miehen elämssä! Voi voi sentään, että ottaa koville! Onhan se sanomatta selvää että lasten tilanne ei saa muuttua erossa mitenkään, ei edes isälle joka pois lähtee, he ovat ja pysyvät isälle ja äidille ykkösinä. Ja toinen joka katkeroittaa, on se että miehen elämässä on ollut rakas ex vaimo, jonka kanssa edelleen ex miehen kanssa ollaan vleissä! heh.. on se kova paikka! Nyt peräänkuulutan nöyryyttä nöyryyttä, suvaitsevaisuutta ja hillitsemistä omien katkerien ajatusten edelle, sillä niin kauan kun lapset ovat pieniä, ne kuuluvat isän elämään tavalla tai toisella.
Nyksille on tosi tosi kova paikka
olla kolmosia
13686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei ihmisiä voida numeroita ja sanoa, kuka on missäkin järjestyksessä toisen elämässä. Minä, ex-vaimo, en kuulu enää mieheni elämään millään tavalla. Enkä halua kuuluakaan. Lasten takia on oltava jonkinlaisissa väleissä mutta muuten ex saa elää elämäänsä ihan rauhassa. Jos minä olisin ollut miehen elämässä ykkönen, niin eihän hän olisi minua jättänyt. Jos me kaksi aikuista ihmistä olisimme osanneet hoitaa parisuhdettamme niin ehkä eroa ei olisi tapahtunut. Mutta emme osanneet ja nyt me kaksi elämämme omaa elämäämme. Lapset kuuluvat meidän molempien elämään; minun enemmän kuin ex:n.
Valitettavasti lasten tilanne muuttuu erossa. Parhaissa tapauksissa yhteys etävanhempaan säilyy hyvänä eikä vanhempi katoa lasten elämästä. Mutta joissakin tilanteissa toinen vanhempi eräällä tavalla katoaa. Meidän aikuisten olisi osattava olla aikuisia ja vaikka ero on kipeä asia niin osata ajatella asioita lasten parhaaksi. Lähivanhemman on tuettava etävanhemman ja lasten tapaamista. Etävanhemman on kannettava vastuunsa lapsista eikä unohtaa häntä sen uuden ja vapaammman elämän takia. Tähän kun pystymme niin lapsilla on hyvä olla, erosta huolimatta.
Näin sen pitää mennä ja meillä meneekin, suurilta osin!
Minä peräänkuulutan myös exiltä entisen elämänsä unohtamista ja nöyrtymistä tilanteeseen että ei kuulu enää exänsä elämään.
ainakin minun miehelleni olen tärkeämpi kuin hänen exänsä. Mieheni ei voi sietää exäänsä enkä yhtään ihmettele. Hän ei olisi missään tekemisissä mutta kannustan häntä siihen heidän lastensa takia. Mieheni ei voi antaa anteeksi pettämistä ja ei halua olla tekemisissä ihmisen kanssa joka rikkoo perheensä yhden suhteen takia joka ei edes sitten eron jälkeen kestänyt. Mieheni ja hänen exänsä ei ole nähnyt toisiaan nyt kahteen vuoteen ollenkaan mieheni taholta. Lapset käyvät kuitenkin ihan normaalisti. En pakota miestäni näkemään exäänsä kunhan pystyy kuitenkin lasten asioista keskustelemaan edes viestien välityksellä.
Minusta tämä ex-vaimo itse pilasi kaiken aikanaan. Kun aloin seurustelemman mieheni kanssa niin hän alkoi pommittamaan miestäni puhelinsoitoilla ja haukkumaan milloin mistäkin asiasta, pyrki sisälle taloomme lasten varjolla, Kielsi minua olemasta kotonani kun lapset tulevat meille, (vaikka hän itse asui lasten kanssa toisen miehen tykönä). Hän haukkui minua vaikka ei edes tunne minua, haukkuu edelleen lapsille. Itse en lähde mukaan tuollaisiin lapsellisuuksiin. Minulla on muutakin tekemistä elämässä kuin tapella katkeran naisen kanssa, joka ei edes suostu kättelemään kun tavattiin ensimmäisen kerran.
Minun ei tarvitse kumarrella tälle ex-vaimolle. Koen olevani paljon fiksumpi kuin hän ikinä tulee olemaan. Hän nolaa vain itsensä tuollaisella käytöksellä. Itse hän on asiat järjestänyt niin kuin ne nykyään on. Minun onni sinänsä. Jos hän ei olisi ikinä sitä suhdetta aloittanut niin en olisi nykyistä miestäni ikinä löytänyt. Itselläni on vaikea ymmärtää miten joku on voinut päästää käsistään mieheni kaltaisen ihmisen. :) Hän on rakastava ja hellä, ottaa kaikessa huomioon minut ja lapset, todella hyvä isä, hän jaksaa leikkiä lasten kanssa vaikka ikuisuuden. Hän on ahkera ja osaa kaikenlaiset remonttipuuhat, olemme jo kaksi taloakin itse rakentaneet. Mutta ehkä se onkin juuri se ongelma ex-vaimolle :) hän tajusi minkälaisen virheen teki kun vieraalle miehelle haarojaan levitteli :)
Minä minä minä nyksä!;) Noinko epätoivoinen olet, että itseään pitää ylistää, kun muut eivät sitä tee?
se hitsausmaski vaan kiinni ja jatka hommia. Ja muista syödä pullaa, niin saat uuden haalarin, kun vanha ei enää mahdu päälle.
Ja mitä epätoivoisuuteen tulee, mitä sanoisit aloituksestasi tässä ketjussa? Heh hee.
Väitätkö sitten että mieheni ex toimi oikein ja on oikeutettu siihen käytökseen?
Turhaan miehesi exä sulle kiukkuaa. Ethän sinä ole mitään väärää tehnyt vaan sait itsellesi jotain valtavan hienoa ja toinen menetti. Toisen onni on toisen epäonni ;)...
Niin, olet kylä ihan oikeassa. Ei täällä UUSPERHEELLISTEN palstalla kyllä kuuluisi kenenkään muun kirjoittaa totuudenmukaisesti kokemuksistaan kuin niiden exien, joilla ei edes ole uusperhettä.
Kyllä uuden onnen pitäisi vaan olla hiljaa ja varoa, ettei ketään ex-etuliitteistä totuuden kertomiset häiritse, koska hänhän vain itseään ylistää, vaikka hänen pitäisi ylistää miehen entistä.
Hahha haahahhahahhahahahhaha hahhhahhhaaaaaaaaaa
Kiitos mielipiteestäsi ja ole hyvä omastani. ;-)
Olet positiivinen kokemus ex-rintamalta, on hienoa lukea mielipiteitäsi mitä tahansa aihetta koskien.
Kiitos kirjoituksistasi!
t.eräs UO
Olen jo pitkän aikaa seurannut kirjoitteluasi tällä palstalla, enkä vieläkään ymmärrä mitä ajat takaa?
Sinulla EI ole uusperhettä, sinun (aikuiset) lapsesi EIVÄT ole sinun päätöksestäsi isänsä kanssa tekemisissä.
Sen olen huomannut että sinulla on valtava tarve nostaa itsesi jalustalle, jos ei muuten niin toitottamalla olevasi ykkönen ex-miehesi elämässä ja tehdä kymmeniä keskustelunaloituksia joissa on aina sama aihe.
Tuottaako sinulle jonkinlaista sairasta tyydytystä kun saa nimitellä ja haukkua tuntemattomia ihmisiä anonyymisti tällä palstalla?
Lainaanpa omia sanojasi: " Nyt peräänkuulutan nöyryyttä, nöyryyttä, suvaitsevaisuutta ja hillitsemistä omien katkerien ajatusten edelle"...
en voi kyllä allekirjoittaa tuota väitettä. mihin pyrit tällä kirjoituksella?
Minusta tärkeintä perheessä on luottamus, rakkaus, hyvänolon tunne, tuki ja turva.
Jos nämä toteutuvat kaikkien perheenjäsenten kohdalla niin sehän on silloin loistava tilanne. meillä on juuri näin.
Väärin. Sinullehan tässä näyttää olevan aivan äärettömän kova paikka olla ilman minkäänlaista järjestyslukua exmiehellesi. Voit jankuttaa täällä vaikka kuinka pitkään, että sinä olet ainoa ja paras ja exäsi rakas, ihailtava ja ihana - mutta ymmärrät kai, ettei täällä kukaan sinua usko. Yksinkertaisesti et olisi ex, jos olisit jokin ykkönen.
Toiseksi, terve ja normaali ihminen ei aseta järjestyslukuja ihmisille. Vivahtaa hiukan neuroottiselta tarpeelta.
Säälin sinua ja toivon todella että saisit jotain apua itsellesi. Tänne jankuttamisella vain pahennat omaa tilaasi, usko pois, voisit paljon paremmin ja olisit onnellisempi, jos vaikka käyttäisit netissä jankuttamisesi ennemmin reippaaseen kävelyyn ulkona. Koitapa sitä muutama päivä niin huomaat. Tarpeesi jankuttaa asiaa jota kukaan ei usko saattaa laimentua, etkä itsekään ärsyynny siitä, kun kukaan ei sinua usko tai ota todesta.
Mukavaa syksyä.
ex-vaimoa miehellä oli niitä muitakin suhteita..siis ettei se ex ollutkaan se ihan ensimmäinen..vaan tais se ex-rouva olla vaikk sadas pano miehelle..vaikk luulikin olevansa ensimmäinen ja korvaamaton;)