Kuinka yleistä on, että vanhentuvan koiran luonne hieman muuttuu iän karttuessa, ja miten se yleisimmin ilmenee?
Itselläni on 6 vuotta täyttänyt pystykorva.-paimenk.sekoitus joka on viimeisen vuoden ajan käyttäytynyt toisinaan kummallisesti.
Kuusivuotias koira ei mielestäni ole vielä erityisen vanha, vaikka toki aktiivisimmat nuoruusvuotensa jo nähnyt(?).
Koirani on alkanut jääräpäisemmäksi; Tottelee (hyvin koulutettu) kyllä, mutta hieman "vastahankaan". Käskyjä saa usein toistella ja toisinaan ei mukamas kuule.
Nyt se on aloittanut karkailun; takana jo kaksi kahden vkon välein sattunutta "karkausta" jolloin koira on ollut omilla teillään 2-3pv.
Joka kerta koiran karatessa alkutilanne on sama; Mieheni komentaa häntä; joko toruu tai pyytää ystävällisesti tulemaan luokseen. Koira on vastahankainen ja yht'äkkiä karkaa kuin peloissaan. Kummallista tässä on se, että 90% ajasta koira käyttäytyy kuten ennenkin (iloinen ja leikkisä, ei pelkää ketään eikä mitään) ja sitten sillointällöin saa "slaagin". Lähtöasetelma on aina sama, mutta muita yhteneväisyyksiä emme ole huomanneet.
Minulle hän ei ole kertaakaan tehnyt noin, mutta kun tilanne pääsee karkaamiseen asti, eivät minunkaan kutsuni saa koiraa palaamaan.
Koiraa ei ole koskaan kiusattu eikä pidelty pahoin, se on kyllä pienestä pitäen ollut hieman epäluuloinen ja arka luonne. Mieheenikin luulisi jo tottuneen, koska hänkin muutti kattomme alle jo vuosia sitten. Yleisesti ottaen viimeisen vuoden aikana olosuhteet eivät juurikaan ole muuttuneet, mutta näitä karkaamisia on tapahtunut edellämainitulla tavalla jo kymmenisen kertaa, viimeiset kaksi näitä vakavampia, pidempiä reissuja.
Asumme maaseudulla, koira on koko ikänsä ollut vapaana pihamaalla eikä koskaan tätä ennen ole karannut kertaakaan. Nyt en ole enää uskaltanut häntä vapaana pitää, en ennenkuin saan pihani aidattua.
Yleisesti ottaen koira on(ollut) valtavan tottelevainen ja ehdottoman luotettava aina. Temppuilu on alkanut vasta viimeisen vuoden aikana.
Onko kyse mahdollisesti iän tuomasta oikuttelusta vai onko koira vain kehittänyt huonon tavan?
Hyviä neuvoja otetaan vastaan..
Itselläni on 6 vuotta täyttänyt pystykorva.-paimenk.sekoitus joka on viimeisen vuoden ajan käyttäytynyt toisinaan kummallisesti.
Kuusivuotias koira ei mielestäni ole vielä erityisen vanha, vaikka toki aktiivisimmat nuoruusvuotensa jo nähnyt(?).
Koirani on alkanut jääräpäisemmäksi; Tottelee (hyvin koulutettu) kyllä, mutta hieman "vastahankaan". Käskyjä saa usein toistella ja toisinaan ei mukamas kuule.
Nyt se on aloittanut karkailun; takana jo kaksi kahden vkon välein sattunutta "karkausta" jolloin koira on ollut omilla teillään 2-3pv.
Joka kerta koiran karatessa alkutilanne on sama; Mieheni komentaa häntä; joko toruu tai pyytää ystävällisesti tulemaan luokseen. Koira on vastahankainen ja yht'äkkiä karkaa kuin peloissaan. Kummallista tässä on se, että 90% ajasta koira käyttäytyy kuten ennenkin (iloinen ja leikkisä, ei pelkää ketään eikä mitään) ja sitten sillointällöin saa "slaagin". Lähtöasetelma on aina sama, mutta muita yhteneväisyyksiä emme ole huomanneet.
Minulle hän ei ole kertaakaan tehnyt noin, mutta kun tilanne pääsee karkaamiseen asti, eivät minunkaan kutsuni saa koiraa palaamaan.
Koiraa ei ole koskaan kiusattu eikä pidelty pahoin, se on kyllä pienestä pitäen ollut hieman epäluuloinen ja arka luonne. Mieheenikin luulisi jo tottuneen, koska hänkin muutti kattomme alle jo vuosia sitten. Yleisesti ottaen viimeisen vuoden aikana olosuhteet eivät juurikaan ole muuttuneet, mutta näitä karkaamisia on tapahtunut edellämainitulla tavalla jo kymmenisen kertaa, viimeiset kaksi näitä vakavampia, pidempiä reissuja.
Asumme maaseudulla, koira on koko ikänsä ollut vapaana pihamaalla eikä koskaan tätä ennen ole karannut kertaakaan. Nyt en ole enää uskaltanut häntä vapaana pitää, en ennenkuin saan pihani aidattua.
Yleisesti ottaen koira on(ollut) valtavan tottelevainen ja ehdottoman luotettava aina. Temppuilu on alkanut vasta viimeisen vuoden aikana.
Onko kyse mahdollisesti iän tuomasta oikuttelusta vai onko koira vain kehittänyt huonon tavan?
Hyviä neuvoja otetaan vastaan..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sanoit, että aktiivisimmat elinvuodet ovat takana.
Ehkä tässä on vastaus. Koira ei saa kotoa enää niin paljoa kuin aiemmin.
Meillä koira on selvästi laiskistunut iän myötä.
jotkut tosissaan aktiiviset harrastuskoirat vetätvät kisoissa veteraaniluokassa, siis monta vuotta vanhempina, huomattavasti paremmin kuin meidän...
Meillä on aktiivisen yhdessä harrastamis ajan vähenemisestä johtuvaa tämä pieni muotoinen laiskuus käskyjen noudattmisessa.
Joskus otan aina spurtin ja päivittäin monta koulutustuokiota tai harrastamista muuten, kuten silloin kun koiralla oli vielä aktiivivuodet menossa ja ihan viikossa huomaa muutoksen koiran virkeystasossa.
Olen myös itse huomannut asian näin olevan. Mutta olen myös päätellyt asian jus olevan niin, että tulee paljon vähemmän komennettua koiraa kuin ennen. Ei ole tarvetta. Koira huomaa kyllä saman asian nopeasti ja tekee siitä omat päätelmät uskooko vai ei. Mutta eipä se juuri mitään pahoja touhuakkaan vaikka korvat ovatkin usein jääneet kotia. Ja muutenkin laiskistuu iän karttuessa kuten isäntänsäkin!
Sitä tietää, että jotkut yli kymmenen vuotiaat koirat vetävät tuolla kisoissa paremmin kuin oma seitsemänvuotias, niin masentaahan se.
Kuitenkin tiedän myös, että johtuu juuri siitä omasta saamattomuudesta. Koira vaatisi virikkeitä jatkuvasti pysyäkseen virkeänä. Mutta kun tuntuu, että koira "osaa" jo kaiken, niin ei sille jaksa enää päivittäin uutta opettaa, että pysyisi virkeänä. Pitäisi silti, tiedän! Kannan vastuuni ja otan nöyränä vastaan haukut harrasteporukoissa koirani laiskuudesta...