Tässä urea- ja kesähakkuukeskustelussa on jotakin mitä en ymmärrä.
Se lienee kaikkien hyväksymä tosiasia, että sienituhojen määrä on voimakkaassa kasvussa metsissämme. Mutta ovatko metsänomistajat vieraantuneet vanhoista kantapään kautta opituista tosiasioista eli esim. siitä, että metsään ei mennä puuta kaatamaan ja korjaamaan kesällä.
Uskooko joku ihan oikeasti, että se metsäkoneenkuljettajapoika viitsii edes täyttää urea säiliötä ja sitten tämä 100% peittovaatimus. Ihanniinkuin urakoitsijat yleensäkin tekisivät 100% tunnollisuudella 100% työtä. Urakoitsijoita ei pätkääkään kiinnosta teidän metsienne hyvinvointi.
Ja entä sitten jos kannot onnistuttaisiinkin suojelemaan 100% tarkkuudella. Mitä hyötyä siitä on. Koneet kolhivat joka tapauksessa suuren joukon eläviä puita kesällä ja seuraukset ovat samat eli laho lähtee välittömästi leviämään.
Sitten tämä juurien sotkeminen piikkiketjuilla. Luulisi, että edes osa metsäpohjan pinta-alasta jäisi harvennushakkuussa sotkematta koska korjuukoneissa on pitkät puomit. Mutta todellisuus metsässä ei em. ajatusta tue. Näyttää vaan olevan niin, että lähes kaikkien kasvamaa jäävien puiden juuret sotketaan ainakin joltakin suunnalta piikkiketjuilla pinnaltaan rikki. Ja jokainenhan tietää mitä tulevina vuosina tapahtuu
kun juuri murskataan piikkiketjulla.
Ja sitten tämä kesäaukkohakkuun autuus. Ei mitään väliä miten toimitaan kunhan kaikki metsäteollisuuden arvostama puu kaadetaan. Kukaan ei huomaa, että sinne sienisalaattiin jää aina melkoinen määrä ehjiä ja vaurioitettuja pieniä puunalkuja muhimaan sienisalaattiin. Sama koskee istutettuja taimia.
Niin että hyvää lahotulevaisuutta sinisilmäisille kesähakkuumetsien omistajille.
Se lienee kaikkien hyväksymä tosiasia, että sienituhojen määrä on voimakkaassa kasvussa metsissämme. Mutta ovatko metsänomistajat vieraantuneet vanhoista kantapään kautta opituista tosiasioista eli esim. siitä, että metsään ei mennä puuta kaatamaan ja korjaamaan kesällä.
Uskooko joku ihan oikeasti, että se metsäkoneenkuljettajapoika viitsii edes täyttää urea säiliötä ja sitten tämä 100% peittovaatimus. Ihanniinkuin urakoitsijat yleensäkin tekisivät 100% tunnollisuudella 100% työtä. Urakoitsijoita ei pätkääkään kiinnosta teidän metsienne hyvinvointi.
Ja entä sitten jos kannot onnistuttaisiinkin suojelemaan 100% tarkkuudella. Mitä hyötyä siitä on. Koneet kolhivat joka tapauksessa suuren joukon eläviä puita kesällä ja seuraukset ovat samat eli laho lähtee välittömästi leviämään.
Sitten tämä juurien sotkeminen piikkiketjuilla. Luulisi, että edes osa metsäpohjan pinta-alasta jäisi harvennushakkuussa sotkematta koska korjuukoneissa on pitkät puomit. Mutta todellisuus metsässä ei em. ajatusta tue. Näyttää vaan olevan niin, että lähes kaikkien kasvamaa jäävien puiden juuret sotketaan ainakin joltakin suunnalta piikkiketjuilla pinnaltaan rikki. Ja jokainenhan tietää mitä tulevina vuosina tapahtuu
kun juuri murskataan piikkiketjulla.
Ja sitten tämä kesäaukkohakkuun autuus. Ei mitään väliä miten toimitaan kunhan kaikki metsäteollisuuden arvostama puu kaadetaan. Kukaan ei huomaa, että sinne sienisalaattiin jää aina melkoinen määrä ehjiä ja vaurioitettuja pieniä puunalkuja muhimaan sienisalaattiin. Sama koskee istutettuja taimia.
Niin että hyvää lahotulevaisuutta sinisilmäisille kesähakkuumetsien omistajille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Että se saa kuulijassa aikaan myönteisiä mielikuvia,jos sijoittajille kerrottaisiin kaunistelematon totuus se vaikuttaisi heti miinustavasti metsäteollisuuden pörssikursseihin.
Metsää muutama hehtaari, mutta enpä myy koneurakoinnilla juuri tuosta syystä, kun sinne metsään menisi piikkiketjukoneet särkemään pystyyn jäävien kuusien juuret. Kaatakoon vaikka myrsky ne ennen kuin konemiehet pilaa metsän puut. Edellisellä kerralla tekivät moottorisahamiehet savotan ja ajot kumipyrillä, niin säästyi pystyyn jääneet puut.
Erittäin hyvä viesti. Asiahan on niin ettei tämän päivän voittojen haussa juuri huomista ajatella.
Siksi koneet ovat suurentuneet, niiden telojen pintapaine kasvanut ja sitä mukaa myös vauriot. Pienempiä, heikolle pohjalle sopivia koneita ei edes ole enää markkinoilla.
Motomiehille taas on piikkipyörien köyttö edullisempaa kuin kumipyörillä toimien. Työ helpottuu, nopeutuu ja tulot kasvavat.
Toisaalta talvet lämpenevät. Puuta on korjattava entistä enemmän. Globaali talous asettaa kuitupuun (harvemnnuspuun) hinnan hyvin matalalle. Kalliimmilla menetelmillä tälläistä puuta ei ole mahdollista korjata. Yhteivaikutuksena tämä ongelma on vaikea ratkaista.
Yksi mielenkiintoinen mahdollisuus on siirtyä metsänkasvatukseen, jossa metsän tuotto korjataan vain päätehakkuussa. Tällöin korjuu ei voi vaurioittaa kasvamaan jääviä puita. Paljaan maapohjan halpa hinta tukee monin paikoin tätä menetelmää.
Istutetaan taimikko liki siihen harvuuteen, jossa se voi kasvaa päätehakkuuseen asti. Hoidetaan oksien karsiintuminen luonnostaan syntyvillä roskapuilla, jotka raivataan maahan sopivaan aikaan. Verrattuna nykyisiin menetelmiin päästään halpoihin uudistamiskustannuksiin, pienituottoisten harvennusten eliminoimiseen, ravinteiden poistumisen minimoimiseen ja alueella ajetaan koneilla vain päätehakkuun yhteydessä.