Loitsuja yhteiseksi hyödyksi

Ajattele salamurhaajaa. Salamurhaaja saa salkun, joka sisältää tarkkuuskiväärin ja toimintaohjeet. Salamurhaaja menee katolle ohjeiden mukaisesti, virittää aseensa ja ampuu teollisuuspampun, joka saapuu kotiinsa naisystävänsä kanssa.

Salamurhaaja ei voi käyttää samaa toimintaohjetta uudestaan seuraavalla kerralla, sillä kohde on eri, ase on eri, katto on eri. Sen sijaan hän voi oppia vain tapauksen luonteesta, mutta seuraavalla kerralla hän tarvitsee uudet toimintaohjeet.

Salamurhaaja ei voi ottaa yhteyttä pomoihinsa. Salamurhaaja ei valitse kohdetta. Salamurhaaja ampuu, pomo ottaa yhteyttä ja tekee päätökset. Ja kun paha teollisuuspamppu kuolee, maailmasta tulee parempi paikka, salamurhaaja saa palkkansa ja hyvän mielen hyvin tehdystä työstä.

Ei yliluonnollisuudesta saa sellaista otetta, että sitä voisi hallita. Mutta sillon kun sitä on tarkoitus käyttää, niin se toimii mainiosti. Sille ei kuitenkaan pidä antaa koko elämäänsä, hukkaanhan se menisi. Kun pääset hetkelliseen yhteyteen yliluonnollisen kanssa, tunnet sen yhtä konkreettisesti kuin salkun kädessä. Jokainen mielijohde ei siis ole Vaisto, vaan pelkkä aivopieru, jota ei sen kummemmin kannata lähteä metsästämään. Tällaisia aivopieruja voi olla esim. luonnonkivihelistimet, risti tai loitsunhokema. Jos oikeasti tarvitset niitä, niin yliluonnollisuus paiskaa ne suoraan käteesi jotakin hetkeä varten. Kun hetki on ohi, et voi olla varma päteekö se loitsu yhä.

Mutta; onko salamurhaajan koko elämä tällaisten hetkittäisten toimeksiantojen odottamista? Ei. Vastapainoksi hän tarvitsee kivan elämän, ehkä pari harrastusta. Salamurhaus on vain osa hänen elämäänsä.

Nyt kun käännyin buddhalaiseksi sen viattoman pyrkimyksen mielenrauhaan takia, on yliluonnollisuuden merkitys vieläkin alentunut. Yliluonnollisuus on pelkkä maallinen asia, niinkuin mikä tahansa työkalu, vaikka vasara. Sitä tulisi käyttää vain järkevämpien tarkoitusten takia. Itseasiassa arvelen, että yliluonnollisuus pyrkii parempaan hyvään, vaikka mitä haluaisimme. Eli sillä ei voi tehdä pahaa. Jos on olemassa valaistuminen (minkä olemassaolosta en voi sanoa mitään, koska en yksinkertaisesti tiedä), ihminen tajuaisi kaikki maailman asiat. Tällöin hän varmasti myös tietäisi kaiken yliluonnollisuudesta (saisi käyttöönsä kaikki maailman toimintaohjeet), jolloin hän kykenisi vaikka mihin! Mutta koska hän on valaistunut, ei hänen tarvitse käyttää yliluonnollisuutta, sillä sehän on vain maallinen, toissijainen asia. Maalliset asiat muuttuvat ja menettävät merkityksensä, mutta korkeammat arvot säilyvät.

Magian eri tyylejä ja niihin sopivia loitsuja löytää pilvinpimein alan kaupoista eri kirjailijoiden teksteistä sekä internetistä usein tosin englannin kielisenä. Näin siis ajatuksesi toteutuu jo...

"Uskon, että magian harjoittamisen tekniikasta on mahdollista keskustella ja vaihtaa tietoa täsmällisesti ja auttaa muitakin löytämään sille "taajuudelle" jossa the magic just happens."

Toisaalta mikään magiassa ei toimi ilman vakaumusta asiaan ja toimiessaan tietämättömissä käsissä se voi päästää valloilleen sellaisia jälkiseurauksia, joita ei osaa odottaakaan.

Voidaan myös miettiä, että jos magia olisi oikeasti niin hyödyllistä, miksi suuri yleisö ei ole kiinnostunut sen käyttämisestä arkisessa elämässään? Tai miksi se jäi historiassa pois kansan keskuudesta ja taantui taikauskoksi?

Nykyiset uskomukset ja pakanalliset (uskonnolliset) liikkeet ovat länsimaissa uustuotantoa, joka on muokattu vanhemmista uskonnoista tai kansantaruista nyky-ihmiselle sopivampaan muoton. Me emme arvosta enää vanhoja traditioita elleivät ne sovi omaan ajattelutapaamme ja siksi voidaan myös kysyä, kuinka voimakasta tälläinen silputtu magia loppujen lopuksi on?

Aikamoista soopaa. Täydellinen vastuu on täydellinen valta, juttu on se että opitaan sen verran tavoille että saadaan olla ja ollaan. Täällä vieläkin, kiitollisena kaikelle. Jutun ydin on slapstick-huumori ja myötähäpee.

"hoto toto" (loitsu kissan tyydyttämiseksi)

tää on "noob"