Mitä eroa on runon ja proosan kirjoittamisella?
Runoa kirjoittaessa tekijä ihmettelee löytämäänsä, muttei pyri muuttamaan todellisuutta, tai katsomaan hetkeä kauempaa. Runoilija jättää näkemänsä rauhaan.
Proosaa kirjoittaessa tekijä söhii kepillä löytämäänsä muurahaispesää, saadakseen aikaan kuhinaa ja nähdäkseen mitä sitten tapahtui. Proosan kirjoittaja muuttaa olevaa runoilija havannoi.
Runoa kirjoittaessa tekijä ihmettelee löytämäänsä, muttei pyri muuttamaan todellisuutta, tai katsomaan hetkeä kauempaa. Runoilija jättää näkemänsä rauhaan.
Proosaa kirjoittaessa tekijä söhii kepillä löytämäänsä muurahaispesää, saadakseen aikaan kuhinaa ja nähdäkseen mitä sitten tapahtui. Proosan kirjoittaja muuttaa olevaa runoilija havannoi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tästä en nyt ymmärrä oikeastaan mitään.
Mutta tämän lauseen:
"Proosan kirjoittaja muuttaa olevaa runoilija havannoi."
ajattelen kyllä olevan päinvastoin parempi.
Mutta tämähän on vain minun ajatukseni näin äkkisältään.
Molemmat havainnoivat, muuttavat todellisuutta ja maailmaa. Tai itse asiassa ne rakentavat uuden, tekstuaalisen maailman. Pahin kirjoittajan ongelma on itsestäänselvä asenne kieleen ja todellisuuteen.
Sinulla on kovin klassinen näkemys proosan ja runon erosta. Kuulostaa kuin runous olisi vain pelkkää linnunlaulua ja rakastuneiden sydänten sykettä. Näin ei ole. Runo voi aivan yhtä hyvin söhiä muurahaispesää ja aiheuttaa kuhinaa. Kumpikin tyylilaji voi sisältää fantasiaa tai mitä muuta tahansa.
Tommy Tabermann on tiivistänyt hyvin proosan ja runon eron: "Jotkut tarinat istuvat paremmin proosaksi, jotkut runoiksi".
Saadakseni aikaan keskustelua.
Itselleni runo on kuin fossiili jonka löysin, proosa on kokonainen luuranko museossa jonka rakensin.
Mutta vain minulle asia on näin, minun runoni eivät rakenna mitään, ne tulevat ja ovat valmiita sellaisenaan.
Tommy tekee asiat tavallaan, eikä sekään ole ainut oikea tapa.
En ole täysin samaa mieltä proosan ja runon kirjottamisen eroista. Minusta asiat eivät ole yhtä yksinkertaisia, joina ne esität.
Proosan kirjoittaja voi toimia samoin kuin runon kirjoittaja.Tällaiset raja-aidat ovat mielestäni turhia.
On monta tapaa kirjoittaa. Kirjoittaessani näytelmää, niin eläydyn siihen samoin kuin näyttelijä rooliinsa. En ajattele kuin kirjoittaja.