Nämä ex-vaimotko syyllisiä koulukiusaamiseen/Kauhajoen tapahtumiin?
Katkera ero ja lapset saa tehdä mitä haluaa. Vaikka isää tapaamassa voivat heittää isän uuden rakkauden siksi aikaa huitsin nevadaan jotta lapset saa pompotella isää kun äiti ei enää pysty siihen.
Kandeis ottaa huomioon sellainen mahdollisuus että isä on saattanut ostaa uuden kanssa yhteisen asunnon. Eihän isän lapset voi todellakaan tyranisoida koko huushollia, pahimillaankin vain isän 50% osuudella.
Ei hitto, onko nää provoja vai onko täällä tosiaan näin tyhmiä eukkoloita?
Katkera ero ja lapset saa tehdä mitä haluaa. Vaikka isää tapaamassa voivat heittää isän uuden rakkauden siksi aikaa huitsin nevadaan jotta lapset saa pompotella isää kun äiti ei enää pysty siihen.
Kandeis ottaa huomioon sellainen mahdollisuus että isä on saattanut ostaa uuden kanssa yhteisen asunnon. Eihän isän lapset voi todellakaan tyranisoida koko huushollia, pahimillaankin vain isän 50% osuudella.
Ei hitto, onko nää provoja vai onko täällä tosiaan näin tyhmiä eukkoloita?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nå, ei kannata ottaa näitä juttuja niin sanantarkasti...
Tänne tullaan enimmäkseen vaan pitämään hauskaa provosoimalla toisiaan. ;)
Kyllähän joka asiassa on hivenen verran tottuttakin, mutta mopo karkaa käsistä heti kun huomataan että joku exä "puuttuu" (lähes) asialliseen keskusteluun ja sitten ollaan jo lisäämässä tulta pesään niin paljon kuin keretään.
Kunhan exät pysyisi yksinhuoltaja palstoilla ja nyksät täällä, lukematta toistensa juttuja, niin saattaisi syntyä ihan asiallisia keskusteluita kin.
...taitaa olla turhaa toivoakaan...
lisää petroolia, koulu palaa.
"Kunhan exät pysyisi yksinhuoltaja palstoilla ja nyksät täällä, lukematta toistensa juttuja, niin saattaisi syntyä ihan asiallisia keskusteluita kin."
Ei mitään lisättävää edelliseen!
Useimmat tuntemistani uusperheistä muodostuvat "existä". Monestihan uusi onni muodostuu vanhan onnen raunioille. Mukana tulevat "omat", "toisen" ja kenties joskus yhteisetkin lapset milloin missäkin kokoonpanossa.
Itse toin uusperheeseemme alkujaan vain itseni. Noin vuosi sitten, esikoiseni ja ensimmäisen yhteisen lapsemme syntymän aikaan meille paljastui karmeita asioita isompien lasten oloista lähivanhempansa uusperheessä. Asiat on saatu siinä mielessä kuntoon että lapset muuttivat pääasiallisesti meidän luoksemme asumaan. "Jälkihoito" toki jatkuu vielä.
En toivoisi kellekään yhtä raskasta vuotta elettäväksi kuin mitä viime vuosi meidän perheelle oli. Siitä entistä vahvempina selviydyttyämme uskon kuitenkin, että kaikki on mahdollista, jos vain löytyy tarpeeksi tahtoa, välittämistä ja ennenkaikkea rakkautta.
En monestikaan tiedä itkisinkö, raivostuisinko vai nauraisinko, kun luen täällä näitä kirjoituksia. Raskas perhe-elämä vaatii raskaat huvit, sitäkö tämä on, itseironiaa? Vai kirjoitteleeko tänne väki vain vitsinä vaikkeivät aiheet heitä edes kosketa? Osa on varmasti ihan aidosti erostaan katkeroituneita tai satutettuja, joiden suhteellisuudentaju vain on kärsinyt suhteettomalta tuntuneiden henk.koht. vastoinkäymisten myötä?
Joka puolelta tulvii yleistyksiä milloin exää, milloin nyxää, milloin miehiä, milloin naisia vastaan... On ollut aikoja jolloin toivoin vain puolison exän katoamista savuna ilmaan. Sittemmin kun tosissani panostin siihen että katson asiat lasten kannalta olen oppinut vähintäänkin sietämään häntä. Missään vaiheessa en kuitenkaan ole lähtenyt tekemään yleistyksiä suuntaan tai toiseen. Ympäriltä löytyy esimerkkejä uusperheistä laidasta laitaan. Jokaisella on ongelmansa purettavan, osassa ne ratkotaan lasten etua silmällä pitäen, osassa ikävä kyllä ei. Tätä en pysty koskaan ymmärtämään.
oiekusdesta. Jos lapsi kerran kuussa tai harvemmin näkee isäänsä, niin onko liikaa vaadittu, että lapsi viettää sen ajan isän kanssa, ja nukkuu hänen virellään? Ei ole. Jos lapsi on nukkunut isänja äidinkin vieressä, niin mikään ei muuta sitä ei uudet eikä vanhat nyksät.
Lapsi on täkrein ja hänen tahtonsa. Ei ihme ettei lapset halua isälle enää tulla, jos joutuvat syrjinnän kohteeksi, ja edes isä ei heitä puolusta.
Ei kukaan ole viemässä paikkaasi äitinä, älä murehdi.
Paikkasi exmiehesi rakkaana hävisi silloin kun päätitte erota, älä siis sitäkään enää murehdi.
Lapsen paikka on omassa sängyssä, vanhempien omassaan. Vai nukuitko kenties itse aikuisuuteen asti vanhempiesi välissä? Samassa huoneessa?
Ymmärrätkö että lasta kuuluu tukea siihen, että tämä voi nukkua omassa sängyssään - se on tervettä ja oikein. Pahaa unta näkevän totta kai ottaa viereensä hetkeksi, vielä suositeltavampaa on silti rauhoittaa hänet omaan sänkyynsä, olla vieressä kunnes rauhoittuu/nukahtaa. Se on täysin yleinen vanhemmuuteen liittyvä tapa toimia.
Ymmärrätkö että viestisi vaikuttaa siltä, että oikeasti murehdit asiaa, kuka exmiehesi vieressä nukkuu, etkä sitä, huolehditaanko lapsesi normaalikäytännön mukaan rauhalliseen uneen omaan sänkyynsä. Se jos mikä on tarve taistella vallasta sen suhteen, miten asiat tehdään ISÄN KOTONA, vaikka ainoa asia mihin oikeasti voi vaikuttaa on jokaisen oman kodin (ei kenenkään muun) tavat toimia. Mitäpä jos lottaisit siihen, että isä luo omat toimivat käytäntönsä, ja sinulle ei taas kuulu se, kuka hänen vierellään nukkuu, kuten ei hänellekään kuulu, kuka sinun vierelläsi nukkuu.
Jos lapsi opetetaan siihen, että häntä ei voida ohjata, opettaa, kasvattaa normaaliin elämään, hänestä ei kasva yhteiskunnassa pärjäävää ihmistä. Mietihän hiukan mitä lapsesi ystävät sanovat kuullessaan että hän yhä nukkuu äidin vieressä? Kiusatuksi hän joutuu. Jos hänellä on selkeitä turvallisuuden tunteen ongelmia, hänen vierellään viivytään kunnes hänen on hyvä nukahtaa, ja hän kyllä oppii, että ei ole ollenkaan kamalaa, vaan jopa hienoa pärjätä omassa sängyssään, hänen itsetuntonsa nousee ja hän kokee onnistumista. Lapsi kasvaa, ei hän aina ole vauva. On väärin tukea häntä itsestäsi lähtevään riippuvuuteen, kun häntä pitäisi tukea ikäiselleen sopivaan pikku hiljaa tapahtuvaan normaaliin eriytymiseen omaksi itsekseen vanhemmistaan. Se ei tarkoita sitä, etteikö hän saisi hellyyttä ja syliä osakseen, luehan nyt hyvä ihminen hiukan opuksia niin et puhu läpiä päähäsi.
haluaa, ne tehdään itse. Hassua edes ajatella, että joku voisi vanhemmat sivuuttaa! heh... Äiti määrää omassa kotona, ja isä määrää omassaan, siihen ei kukaan väliin pääse.
Hassua juu, että joku jaksaa provoilla ja väittää, että aikuisten ihmisten kotona eivät aikuiset itse päättäisi omista asioistaan.
Eipä ihme jos parisuhteesi kaatui, teillä varmaan lapset tekivät päätökset aikuisten puolesta, eikä parisuhdetta enää ollut olemassakaan.
Meillä uusperheessä me jotka sen perheen olemme perustaneet yhdessä myös päätämme miten asiat toimivat. Se on aikuisten vastuu, ja hyvin on mennyt, kaikkien kannalta.
Suosittelen lämpimästi. :)