Muistatko milloin ja minkäikäisenä sinulle selvisi, että sinusta tulee kirjailija?
Vai onko se selvää vieläkään? Jokuhan voi kirjoittaa vain koettaakseen kepillä jäätä.
Vai onko se selvää vieläkään? Jokuhan voi kirjoittaa vain koettaakseen kepillä jäätä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sitä alunperin vakavasti. Olin 17-vuotias. Siis muutama vuosi sitten. Myöhemmin tosin on ollut vähän vähemmän runollinen käsitys asiasta.
Kolmikymmpisenä ymmärsin etten voi lopettaa.
En ole kirjailija, mutta olen 7-vuotiaana sanonut Äidilleni että minusta tulee kirjailija.
Matka jatkuu...
Mulla myös tuo 7v. on ollut joku "tärkeä" ikä. Löin silloin ilmeisesti vetoa / meillä oli kilpailu veljen kanssa, että kumpi kirjoittaa kirjan... Genre taisi molemmilla olla dekkari, veljeni (11v) kirjoitti 20 liuskaa ja minä kai puoli liuskaa :D
Mutta kirjailijaksi tuleminen onkin sitten eri juttu, niin kuin kaikki varsin hyvin tietää.
sitä alkoi vaan tulla, yhtä-äkkiä
padot murtuivat.
olin 49-vuotias.
Tiesin sen ennen kuin osasin edes kirjoittaa. En tosin tiedä, koska esikoisen teon aloitan ja miten. Nyt olen koulutuksessa, kuinka kohentaa kirjoitustaitoja, joten eiköhän se "oma ääni" ala kuulua nyt viimeistään vahvemmin. Siitä en mene vannomaan, tuleeko minusta koskaan kirjailijaa. Ikävä kyllä koulutukseni ei minulle oikein muita töitä takaa, joten kai se on vain pakko kehittyä niin hyväksi, kun ei muita vaihtoehtoja enää ole. (Eihän sillä kirjailijan tulolla kukaan elä, paitsi kourallinen, mutta tähtäänkin kirjoittajaksi ennemmin kuin kirjailijaksi, eli luultavasti tulen tekemään tekstejä eri julkaisuihin ym. ja ehkä hyvällä onnella saan jossain vaiheessa esikoiseni ulos).
Luultavasti tiesin sen jo ala-asteella. Näin jälkikäteen mietittynä. Lopullisesti olin siitä varma parivuotta sitten
Minulle sanottiin jo joskus ala-asteen ensimmäisillä luokilla, että kirjoitan kamalan taitavasti, opettaja sanoi, että saattaa tätä menoa olla kirjailijan ura edessä. En minä silloin sitä mitenkään huomioinut, se kuulosti silloin aivan äärettömän tylsältä. Mutta nyt kun muutamien vuosien jälkeen se kirjoittaminen on jotenkin automaattisesti vaan tullut järjestelmään sillä tavalla, että se on lähes ainoa tapa mikä puhdistaa ajatuksia, ja illalla on hankala mennä nukkumaan jos päässä pyörii joku hieno idea.
En tiedä sitten, että mihin tällä päädytään, mutta tällä hetkellä tuntuu, ettei kirjoitus voi lähteä millään pois, ihan kuin se ois jotenkin sielussa kiinni :D Tajuaako kukaan mitä tarkoitan? Mutta eihän se tarkoita, että minusta koskaan tulisi kunnon kirjailijaa. Ehkä kirjoitus jää vain elämäntavaksi ja harrastukseksi, muttei koskaan miksikään suuremmaksi. Aika näyttää.