Miksi kirjoitat?

http://www.itviikko.fi/ihmiset-ja-ura/2008/10/06/huomionkipeys-ajaa-sosiaalista-mediaa/200826018/7?rss=8

En kuulu kuppikuntiin, eikä kukaan ole tarjoutunut ostamaan sieluani (ainakaan kirjoittamisen suhteen).

Sen sijaan kirjoittamisen ulkopuolisessa elämässä joudun joskus esittämään jotain, kun en saa vain kirjoittaa, joudun olemaan opiskelija, asiakaspalvelija, paskaduunari, mikä millonkin.

Kirjoittaminen on minulle luonnollinen asia. Mutta en pysty elättämään sillä itseäni, joten olo on joskus kuin sielunsa myyneellä.

Aloitin kirjoittamisen viisivuotiaana ja ihan omasta keksinnöstäni ja rehellisenä itselleni.

Se, mitä tapahtuu suomikaksneljässä tai missä tahansa "kuppikunnassa", ei hetkauta mun kirjoittamista millään tavalla. Turhanpäiväisiä tällaisetkin topikit, ties ketä tässä taas metsästetään ja jotai vanhaa juttua kaivellaan? En tiiä eikä kiinnosta.

Omasta mielestäni minusta puuttuvat kaikki nykyiset hyveet, kuten: ahneus, kateus, oman itsensä halveksinta ja kaikki muu sen sellainen. Joskus kirjoittelen aina jotakin, toisinaan se on voimallista ja hyvin kuuluvaa kun se syntyy yli tihkuneesta voimasta; vastakohtaa ei milloinkaan edes muut kuule. Ihmettelen tuota kummaa kaipuuta kirjoituskilpailuihin -eiväthän sellaiset mielestäni valmista tai paranna ketään, ja samoin on asianlaita myös erilaisten oppilaitosten kanssa. miksi jonkun elämä on kiinni siitä onnistuuko hän julkaisemaan vai ei

En tiedä lahjakkuudesta kirjoittajana, mutta mielikuvitus on ehkä jonkinlainen lahja.

En tiedä miksi joku asia pitää tuoda esille, kai se on joku olemisen mysteeri.

En myötäile, enkä mielistele, enkä osaa sanoa kuppikuntaan kuulumisestakaan ja jos kuulunkin, kuppi on kyllä eri värinen kuin muilla.

Rohkeasti on mielipiteet tullut ilmaistua ja paskaa on satanut niskaan, mutta mitäpä tuosta. Sehän on parasta lannoitetta.

Näin ateistista maailmankuvaa mukailevana, sielukysymys ei kosketa.

T. ®Sherlokki © 2008

Kirjoitan tullakseni ymmärretyksi, koska puhuessa ilmeet ja eleet heikentävät usein sanomaa.

Kiakissa edellisissä vastauksissa on jotain mikä minutkin pisti vanhalla iällä kirjoittamaan.

Se on hauskaa. Kehittelen ideaa, se hykerryttää. Onhan se jollein muullekin ilmaistava ja jaettava.

"Tuodaksesi itseäsi esille, vai tuodaksesi esille asioita, joiden uskot ansaitsevan esilletuomisen?"

Sanomaa minulle ei ole (julistamista), mutta ei se ole pelkkää itsensä esille tuomistakaan, vaan paremminkin jakamista. Vähän niinkuin leirinuotiolla.

Elämän ihmettelemisestä on kyse. Sitä rikkautta haluaa saada ja jakaa.

Kirjoitan siksi, että minulla on vahva side kieleen ja kirjallisuuteen. Uskon, että kaunokirjallisuus kykenee puhumaan oikeista asioista vakuuttavasti. Kuppikuntia mietin silloin, kun tuntuu yksinäiseltä. Eivät ne aina pahasta ole. Tärkeintä ei ole haukkuminen, vaan hedelmällinen keskustelu ja pitkäjänteinen vuorovaikutus.

Omaksi iloksi.
Sillä olen oppinut jotakin vasta vanhemmalla
iällä.
Osaisin varmaan paremminkin jos olisin
kuunellut pappani ohjeita sillä hän oli kirjailia
itse ja aika kuuluisa sllainen.
Mutta se siitä kirjoitan omaksi iloksi.
Ja palutteen annan jos on aihetta.

Tunteen palo...ja v...t, ku:
1. Taipumus. 2. Isot luulot. 3. Pakkomielle. 4. Yritän olla fiksu. 5. En ymmärrä lopettaa. 6. Luistelen kotitöistä. 7. Lupa potea taiteilijan tuskaa ja vetää kännit.

Neljä kuukautta ja 112 myytyä kovakantista. Kattelin tuossa jo talviasuntoa Espanjasta ja haukuin pomon.