoi, mutta minä en saanut puhua omista tunteistani mitään.
Lisäksi miehen äiti astui kuviohin mukaan ja käyttäytyi todella röyhkeästi ja törkeästi minua kohtaan. Minulle valkeni, että mies oli täysin riipuvainen äidistään ja eikä ollut irrotautunut tästä. Sain myös kuulla, että ex-vaimo oli myös saanut anopilta räksytystä osakseen. Minulle paljastui pikkuhiljaa koko karu totuus asioiden oikeasta laidasta.
Minulta odotetiin kyllä apua kaikessa ja rahaakin olisi pitänyt miehelle antaa vaikka tällä oli todella hyvät tulot ja minulla pienet.
Lopulta tajusin että minua vain käytetään hyväksi. Mies käytti minua hyväkseen selvitäkseen erosta ja lasten hoidosta. Koskaan hän ei ollut minusta oikeasti välittänyt. Omatkin tunteeni olivat todella sekavat ja tajusin viimein, että juttumme oli täysi katastrofi.
Mietin pitkään miksi olin lähtenyt sellaiseen mukaan, eikö mikään järki sanonut, että pysyä erossa tuollaisesta miehestä. Itsekin olin vasta eronnut, joten kai jotenkin vain halusin jonkun läheisyyttä ja erehdyin luulemaan sitä rakkaudeksi.
Asiaa olisi auttanut jos miehen kanssa olisi pystynyt keskustelemaan asioista, mutta hän oli täysin kykenemätön myöntämään mitään tekemiään virheitä tai ylipäätään keskustelemaan asiallisesti yhtään mistään.
Eniten tuossa koko jutussa minua säälittivät lapset, jotka olivat joutuneet tottumaan uuteen aikuiseen eli minuun ja joka lähdin pois yllättäin. Teimme sen miehen kanssa suuren virheen kun veimme laastarisuhteen noin pitkälle. Aina pitäisi ajatella lapsia ensin ja sitä että onko ylipäätään suhteessa oikean ihmisen kanssa ennekuin tekee isoja ratkaisuja.
Äitipuoleudessa minua ahdisti se, että minun olisi pitänyt vain olla hiljainen piika joka passaa lapsia ja on kaikille mieliksi ja kaikkien sukulaisten ja ystävien mieleen. Koko ajan oli sellainen olo että joku arvioi ja katsoo nokanvartta pitkin.
Tulin kyllä hyvin toimeen lasten kanssa ja autoin heidän hoidossaan joten mitään valittamista ei olisi pitänyt olla. Minulle osoitettiin heti että minun täytyy hyväksyttää itseni miehen puolen suvulle. Nämä esittivät kyllä toiveitaan siitä millainen minun tulisi olla. Ilkeitä sanoja lenteli jatkuvasti mutta minä en saanut sanoa mielipidettäni, heti oltiin kuin korpit kimpussa.
Suhteesta jäi todella paskan maku suuhun. En uskaltaisi enää koskaan lähteä uusperhe juttuun mukaan siinä oli sellainen soppa, että eih ei koskaan!
Onneksi tajusimme erota ennekuin ehdimme tehdä mitään niin typerää kuin lisää lapsia tai muuta vastaavaa.
Tapasin lähes täydelliseltä vaikuttavan miehen joka oikein kehui sitä kuinka hyvä mies hän on ja kunnollinen. Minulle haukuttiin paljon miehen ex-naista ja annettiin ymmärtää, että hänessä oli ollut paljon vikaa ja ex-mieheni oli antanut ja tehnyt kaikkensa suhteen eteen. Pientä vikaa oli toki hänessäkin ollut.
No mies jaksoi alussa olla huomaavainen ja romanttinen ja lupasi kuut ja maat. Kyseli minulta mielipidettäni asioihin ym. Melko pian etenimme siihen, että muutin hänen luokseen asumaan. Hänellä oli omasta mielestään todella suuri ja mahtava lukaali ja hän kertoi että hän pitää naisestaan huolta.
Noh, melko pian yhteenmuuton jälkeen alkoi käytös muuttua. Minun piti olla tätä "lukaalia" jatkuvasti siivoamassa, auttaa lastenhoidossa ja istua hiljaa jossain nurkassa. Mies ei kiinnittänyt minuun enää juuri mitään huomiota muulloin kun silloin kun hänellä oli jotakin valittamista jostakin. Hän alkoi vertailemaan minua ex-vaimoonsa ja siihen kuinka tämäkään ei koskaan laittanut puutarhaa ja teki vain helppoja ruokia jne. Työsarka oli loputon. Koko ajan piti olla siivoamassa ja jynssäämässä ja yleensäkin tekemässä jotakin.
Mies oli moneen asiaan tyytymätön ja alkoi saamaan raivokohtauksia. Jos yritin keskustella asioista järkevästi hän ei kuunnellut vaan sanoi: älä puhu, minua alkaa ahdistaa. Hän siis sai kyllä marmattaa ja tuoda tunteensa esiin miten tahtoi, mutta minä en saanut puhua omista tunteistani mitään.
Lisäksi miehen äiti astui kuviohin mukaan ja käyttäytyi todella röyhkeästi ja törkeästi minua kohtaan. Minulle valkeni, että mies oli täysin riipuvainen äidistään ja eikä ollut irrotautunut tästä. Sain myös kuulla, että ex-vaimo oli myös saanut anopilta räksytystä osakseen. Minulle paljastui pikkuhiljaa koko karu totuus asioiden oikeasta laidasta.
Minulta odotetiin kyllä apua kaikessa ja rahaakin olisi pitänyt miehelle antaa vaikka tällä oli todella hyvät tulot ja minulla pienet.
Lopulta tajusin että minua vain käytetään hyväksi. Mies käytti minua hyväkseen selvitäkseen erosta ja lasten hoidosta. Koskaan hän ei ollut minusta oikeasti välittänyt. Omatkin tunteeni olivat todella sekavat ja tajusin viimein, että juttumme oli täysi katastrofi.
Mietin pitkään miksi olin lähtenyt sellaiseen mukaan, eikö mikään järki sanonut, että pysyä erossa tuollaisesta miehestä. Itsekin olin vasta eronnut, joten kai jotenkin vain halusin jonkun läheisyyttä ja erehdyin luulemaan sitä rakkaudeksi.
Asiaa olisi auttanut jos miehen kanssa olisi pystynyt keskustelemaan asioista, mutta hän oli täysin kykenemätön myöntämään mitään tekemiään virheitä tai ylipäätään keskustelemaan asiallisesti yhtään mistään.
Eniten tuossa koko jutussa minua säälittivät lapset, jotka olivat joutuneet tottumaan uuteen aikuiseen eli minuun ja joka lähdin pois yllättäin. Teimme sen miehen kanssa suuren virheen kun veimme laastarisuhteen noin pitkälle. Aina pitäisi ajatella lapsia ensin ja sitä että onko ylipäätään suhteessa oikean ihmisen kanssa ennekuin tekee isoja ratkaisuja.
Äitipuoleudessa minua ahdisti se, että minun olisi pitänyt vain olla hiljainen piika joka passaa lapsia ja on kaikille mieliksi ja kaikkien sukulaisten ja ystävien mieleen. Koko ajan oli sellainen olo että joku arvioi ja katsoo nokanvartta pitkin.
Tulin kyllä hyvin toimeen lasten kanssa ja autoin heidän hoidossaan joten mitään valittamista ei olisi pitänyt olla. Minulle osoitettiin heti että minun täytyy hyväksyttää itseni miehen puolen suvulle. Nämä esittivät kyllä toiveitaan siitä millainen minun tulisi olla. Ilkeitä sanoja lenteli jatkuvasti mutta minä en saanut sanoa mielipidettäni, heti oltiin kuin korpit kimpussa.
Suhteesta jäi todella paskan maku suuhun. En uskaltaisi enää koskaan lähteä uusperhe juttuun mukaan siinä oli sellainen soppa, että eih ei koskaan!
Onneksi tajusimme erota ennekuin ehdimme tehdä mitään niin typerää kuin lisää lapsia tai muuta vastaavaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
eroamisen johdosta. Olen kyllä aina ihmetellyt, että naiset heittäytyvät suhteisiin eronneiden miesten kanssa. Johan heidät on vaimo epäkelvoksi todennut. Miksikäs se siitä olisi muuttunut?
Aika hyvän provon laitoit. Kiitos tästä. Kuvaamasi ei ole lähelläkään sitä, mitä uusperheellä voidaan saavuttaa - uusi onnellinen elämä jokaiselle uusperheen osapuolelle.
Kaikki liitot eivät ole säilyttämisen arvoisia.
Kaikki ihmiset eivät ole sitä miltä näyttävät.
Jotkut liitot ovat säilyttämisen arvoisia.
Jotkut ihmiset ovat sitä miltä näyttävät.
Yleistäminen on turhaa, sopiva varovaisuus on järkevää, kaiken pelkääminen estää elämää ja oikeaan rakkauteen heittäytyminen ihmisen kanssa, jonka kanssa on tasavertainen on upeaa. Riskinä on joutua loukatuksi, tai sitten saa jotain jonka eteen kannatikin hypätä rakkauteen.
Taisi kalahtaa itselläsi omaan nilkkaan, provon? Kerroin vain totuudenmukaisesti oman kokemukseni uusperhe elämästä ja siitä millaiseen jamaan voi joutua jos ottaa miehen joka on eronnut ja jolla on lapsia. Uskon että en ole ainoa hyväksikäytön uhri.
Täällä tulee välillä hieman skeptiseksi, anteeksi vain, ei ollut tarkoitus vähätellä sinun kokemustasi.
Itselläni on mies, jolla lapsi, meillä uusperhe. Sujuu hienosti, varmastikin siksi, että arvostamme toisiamme kumppaneina, teemme yhdessä perhettämme koskevat päätökset ja juttelemme kaikesta tarpeellisesta yhdessä.
Sinun tilanteessasi olit sattunut törmäämään mieheen, joka oli ns. full of shit. Hän olisi ollut tuollainen sinulle riippumatta siitä, oliko hänellä lapsia vai ei. Siihen varmasti oli ensimmäinen liittokin kaatunut. Mutta vaikka sinä törmäsit toivottomaan tapaukseen, se ei ole ONNEKSI yleistettävissä, meitä uusperheellisiä joilla asiat sujuvat ilman ydinperheellisten ongelmia suurempia asioita, on myös olemassa. Kyse ei ole juuri uusperheydestä vaan parisuhteen osapuolista ja siitä pohjasta, jolle he yhteiselämäänsä lähtevät rakentamaan.
Sinun kokemuksesi on varmasti ollut todella kurja. Toivottavasti sait kuitenkin myös ymmärrystä siitä, ettet kiinnitä huomiota vääriin asioihin, kun ryhdyt suhteeseen uudelleen. Tuskinpa enää annat kenenkään kohdella sinua noin, oli hänellä lapsia tai ei.
Tuli vaan mieleen tässä juttua lukiessa, että yleistit nyt epäonnistuneen suhteen uusperheellisten vaivaksi. Yhtä hyvin olisi tuo suhde voinut olla ilman lapsia ja yhtä epäonnistunut, koska ongelmanahan tässä eivät olleet lapset vaan se että ette tutustuneet tosiinne ennen kuin huomasitte että suhde ei tule toimimaan.
Uusperheellisten vaivoiksi? Kyllähän minä elin uusperhe-elämää siinä missä muutkin palstalaiset. Ihmetyttää lasten vanhemmat jotka suin päin syöksyvät suhteisiin ihan kenen tahansa kanssa eivätkä yhtään ajattele lapsia ja sitä että he joutuvat tottumaan uuteen aikuiseen ihmiseen jne. Tämän tarinan lasten äitikin vaihtoi miehiä useean otteeseen, ei varmaan kovin kivaa lapsille...
Koska ongelmanne eivät johtuneet uusperheestä, vaan minun nähdäkseni ihan siitä kahden ihmisen suhteesta, niin harmittaa vaan taas tuo yleistäminen uusperheellisistä, vaikka ongelma oli kahden ihmisen suhteessa.
Se että lapset joutuvat tottumaan uuteen aikuiseen ihmiseen useasti, on minustakin toki väärin heitä kohtaan ja etävanhemmat voisivatkin tässä asiassa mennä hyvinkin pitkälle itseensä ja olisivat lapsia ja uutta puolisoaan esittelemättä ennen kuin suhde on varmalla pohjalla.
Lähivanhempi on hieman ongelmallisempi, jos ei ole hyvää tukiverkkoa ympärillä, jos lähi yrittää suhdetta rakentaa kerran kaksi kuussa tapahtuvalla tapaamisella, on suhde aika pitkälti tuhoon tuomittu, ja tutustuminen aikalailla mahdotonta. Jokaiselle ihmiselle kun kuitenkin soisi mahdollisuuden uuteen rakkauteen.
Toivottavsti tietosi suhteen äidistä oli mysö varmalla pohjalla, sillä olettamuksilla ei pitkälle pötkitä. Olet varmaan ihan varma että äiti nämä kaikki uudet suhteet lapsille esitteli? Hassua sinänsä, kun ei ainakaan minun suhteeni kuuluisi exän uudelle ollenkaan. Jos silleen omasta maailmastani puhuisin, niin minullakin oli useita orastavia suhteita, mitä en kuitenkaan lapsilleni esitellyt missän vaiheessa, mutta kun aika nopeaan tiesin kun se oikea astui kuvioihin, niin lapsetkin saivat nopeasti tutustua häneen ja omalla tavallaan antaa hyväksyntänsä meidän suhteesta, niin vasta tämän jälkeen pystyimme rakentamaan sitä oikeaa suhdetta.
Se kuitenkin mitä yritin sinulle sanoa, että ei uusperhe kuvio ole läheskään aina sitä p**aa mitä sinä sait niskoihisi(anopit ja muu suku ovat muissakin suhteissa), vaan voi olla yhtä upea ja tasa-arvoinen suhde kuin mikä tahansa muukin suhde.
Jos tarinastani oli kerran niin hirveästi vaivaa sinulle niin mitä sinä sitä lukemaan ja asiaa enää miettimään?
Kyllä monetkin onglemat johtuivat juuri uusperheellisyydestä ja siitä että miehellä oli lapsia toki hän oli myös paskajätkä. En tuossa aloituksessani kertonutkaan aivan kaikkea mitä siellä huushollissa tapahtui...haluan myös tarinallani antaa miettimisen aihetta niille jotka ovat aloittamassa suhdetta eronneiden ja perheellisten kanssa, että kannattaa olla varovainen, ettei joudu hyväksikäytetyksi ja toisten lasten piiaksi jne.
...kertoa lähes samalla tavoin miehen edellinen vaimo. Kyse ei ole uusperheydestä.
Toisen lapsiin tutustuminen on oma sarkansa, siitä pitäisi kyllä vanhemman osata pitää huolta. Mikään ei ikinä ole täysin varmaa mitä tulee ihmissuhteisiin, mutta tietyt perusjutut edes pitäisi olla tunnusteltuna, ennen kuin lapsia kenenkään tutustutetaan. Tietysti ap:n esimerkissä mies oli sen verran kieroon kasvanut tapaus, että hänen mielestään hän varmasti oli saanut elinikäisen orjan pidettäväkseen.
Mies todennäköisesti ei koskaan tule olemaan naista kohtaan sellainen, jota useimmat meistä parisuhteessa odottavat.
Tarinani liittyi kaikintavoin uusperheellisyyten, juurihan kerroin kuinka jouduin siivoojaksi ja lastenpalvelijaksi... jos olisi kyse ollut lapsettomasta miehestä niin tilanne olisi ollut ihan eri. Ei kiinosta jankata samaa asiaa kun ei kerran kukaan näytä ymmärtävän, aivan sama. Toivon että jos on joku kohtalo toveri niin saa tästä tarinasta lohtua itselleen.
Meinaatko ettei se ensimmäinen vaimo joutunut kyökkipiiaksi ja välittömästi lasten syntymän jälkeen tuollaisen miehen kanssa ainoaksi lastenhoitajaksi, jota miehen äiti sitten säesti taustalla, että vaimon kuuluu hoitaa yksin lapset ja koti, ja jos se uran ohella tuottaa vaikeuksia, on huono nainen?
Sinä et halua ymmärtää, että kyse oli sinun virhearvioinnistasi (ole silti armollinen itsellesi, olihan mies vedättänyt yhtä onnistuneesti lastensa äitiäkin), ja vetoat että haluat vain varoittaa, kuitenkin samalla toivoen, että toisille olisi käynyt - käymässä samoin, jotta voisit syyttää kaikesta tapahtuneesta uusperheyttä (vrt. ylempänä vastauksesi siitä, kalahtiko omaan nilkkaan).
Minä alan epäillä että olet provo, joka toivoo jollakin menevän asioiden juuri noin kuin kirjoitit, tai sitten et ole oppinut mitään suhteestasi, ja jatkat virhearviointeja seuraavienkin tulevien kumppaniesi kohdalla.
Jos et ole provo, toivottavasti ymmärrät keskittyä ihan muuhun kuin imarteluihin ja lupauksiin ilman tekoja seuraavan kumppanisi kanssa. Ei ne kauniit sanat, vaan ne teot.
erilainen kuin ensimmäisen vaimon. Tuo mies tahtoi selkeästi itselleen huushollerskaa ja lasten hoitajaa. Kyllähän tuo on selvä uusperheongelma. Pitää katsoa, ettei tarvitse katua.
Normaaleilla ihmisillä uuden vaimon osa on todellakin hyvin erilainen kuin sen entisen vaimon. Ja tarkoitan positiivisessa mielessä.
Mutta jos puhutaan miehestä, joka on noin kontrolloiva mitä ap:n tapauksessa, hän tuskin on ollut yhtään terveempi ja luontevampi persoona sen ensmmäisenkään vaimokkeensa kanssa. Sen nyt ihan maalaisjärjelläkin tajuaa.
Ei ole uusperheongelma, vaan äitien helmoihin kasvatettujen asennevikaisten kumppanien otto ongelma.
Asennevikainen sovinisti on sitä aina, ei ole minkäänlaista merkitystä uusperheydellä.
Minä en ole puolisolleni piika, hän tekee ruuat ja siivoaa ja hoitaa lasta siinä missä minäkin, hän on hyvä isä, ja päävastuussa omasta lapsestaan hänen meillä ollessa. En todellakaan ole kenenkään piika, ja on naurettavaa yleistää jonkun huono parisuhdekokemus koskettamaan koko uusperhekäsitettä. Se on verrattavissa siihen, että jos pesee vahingossa hiuksensa hiustenpoistoaineella, ja on sitä mieltä, että syy on siinä, kun hiuksia pitää pestä, ja toteaa, että kenenkään ei kuulu pestä hiuksiaan, koska sitten lähtee tukka. Eli lakkaatko jo jankkaamasta tyhjää soopaa. :)
alkuperäisen kirjoittamaa tarinaa. Hän on elänyt uusperheessä ja hänellä on tollainen kokemus siitä, kiva että sulla on kaikki hyvin mutta miksi sä jankkaat koko ajan että älä yleistä ja toi on provo jne.
Tämä on uusioperhepalsta ja tänne saa kirjoitella hyviä ja huonoja kokemuksia ja alkuperäinen koki nimenomaan tämän kaiken uusperheessä.
Kiitos alkuperäiselle että jaoit tarinasi ja tsemppiä sulle paljon :)
Ongelma ei ole uusperheellisten vaan huonoihin suhteisiin valehdeltujen, vieteltyjen, ryhtyneiden naisten/miesten parisuhdeasiaa.
Totta kai on kamalaa, että tuollaista on joutunut käymään läpi. Kuitenkin on turha syyttää huonosta parisuhteesta sitä, että kyseessä oli uusperhe, kyse oli siitä parisuhteen toisen osapuolen asennevammasta naisen paikan suhteen.
Välttäkää siis kaikki huonoa kohtelua mitä tahansa parisuhdetta/perhettä perustattekin.
Tekstisi on melko ajattelematonta, et tainnut edes kunnolla lukea kirjoitustani... sinä et tiedä minusta yhtään mitään , "mökkipsykologi" analyysisi persoonastani meni aivan täysin pieleen, että otahan uusi kurssi...
"Sinä et halua ymmärtää, että kyse oli sinun virhearvioinnistasi...bla bla"... minähän jo tuossa alkutekstissäni myönsin että kyse oli minun ja tuon tarinan miehen tekemästä mokasta. Kannattaisi lukea alkuperäinen kirjoitus kunnolla ennekuin rupeaa uhoamaan ja möykkäämään, teet vaan itsestäsi pellen eikä noita sinun pikkukakaran tasolla olevia neuvojasikaan viitsi ottaa kuin vitsinä.
Anteeksi vain muille kun vajosin tässä samalle tasolle TON kanssa... ei yleensä kuulu tapoihini...
Alennu sinä mille tasolle tahdot, tosi asia on, että viestisi johon vastasin, sisälsi erittäin lapsellisen väitteen siitä, että kuvaamasi ihmisen kanssa olleet ongelmat johtuivat hänen uusperheydestään.
Sen miehen ongelmat ja tapa toimia sinua kohtaan eivät todellakaan johtuneet uusperheydestä - mutta sinulle lapsettomana ja kokemattoman nuorena ihmisenä varmasti se rasitti lisää siinä sivussa. Mies joka toimii noin aliarvioivasti naista kohtaan, toimii sillä tavoin riippumatta muusta elämäntilanteestaan. Todennäköisesti sama käytös on aiheuttanut eron lastensa äidistäkin.
Pikkukakaruuksista ja pelleyksistä puheen ollen, kukahan sitä "mökkipsykologin analyysiä" toisen persoonasta tekeekään, vain koska vastaus ei miellyttänyt.
Huokaisisit helpotuksesta kun siitä miehestä pääsit, mutta älä naivisti väitä, että kyse on uusperheyden ongelmista, jos kyse on persoonan ongelmista olla tasavertaisessa vuorovaikutuksessa parisuhteessaan.
Ikävää tuottaa sinulle pettymys mutta minua ei kiehuta kirjoittelusi, se huvittaa ja naurattaa minua, moista uhoa näkee yleensä 15 vuotialita, mutta kaikkihan eivät kasva siitä vaiheesta yli. Yrittäppäs kirjoitella vähän asiallisemmin niin ei enää tartte nauraa sulle. Kun sinä et raukka ymmärrä niin et ymmärrä, minkäs sille mahtaa...