Miehelläni on yhteishuoltajuus entisen avokkinsa kanssa heidän lapsistaan. Pitkä taival takana ja toinen edessä kun on yritetty selvittää tämän äidin kotipäässä sattuneita ikäviä tapahtumia, jotka ovat satuttaneet lapsia.
Kysyisin nyt täältä, eikö sosiaaliviranomaisilla ole velvoitetta kertoa lapsia koskevista päätöksistä myös lasten isälle? Äidin perheestä oli tehty lastensuojeluilmoituksia jotka olivat johtaneet lapsia koskeviin avohuollon tukitoimiin. Isä sai tiedon kaikesta tästä vasta liki kaksi vuotta myöhemmin!
Lapset olivat koko ajan olleet isällään säännöllisesti 12-20pv/kk, joten lasten oirehtiminen ei tietenkään jäänyt huomaamatta (ovat niin pieniä että eivät osanneet vielä sanoin selittää mitä olivat kokeneet).
Yritimme saada apua, mikä osoittautui mahdottomaksi. Lapset olivat virallisesti kirjoilla äitinsä luona (eri kunnassa kuin isä) joten se vaikeutti asioita. Suostuivat paikallisessta perheneuvolassa lopulta järjestämään yhden tapaamisen, missä sekä isä että äiti olivat läsnä. Äidin mukaan lasten käytös hänen luonaan oli täysin normaalia ja selitteli isän luona ilmenneet vaikeat käytöshäiriöt mm. pikkuveljen syntymällä (pikkuveli äidin uudesta liitosta). Asian hoito tyssäsi siihen. En ymmärrä miksi, koska myöhemmin saatujen tietojen mukaan äidin perheestä oli tuolloin tehty jo kaksi lastensuojeluilmoitusta poliisin taholta!
Toinen kysymykseni onkin, eikö lastensuojelusta kulje tieto sosiaalitoimen muille lasta hoitaville tahoille?
Kyseisessä kunnassa siis suojeltiin äitiä noin 1,5 vuotta. Tämän suojelun seurauksena toinen lapsista saa ainakin seuraavat kaksi vuotta hoitoa saamiinsa psyykkisiin traumoihin.
Olen niin vihainen kuin vaan voi ihminen olla. Ketään ei kiinnostanut puuttua asiaan vaikka sekä viranomaistaho että toinen huoltajista sitä vaativat. Usko lastensuojeluun meni ainakin meiltä.
Kysyisin nyt täältä, eikö sosiaaliviranomaisilla ole velvoitetta kertoa lapsia koskevista päätöksistä myös lasten isälle? Äidin perheestä oli tehty lastensuojeluilmoituksia jotka olivat johtaneet lapsia koskeviin avohuollon tukitoimiin. Isä sai tiedon kaikesta tästä vasta liki kaksi vuotta myöhemmin!
Lapset olivat koko ajan olleet isällään säännöllisesti 12-20pv/kk, joten lasten oirehtiminen ei tietenkään jäänyt huomaamatta (ovat niin pieniä että eivät osanneet vielä sanoin selittää mitä olivat kokeneet).
Yritimme saada apua, mikä osoittautui mahdottomaksi. Lapset olivat virallisesti kirjoilla äitinsä luona (eri kunnassa kuin isä) joten se vaikeutti asioita. Suostuivat paikallisessta perheneuvolassa lopulta järjestämään yhden tapaamisen, missä sekä isä että äiti olivat läsnä. Äidin mukaan lasten käytös hänen luonaan oli täysin normaalia ja selitteli isän luona ilmenneet vaikeat käytöshäiriöt mm. pikkuveljen syntymällä (pikkuveli äidin uudesta liitosta). Asian hoito tyssäsi siihen. En ymmärrä miksi, koska myöhemmin saatujen tietojen mukaan äidin perheestä oli tuolloin tehty jo kaksi lastensuojeluilmoitusta poliisin taholta!
Toinen kysymykseni onkin, eikö lastensuojelusta kulje tieto sosiaalitoimen muille lasta hoitaville tahoille?
Kyseisessä kunnassa siis suojeltiin äitiä noin 1,5 vuotta. Tämän suojelun seurauksena toinen lapsista saa ainakin seuraavat kaksi vuotta hoitoa saamiinsa psyykkisiin traumoihin.
Olen niin vihainen kuin vaan voi ihminen olla. Ketään ei kiinnostanut puuttua asiaan vaikka sekä viranomaistaho että toinen huoltajista sitä vaativat. Usko lastensuojeluun meni ainakin meiltä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin, ja samalla tavalla lastensuojeluviranomaiset ja sossun perheyksikkö yritti vuosikausia väkisin ylläpitää isän ja lasteni suhteita vetoamalla isämyyttiin; miten lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa vaikka tapaamisten aikana isä ja hänen vaimonsa käyttivät sekä fyysistä että psyykkistä väkivaltaa. Sosiaalitoimen viranomaiset eivät uskalla tehdä mitään vaikka näkevät, että vastassa on hullu. He jättävät äidin yksin ongelman kanssa ja itse vetävät jeesjees-roolia piiloutumalla suositusten taakse, ymmärtämättä mitä he tekevät lapsille.
Isän pakkotapaamisten seurauksena kuljetan kahta pienempää lasta nyt terapiassa, murrosikäistä yritän tukea omin voimin että hän pääsisi yli tapahtuneiden, koska hän ei suostu puhumaan isästä ja tapahtuneista ulkopuolisille luottamuksen mentyä sossujen takia.
Kaksi vanhinta lasta eivät tapaa isäänsä lainkaan ja toinen heistä on tehnyt vasektomian, ettei isän geenit enää jatkuisi, koska pelkää että hän on samanlainen kuin isänsä.
Isä alisti ja kuritti lyömällä, uhkailemalla ja potkimalla, pilkkaamalla lasten ulkonäköä, äitiä, kotiamme, arvostelemalla lasten koulumenestystä jne.
Jos minä toimitan asiakkaalle paskan tuotteen tai palvelun, joudun sen korvaamaan. Mitä tekee lastenvalvoja, kun tekee huonosti työnsä? Hänet ylennetään ja pienet lojaalit työmyyrä-soossut suojelevat johtajaa valittavilta asiakkailta.
Toivoisin ettei tästä tehtäisi yhtä monista "isit vastaan äidit" -ketjua.
Olen pahoillani edellisen kirjoittajan, sekä kaikkien niiden puolesta jotka joutuvat pelkäämään lastensa turvallisuuden puolesta näiden ollessa toisen huoltajansa luona (oli se sitten isä tai äiti).
Jotta asiat joakus muuttuisivat, on jonkun älähdettävä. Sitä yritän saada aikaiseksi kunhan joku taho osaisi ensin vastata ensimmäisessä viestissä esittämiini kysymyksiin.
Onko sosiaalitoimella ilmoitusvelvollisuus kaikissa lasta koskevissa asioissa myös etävanhemman suuntaan?
Liikkuuko tieto kunnan sisällä esim lastensuojelun ja perheneuvolan välillä automaattisesti?
Olisit voinut itse kirjoittaa etä- ja lähihuoltaja, jos et halua isät vastaan äidit ketjua tästä. Sitä samaa minä olen monasti toivonut mutta etäisät ryysäävät joka saatanan ketjuun vinkumaan.
Anna isän ja äidin hoitaa asiat,sinun ei kannata sekaantua!
Kiitos kaikille vastanneille :)
Teille, ketkä enemmän tai vähemmän asiallisesti kehotatte minua olemaan puuttumatta:
Kyseiset lapset asuvat nykyisin meidän luonamme. He ovat osa perhettämme, johon kuuluu heidän isänsä (virallinen huoltaja), heidän sisarensa ja minä. Lapsilla on myös toinen perhe, jossa vierailevat satunnaisesti. Tässä perheessä heillä on äiti (toinen virallinen huoltaja).
Mieheni kantaa vastuunsa ja hoitaa velvoitteensa, joita hänelle huoltajana kuuluu. Hän siis pitää yhteyttä viranomaistahoihin ja vastaa jopa niinkin pienistä asioista kuin kokeiden allekirjoittamisesta. Mutta en minäkään (olen lasten kanssa kotona) vain seiso tumput suorina ja odota miestä töistä kotiin.
Lasten hyvinvointi, turvallisuus ja onnellisuus on minulle tärkeintä maailmassa. Osallistumisestani olen saanut usein kuulla sekä hämmästelyä ("En mä vaan jaksais toisten lapsia hyysätä"), että kannustusta. Lasten äiti on ollut ainut teidän lisäksenne, joka on kehottanut minua perääntymään, ymmärrettävistä syistä. Mutta mikä on täällä kirjoittavien motiivi kehottaa ketään lapsista (omista tai vaikka naapurin) huolehtivaa jättämään asian sikseen?!
Jos hankkiutuu uusperheeseen vanhemmaksi, on myös asennoiduttava kantamaan vastuunsa koko perheestä. Meillä asuu vain yksi perhe, jonka jokaisen jäsenen asiat vaikuttavat koko perheeseen ja kuuluvast siksi molemmille perheen vanhemmista. Olkoonkin että vain toinen heistä on lasten virallinen huoltaja.
Sivuston epävirallisen luonteen huomioon ottaen koen, että voin mm täällä kysellä muiden kokemuksia ja tietoja vastaavista tilanteista. Lupaan että näytän keskustelumme myös lasten isälle, eli viralliselle huoltajalle ;)
Sen verran tapausta valottaakseni voin kertoa, että saimme lapsia koskevan materiaalin vasta kun kerroimme sosiaalitoimeen lakimiehemme tarjonneen isällä apua sen hankinnassa. Parin puhelinsoiton ja kirjallisen pyynnön jälkeen tuli kirje postissa. Mutta jos tieto oli isän silmille sallittua tässä vaiheessa, miksei sitä voitu toimittaa jo aiemmin kun lasten kokemat kauheudet olisi vielä ollut edes osin ehkäistävissä?
Kuulostaa todella pahalta. Eli onhan Suomessakin "herra herralle" joten otapa vaikka ensin yhteyttä sosiaaliasiamieheen, tai siis miehesi! Sinä voit toki todistaa asioiden kulun. Yhteishuollossa on oikeus saada mm. kaikki sosiaalipuolen lapseen liittyvät paperit ja lisäksi myös sairaskertomus lääkäristä. Hankkikaa ne! Ja sitten alatte toimia. Jos sosiaaliasiamies ei toimi, niin valittakaa ylemmäs! Mediaakaan ei kannata unohtaa.
Eikä kannata välittää noista rätkättävistä äideistä joilla päinvastaisia kokemuksia. Nyt puhutaan teidän kokemuksista! Tsemppiä. Ehkä kannattaisi vaatia isän huoltoa itselleen koska perusteita näyttäisi olevan!
Se on kyllä niin takkuista, ainakin meidän kaupungissamme.
Voi olla etää Last suojelu tai Sos toimi ei vain halua ilmoittaa kun ovat äidin puolella asiassa. Tai ovat huomanneet mokanneensa ja eivät halua tiedon leviävän.
Itse olen joutunut soittamaan sairaalat, koulut, päiväkodit ym läpi saadakseni tiedot. Myös näihin paikkoihin olen joutunut yleensä toistamiseen ilmoittaa kun ei tunnu tieto pysyvän mapeissa.
On vaan jaksettava kysellä, ikävä kyllä.
Mutta kyseinen asia ei ole sinun hoidettavana, vaan miehesi.
Et ole ensimmäinen etkä viimeinen. Tuntuu että monesti lastensuojelu tarkoittaa äidin huoltajuuden ym. suojelua. Karua, mutta totta!
Kuten täälläkin saa monessa ketjussa lukea on niitä "törttöilijöitä" sekä isissä että äideissä, lähi- sekä etähuoltajissa.
Kaikkien lasten ja nuorten hyvinvoinnista välittävien tulisi yhdessä vaatia viranomaistoiminnan kehittämistä siihen lastensuojelullisempaan suuntaan nykyisestä "vanhempiensuojelusta".
Asia ei todellakaan on mustavalkoinen tai helppo. Toki jonkinlaiseen yksityidyydensuojaan on oltava oikeus. Turha avoimuus joissain asioissa saattaisi vain aiheuttaa entistä enemmän entistä katkerampia huoltajuustaistoja. Ei varmaankaan olisi mieltä esim raportoida automaattisesti etävanhemmalle jos lähivanhempi joutuu työuupumuksen takia käymään lääkärissä. Mutta jos toisen vanhemman luona joutuu käymään poliisipartio setvimässä perheväkivaltaa ja päihteidenkäyttö on ilmeistä, olisi kenties jo ilmoituksen aika.
Tulisihan se halvemmaksi kunnillekin, jos kalliiden avohuoltotoimenpiteiden ja niiden tuloksellisuuden odottelun sijaan lapset saisivat turvallisen kodin välittömästi oman vanhempansa luona. Aina ei valitettavasti ole sitä yhtäkään turvallista kotia vaihtoehtona, ja näiden tapausten järjestelyyn voisi sitten keskittää ne vähätkin budjetista riivityt sentit.