Kertokaa vinkkejä, mitä seuraavanlaisessa tilanteessa olisi vielä tehtävissä:
Poikamme on 16-vuotias ja niin voimakastahtoinen ja päättäväinen kaveri.
Hän työskentelee oppisopimuksella ja käy mielellään töissä, välillä ei malttaisi tulla töistäkään kotiin.
Ja se kotiin tulo onkin juuri ongelmena.
Edeltävän viikon aikana hän vietti viisi yötä muualla ja kaksi yötä kotona.
Kaljottelua esiintyy myös mielestämme liiaksi.
Olemme käyneet pojan kanssa sossussa kahteen kertaan juttelemassa, jossa laadittiin yhteiset pelisäännöt.
Poika ei niitä kuitenkaan nuodata, vaan tekee ihan niinkuin itse lystää.
Tyttökaverikin on, joka on käsitykseni mukaan myös vähän samanlainen;nuoret haluavat viettää öitään yhdessä ja kumpikin uhmaa kotoaan tulleita ohjeita ja sääntöjä.
Koemme tilanteen vaikeana, hän saa omasta mielestään olla kolmekin yötä poissa kotoa peräjälkeen, mitään siitä meille ilmoittamatta.
Huoli on kuitenkin pojasta, ettei mitään ikävää satu.
Sitten hän vaan ilmaantuu kotiin, tuo pyykkikorin täyteen likapyykkiä, syö hyvällä ruokahalulla, nukkuu univelkansa pois, eikä ymmärrä, että siinä olisi mitään väärää.Onhan tämä hänen kotinsa-tottakai, mutta hänellä tuntuu olevan vain oikeuksia, ei velvollisuuksia.
On hankalaa miettiä esim. ruoankin suhteen, kuinka monta meitä on syömässaä, jne...
Ja kun asiasta yrittäisi puhua hänen kanssaan, on vastaus yleensä tyyliin-no joo joo, nyt on mennyt vähän huonosti, mut enhän mä joka viikko oo näin montaa yötä pois.
Olemme pohtineet pojan laittoa muualle asumaan(sossussakin siitä juteltiin), mutta jotenkin se ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta...
Toisaalta olemme niin täynnä tätä tilannetta, että jotain pitäisi tapahtua.
Poika on meitä vanhempiaan pidempi ja nostellut puntteja koko pienen ikänsä, joten hänen menojaan ei fyysisestikään pysty estämään.
pikkuveli(14-v) ja isosisko(18-v) ovat myös jotenkin ymmällään tilanteesta ja tuntuu, että heidänkin keskinäiset välinsä ovat solmussa, kun poika tuntuu meille muille jotenkin "vieraalta", kun ei ole oikeastaan lainkaan läsnä perheen elämässä.
Joten, jos teillä on ollut samantapaisia ongelmia nuorenne kanssa, kertokaa, miten tästä eteenpäin.
Poikamme on 16-vuotias ja niin voimakastahtoinen ja päättäväinen kaveri.
Hän työskentelee oppisopimuksella ja käy mielellään töissä, välillä ei malttaisi tulla töistäkään kotiin.
Ja se kotiin tulo onkin juuri ongelmena.
Edeltävän viikon aikana hän vietti viisi yötä muualla ja kaksi yötä kotona.
Kaljottelua esiintyy myös mielestämme liiaksi.
Olemme käyneet pojan kanssa sossussa kahteen kertaan juttelemassa, jossa laadittiin yhteiset pelisäännöt.
Poika ei niitä kuitenkaan nuodata, vaan tekee ihan niinkuin itse lystää.
Tyttökaverikin on, joka on käsitykseni mukaan myös vähän samanlainen;nuoret haluavat viettää öitään yhdessä ja kumpikin uhmaa kotoaan tulleita ohjeita ja sääntöjä.
Koemme tilanteen vaikeana, hän saa omasta mielestään olla kolmekin yötä poissa kotoa peräjälkeen, mitään siitä meille ilmoittamatta.
Huoli on kuitenkin pojasta, ettei mitään ikävää satu.
Sitten hän vaan ilmaantuu kotiin, tuo pyykkikorin täyteen likapyykkiä, syö hyvällä ruokahalulla, nukkuu univelkansa pois, eikä ymmärrä, että siinä olisi mitään väärää.Onhan tämä hänen kotinsa-tottakai, mutta hänellä tuntuu olevan vain oikeuksia, ei velvollisuuksia.
On hankalaa miettiä esim. ruoankin suhteen, kuinka monta meitä on syömässaä, jne...
Ja kun asiasta yrittäisi puhua hänen kanssaan, on vastaus yleensä tyyliin-no joo joo, nyt on mennyt vähän huonosti, mut enhän mä joka viikko oo näin montaa yötä pois.
Olemme pohtineet pojan laittoa muualle asumaan(sossussakin siitä juteltiin), mutta jotenkin se ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta...
Toisaalta olemme niin täynnä tätä tilannetta, että jotain pitäisi tapahtua.
Poika on meitä vanhempiaan pidempi ja nostellut puntteja koko pienen ikänsä, joten hänen menojaan ei fyysisestikään pysty estämään.
pikkuveli(14-v) ja isosisko(18-v) ovat myös jotenkin ymmällään tilanteesta ja tuntuu, että heidänkin keskinäiset välinsä ovat solmussa, kun poika tuntuu meille muille jotenkin "vieraalta", kun ei ole oikeastaan lainkaan läsnä perheen elämässä.
Joten, jos teillä on ollut samantapaisia ongelmia nuorenne kanssa, kertokaa, miten tästä eteenpäin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
no omg!!!11111!!!
se on tuo ikä juuri, jolloin haluaa lähteä katsomaan maailmaa ja kattomaan mitä se tuo tullessaan - unohdetaan siltikin velvollisuudet.
Jos jotain huostaanottoa olette miettineet, kannattaa se jättää viimeiseksi vaihtoehdoksi. ihan oman kokemuksen pohjalta sanon.
Miten jos kokeilisitte laittaa hänet asumaan jonnekki muualle? tädille, enolle, serkulle? jonnekkin joka mielellään asuisi ihan toisella paikkakunnalla.. Joksikin aikaa (6 kk ?) asuisi muualla.. en tiedä, katsokaa kuinka parhaaksi näette.
Selkeät rajat ja takuu siitä, että välitetään ovat parhaimmat keinot. Järjestäkää yhteisiä menoja perheelle, kiinnostukaa poikanne tekemisistä, yrittäkää saada sisarukset näyttämään mallia, kuinka kotona käyttäydytään. Sanokaa pojallenne, että tyttöystävän saa ottaa kotiin: sisällä istuessa oman kullan kainalossa on yleensä kivempaa kuin ulkona pussikaljalla. Jos poikanne häipyy, soittakaa perään ja sanokaa, että olisi kiva jos tulisit kotiin, mutta pidä nyt ainakin huolta itsestäsi. On tietysti hyvä, että saisitte myös osoitettua pojallenne, ettei koti ole mikään täyshoitola vaan hän joutuu tekemään kotitöitä niinkuin muutkin.
Tämä on tietysti oma mielipiteeni, mutta muualle muuttaminen ei kuulosta hyvältä, sillä silloin juopa voi kasvaa ja pojalle tulee tunne, että hänet heitetään pellolle kotoaan. En voi taata, että tästä on hyötyä, mutta voi sanoa, että itse olisin salaa iloinen vanhempien huolenpidosta. Olen itsekin vain muutaman vuoden poikaanne vanhempi, joten toivon että tämä nuoren vinkki auttaisi teitä..