Eikö tullut mieleen hakea vaikka apua erotilanteessa? Säästyttäis monilta riidoilta jos olisi kolmas osapuoli sovittelemassa ja kertomassa oikeuksista ja velvollisuukaista. Kumpaisellekkin.
Jos kumpikin kykenisi näkemään jo stressaavan tilanteen lapsen kannalta, niin luulisi löytyvän sen verran selkärankaa sopia asiat edes asiallisesti.
Ja auta armias jos kumpainenkin on vähän iteppäinen luonne niin jo tulehtuneessa tilanteessa sitä on varmasti vaikea ajatella antavansa periksi joissakin asioissa.
OK. On niitä tapauksia, joihin ei sitten tehoa mikään, mutta sen kyllä sanon, että jos on kaksi täysjärkistä aikuista sopimassa siitä, mikä on lapselle parhaaksi, niin sopimukseen päästään.
Ja jos tuommoiset ruikuttavat katkeroituneet osapuolet suuntaisivat sen nettijäkätysenergiansa vaikka siihen, että keskittyisivät vaikka miettimään, miten saisivat vietettyä enemmän aikaa lastensa kanssa, niin hip hei!
Aina vedotaan siihen, että kun on niin hankalaa päästä tapaamaan lasta vaikka asuisi samalla paikkakunnalla. Jos minä olisin etävanhempi, ottaisin viikolla(kin) aikaa siihen, että hakisin jälkikasvuni vaikka lähivanhemman pihalle leikkimään, niin saa se "kauhea ruikuttava yh-äiti"kin vaikka kyylätä parvekkeelta. Kele.
Mutta saisimpa aikaa olla lapseni kanssa.
Jos oikein haluaa ja jaksaa yrittää, niin kyllä ne tapaamisetkin onnistuu, ellei niistä ole vaaraa lapselle.
Oliko vielä jotakin muuta, mistä haluat nyt avautua?
Jos kumpikin kykenisi näkemään jo stressaavan tilanteen lapsen kannalta, niin luulisi löytyvän sen verran selkärankaa sopia asiat edes asiallisesti.
Ja auta armias jos kumpainenkin on vähän iteppäinen luonne niin jo tulehtuneessa tilanteessa sitä on varmasti vaikea ajatella antavansa periksi joissakin asioissa.
OK. On niitä tapauksia, joihin ei sitten tehoa mikään, mutta sen kyllä sanon, että jos on kaksi täysjärkistä aikuista sopimassa siitä, mikä on lapselle parhaaksi, niin sopimukseen päästään.
Ja jos tuommoiset ruikuttavat katkeroituneet osapuolet suuntaisivat sen nettijäkätysenergiansa vaikka siihen, että keskittyisivät vaikka miettimään, miten saisivat vietettyä enemmän aikaa lastensa kanssa, niin hip hei!
Aina vedotaan siihen, että kun on niin hankalaa päästä tapaamaan lasta vaikka asuisi samalla paikkakunnalla. Jos minä olisin etävanhempi, ottaisin viikolla(kin) aikaa siihen, että hakisin jälkikasvuni vaikka lähivanhemman pihalle leikkimään, niin saa se "kauhea ruikuttava yh-äiti"kin vaikka kyylätä parvekkeelta. Kele.
Mutta saisimpa aikaa olla lapseni kanssa.
Jos oikein haluaa ja jaksaa yrittää, niin kyllä ne tapaamisetkin onnistuu, ellei niistä ole vaaraa lapselle.
Oliko vielä jotakin muuta, mistä haluat nyt avautua?
Vastaukset 3
Vanhimmat
että lapsen äiti ymmärtää lapsen parhaan. Niin luulisi, mutta niin ei läheskään aina ole.
En tiedä oliko tuo avautuminen tarkoitettu minulle, mutta vastaan meidän tilanteesta. Meillä vaihdoissa mukana viranomaiset huom äidin väkivaltaisuuden takia, en voi mennä lähivanhemman pihalle, koska hän epätoivoisesti yrittää lähestymiskieltoa minulle eli lapsemme isälle. Viranomaiset ja kö oikeus on koluttu nyt yhteen kertaan mutta en ole tyytyväinen näin vähiin tapaamisiin. Tilanteemme ehkä normaalia kimurantimpi. Äidillä mielenterveysongelmaa ollut vuosikausia ja äidin mielestä minä alkoholisti ja narkkari ja huumekauppias, siihen olen näytöksi esittänyt maksa-arvon ja ouq-testin joka kuvaa alkoholin nautittua määrää. En tietenkään saa häneltä yhtään mitään tietoa mikä liittyy lapsen kasvatukseen ja kehitykseen.
Vaan tuolle toiselle, joka täällä ei oikein osaa verbaalisesti käyttäytyä. :)