Velttoa elämää
Hyllyvä veltto lihakasa,
hytisee vailla kipinää.
Elämän haluton hyytelö.
On vain.
Sieluton solu ilman suuntaa.
Joka massan sen, liikkeelle saa.
Sen voimaa ohjata mieleisekseen.
Käyttää hyvään tai pahaan.
Elämisen himoa kaapin päällä pitävät,
sulkevat minäkuvansa piiloon.
Katseilta varjojen hämärään.
Hyllyvä veltto lihakasa,
hytisee vailla kipinää.
Elämän haluton hyytelö.
On vain.
Sieluton solu ilman suuntaa.
Joka massan sen, liikkeelle saa.
Sen voimaa ohjata mieleisekseen.
Käyttää hyvään tai pahaan.
Elämisen himoa kaapin päällä pitävät,
sulkevat minäkuvansa piiloon.
Katseilta varjojen hämärään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
aika jännä otsikko, herätti heti mielenkiinnon.
Aikalailla tummasävyinen, oikeastaan epätyypilli-
nen runo Sinulta. Mutta on siinä jälkesi, taito
nostaa esille se mitä haluaa korostaa.
Onhan elämässä vielä aurinkokin, sielusi elää
mukana tätä syksyn kuulauttakin.
Valoa päivääsi,
t. linda
Moi Linda..
Niin,, ajatus oli herätellä itseään laiminlyöviä immeisiä..
Ehkä tuli hieman harmaansävyinen teos..
Aurinkoa ei voi himmentää.... Niinhän se on.
Värit loistaa vaikka silmänsä kiinni laittaisi.
Ter kobo