Meidän 2-vuotias on oikein suloinen pieni ihminen. Mutta välillä (suurimmaksi osaksi päivää) hänestä kuoriutuu erittäin virkeä, villi ja tottelematon. Viskoo lelujaan kaarella, kiipeää kirjahyllyyn, pöydälle yms. Aukoo laatikoita ja tyhjentää sisällöt lattialle, sylkee ja kirkuu. Kun kieltää niin lapsi nauraa vaan ja menee hetken päästä jatkamaan piruuden tekoa.. Onko kohtalotovereita?? Miten olette saaneet lapsen kuriin?
Villi ja tottelematon 2v.
Mikä avuksi?
30
5966
Vastaukset
- jop¨poi
kokeileppa ihan piruuttas kasvattaa lastas. esim. jäähypenkki oiva konsti. pakkohan lapsen on oppia tottelemaan vanhempia!!
- Mikä avuksi?
On kuule kokeiltu, ei apua. Ei pysy siinä sekuntiakaan, juoksee nauraen pois. Varmaan sais päivän kuljettaa sitä siihen takas. On varmaan liian pieni vielä ymmärtämään penkille joutumisen syytä ja vaikka ymmärtäisikin niin muistaisiko se sitä edes pitkällisen penkille-karkuun rumban jälkeen..
- voi olla
Mikä avuksi? kirjoitti:
On kuule kokeiltu, ei apua. Ei pysy siinä sekuntiakaan, juoksee nauraen pois. Varmaan sais päivän kuljettaa sitä siihen takas. On varmaan liian pieni vielä ymmärtämään penkille joutumisen syytä ja vaikka ymmärtäisikin niin muistaisiko se sitä edes pitkällisen penkille-karkuun rumban jälkeen..
että vielä hiukan turhan pieni. Mutta kyllä ne isommatkin siitä koittaa juosta pois, että alkuun joutuu olemaan vieressä ja vahtimaan, että lapsi siinä pysyy. ja hakemaan takaisin. Se vie jonkun verran aikaa, että sen saa toimimaan, koska lapsi siinäkin testaa. Mutta, kun se on saatu toimimaan, niin toimii aika hyvin.
- siinä voi
Mikä avuksi? kirjoitti:
On kuule kokeiltu, ei apua. Ei pysy siinä sekuntiakaan, juoksee nauraen pois. Varmaan sais päivän kuljettaa sitä siihen takas. On varmaan liian pieni vielä ymmärtämään penkille joutumisen syytä ja vaikka ymmärtäisikin niin muistaisiko se sitä edes pitkällisen penkille-karkuun rumban jälkeen..
käydä, että joudut päivän uhraamaan lapsesi kasvatukselle. Ja toisenkin... Ja...
Tosin kiität myöhemmin itseäsi siitä, että jaksoit. Tiedät saaneesi lapsesi kunnioituksen kun hän alkaa tottelemaan. Lapsi tarvitsee auktoriteetikseen äitiä ja isää, ei lapsi halua heistä kavereita. - Entinen kasvattaja
voi olla kirjoitti:
että vielä hiukan turhan pieni. Mutta kyllä ne isommatkin siitä koittaa juosta pois, että alkuun joutuu olemaan vieressä ja vahtimaan, että lapsi siinä pysyy. ja hakemaan takaisin. Se vie jonkun verran aikaa, että sen saa toimimaan, koska lapsi siinäkin testaa. Mutta, kun se on saatu toimimaan, niin toimii aika hyvin.
Ei mitään jäähypenkkejä ollut, kun minä lapsiani kasvatin. Jos ei sana kuulunut, nostin rimpuilijan laitasänkyynsä ruhoittumaan. Ei sieltä pois pääsyt. Usein itsekin mielellään painoi pään tyynyynsä ja otti nokkaunet.
Kyllä se vastaanpaneminen ja kiukuttelu väsyttää lastakin. Nukkuuko lapsesi tarpeksi? - vilimiina
Entinen kasvattaja kirjoitti:
Ei mitään jäähypenkkejä ollut, kun minä lapsiani kasvatin. Jos ei sana kuulunut, nostin rimpuilijan laitasänkyynsä ruhoittumaan. Ei sieltä pois pääsyt. Usein itsekin mielellään painoi pään tyynyynsä ja otti nokkaunet.
Kyllä se vastaanpaneminen ja kiukuttelu väsyttää lastakin. Nukkuuko lapsesi tarpeksi?Ennen oli nurkka. Lapsi pistettiin nurkkaan seisomaan, kasvot seinään päin. Ajan määritteli vanhempi... tuntemustensa mukaan.
Nurkasta päästyään lapsen oli pyydettävä anteeksi.
Myös kouluissa laitettiin nurkkaan seisomaan, lähelle opettajaa.
Oli korvapuusti, luunappi, vitsa joka oli itse haettava ulkoa. Pienemmästä rikkeestä annettiin piiskaa kintuille, isommasta ahterille. Päälle saattoi vielä tulla nurkkaa. Tai pimeä komero, jossa piti istua miettimässä.
Kouluissa annettiin karttakepistä sormille. Kotona saatettiin myös lyödä sormille sopivalla kepillä.
Lapsi saattoi myös saada hiilihangosta, mutta nämä olivat jo megaluokan rankaisuja.
Työtä käytettiin myös rankaisuna. Tylsää, ikävää työtä tuntikaupalla tai myös pitempiaikaisena ja päivittäin toistuvana rankaisuna.
Eiköhän näistä jo lapsi ruvennut kiltiksi. - ML213
vilimiina kirjoitti:
Ennen oli nurkka. Lapsi pistettiin nurkkaan seisomaan, kasvot seinään päin. Ajan määritteli vanhempi... tuntemustensa mukaan.
Nurkasta päästyään lapsen oli pyydettävä anteeksi.
Myös kouluissa laitettiin nurkkaan seisomaan, lähelle opettajaa.
Oli korvapuusti, luunappi, vitsa joka oli itse haettava ulkoa. Pienemmästä rikkeestä annettiin piiskaa kintuille, isommasta ahterille. Päälle saattoi vielä tulla nurkkaa. Tai pimeä komero, jossa piti istua miettimässä.
Kouluissa annettiin karttakepistä sormille. Kotona saatettiin myös lyödä sormille sopivalla kepillä.
Lapsi saattoi myös saada hiilihangosta, mutta nämä olivat jo megaluokan rankaisuja.
Työtä käytettiin myös rankaisuna. Tylsää, ikävää työtä tuntikaupalla tai myös pitempiaikaisena ja päivittäin toistuvana rankaisuna.
Eiköhän näistä jo lapsi ruvennut kiltiksi.Aatteleppa, myt on kysymyuksessä parivuorinen lapsi, joka ei todella ymmärrä ja mahdollistu hahamottamaan laajempia asioita.
Juuri tämän ikäisten lasten kuriuttaminen traumatisoi lasta, koska hän ei todella yummärrä miksi ja miten taas tulisi toimia.
Tämän ikäiselle lapselle parasta kasvatusta on raivata tavarat alle metrin korkealta.Ei ole mitään mieltä ravata lapsen perässä ja komentaa häntä jatkuvasti. - vilimiina
ML213 kirjoitti:
Aatteleppa, myt on kysymyuksessä parivuorinen lapsi, joka ei todella ymmärrä ja mahdollistu hahamottamaan laajempia asioita.
Juuri tämän ikäisten lasten kuriuttaminen traumatisoi lasta, koska hän ei todella yummärrä miksi ja miten taas tulisi toimia.
Tämän ikäiselle lapselle parasta kasvatusta on raivata tavarat alle metrin korkealta.Ei ole mitään mieltä ravata lapsen perässä ja komentaa häntä jatkuvasti.Hops, kerroin vain miten ennen tehtiin, kun nyt jäähypenkki tuntuu olevan muotijuttu.
EN KANNATA FYYSISTÄ KURITUSTA!
Se että kuvailin menneitä kauheuksia, ei missään nimessä tarkoittanut että niitä pitäisi nykyään noudattaa. Hui kauhistus, inhoan väkivaltaa, myös henkistä. - minkä sanot
Nyt lapsi on nähnyt, että jäähypenkille piti mennä, mutta annoit periksi.
Tästä hän huomaa, että rajoja ei ole.
Ja kyllä ainakin päiväkodissa kaksi vuotiaitakin on jäähylle laitettu. Ei pitkäksi aikaa, mutta aikuinen on se, joka penkiltä pois päästää. - ML213
minkä sanot kirjoitti:
Nyt lapsi on nähnyt, että jäähypenkille piti mennä, mutta annoit periksi.
Tästä hän huomaa, että rajoja ei ole.
Ja kyllä ainakin päiväkodissa kaksi vuotiaitakin on jäähylle laitettu. Ei pitkäksi aikaa, mutta aikuinen on se, joka penkiltä pois päästää.Ja kyllä ainakin päiväkodissa kaksi vuotiaitakin on jäähylle laitettu.
------
Suoraan ilmaisten."Ei järki päätä pakota".Mitä parivuotinen ihminen /lapsi ymmärtää jäähylle laiton syystä.
Pimeä koppi vielä uupuu näköjään päiväkodeista!!
- nimetön....
Tuossa iässä lapset koitteleekin rajojaan ja, mitä tapahtuu, kun teen näin jne. Lapset myös hakevat huomiota ttekemällä "pahoja", että jos ei muuten huomata niin sitten ainakin, kun heitän tämän...
Kalaöljyä voi antaa lapsille, se hieman rauhouttaa, tosin tulokset näkyy vasta säännöllisen käytön jälkeen. Jos syötte kolmesti viikossa kalaa, tätä ei tarvita, mutta muuten vaikuttaa aivojen kemikaalien tasapainoon.
Hieman helpottaa, kun käy ulkona, puistossa tms, jossa lapsi saa purkaa energiaansa, jotta sitä liikaa energiaa ei tarvitse purkaa sisällä. Kunnot unet ovat myös tärkeät, päikkärit ja yöunet, väsyneenähän lapsi kestää vähemmän ja se näkyy huonona käytöksenä mm.
Sitte ne rajat tietysti, pitäs aina kauheen johdonmukaisesti toimia, eli jos on johonkin asiaan sanottu ei, hetken päästä ei saisikin sanoa samaan asiaan kyllä, koska tällöin lapsi oppii, että kun jatkan tätä kiukuttelua se sanookin kohta joo. Lapsi tavallaan luotata siihen, että aikuinen tietää mitä tekee. Lelujen heittelyyn voisit käskeä itse kerätä heittämänsä lelut, toki joudut siinä mukana olemaan. Jäähypenkkiäkin voi koittaa, eli 2 vuotias joutuu istumaan 2minuuttia jossain tuolissa tehtyään pahojaan. Mutta pitää sitten muistaa selittää lapselle miksi joutui tuolii, koska muuten siitä ei oo mitään hyötyä.
Hmm..mitähän vielä tulis mieleen, joissakin asioissa on hyvä antaa lapsen valita itse, esim mitä vaatteita pukee tms, jotta tuntee itsensä myös tärkeäksi. - huomion
toisaalle kääntäminen ? Houkuttele vaikka lukemaan kirjaa . Tai lopettaako jos et anna huomiota ja käännät selkäsi ?
- tuo..
myös hyvä konsti. Että ei anna sitä huomita pahasta tekemisestä, ellei se nyt ole jotain ihan vaarallista tms, että pakko puuttua. Mutta sitte vastaavasti pitäis muistaa mennä lapsen uokse, kehua tai jutella tms, kun lapsi tekee jotain rauhallista.
Entä voiko lapsella olla myös tekemisen puute? Tuon ikänenhän yleensä jo tykkää askarrella, maalata jne.
- ML213
Niin, parivuotias villi lapsi on siinä mielessä ongelmallinen kasvatettava, koska hän ei ymmärrä juurikaan kieltoja.
Ymmärtää vain kielteisen ja myönteisen kiellon, mutta eipä juuri muuta.Siis tuonikäiselle lapselle on turha alkaa keskustella ja selittää tarkemmin miksi jotain ei saa tehdä ja jos ei usko, niin rankaiseminen on väärin.
Joskus lapsen vapaa kasvatus/ilman ohjausta, voi vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen kuvaamallasi tavalla.Lapsen kasvatus tulisi aloittaa jo vauvaiässä.Siis ohjata lapsen tuntemuksia ja odotuksia ja reagoimisiä ulkoapäin.
Kun vanhemmilla on esikoinen, niin monasti jopa vauva ohjaa vbanhempien kääyttäytymistä esim. ja tämä tekijä taas ilmentyy lapsen kasvaessa.
Kun vauva herää ja äännähdyksillä/lievä itkemisen aloitus, niin tässä tilanteessa on hyvä huomioida lapsen viesti ja huudahtaa "Kohta tullaan", vaikka vauva ei ymmärrä sanallista viestintää.Siis antaa odottaa hetkisen ja näin kasvaa luottamaan vanhempiensa huolenpitoon sanattoman viestinän kautta.
Monastihan epä'varma vanempi hoitaa lastaansa siten, että itkuiselle lapselle tarjoaa milloin vettä/mehua/maitoa jne, vaikka vauvalla ei olisi nälkä eikä jano ja on "kuivissa".
Juuri tuo ikä on sellainen, ettei lasta voi ohjata/kasvattaa sanallisen viestinnän avulla.Lapsi vain haluaa kokilla mitä voi tehdä, jota ohjaa uteliaisuus ja aktiivisuus. - ÄRÄHTÄÄ E I ! ! ! ! !
Ei se lapsi ääneen kuole, säikähtää vain, ja sehän on tarkoituskin.
Mutta kiellon pitää mennä perille, muutoin et kykene tarpeen tullen lastasi suojelemaankaan. - Tua-Lisa 33
Lapsesi on luonteeltaan energinen ja ulospäinsuuntautunut.
Lääkkeeksi ei missään nimessä käy rauhallinen kirjanluku, joskin puuhalle löytyy paikkansa päivän mittaan, kun lapsi on tarpeeksi väsytetty.
Jäähypenkin voit toistaiseksi unohtaa, koska se ei tässä ongelmassa toimi.
Jäähypenkki ei ole ainoa autuaaksi tekevä juttu, joskin jossain tapauksissa yksi tärkeä osio kasvatuksessa. Eivät kaikki lapset edes tarvitse jäähypenkkiä!
Lapsen ympäristö ja päivän "menu" olisi järjestettävä siihen malliin, että lapsi saa toteuttaa aktiviteettiaan. Sitä on turha ruveta rankaisutoimenpitein tukahduttamaan. Seurauksena on vain häiriökäytös.
Kuvittele että lapsesi on kuohuva koski, joka sinun tulee valjastaa, patoaminen aiheuttaa vain hallitsemattoman tulvan.
Lapsesi tarvitsee sisällä tilaisuuksia kiipeilyyn ja temppuilemiseen, joten nyt isälle puuhaa rakentamaan pienokaiselle sopivia puolapuita.
Hän tarvitsee renkaat, jossa hän voi roikkua. Mahdollisuus keinumiseen, tasapainoiluun jne. kaikkea sellaista jossa voi harjoitella motorisia taitoja ja ketteryyttä turvallisesti.
Voit päällystää erikokoisia -ja muotoisia vaahtomuovipatjoja iloisen värisellä kankaalla, että lapsi saa peuhata mielin määrin. Hän tarvitsee palloja, hernepusseja, heittelyyn työkaluja jne. kaikkea rajun tekemisen välineitä. Tarvitset luovuutta keksiäksesi tekemistä.
Muista kehua lasta kaikista "tempuista".
Sanoisin vilkasta lastasi mieluummin peuhaajaksi kuin tottelemattomaksi. Sinun tehtäväsi on "väsyttää" lapsi, tarjota hänelle pitkin päivää aktiviteettia.
Jos et näin tee, niin lapsi ryöstää itse tilanteen haltuunsa. Kun ohjaat hänet luvattuun ja hauskaan tekemiseen, niin hän innostuu, ja alkaa kohta puuhata omin päin, oli se sitten vaikka pelkkää pomppimista.
Lapsi häiriytyy, jos aikuinen juoksee hänen kintereillään koko ajan kontrollipeikkona. Lapsi ei pääse tuolloin "hommaan kiinni" eli keskittymään ja leikin alkuun.
Pidä lasta tosi paljon ulkona, tehkää retkiä metsään´tai puistoon, jossa voi juosta ja tutkia ja ihmetellä maailmaa.
Asennoidu kasvatukseen niin, että se EI ole pelkkää kurin ylläpitoa. Kurihan pitäisi tulla automaattisesti sivutuotteena, se ei ole itseisarvo sinänsä vaan luonnollinen asia, jota ei tarvitse korostaa.
On syytä muistaa, että lapseen saa paremman otteen myönteisellä vuorovaikutuksella. Lapsi ei ole pelkkä kohde, vaan lapsi voi myös antaa kasvattajalleen... lapsellakin on opetettavaa aikuiselle.
Laatikoiden aukominen kertoo valtavasta tarpeesta ottaa ympäristö haltuun ja kertoo että tekemisen tarvetta on mahdottomasti. Sylkeminen ja kirkuminen on protestia sille, että hän ei tule ymmärretyksi.
Sinun olisi vähennettävä kieltämisen määrää vain välttämättömimpään. Uskon täysin, että lapsen toiminta tuntuu pirulliselta, mutta siitä ei ole kyse. Ei hän tarkoituksella ole ilkeä.
Teillä on lähtenyt negatiivinen "peli" käyntiin, joka sinun pitäisi osata ajattelevana aikuisena muuttaa myönteiseksi.
Jos mahdollista, ota itsellesi mahdollisuus parin tunnin rauhassa oloon joka päivä. Älä tee silloin kotitöitä vaan ota aika täysin itsellesi.
Onko sukulaisissa tai ystävissä ketään, joka voisi lisätä lapsen ulkoilumäärää huomattavasti, jotta voimakkaan ja energisen lapsen akkua saisi tyhjennettyä päivittäin... myönteisesti? Ja sinä saisit lepohetken.- Juuri näin!
Aivan mielettömän hyvä kirjoitus tässä! Voi, kun tällaiset ohjeet saataisiin kaikkien vanhempien ulottuville.
- Vaikeaa
Juuri näin! kirjoitti:
Aivan mielettömän hyvä kirjoitus tässä! Voi, kun tällaiset ohjeet saataisiin kaikkien vanhempien ulottuville.
Hyvät kasvatusneuvot ovat siitä ikäviä, että työ pannaan vanhempien vastuulle.
Ei haluta ottaa vastaan maalaisjärjelläkin hyvin ymmärrettäviä neuvoja, koska niiden noudattaminen sitoisi vanhempia.
Ihan tylsää, että pitäisi päällystää tyynyjä, hankkia virikkeellisiä tavaroita, ulkoilla metsissä jne. mitä kaikkea nyt neuvottiinkaan!
Missä välissä vanhemmat siis pääsevät tuulettumaan ja vapaalle! Ei kaikilla ole mummoja.
Lapsihan sitoo tuolla menetelmällä 24/7. EI VOI OLLA TOTTA!
Ei voi olla, vaan kasvatusvastuu siirtyköön lapselle. Jos ei usko, että ei saa riekkua, niin jäähypenkille, arestiin, lelut pois, kielletään ja kielletään, annetaan huutaa, jätetään yksin oven taakse. PITÄÄ OPPIA!
Vanhemmilla on oikeus menettää hermonsa. Heillä on oikeus huutaa takaisin. Heillä on kovempi äänikin.
Me elämme modernissa maailmassa. Ei lapsi enää saa sitoa vanhempiaan ympärivuorokautisesti. - ML213
Niin, lasten virikkeellisyyteen ja jopa kasvatukseen vaikuttaa jo asuuko kerrostalossa vai omakotitalossa tai maalla.
Esim. Kerrostalossa asuttaessa varttuneemman lapsen puuhaileminen on jo tosi hankalaa.
*
Toisaalta ihmettelen edelleen ,mikä on vaikuttanus siihen kun lapsesta on kasvanut "hedelmä" , joka on ylivilkas tai ylipuuhakas , jopa rauhaton.Näitä lapsia on todella paljon ja tämä rauhattomuus ilmenee vielä koulussakin.Siios keskittyminen kuuntelemaan taio paikallaoloon on vaikeaa.
Meillä on erittäin hyväksi havaittu muuttaa koti pientä lasta varten, joka saa olla utelias tms.Siis tietoisesti raivattu kaikki särkyvä ja vaaralliset tavarat pois lapsen ulottuvilta ja lapsi saa VAPAASTI leikkiä ja olla aktiivinen kodissa.Iän kasvaessa tavaroita on alettu "laskea" jo hänen ulottuvilleen kun ymmärrys on laajentunut.
Jos lasta joutuu "turhasta kieltämään" eli ymmärtämättömän lapsen ulottuville on jätetty sellaista, jota hän ei voi koskea, niin eikö kyseessä ole vanhempien ongelmaä, eikä lapsen.
On totta, miten tämäön ajan ympäristö ei tue lapsen hyvää kehitystä huomioiden ajankäyttö ja fyysinen ympärstö vaaroineen. - kiinni
Vaikeaa kirjoitti:
Hyvät kasvatusneuvot ovat siitä ikäviä, että työ pannaan vanhempien vastuulle.
Ei haluta ottaa vastaan maalaisjärjelläkin hyvin ymmärrettäviä neuvoja, koska niiden noudattaminen sitoisi vanhempia.
Ihan tylsää, että pitäisi päällystää tyynyjä, hankkia virikkeellisiä tavaroita, ulkoilla metsissä jne. mitä kaikkea nyt neuvottiinkaan!
Missä välissä vanhemmat siis pääsevät tuulettumaan ja vapaalle! Ei kaikilla ole mummoja.
Lapsihan sitoo tuolla menetelmällä 24/7. EI VOI OLLA TOTTA!
Ei voi olla, vaan kasvatusvastuu siirtyköön lapselle. Jos ei usko, että ei saa riekkua, niin jäähypenkille, arestiin, lelut pois, kielletään ja kielletään, annetaan huutaa, jätetään yksin oven taakse. PITÄÄ OPPIA!
Vanhemmilla on oikeus menettää hermonsa. Heillä on oikeus huutaa takaisin. Heillä on kovempi äänikin.
Me elämme modernissa maailmassa. Ei lapsi enää saa sitoa vanhempiaan ympärivuorokautisesti.Ei se ole vaikeaa, se on monesti asennejuttu.
Lapsi nimittäin ei ole sitten hankala, kun saa toteuttaa luontaisia taipumuksiaan. katselepas lapsia, miten erilaisia he ovat; toiset tutkivat hiljaa, näpertelevät, toiset liikkuvat rajusta, etsivät koko ajan rajojaan näkyvästi.
Hyvin usein ongelma on se, että vanhempi ei ymmärrä lastaan. En ymmärrä miksi nykyaika olisi ongelma. Lapsen kanssa toimeentuleminen on aika tärkeä asia. Laitetaanko energia jatkuvaan meukkaamiseen, alistamiseen ja riitelemiseen, vai sopivien olosuhteisen aikaansaamiseen. Itselläni on ollut tuollainen "riehuva" lapsi.. hänellä oli tietyssä iässä valvatva vauhti välillä päällä. Mutta se tasaantui, sitten hänelle tulikin rauhallisempi piirtämisen ja lukemisen kausi.
Niin se menee.. ei lasten tarvitse olla helppoja. - aikaa vanhemmuudelle
Ennen kaikkea lapsi tarvitsee kuitenkin omaa mielikuvitukseen perustuvaa tekemistä, jota vanhemmat eivät ohjaa ja säätele. Joka asiasta touhottamalla ei tee lapselleen parhainta. Lapsi pitää panna itse miettimään asioita. Kaikissa asioissa ei pidä edetä lapsen ehdoilla, vanhemman pitää osata joskus olla itsekäskin.
EI- sana on hukassa monilta vanhemmilta, ei turvallisessa paikassa helpottaa lapsen oloa, vaikka ensimmäinen reaktio siihen olisi kiukku- ja uhmakohtaus. Lapsella on tapana vaistota herkimmät pisteemme ja testata niitä. Lapsi saa ilon ja helpotuksen kokemuksen siitä, kun aikuinen määrittelee rajat, joita hän ei voi ylittää.
Meitä vastaan tulee myös asioita, joille emme voi tehdä mitään. Ne täytyy vain hyväksyä. Lapsi on niin pieni ja ymmärtämätön, lapsi etsii rajojaan vanhemmilta saamansa hoidon ja ohjauksen alaisuudessa, mikäät neuvot eivät johda kaikkien ristiriitojen ratkaisuun, eikä pidäkkään, sehän olisi liian helppoa. Kuka meille on sanonut, että aina pitää olla kivaa. - ihmetellään,
Vaikeaa kirjoitti:
Hyvät kasvatusneuvot ovat siitä ikäviä, että työ pannaan vanhempien vastuulle.
Ei haluta ottaa vastaan maalaisjärjelläkin hyvin ymmärrettäviä neuvoja, koska niiden noudattaminen sitoisi vanhempia.
Ihan tylsää, että pitäisi päällystää tyynyjä, hankkia virikkeellisiä tavaroita, ulkoilla metsissä jne. mitä kaikkea nyt neuvottiinkaan!
Missä välissä vanhemmat siis pääsevät tuulettumaan ja vapaalle! Ei kaikilla ole mummoja.
Lapsihan sitoo tuolla menetelmällä 24/7. EI VOI OLLA TOTTA!
Ei voi olla, vaan kasvatusvastuu siirtyköön lapselle. Jos ei usko, että ei saa riekkua, niin jäähypenkille, arestiin, lelut pois, kielletään ja kielletään, annetaan huutaa, jätetään yksin oven taakse. PITÄÄ OPPIA!
Vanhemmilla on oikeus menettää hermonsa. Heillä on oikeus huutaa takaisin. Heillä on kovempi äänikin.
Me elämme modernissa maailmassa. Ei lapsi enää saa sitoa vanhempiaan ympärivuorokautisesti.kun näistä lapsista tulee "maailman napoja". Lapselle opetetaan ensin, että maailma pyörii heidän ympärillään ja kaikki muut ovat häntä varten, viihdyttämässä ja virikkeitä keksimässä. Ihmekös tuo, ettei lapsi edes osaa olla yksin leikkimässä. Energinen lapsi ei ole synonyymi ilkeälle lapselle. Energisesksi synnytään, mutta ilkeäksi kasvatetaan(tai jätetään kasvattamatta..).
T:3n kiltin ja energisen lapsen äiti. - Tua-Lisa 33
ihmetellään, kirjoitti:
kun näistä lapsista tulee "maailman napoja". Lapselle opetetaan ensin, että maailma pyörii heidän ympärillään ja kaikki muut ovat häntä varten, viihdyttämässä ja virikkeitä keksimässä. Ihmekös tuo, ettei lapsi edes osaa olla yksin leikkimässä. Energinen lapsi ei ole synonyymi ilkeälle lapselle. Energisesksi synnytään, mutta ilkeäksi kasvatetaan(tai jätetään kasvattamatta..).
T:3n kiltin ja energisen lapsen äiti.Jos lapsen energiaa ohjastetaan myönteiseen suuntaan, se ei tarkoita lapsen palvomista.
Ohjastaminen ei tarkoita sitä, että lapselle annetaan kaikki, mitä tämä ikinä keksii vinkua! Kaksivuotiasta pitää turhauttaa, pitää antaa mahdollisuus pettymyksiin. SE on eri asia kuin kieltolauseiden jatkuva tulva, jolle lapsi ei lotkauta enää korvaansa.
Jos energisen lapsen äidin arki menee siihen, että äitiparka juoksee taaperonsa perässä alinomaa huutaen kieltolauseita ja raahaten jäähypenkille ilman tehoa, niin tällöin on aitoa aidompi maailmannapa kehittymässä.
Tässä tapauksessa on ÄITI ohjastettu ravaamaan kuin ravuri ympäri kotiaan... ja kummanhan kädessä se "ruoska" silloin onkaan? Vastaus: pienen maailmannavan.
Lapsen ympäristön järjestäminen aktiiviselle toiminnalle mahdolliseksi EI ole viihdyttämistä. Tässähän oli kyse vasta 2-vuotiaasta villikosta. Hän tarvitsee jatkuvaa valvontaa, sopivan ympäristön ja mahdollisuuden omaehtoiseen peuhaamiseen.
Viihdyttäminen on mielestäni ihan toinen juttu ja koskee hieman isompia lapsia. Viihdytystä vaativa lapsi on PASSIIVINEN ja EI-LUOVA.
Kaksivuotiaalla SAA olla päivänmittaan iloisia hetkiä paljon, ei sitä nyt tarvitse ankarassa vakavuudessa ja körttiläisyydessä elää, että kasvaisi kunnon kansalainen. Lapsesta voi kasvaa toiset huomioonottava ihminen... duurivoittoisesta temposta huolimatta. :) - joo..
Tua-Lisa 33 kirjoitti:
Jos lapsen energiaa ohjastetaan myönteiseen suuntaan, se ei tarkoita lapsen palvomista.
Ohjastaminen ei tarkoita sitä, että lapselle annetaan kaikki, mitä tämä ikinä keksii vinkua! Kaksivuotiasta pitää turhauttaa, pitää antaa mahdollisuus pettymyksiin. SE on eri asia kuin kieltolauseiden jatkuva tulva, jolle lapsi ei lotkauta enää korvaansa.
Jos energisen lapsen äidin arki menee siihen, että äitiparka juoksee taaperonsa perässä alinomaa huutaen kieltolauseita ja raahaten jäähypenkille ilman tehoa, niin tällöin on aitoa aidompi maailmannapa kehittymässä.
Tässä tapauksessa on ÄITI ohjastettu ravaamaan kuin ravuri ympäri kotiaan... ja kummanhan kädessä se "ruoska" silloin onkaan? Vastaus: pienen maailmannavan.
Lapsen ympäristön järjestäminen aktiiviselle toiminnalle mahdolliseksi EI ole viihdyttämistä. Tässähän oli kyse vasta 2-vuotiaasta villikosta. Hän tarvitsee jatkuvaa valvontaa, sopivan ympäristön ja mahdollisuuden omaehtoiseen peuhaamiseen.
Viihdyttäminen on mielestäni ihan toinen juttu ja koskee hieman isompia lapsia. Viihdytystä vaativa lapsi on PASSIIVINEN ja EI-LUOVA.
Kaksivuotiaalla SAA olla päivänmittaan iloisia hetkiä paljon, ei sitä nyt tarvitse ankarassa vakavuudessa ja körttiläisyydessä elää, että kasvaisi kunnon kansalainen. Lapsesta voi kasvaa toiset huomioonottava ihminen... duurivoittoisesta temposta huolimatta. :)Mutta nykyajan kasvatus on mennyt aivan mahdottomaksi.. sen näkee jo rikostilastoista.
Liiallinen vapaa kasvatus on tuottanut hedelmänsä, ja kun nämä herttaiset 2-vuotiaat saavat tehdä mitä tahansa niin mitä heistä tulee... vain taivas on rajana.... - Tua-Lisa 33
joo.. kirjoitti:
Mutta nykyajan kasvatus on mennyt aivan mahdottomaksi.. sen näkee jo rikostilastoista.
Liiallinen vapaa kasvatus on tuottanut hedelmänsä, ja kun nämä herttaiset 2-vuotiaat saavat tehdä mitä tahansa niin mitä heistä tulee... vain taivas on rajana....Haloo! En ole missään mainostanut vapaan kasvatuksen puolesta!
EN ole maininnut, että 2-vuotiaat saavat tehdä mitä tahansa! Siis toinen HALOO... miten luet tekstiä?
Rautalangasta:
Jos järjestää kaksivuotiaalle mahdollisuuden liikuntaan, kiipeilyyn (puolapuut, renkaat ym.) niin SE ei tee lapsesta tulevaisuudessa rikollista.
En käsitä ajatuksenjuoksuasi OLLENKAAN.
Lapsen liikunnan lisääminen, niin että hän voi purkaa ylimääräistä energiaansa myönteisesti EI kasvata rikostilastoja.
Lapsen ohjaaminen positiiviseen toimintaan, lapselle ystävällisesti puhuminen, käyttäytymisen ohjaaminen HYVIIN asioihin...
tajuatko tämän ylläolevan selostuksen...
EI OLE VAPAATA KASVATUSTA! - ML213
Tua-Lisa 33 kirjoitti:
Jos lapsen energiaa ohjastetaan myönteiseen suuntaan, se ei tarkoita lapsen palvomista.
Ohjastaminen ei tarkoita sitä, että lapselle annetaan kaikki, mitä tämä ikinä keksii vinkua! Kaksivuotiasta pitää turhauttaa, pitää antaa mahdollisuus pettymyksiin. SE on eri asia kuin kieltolauseiden jatkuva tulva, jolle lapsi ei lotkauta enää korvaansa.
Jos energisen lapsen äidin arki menee siihen, että äitiparka juoksee taaperonsa perässä alinomaa huutaen kieltolauseita ja raahaten jäähypenkille ilman tehoa, niin tällöin on aitoa aidompi maailmannapa kehittymässä.
Tässä tapauksessa on ÄITI ohjastettu ravaamaan kuin ravuri ympäri kotiaan... ja kummanhan kädessä se "ruoska" silloin onkaan? Vastaus: pienen maailmannavan.
Lapsen ympäristön järjestäminen aktiiviselle toiminnalle mahdolliseksi EI ole viihdyttämistä. Tässähän oli kyse vasta 2-vuotiaasta villikosta. Hän tarvitsee jatkuvaa valvontaa, sopivan ympäristön ja mahdollisuuden omaehtoiseen peuhaamiseen.
Viihdyttäminen on mielestäni ihan toinen juttu ja koskee hieman isompia lapsia. Viihdytystä vaativa lapsi on PASSIIVINEN ja EI-LUOVA.
Kaksivuotiaalla SAA olla päivänmittaan iloisia hetkiä paljon, ei sitä nyt tarvitse ankarassa vakavuudessa ja körttiläisyydessä elää, että kasvaisi kunnon kansalainen. Lapsesta voi kasvaa toiset huomioonottava ihminen... duurivoittoisesta temposta huolimatta. :)Jos lapsen energiaa ohjastetaan myönteiseen suuntaan, se ei tarkoita lapsen palvomista.
--------
Ymmärrän lapsen uhmaiän ja siihen ikään lähestymisen ja sen läpikäymisen olevan erittäin tärkeä tekijä lapåsen myöhempää keitystä silmällä pitäen esim. mielikuvien suunnan toteuttajana.
Siis lapsen uhmaa ei tulisi ohjata tai lahjoa pois.Ymmärrän juuri ihmisessä/lapsessa olevan uhman mahdollistuvan sisäisen elämän virittämiseen.
Esim. Jos lapsi uhmaa ja tahtoo saada jotain, niin on väärin lahjoa lasta jätskillä tai toisella asialla, jotta lapsi lopettaisi tahtonsa ja uhmamisensa tilanteessa.Monasti juuti tämän tyyppisissä tilanteissa lapsi juuri vetääkin/kokee sisäisesti sen pidemmän korren eli toteutuu epäsuorasti se vapaa kasvatus.
Lapsem uhmakkuuushan ja tahtominenhan voidaan helposti "narrata" tai ohjata pois ja lapsi ei huomaa edes sitä.
Taas, jos lapsella on geneettisesti näivettynyt uhma/tahtominen, niin tämän nostattaminen on todella työlästä, mutta erittäin merkityksellistä. - Tua-Lisa 33
ML213 kirjoitti:
Jos lapsen energiaa ohjastetaan myönteiseen suuntaan, se ei tarkoita lapsen palvomista.
--------
Ymmärrän lapsen uhmaiän ja siihen ikään lähestymisen ja sen läpikäymisen olevan erittäin tärkeä tekijä lapåsen myöhempää keitystä silmällä pitäen esim. mielikuvien suunnan toteuttajana.
Siis lapsen uhmaa ei tulisi ohjata tai lahjoa pois.Ymmärrän juuri ihmisessä/lapsessa olevan uhman mahdollistuvan sisäisen elämän virittämiseen.
Esim. Jos lapsi uhmaa ja tahtoo saada jotain, niin on väärin lahjoa lasta jätskillä tai toisella asialla, jotta lapsi lopettaisi tahtonsa ja uhmamisensa tilanteessa.Monasti juuti tämän tyyppisissä tilanteissa lapsi juuri vetääkin/kokee sisäisesti sen pidemmän korren eli toteutuu epäsuorasti se vapaa kasvatus.
Lapsem uhmakkuuushan ja tahtominenhan voidaan helposti "narrata" tai ohjata pois ja lapsi ei huomaa edes sitä.
Taas, jos lapsella on geneettisesti näivettynyt uhma/tahtominen, niin tämän nostattaminen on todella työlästä, mutta erittäin merkityksellistä.Lapsen energian tukahduttaminen johtaa ristiriitoihin: voimakas ja energinen lapsi aivan varmasti järjestää uhmakkaalta näyttäviä tilanteita. Siitä olen tasan varma!
Oman tahdon harjoittaminen taas EI välttämättä johda jokahetkiseen ristiriitaan, JOS kasvattaja antaa lapsen harjoitella tahtomistaan.
Napit menevät vastakkain äidillä ja lapsella SILLOIN TÄLLÖIN, koska ei ole järkevää antaa lapselle periksi ihan käytännön syistä.
Alkup. äidin ongelmahan oli että lapsi KOKO PÄIVÄN hyppyytti äitiään. Silloin ei ole kyse ehkä tahtomisharjoittelusta eli "uhmasta" ollenkaan.
Enpä ole missään vaiheessa ollutkaan tarjoamassa lapselle jätskiä tai muuta lahjontaa, että saadaan lapsi tekemään mitä vanhempi haluaa.
Lapsen ON hyvä pettyäkin, sopiva turhauttaminen kypsyttää ihmistä. Oikeassa elämässäkin joutuu sietämään pettymyksiä.
Jos lasta lahjotaan jätskillä tms. niin lapselle ei anneta mahdollisuutta opetella pettymyksen tunteiden sietämistä. Ja tässä on monen nykyisen hemmotellun, tyrannimaisen ongelmalapsen villakoiran ydin!
"Uhmaikä" eli tahtomisen harjoittelu kuuluu lapselle, johon liittyy se, että lapsen täytyy saada järkevissä puitteissa viedä tahtomisiaan lävitse. Ja toisissa puitteissa täytyy myös turhautua ja pettyä.
Siinäpä sitä kasvattajalla onkin se työmaa. Pelktä jäähypenkit eivät siis riitä, sillä kasvatus on monimuotoista taitelua. Epäonnistumisia tulee kaikille, mutta tasapainoinen ja rauhallinen aikuinen joka rakastaa lastaan, selviää kyllä näistäkin kiemuroista. - ML213
Tua-Lisa 33 kirjoitti:
Lapsen energian tukahduttaminen johtaa ristiriitoihin: voimakas ja energinen lapsi aivan varmasti järjestää uhmakkaalta näyttäviä tilanteita. Siitä olen tasan varma!
Oman tahdon harjoittaminen taas EI välttämättä johda jokahetkiseen ristiriitaan, JOS kasvattaja antaa lapsen harjoitella tahtomistaan.
Napit menevät vastakkain äidillä ja lapsella SILLOIN TÄLLÖIN, koska ei ole järkevää antaa lapselle periksi ihan käytännön syistä.
Alkup. äidin ongelmahan oli että lapsi KOKO PÄIVÄN hyppyytti äitiään. Silloin ei ole kyse ehkä tahtomisharjoittelusta eli "uhmasta" ollenkaan.
Enpä ole missään vaiheessa ollutkaan tarjoamassa lapselle jätskiä tai muuta lahjontaa, että saadaan lapsi tekemään mitä vanhempi haluaa.
Lapsen ON hyvä pettyäkin, sopiva turhauttaminen kypsyttää ihmistä. Oikeassa elämässäkin joutuu sietämään pettymyksiä.
Jos lasta lahjotaan jätskillä tms. niin lapselle ei anneta mahdollisuutta opetella pettymyksen tunteiden sietämistä. Ja tässä on monen nykyisen hemmotellun, tyrannimaisen ongelmalapsen villakoiran ydin!
"Uhmaikä" eli tahtomisen harjoittelu kuuluu lapselle, johon liittyy se, että lapsen täytyy saada järkevissä puitteissa viedä tahtomisiaan lävitse. Ja toisissa puitteissa täytyy myös turhautua ja pettyä.
Siinäpä sitä kasvattajalla onkin se työmaa. Pelktä jäähypenkit eivät siis riitä, sillä kasvatus on monimuotoista taitelua. Epäonnistumisia tulee kaikille, mutta tasapainoinen ja rauhallinen aikuinen joka rakastaa lastaan, selviää kyllä näistäkin kiemuroista.Alkup. äidin ongelmahan oli että lapsi KOKO PÄIVÄN hyppyytti äitiään. Silloin ei ole kyse ehkä tahtomisharjoittelusta eli "uhmasta" ollenkaan.
------
Voi olla, ettei todella alussa ole kysymys lapsen uhmasta tai uhmakkaasta käyttäytymisestä.Ymmärrän nyt mitä ajat takaa.Todella, jos lasta joudutaan paljon/usein kieltämään päivän mitaan, niin tämä tekijä nostattaa lapsessa uhmakkuutta ja turhaa kiukkuamista.Toisaalta turha kieltäminen näivettää lapsen terveen uteliaisuuden.
Esim. Jos kodin pöydillä on paljon rikkoontuvaa tavaraa tai lapsi saa laatikoita avattua, jossa on tärkeitä tavaroita ja näiden kieltäminen jatkuvasti tuottaa juuri ongelmia.Siis ymmärtämättömän lapsen ulottuvilöta tulisi raivata kaikki turha tavara pois, joihin hän ei saa koskea.Näin lapsi mahdollistuisi elämään tervettä uteliaisuutta käyttäen jaajentuen mielikuviltaan ja ymmärrykseltään.
Ymmärrän, miten tälläinen ympärsitö ei ole lapselle hyväksi, koska hän ei saa elää uteliaan lapsen elämää/arkea.
Siis lapselle on hyväksi saada vapaasti leikiä kotona ja kaikki sakset tms vaaralliset esineet on poissa ympärsitöstä.Vaikka lapsi kasvaa tässä "vapaassa" ympäristössä, niin tämän jälkeen hänessä vasta ilmentyy se terve uhmakkuus ja tämä uhmakkuus tulisi käydä läpi, ilman lahjontaa tms.
On huomioitava, miten pieni lapsi ei ymmärrä, miksi laatikoita ei saa aukoa tai miksi saksilla ei saa leikkiä tai miksi pöydällä olevaan kalliiseen maljakkoomn ei saa koskea jne..Siis lapsi on ymmärtämätön näissä kielloissa ja tämä synnyttää turhaa rähinöintiä lapsessa.
Pienten lasten kohdalla todella on hyvä pohtia mikä kiukku on turhaa ympäristön aikaan saanosta ja mikä taas tervettä,- kehitykseen liittyvää. - Aikansa kutakin
Vaikeaa kirjoitti:
Hyvät kasvatusneuvot ovat siitä ikäviä, että työ pannaan vanhempien vastuulle.
Ei haluta ottaa vastaan maalaisjärjelläkin hyvin ymmärrettäviä neuvoja, koska niiden noudattaminen sitoisi vanhempia.
Ihan tylsää, että pitäisi päällystää tyynyjä, hankkia virikkeellisiä tavaroita, ulkoilla metsissä jne. mitä kaikkea nyt neuvottiinkaan!
Missä välissä vanhemmat siis pääsevät tuulettumaan ja vapaalle! Ei kaikilla ole mummoja.
Lapsihan sitoo tuolla menetelmällä 24/7. EI VOI OLLA TOTTA!
Ei voi olla, vaan kasvatusvastuu siirtyköön lapselle. Jos ei usko, että ei saa riekkua, niin jäähypenkille, arestiin, lelut pois, kielletään ja kielletään, annetaan huutaa, jätetään yksin oven taakse. PITÄÄ OPPIA!
Vanhemmilla on oikeus menettää hermonsa. Heillä on oikeus huutaa takaisin. Heillä on kovempi äänikin.
Me elämme modernissa maailmassa. Ei lapsi enää saa sitoa vanhempiaan ympärivuorokautisesti.Kyllä Tua-Lisa 33 neuvot pätee.
Alussa tein itse virheen ja yritin kielloilla saada 2-vuotiasta ruotuun.
Sitten muutin tapojani ja kotini sisustusta, jossa lapsi on huomioitu.
Meille on hankittu kiipeilyseinä, jumppamatot., lattiatyynyjä, eri kokoisia jumppapalloja, pitkiä pusseja jossa voi kontata, sisäteltta yms. Tekemistä pitää keksiä ja kehittää koko ajan. Ottaa lasta mukaan siivoamaan, leipomaan, kukkamultia vaihtamaan jne.. Ei se tietenkään aina mene niin kuin minä olen sen suunnittellut, mutta aina on urakka loppuun suoritettu. Aikaa se vaatii enempi kun lapsi kokeilee kaikkia mahdollisia tekotapoja. Pääasia on että nautimme yhdessä tekemisestä ja "pilkun viilaus" on itseltäni karissut pois.
Ulkoilemme 2-4h päivässä ja lapsi saa sen ajan viettää aidatulla puistoalueella, jossa on kiipeilytelineitä, autoja, keinuja, jne..
Käymme retkillä, hop lopissa ja tapaamme muita ihmisiä.
Tekemistä lapsi vaatii ja kiinni olen lapsen kanssa 7/24, mutta sen jo tiesin lasta hankkiessani. Lapsi kasvaa ja tämä aika on kuitenkin lyhyt elämässä. Miksi siitä ei voisi nauttia ? Lapsi nukkuu 2h päiväunet, se on omaa aikaa.
- mummun iässä
Niin se vain on, että pikkulapsen vanhempien on alusta asti harrastettava itsekasvatusta. On opittava olemaan kärsivällinen, diplomaattinen, järjestelykykyinen, melun sietoa on lisättävä, väsymys voitettava jne. Se on vanhempien osa.
Lapsi on pieni raakile 2-vuotiaana, joten on ihan turhaa kuvitellakaan mitään pikkuenkeliä. Hän kokeilee rajojaan ja katsoo, miten muut suhtautuvat. Mitä enemmän sallitaan, sitä enemmän hän keksi lisää.
Lapsen voimat eivät lopu. Duracell-pupu!
Vanhemmat väsyvät paljon nopeammin.
Aikuisen on vain opeteltava tarttumaan asiaan, puhuttava, houkuteltava, innostettava, kiellettävä, kiellettävä uudestaan.
Koko ajan pitää myös muistaa, että vain toinen on lapsi. Toinen on aikuinen ja aikuisen käytös ei koskaan saa mennä samalle tasolle kuin kaksivuotiaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 17611175
- 545318
Taas ryssittiin oikein kunnolla
r….ä hyökkäsi Viroon sikaili taas ajattelematta yhtään mitään https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011347289.html462555- 372246
Vanha Suola janottaa Iivarilla
Vanha suola janottaa Siikalatvan kunnanjohtaja Pekka Iivaria. Mies kiertää Kemijärven kyläjuhlia ja kulttuuritapahtumia131771Valtimon Haapajärvellä paatti mäni nurin
Ikävä onnettomuus Haapajärvellä. Vene hörpppi vettä matkalla saaren. Veneessä ol 5 henkilöä, kolme uiskenteli rantaan,421664Tiedän kuka sinä noista olet
Lucky for you, olen rakastunut sinuun joten en reagoi negatiivisesti. Voit kertoa kavereillesi että kyl vaan, rakkautta311310Känniläiset veneessä?
Siinä taas päästiin näyttämään miten tyhmiä känniläiset on. Heh heh "Kaikki osalliset ovat täysi-ikäisiä ja alkoholin v351256Tulemmeko hyvin
Toimeen ja juttuun keskenämme? Luulen, että sopisit hyvin siihen ☀️ympäristöön, paljon kaikkea erilaista.♥️mietin tätä s61066Daniel Nummelan linjapuhe 2025
Kansanlähetyksen toiminnanjohtajan Daniel Nummelan linjapuhe tänään. Rehellistä analyysiä mm. evlut kirkosta ja piispo102991