Levittyy edessämme,
sivuin puhtain huokaa
Ajan alussamme
On annettuna meille,
kirja pienoinen
Rakkauden
Oman sydämen
Avoimena esille ojennetaan,
lumoutuneena, tunteellisena
Joskus hiukan vain raotetaan,
kainouteen vedotaan,
toivotaan, uskotaan, halutaan
Sille kuvajaiset tallennetaan,
tunteet suurimmat kirjoitetaan
Koskaan voi sitä tietää,
löytyykö silmistä noista,
vain häkeltynyt tuijotus
Ei jokainen lukea saata,
kirjaansa avoimena odottavaa,
sisäistä sen sanomaa
Ja hiljaisena sulkee,
sisälleen lukitsee
Vai ottaako sydämensä,
hallinnan tunteiden tuulissa
Kuviin lukemaansa sukeltaa,
omaan kirjaansa maalaa
Antautuu sydämensä kuviin,
vapauttaa mielen ikeestä
Huomaa vihdoin selaavansa,
sointuja kauneinpia kuulevansa
Unhoittuvat mielen tummuus,
pelottomana uppoutuu,
levittäytyy maailmansa
Kirjaan rakkauden
Ei kirjoitusta tuon,
taideteosta rakkauden
Voi vailla sydäntä,
rakkaudestaan täyttynyttä,
koskaan ymmärtää
Sydämensä siihen,
täytyy kiinnittää
sivuin puhtain huokaa
Ajan alussamme
On annettuna meille,
kirja pienoinen
Rakkauden
Oman sydämen
Avoimena esille ojennetaan,
lumoutuneena, tunteellisena
Joskus hiukan vain raotetaan,
kainouteen vedotaan,
toivotaan, uskotaan, halutaan
Sille kuvajaiset tallennetaan,
tunteet suurimmat kirjoitetaan
Koskaan voi sitä tietää,
löytyykö silmistä noista,
vain häkeltynyt tuijotus
Ei jokainen lukea saata,
kirjaansa avoimena odottavaa,
sisäistä sen sanomaa
Ja hiljaisena sulkee,
sisälleen lukitsee
Vai ottaako sydämensä,
hallinnan tunteiden tuulissa
Kuviin lukemaansa sukeltaa,
omaan kirjaansa maalaa
Antautuu sydämensä kuviin,
vapauttaa mielen ikeestä
Huomaa vihdoin selaavansa,
sointuja kauneinpia kuulevansa
Unhoittuvat mielen tummuus,
pelottomana uppoutuu,
levittäytyy maailmansa
Kirjaan rakkauden
Ei kirjoitusta tuon,
taideteosta rakkauden
Voi vailla sydäntä,
rakkaudestaan täyttynyttä,
koskaan ymmärtää
Sydämensä siihen,
täytyy kiinnittää
Vastaukset 11
Vanhimmat
..se on kovin kaunis .. harmoninen. Erityisesti pidin tuosta lopusta, "sydämensä siihen täytyy kiinnittää"
Kiitos lukuhetkestä : )
ajatuksen nostattama kirjoitelma, joka eli mielessä vähän aikaa.
Ja tietenkin siinä elonsa aikana muuttui ja kehittyi.
Mutta perus pysyi mukana, ei ilman sydäntä voi toisen rakkauden kirjaa lukea.
Hienoa, että pidit siitä. :)
Kiitos sinulle, Padme!
Tiivistämällä, tiivistämällä ja jälleen kerran tiivistämällä. Lauserakenteita eheyttämällä ja karsimalla olisi tästä tullut parempi.
Nyt on jälleen on tyypiltään monisanainen selittäjä-ihminen lörsäissyt pötyä pöytään, sen kaksisemmin siivilöimättä ja tässä on lopputulos. Jäntevyys tiessään, luettavuuden kanssa niin ja näin, mutta ihan kauniita ajatuskulkuja olin hahmoittavani mössön keskeltä.
samaa mieltä kanssasi siitä, että tiiviimmäksi olisin tuon voinut tehdä.
Tämä on aina silloin ongelma, kun kehittelen tuota mielessäni jonkun aikaa.
Tulee liiallisesti ängettyä samaan kirjoitukseen.
Yleensäkin parhaat tulevat suoraan, ilman "turhia" ajatteluita.
Mutta onneksi näitä tekee vain omaksi huvikseen ja elää niiden kanssa :)
Kiitos sinulle näistä sanoista!
Miksi jankkaat siitä löysyydestä?? Runot eivät ole mitään esseitä tai mielipidekirjoituksia, vaan runoja. Minusta niissä saa siksi sitä "löysää" ollakin. Runot ovat myös taivaanrannanmaalailua, niin tyyliltään kuin sisällöltään joskus. Ja se "löysyys" on osa niitä, koska niillä ei ole samanlaista funktiota kuin mielipidekirjoituksella tai artikkelilla.
Oletko kenties oppinut lukion äidinkielentunnilla uuden termin vai mistä moinen kohkaus? Sama kuin pitäisit hirveästi meteliä siitä, että SÄ-passiivia ei ole olemassa, vaikka me puhuttaisiin täällä englantia. Olet eksynyt väärään paikkaan kohkaamaan.
Olen samaa mieltä tämän sivullisen kanssa.
Lisäksi vielä ko. kommentoijalle: on hyvä antaa palautetta ja ilmaista omia mielipiteitään. Minusta sinä kuitenkin näytät enemmän purkavan omaa pahaa oloasi kirjoittajalle kuin antavan hänelle kehittävää kritiikkiä. Se, että alat kritisoimaan ihmistä runon sijaan ("tyypiltään monisanainen selittäjä-ihminen lörsäissyt pötyä pöytään"--), ei ole mitenkään kehittävää. Ennemmin koen tuon lannistamisena ja satuttamisyrityksenä.
jota te palstan "tytöt" harrastatte tyyliin "tosi ihana, voih oih!", "todella sytyttävä/satuttava, iih" olipa siihen pienintäkään aihetta tai ei.
Minä en näe siinä mitään järkeä.
Löysyys on haitallista silloin jos se tyystin hukuttaa sanoman ja tekee runon ikävystyttäväksi. Sen todetakseen ei tarvitse olla äidinkielen opettaja, ainoastaan lukija.
asiaasi. Alat kuulostaa vihaiselta ja ärsyyntyneeltä, eli et enää vakavasti otettavalta. Rankkaa tämä elämä.
Kukaan ei ole puhunut äidinkielen opettajista, ei sinua nyt kai kukaan sellaisena erehtynyt pitämään... ;)
Jatkan näiden edellisten jatkeeksi, ettei minun järkeeni käy miksi tämä kyseinen runo on nostettu näin negatiivisen huomion keskipisteeksi. Tämän runoilijan oma viehätyksensä on nimenomaan tämä hänen käyttämänsä kirjoitus- ja ilmaisutyyli, joka on omaperäinen ja sen vuoksi minä pidän hänen hiukan vaikeaselkoisistakin runoista. Enkä ole ainut. Hänellä on omat lukijansa. Vaikuttaa tämä arvostelu nyt todellakin enemmän henkilöön kohdistuvalta kuin varsinaisesti runoon. Olen pahoillani kirjoittajan puolesta.
näiden runojen viehätys perustuu. Usein saavat hänen runonsa otteen tuolta jostain sisältä... :) Eikä tämän lukijan tapauksessa kyseessä ole kirkuva eikä tyttö. ;) Ihan muuta.
Kirjoittajalle kiitos mukavista lukuelämyksistä! Usein tulee haettua ihan teekupponen käteen ennenkuin perehdyn mietteisiisi; ne haastavat niin mukavasti lukijan ja vievät omiin maailmoihin!
Ainahan saa opastaa runoilijaa asiallisesti ja kommenttia ja kritiikkiäkin antaa, mutta paino sanalla asiallisesti!
Innolla odottelen uutta ja uusia mietteitäsi kauniisiin sanakäänteisiin kiedottuina. Joskus ajatus on tärkeämpi kuin muoto, ja tavaksesi vakiintuneesta muodostakin kyllä pidän.
Kannustan jatkamaan edelleen, minunkin ilokseni!:)
ja maalailevaa, verkkaisesti etenevää on runosi kieli. Voisiko tuo hienoinen vaikeus ja lukijan malttamattomuus olla syynä ymmärtämättömyyteen, joka liittyy noihin kritiikkeihin... minä lukeudun kyllä niihin, jotka näistä pitää paljonkin. Sanojen takaa löytyy myös syviä ajatuksia, jotka eivät aivan heti paljasta itseään, siinä myös yksi niistä syistä, miksi nämä minua viehättävät.
Tuo runosi sydämen matka kuitenkin voi joskus olla tuskia täynnä, mutta niinkuin sanot "Ei kirjoitusta tuon, taideteosta rakkauden, voi vailla sydäntä, koskaan ymmärtää".