Hei!
Olemme kaksi opettajaopiskelijaa ja teemme pienimuotoista tutkimusta aiheesta "Lahjakas oppilas luokassa". Onko sinun lapsesi lahjakas? Miten opettaja on huomioinut hänen lahjakkuutensa koulussa ja luokassa? Millaisesta lahjakkuudesta on kyse? Miten toivoisit opettajan huomioivan lapsesi lahjakkuuden? Miten lahjakkuuden kehittymistä voisi parhaiten tukea? Tässä muutama apukysymys asian pohtimiseen:)
Olemme todella kiitollisia kaikista lahjakkaiden lasten opettamiseen ja koulunkäyntiin liittyvistä kommenteista ja kokemuksista ja niistä on varmasti meille apua hahmotellessamme sitä haastetta, jonka lahjakas lapsi luokkaan ja opettajalle tuo. Lisäksi vastaustenne avulla voimme myös saada hieman kuvaa siitä, miten opettaja voi huomioida parhaiten lahjakkaan lapsen erilaiset tarpeet muihin oppilaisiin nähden.
KIITOS!:)
Olemme kaksi opettajaopiskelijaa ja teemme pienimuotoista tutkimusta aiheesta "Lahjakas oppilas luokassa". Onko sinun lapsesi lahjakas? Miten opettaja on huomioinut hänen lahjakkuutensa koulussa ja luokassa? Millaisesta lahjakkuudesta on kyse? Miten toivoisit opettajan huomioivan lapsesi lahjakkuuden? Miten lahjakkuuden kehittymistä voisi parhaiten tukea? Tässä muutama apukysymys asian pohtimiseen:)
Olemme todella kiitollisia kaikista lahjakkaiden lasten opettamiseen ja koulunkäyntiin liittyvistä kommenteista ja kokemuksista ja niistä on varmasti meille apua hahmotellessamme sitä haastetta, jonka lahjakas lapsi luokkaan ja opettajalle tuo. Lisäksi vastaustenne avulla voimme myös saada hieman kuvaa siitä, miten opettaja voi huomioida parhaiten lahjakkaan lapsen erilaiset tarpeet muihin oppilaisiin nähden.
KIITOS!:)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos lahjoja ois
hän esiin ne tois
ei salailisi niitä
julki ne tois
ei pötkisi pois
kun joku kysyä vois
kuka kysyjä ois
KAIKKI LAPSET ovat jossakin lahjakkaita, vanhemmiten lahjakkuus häviää, katoaa.......
Lapset ovat luovia luonnostaan, ja joistakin se lahja katoaa vanhemmiten...
Lahjakkuss on hiukan eri asia:
Toiset lapset ovat lahjakkaita, lahjakkaampia kuin muut. Joku on taiteellisesti lahjakas, joku taas musikaalisesti.. joku kielellisesti ja joku matemaattisesti. Joku liikunnallisesti ja joku sosiaalisesti jne...
ns kouluaineissa lahjakas, keskitasoa vain. urheilullulisesti oli lahjakas ja lapsi itse olisi aikoinaan toivonut, että se ainoa aine, missä hän sai loistaa ei olisi ollut niin kovasti tasapäistämisen kannalla.
matematiikassa ym lahjakkaita kyllä huomioitiin extratehtävillä ja autettiin eteenpäin ja numeroksi laitettiin 10, mutta urheilullista lasta ei. hän sai numerokseenkin ysin vaikka oli suomen huippuja parissakin lajissa. ja pärjäsi melkein lajissa kuin lajissa. saman ysin sai nämä tiinatavalliset, jotka olivat ihan liikunnallisia lapsia, mutta eivät mitenkään erityisen lahjakkaita.
mekään kotona ei tajuttu lapsen lahjoja. kunnes eräissä koulun kisoissa tuli seuran pj juttusille ja pyysi harjoituksiin. sille tielle jäi ja on yhä.
silloin ala-asteaikoina olisi opettaja voinut kertoa lapsen taipumuksista, oltaisiin aiemmin ohjattu liikuntaan.
olekaan mikään oíkea aine. Vaikka ihan oikeasti senkin saralta voi opiskella ammatin. Ehkäpä jopa useammin kuin vaikka matematiikan.
Mua nyppii nuo arvosteluperusteet koulussa liikassa. Kymppiä on miltei mahdoton saada, koska ei riitä että olet lahjakas, kilpailet ja käyttäydyt ok. Pitäisi aina olla ottamassa niitä heikoimpia huomioon, ainakaan ei saisi loistaa mitenkään taidoissa, se olisi ylpeilyä. Kumma vaan, ettei siltä matemaatikolta kukaan odota, että hän odottaa heikompiaan tehtävien teossa, ehkä jopa auttaa heitä, ainakaan ei toisi esille osaamistaan mitenkään. Päin vastoin, matikassa hyvää kannustetaan, annetaan lisätehtävää jne... Milloin liikunnalliselle on annettu haastavampia tehtäviä tunnilla, ei koskaan ainakaan minun tietääkseni.
Tuttavani kertoi surkuhupaisan tapauksen koulusta. Jokainen lapsi teki vuorollaan liikkeen, jonka sitten toiset tekivät perässä. Tämän tuttavan lapsi oli heittänyt puolivoltin ja opettaja sanoi; "vaikka osaisitkin, niin älä ala täällä esiintymään" Tosi kannustavaa.
Ei ole kauaa kun ope kysyi, uskaltaako hän merkitä reissuvihkoon asiat ? Sanoin, otan vastaan niin pahat kuin hyvätkin ilmoitukset.
Toivoisin sitä että opettaja kertoisi missä lapsi on Hyvä ja missä ns huonompi. Opettaja kyllä näkee ne asiat ja kun ilmoittaisi niistä, vanhempien olisi helppo suunnitella lapsen kanssa lajeja, ym mihin lasten mielenkiintoa parhaiten purkaisi.
Joskus vaikuttaa, että lahjakas lapsi luokassa on suorastaan rasite ja ongelma, vaikka lahjakas lapsi on ilo ja mahdollisuus opettajalleen ja myös ympäristölleen. Jos sitä ei tajuta, lahjakas lapsi ymmärtää hyvin pian pistää kynttilänsä vakan alle ja sinne se jää. Suomessa vertailukohteena näyttää olevan keskiverto. Oppilas on joko keskiverto, keskivertoa huonompi tai keskivertoa parempi. Jotta ei joutuisi silmätikuksi, niin kaiketi jokainen lahjakaskin mielummin, jottei aiheuttaisi ylimääräistä vaivaa koulussa, pyrkii olemaan keskiverto. Silloin tulee parhaiten hyväksytyksi koulussa, eikä kellään ole nokan kopauttamista.
Jos lahjakkuutta arvostettaisiin ja oppilaat opetettaisiin nauttimaan esim. musiikillisesti lahjakkaan lapsen taidoista ja olemaan ylpeitä luokkansa lahjakkaasta jäsenestä, niin moni uskaltaisi näyttää kykynsä ja pyrkisikin niitä peittelyn sijasta kehittämään. Turvallisinta on toistaiseksi olla keskiverto.
Kiitos paljon kaikista tähänastisista vastauksista! Niistä on meille paljon apua ja hyötyä.
Edelleen otamme mielellämme vastaan kaikki asiaan liittyvät kommentit ja näkemykset. Haluamme kuitenkin erityisesti pyytää myös reaaliaineissa (esim. matematiikka, äidinkieli, historia, ympäristö- ja luonnontieto jne.) lahjakkaiden lasten vanhempia kertomaan kokemuksistaan, jotta saisimme mahdollisimman monipuolisen kuvan.
Mutta edelleen korostamme, että ihan jokainen kokemus on tärkeä. Ei ole merkitystä, millaisesta lahjakkuudesta on kyse.
KIITOS! :)
Kun poikani oli 13 vuotias, niin opettajien tapaamisessa matematiikan opettaja (mieshenkilö) kysyi minulta onko minulla mitään erikoista mielessä. Minä siinä, että ei tule mitään mieleen. Hän ilmoitti, että hänelläpä on sanottavaa. Ihan pelästyin, että kauheeta, mitäköhän poikani on tehnyt. Sitten tuo miesopettaja silmät innosta hehkuen kertoi, että tuolla luokalla on 6 matemaattisesti harvinaisen lahjakasta poikaa, ja minun poikani on yksi heistä. Hän sanoi, että hän näkee sen. Hän oli niin onnellisen tuntuinen, kuin olisi löytänyt timanttikätkön. Hän kysyi minulta, että tiesinkö lapseni taipumuksesta, ja enhän minä ollut tiennyt. Hän sanoi myös, että tulee olemaan mielenkiintoista näiden 6 sankarin luokalla toimia kaikille opettajille, sillä heidän loogisuutensa asettaa varsinaisia haasteita auktoriteettikysymyksissä. Ihailin tuota opettajaa, sillä hän oli itse tottakai matemaattisesti lahjakas, eihän hän muuten olisi noiden 13-vuotiaiden pojankloppejen kykyjä tunnistanut. Olen kiitollinen hänelle siitä, että hän kertoi meille vanhemmille lapsessamme näkemänsä lahjakkuuden, sillä muuten en olisi osannut kannustaa lastani hänen valinnoissaan esim. lukiossa pitkä matematiikka ja muutenkin kunnioittaa hänen omaa käsitystään siitä, miten hän tulevaisuutensa rakentaa. (Itse olen varsinainen pölyaivo, mitä tulee matematiikkaan, osaan kyllä tietenkin laskea, mutta en todellakaan nauti siitä, ja inhoan prosenttilaskuja ja väsyn, jos joudun käyttämään aivojani matematiikkaan).
Se matematiikanopettaja muuten luotsasi noita poikia sitten pitkälle, ja piti heille muistaakseni jotain ylimääräistä matematiikan kerhoakin, jossa he pääsivät kehittämään kykyjään ja saivat kaipaamaansa haasteita matemaatiikassa. Ja hän myös antoi heidän oivalluksistaan tunnustusta, mikä on harvinaista tuon ikäisten poikien arjessa.
Toivon, että opettajat kertoisivat vanhemmille, jos havaitsevat lapsen (huom! aidon) lahjakkuuden mutta kuvittelisin, että pitää olla lahjakas osatakseen nähdä lahjakkuuden, ja sitten pitää olla nöyrä ja huomata oma rajallisuutensa, jottei salpaa harvinaisen todella huippulahjakkuuden tietä opettajan rajalliseen osaamiseen vaan taluttaa sellaisen lapsen hänen ansaitsemansa opetuksen piiriin lahjakkaan opettajan huomaan, jotta lapsi saa mahdollisuuden nauttia taipumuksestaan erityiskykynsä edellyttämällä tavalla. Myös lahjakkaan lapsen pitää silti saada olla lapsi.
sattuma, että samalle luokalle siunaantunut peräti 6 harvinaisen lahjakasta poikaa! oikein harvinaisen lahjakasta! yleensä kun luokalle ei ilmaannut yhtäkään. ettei nyt vaan olisi ollut kyse keskitasoa paremmista oppilaista vaan...
Kaikki luokan oppilaat olivat hyviä.
Lahjakkuudella tarkoitetaan mm. opetusnormit ylittävää ymmärrystä, luovuutta ja kykyä omiin ratkaisumalleihin opetettujen ratkaisujen ohella. Uskoisin.
Ehkä siellä teidän koulussakin on piiloon jäänyt enemmän lahjakkaita, kuin mitä olette huomanneet.
Jos asenne on tuollainen, niin jonkun muun olisi hyvä varmistaa vielä perään. Koulun henki myös vaikuttaa siihen, miten lahjakas lapsi haluaa tuoda erityisyytensä esille. Harva haluaa poiketa joukosta. Siksi olisikin hienoa, että lahjakkuuksia kerääntyisi enemmän samaan luokkaan, jolloin he peesaavat toinen toistaan eikä lahjakkuudesta muodostu taakka.
luokassa on mukamas 6 harvinaisen lahjakasta, niin eiväthän he sitten enää ole mitään harvinaisen lahjakkaita, kun heitä on niin monta. ihan lahjakkaita luultavasti vaan.
kyllä nyt ope tais vähän sekoittaa termejä. harvinainen tarkoittaa jotakin mitä ei ole paljon. kun samassa luokassa on 6 ei kyse ole enää harvinaisesta.
Ehkä muistin väärin, ehkä matikanopettaja sanoikin minulle, että on HARVINAISTA että näin monta lahjakasta poikaa on sattunut samalle luokalle.
Pojilla kuitenkin kävi tuuri. Vai mitä, kun heillä oli tuollainen opettaja, jolta riitti heidän lahjakkuuteensa harrastusta.
Huomautan, että kyseinen ope ei ollut mikään eilisen teeren poikanen, vaan kokenut. Hänen urallaan ei ollut vastaavaa koskaan aiemmin sattunut, että yhdellä luokalla oli 6 matemaattista lahjakkuutta. Mutta jos asia häiritsee sinua, niin leikitään, että ei ollut.
Lapseni osasi lukea ja laskea, ennen kouluun menoa. 6 vuotiaana olisin halunnut laittaa jo kouluun, mutta mieheni ei siihen suostunut. Lapsi kävi psykologin testeissä ja teki matikassa kolmannen luokan tehtäviin asti. 20 oli muistaakseni paras joku luku ja 17 päästiin. Myös muut aineet oli kaikki siellä yläpäässä.
Ekavuosi sujui hyvin. Ainoastaan käyttäytyminen ei ollut kiitettävä. Juttelimme opettajan kanssa jo ennen koulun alkua asiasta ja hän lupasi antaa tehtävää myös pojalleni. Toinen vuosi on nyt menossa ja mitään uutta ei koulu ole lapselle tarjonnut. Opettaja on pitänyt lupauksensa ja järkännyt lapselle tekemistä ja lisätehtäviä. 10 hunompaa koetulosta ei ole tullut. Käsityötunnilla lapseni on autellut muita poikia laittaan neulaa silmään, kun opettaja ei ehdi kaikkia kokoajan auttaa. Hyvä asia siinä on se, että lapseni ei aliarvioi niitä, jotka ei osaa, vaan auttaa. Tämä on mielestäni hyvän opettajan ansiota.Odotan innolla kolmatta vuotta, josta mielestäni vasta koulu alkaa.
Kotona tehdään 1000 palan palapelejä, mutta nekin rupee jo pikkuhiljaa kyllästyttään. Pitäsi keksiä jotain muuta. Toinen lapsi on jo yläasteella ja hän on ihan normaali oppinut(8,5 keskiarvo)
Toivottavasti oli apua teille. Vastaan mielelläni teidän esittämiin lisäkysymyksiin, mutta mihinkään provoon en.
Pohdimme kertomasi perusteella muutamaa asiaa, joihin olisi vielä mukavaa saada tarkennusta. Eli siis:
- Miten toivoisit opettajan huomioivan lapsesi lahjakkuuden? Onko jotain erityisiä toivomuksia/konkreettisia neuvoja tms. opettajalle?
- Näkyykö lapsesi käyttäytymisessä se, miten hän koulutyön kokee? Esim. onko lapsesi osoittanut turhautumista, kun koulu ei ole tarjonnut hänelle mitään uutta kahden ensimmäisen vuoden aikana?
- Millaisia opettajan tähän mennessä lapsellesi järjestämät lisätehtävät ja tekemiset ovat olleet? Ovatko ne palvelleet lapsesi oppimista eli siis olleet tarpeeksi haasteellisia, jotta lapsesi on voinut käyttää lahjakkuuttaan? Oletko kokenut lisätehtävät tarkoituksenmukaisiksi?
Kiitos jo etukäteen vastauksista:)
Toivoisin opettajan kannustavan lastani yhtälailla, kun muitakin. Eikä missään tapauksessa hokea, että toinen osaa jo kaiken.Antavan esim. matikassa sanallisia päättelytehtäviä, mitä ei osaa heti tehdä. Olkoo ne sitten vaikka nelosen kirjasta poimittuja.Kun huomaa, että tehtävät on tehty ja muut vielä tekee, niin antaa luvan lukea omaa kirjaa.
Välillä lapsi on ollut turhautunut, koska ei tule läksyjä, vaikka haluaisi niitä tehdä. Opettaja on kieltänyt, että ei saa tehdä. Kotona pyrin paljon pelaamaan lasten kanssa esim. monopolia, shakkia, master minttiä, korttipelejä ja paljon muuta. Meillä on erilaisia lautapelejä kymmeniä. Myös tietokoneella saa olla, mutta vain muutaman tunnin viikossa. Kirjastossa käymme paljon ja lapseni lainaa lukukirjoja. Viimeisin oli Ella ja kuusi törppöä, jonka luki viikossa, koska se oli hyvä. Välillä myös minä luen lapselle hänen kirjojaan, koska tykkää siitä. Meillä on aina, pienestä asti luettu paljon. 6 vuotiaana laitoin kitara tunneille, että oli jotain vaikeeta opiskeltavaa.
Opettaja on antanyt vanhoja matikankirjoja(markka aikaisia)tehtäväksi ja kotiin, että voi harjoitella kokeisiin. Tietokone luokaan mentäessä on saanut surffailla missä haluaa sen jälkeen, kun tehtävät on tehnyt. Mielestäni tehtävät ei ole tarpeeksi haasteellisia, koska osaa kaikki tehdä kysymättä neuvoa. Mitä koulussa tapahtuu, niin sitähän en tidä. Poika tykkää kuitenkin olla koulussa eikä suuremmiten valita. Viime päivinä olen huomannut, että pientä ylimielisyyttä on nähtävissä, sillä on ruvennut puhumaan toisista pojista, jotka sai vitosen matikankokeesta ja ainoina perjantaina läksyjä, kun ei ollut tunnilla kerennyt niitä tekemään. Yleisesti olen tyytyväinen opettajaan ja hänen toimintaansa.
Nyt vaan odotellaan laskettelukelejä, että päästään mäkeen.
Kiitos paljon jokaisesta vastauksesta. Kaikki vastaukset ovat meille suureksi avuksi :)