Ihan tässä ajattelin heittää kysymyksen, että minkälaiset odotukset ja vaatimukset viljelijöillä on tuotannon kannattavuudesta nykyään? Itsellänikin on sivutoimista maanviljelystä ja sen tarkoitus ei ole olla mikään tuotantoyhtiö, mutta ei tuotto saa kuitenkaan miinus-merkkiseksi kääntyä.
Työvälineet ovat 1980-luvulta, mutta säännöllisen huollon ja kunnostuksen avulla toimivat moitteetta.
Paljon on nähty ja kuultu kaupunkilaisten ja varmasti myös maalla asuvien kommentteja siitä, kun viljelijät ajavat sadan tonnin yhdistelmiä työmailla ja ihmettely on suuri-mistä rahat tulevat koneisiin kun viljelijät itkevät köyhyyttään ja kannattavuuden huonoutta?
Oma toimintani on pientä ja investoinnit on oltava maltillisia, mutta ei tulisi mieleenikään laittaa esimerkiksi traktoriin 50-100000 €. Mutta kaikki on suhteellista. Jos joku osaisi valaista, miten tiloilla lasketaan ja mietitään sitä, että minkäverran enemmän jäisi viivan alle jos ei laitettaisi koneisiin mielettömiä summia? Joku tietysti möläyttää että sitten vie verottaja! :) Mutta onhan se tiedossa, että konekauppias vie kaiken.
Työvälineet ovat 1980-luvulta, mutta säännöllisen huollon ja kunnostuksen avulla toimivat moitteetta.
Paljon on nähty ja kuultu kaupunkilaisten ja varmasti myös maalla asuvien kommentteja siitä, kun viljelijät ajavat sadan tonnin yhdistelmiä työmailla ja ihmettely on suuri-mistä rahat tulevat koneisiin kun viljelijät itkevät köyhyyttään ja kannattavuuden huonoutta?
Oma toimintani on pientä ja investoinnit on oltava maltillisia, mutta ei tulisi mieleenikään laittaa esimerkiksi traktoriin 50-100000 €. Mutta kaikki on suhteellista. Jos joku osaisi valaista, miten tiloilla lasketaan ja mietitään sitä, että minkäverran enemmän jäisi viivan alle jos ei laitettaisi koneisiin mielettömiä summia? Joku tietysti möläyttää että sitten vie verottaja! :) Mutta onhan se tiedossa, että konekauppias vie kaiken.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Verottaja vie vaan puolet mutta konekauppias vie kaiken.
Sama tilanne täälläkin kuin sulla, kalusto 1980-luvulta mutta hyvässä työkunnossa, takatuuppari 70 hv puimuri hytitön muut koneet ellasia kun traktori jaksaa vetää.
Niin vaatimuksena on palkka tehdystä työstä ei sen ihmeempi mutta nyt on pohja pudonnut kaikelta.
Kaupunkilaisia en niinkää pahana pidä vaan pahimpia on nämä UCD:t ja muut haudankaivajat omassa porukassa.
Suurimpana uhkana pidän selkäänampuvaa MTK:ta josta ei enää tiedä mikä se on ja kenen etuja ajaa.
pienipalkkaisten, vanhuksien, pätkätyöllisten, eläkeläisten- vai yksinhuoltajien etuja?
En kuunaa maksanu sinne latiakaa. Vähä oon ollunna oppositiossa koko puljuu, melekosia tuuljmyllynlämmittäjiä koko sakki ja paskahoosuja kaeken piälle.
Sitä jo kossina kahtelin, ku vanahan ukon aekkaa puuhasvatten jottae luovutuslakkova, oes pitänä kuatoo maetova viemärlöehi. Sitä olj ukon juttusillae melekone delekaatijo nahkatakilla ja iliman, jotta nyt sitte rintama pittee, ee lipsuta. Vua kuinkas sitte asjat mänkää, oes pitänä alakoo toellee lakkoo, alako sama sakki puhelimella ukolle rimputtellee, jotta ee kae myö nyt sitte kumminkkaa aleta viemärlöihi maetoo, tulloo nii paljo tappiota... Voe perkele, sano vanaha ukko, sitä olj ilima sakkeena mökissä, jotta mitä paskahoosuja koko sakki ja senperrää ee meijän mökistä oo latijakaa lähteny emteekoolle.
Sitä on joskus katteuvella kahtonu jossaen Ranskanmualla kolleekoeten puuhoo, se jossei oekee politiikka mielytä, nii näähää viep lehemee ministerijöön vaekka viijeentee kerroksee. Senhää nyt jokkaene tietee mittee sotkuu sitäe tulloo, lehemähä nostoo uuvessa paekassa häntee joka kohassa ja lusikalline tulloo vähintää orkaanista ohheistuotetta!
Vua olaha sitä tiälläe kerran pientäe yritystä pohojoesrannassa, olj pienet lumenajo-talakoot takavuosina Eu:n evuston eessä, tosin meikäläene jootu lähtee sitäe siinä vaeheessa, ku sakki sitä polliisiransittia alako viäntämmää katollee. Telekkarista kerkesin kahtoon loppuhuipennuksen iltauutisissa.
Vua sitä suattaapi tulla tuasen melekosta mielen ilimasua vieläe, jollei tiä kustannuskehitys muutu suotusammaks. Alakaa monella poejalla ja miksei tytöelläe alahuuli värisemmää, ku pitäs tulevalle kauvelle hankkija lantoo ja muutae tuotantopanosta, hinnat vua hippoo pilivii ja jottae pitäs viijjä vieläe pankkiikii velammaksuu. Sitä o monenlaesta ropottinavettoo pykätty velanpiälle ja kelepoo sitä maksoo, ku sammoo aekoo sähöt ja löpöt maksoo hunajoo. Tuossa tuttu muatalosukaappias, tarkemmin opiskelukaverj, kolleeka, kerto jotta jo tähännii asti o pitännä monelle viäntee jos jonnii moestae rahotussopparia, jotta suahaa lantoo myytyvä kevväällä, nii mitehä se ens kevväänä käyp kaappa, ku ei oo suannu entisiäkkää maksettuva.
Sitte iha alakuperäsee teemaa, jotta oon kyllä sitä mieltä, jotta taetaa toen perrää emteekoo ajjoo vua kaapuntilaesten etuva, jotta oes halapoo ruokoo syyvvä, siltäe o mualaene unohtuna tääsin, tarkemmin myö jemmarit o unohettu tääsin. Tossa poekae kanssae pijettii pientä sympoosiumia vähä hienommassa paekassa, nii siinäe orukalla tojettii, jotta puuhintookaa suannu emteekoo mihinkää hilattuva sillon ku se vähännii olj asiallisemmalla tolalla, nuapurin Putinhaa se sitä ylös sillon hilas sillä tullivemputuksella.
taloista, joihin pankki ei anna enää lainaa rehujen ostoon.
Siksi kai porsastilannekin taas "haasteellinen".
Kaoksen vuodet alkaneet.
Taloihinko niitä rehuja myydään? Oikeinko omakotitaloihin vaikko myös kerros- ja rivitaloihinkin myös? Maatilayritykset niitä rehuja tarvii ja ostaa! Onkin jo aika näiden omavaraisTALOjen mennä vasaran alle! Pienviljelijän talonlistat heh heh
koskoo jotta TALOLLINEN, siton käätetty aenae meijjä puolella monasti vähä vankemmasta muapaekan ommoojasta, sitä olj ensin kestit, mäktupalaeset, torpparit, TALOLLISET ja kartanon omistajat. Torpparithaa sitte vappautu ja monasti niitä tituleerattii pienviljelijöiksi, jotku saattaa vielä muistoo, jotta melekkee joka kylällä olj pienviljelijäyhistyskii, jolla olj joetae konneitakii jäsenillee laenattavaks, taes parraella yhistyksillä olla ommoo talovakin, jossa pitvätten tanssija. Näetä pienviljelijäyhistyksen taloja ee pijä sotkee työväentaloihi, joete jotkut koeranleuvat kuhtu MOSKOVAKS, vaekka suattohaa niissä osin sammoo sakkija käyvväkkii, aenae tanssiloessa ja tiijjan joetae suojeluskuntalaesiakkii käänneen moskovassa simpsakoeta piikalikkoja tanssittamassa.
Vua kyllä tiällä mualla vielä monasti puhutaa taloesta, ne om mökit eriksee, joesta vieraalla töessä käyvvää, taekka ruokolla ollaa ja luppoaekoo vietellää.
Vasara alle suattaapi jokune talo mennäkkii taekkaa muatilayrityksijä hienommin sanottuna. Tossa öylön ehtoolla vielä kahton niitä vasaranpaakuttajaen sivuja, par paekkoo olj menossa nyttii iha vasaramarkkinoella. Muutennii alakaa varmaa lissääntymää nämä markkinat, ku o niä finassimarkkinat iha kuralla, vaekkei vielä meillä oo iha nii hurjasti asjat mitä Iislannissa, sitä lakkasvat ruunua notteeraamasta. Vua meilläe vähä korkoo nostoovattten ja alakoo monelle tulla vaekeutta maksoo velekoo poies, muillennii ku näelle ropottinavettaporukoelle. Toevotaa nyt kuitennii, että ee mualiman tuulet keikuttas vallan meitä suomalaessii.
Vanha kansa muisteli, kuinka 30-luvulla olisi saanut ostaa taloja vaikka kuinka halvalla, mutta kun ei ollut rahaa kenelläkään. No, joku kuitenkin aina osti.
Takaajia kaatui kuin dominopalikoita.
Sitten tulee se vaihe, että setelikoneet pyörii punaisina. Rahaa tarvitaan kottikärryllinen leipäkilon ostamiseen.
Sitä ennen kaupat on hamstrattu ruoasta tyhjiin.
Talouspaineet purkautuvat kansojen sisällä keskinäiseen vihanpitoon, kunnes paine saadaan purkautumaan ulkoiseen viholliseen, joka yhdistää kansat sisältäpäin.
Tarvitaan ekologinen ratkaisu, sota.
Johtajat soittavat naapurivaltion johtajalle: "Meidän populaatio on päässyt kasvamaan hieman liian suureksi, joten emme pysty ruokkimaan kaikkia. Voisitteko harventaa meidän muonavahvuutta??"
Tähän naapurivaltion johtaja vastaa myöntävästi. " Kyllä meilläkin on tuo sama ongelma,auttakaa te sitten meitä, niin ollaan sujut".
Näin homma etenee.
- väärä profeetta-
Herää pahvi! Nyt ollaan jo 2000-luvulla ja tuollainen koivu ja tähti liirumlaarum on jostain kumpujen yöstä! Ja sitten opettele kirjoittamaan suomen kieltä. Tuo savon murre on kirjoitettuna syvältä perseestä!
Seon tiällä savossaki kakstuhat luku pitkällä ja jos tarkkaa luit, nii nää vasaramarkkinat o kyllä tätä päevee, ens viikolla paukkuu yks tila ja toenen menöö lopusta kuun. Jokuha nuokii tietty huutoo, voep olla että minähii jottae möläytän, vua suapi nyt nähä.
Eilen kävin yhtä hiljentynyttä miljoonanavettoo kahtomassa, olse lohuton näky, horsmoo jo kasvo pihassa ja homma olj hyytynä. Ensin olj kilometri hakkuuaakeeta, ee taemen taenta ollunna isketty muaha taekka laekkuva ruapastu kannikkoon. Näetä tuloo lissee!
Vua suomenkielkö se meikäläesen vielä pitäs opetella, ee veikkosissa, sitähä oot lukenna minun tekstijä lehestä harva se päevä ja joskus telekkaristakkii kuullunna, takkuu varmasti!
sillä ajataan millä pystytään
Pitää saada kaikki mitä sormella osoittaa, ja heti, ja joku muu maksaa tietysti.
Olisi ehkä aika jo siirtyä järjen käyttöön esim koneinvestoinneissa ja katsoa mihin oman tilan tuotolla on rahkeita.
Ei liene mikään itsestäänselvyys että esim traktori on viimeistä mallia ja tuplasti tarvetta suurempi...
Sitten aina itketään että tuotantokustannukset on suuremmat kuin toiminnan kyky kantaa...parempi sopeuttaa menot tulojen mukaan ennenkuin lähdetään itkemään veronmaksajaa apuun...
Työntekijän ja työnantajan suhde on hyvin pitkälti sama kuin aikuisen ja lapsen suhde.
En ollut oikein uskoa silmiäni kun aikoinaan normaali palkkatöissä seurasin 40-50sen muka kovien äijien pokkurointia pikkupomojen edessä.Alkoi ahdistamaan näin omallakin nupilla ajattelemaan tottunutta.
Kyllä se kaikki kirpasee lompakossa mitä kaupasta ostaa. Itsellä kalusto 70- ja 80-luvulta, ei tulisi mieleenkään mitään uutta värkkiä ostaa. Kun kirpasee ne välttämättömien tarvikkeiden ja varaosienkin hinnat jo ihan tarpeeksi.
muutakin kuin traktorin. Kyllähän traktori näyttää uudelta, vaikka se on käytetty, kun se tuodaan liikkeestä. Eihän töitä voi tehdä, jos on epäkuntoiset työkoneet ja -laitteet. Ihmiset ovat vaan niin etääntyneet maataloudesta, etteivät ne ymmärrä asioita tai eivät halua ymmärtää.
Maatalous ei ole kovinkaan hyvin kannattavaa, itse olen arvioinut, että kahden ihmisen työllä saadaan noin yhden ihmisen palkka.
Syitä on varmasti monia, yksi syy on se, että muualla yhteiskunnassa on ansiot nousseet paljon nopeammin kuin maataloudessa.
Joissa ansioiden nousu on tapahtunut tuotantoa lisäämällä, ei niinkään tuottajahintojen nousulla, sillä nehän on pääsääntöisesti laskeneet.
Pienellä tilalla, toisen puolison käyminen tilan ulkopuolella töissä, voi jo yksistään korjata kannattavuusongelman.
Tilan hallittu kasvattaminen on se toinen tapa, kunhan vain välttää liiallisen velkaantumisen.
Itse noudatin vielä 10 vuotta sitten oikeastaan saitaa kustannuskuria ja pyrin minimoimaan kaikki kustannukset. Nykyään ajattelen niin päin, että hyväkuntoinen kalusto huollettuna ja motivoituneella kuskilla varustettuna antaa mahdollisuuden isoon volyymiin ja sitä kautta lisää kustannusten sietokykyä ja tulosta.
Minulla on alviton poistamaton konepääoma parin sadan tonnin huitteissa, mutta toisaalta kaikki konehankinnat on rahoitettu edellisten koneiden tuotoilla, joten velkaa koneisiin ei ole. Uusi ja tehokas kalusto antaa mahdollisuuden kasvattaa tuotantoa reilusti, jos peltoa 50 kilsan säteeltä löytyy ja toisaalta pienemmillä korjuualoilla voi taas koneinvestointeja lykätä useita vuosia eteenpäin.
Oikein hämmästyin kun katsoin uusimman traktorin tuntimittaria viimeisten paalauksien jälkeen, kun siinä on nyt reilun kolmensadan hehtaarin jälkeen vain 350 tuntia ja sillä keväällä levitettiin lantaakin ja kynnettiin.
Noilla tunneilla ei toisaalta traktoria kannattaisi pitää, mutta toisaalta erittäin vaikeissa oloissa uusi yhdistelmä toimi moitteettomasti ilman ressiä, itkua taikka hammasten kiristystä ja kuskeja riitti tarpeen mukaan ilmastoituun jousitettuun ohjaamoon...
Ps. Maataloudesta näytän tulosta tänävuonna ehkä noin 90 tonnia ja siitä pelto tuotti kaksi kolmasosaa ehkä 700 traktorityötunnin kautta (huollot ynnämuut päälle) Traktoreihin ja rehunjakovaunuun tulee vuodessa yhteensä reilut 2000 tuntia, joten karjan osuus jää tulonmuodostuksessa aika surkeaksi, koska sen kanssa tehdään vielä työtä ilman koneitakin tuon reilun 2000 tunnin lisäksi!
Sitähän se nimenomaan on, koneurakointi eriytyy yhä enempi omaksi tuotantosuunnaksi, joissa toiminta on tehokasta ja ammattitaitoista.
Ainakin meidän tilalla on hyvin maltilliset investoinnit, kalusto pääosin 70-luvun tuotteita, juuri tänään puin kauraa vanhalla massikalla vm -72, toinen varakone on vm -74.
Itse en ainakaan ostele koneita sen vuoksi, että niillä elvisteltäisiin. Pärjäämme näillä toistaiseksi, vaikka puimurin hankinta onkin vääjäämättä edessä, sekin ostetaan taas käytetty, jota taas hieman viritellään ja taas mennään!!
Taskulaskin on mukava väline, kun sitä osaa vielä käyttää. Tarvikehankinnoissa kannattaa laskea ja jättää turha tunteilu sikseen, jollain aagripoonuksella ei herran huonetta rakenneta, kun toisesta paikasta saa samat ostokset paljon halvemmalla ja vielä jää rahaa syömiseenkin.
Joskus oikein ihmettelen, että miten jotkut lajitoverit pärjäävät, kun kaikki ostetaan aivan silmät ummessa pomppa levällään, esim. lannoitteita, kasvinsuojeluaineita, koneita ostetaan aina kalliimman mukaan, että miten voi homma kannattaa????