Teistä on pitänyt ystävän enemmän kun 10 vuotta?Onko samoja ystäviä vielä kuviossa lapsuudesta.Montako tosi hyvää ystävää on johon voitte luottaa 100%?Minulla ei ole yhtään niin hyvää ystävää.Luotan vain itseeni.
Kuinka moni
Just a friend
14395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ystävää jotka olen pitänyt yli 10 vuotta. Lapsuudenystävistä ei ole ketään tallella, mutta 70-luvulta on 3-4 kappaletta, 80-luvulta 3 kpl lisää ja sen jälkeenkin on muutama yli 10 vuotta vanha ystävyys. Jotkut ystävistäni asuvat kaukana ja näen heitä harvoin mutta voisin luottaa vaikka elämäni heidän käsiinsä ja aina kun tapaamme on kuin eilen viimeiksi olisi juteltu.
jos sinulla ei ole "vanhoja" hyviä ystäviä.
Vanhimmat ystäväni ovat yli 50 vuoden takaa lapsuudesta.
Parhaan ystäväni löysin noin 14 vuotta sitten.
Entisistä opiskelukavereista on muutama pysynyt 35 vuotta ystävänä.
kouluajoista, ja myös ihmisistä jotka tuntuvat ystäviltä aina kun heitä tapaa, jotain 10 vuoden välein.
Mutta minulla on vain yksi ystävä joka ei ole nuoruusajan kuvitelma.
Ihmisellä ei voi, koskaan, olla kuin yksi ystävä.
"Ystävä", sanaa viljellään aina väärin.
Miesten kesken ei soitella kuin joka toinen päivä, ehkä joka kolmas.
"No, moi! Miten menee?"
"Joo, ei ihmeitä"
"Ei tässä mitään erikoista, kuhan soitin"
"Kiva soitellaan".
"Joo, moi!"
Siinä se.
Mökillä ei sitäkään, grillataan ja tsiikaillaan Järvelle.
Enemmän oli juttua kun Kersamme olivat pieniä, ja oli pakko vähän suunnitella, luovia naistemme hölmöilyjen ohi.
Ja nyt ovat lapset ja naiset tyytyväisiä.
Ja niin mekin, ei tarvitse enää pölistä turhia.
Ai niin, naiset eivät tulleet enää mökille vuosiin.
Ja nytkin kaveri saa mennä, usein, itse, hänellä kun sellainen painolasti vielä on.
Minä olen enää, vähäpuheinen, uusiopoikamies.
Siis, vähäpuheinen, miesten keskellä.
ystävä... ystävän määritelmät sotkevat ajatuksen.
"aktiivinen" ystävä saattaa olla eri asia.
montako sinulla on?
Minulla on vain yksi.
neljä hyvää ystävää, jotka olen tuntenut yli 30 vuotta eli vanhoja luokkakavereita kaikki. Tavataan nykyisin ehkä pari kertaa vuodessa. Heihin voin luottaa kaikissa asioissa. Paras ystäväni on kuitenkin siskoni, jonka kanssa olen yhteydessä ainakin kerran viikossa. Nämä ystävyyssuhteet tulevat kestämään koko elämäni, tiedän sen.
sellainen ystävätär, joka on elämäni suht ensim-
mäisistä vuosistani lähtien ollut elämässäni
enemmän tai vähemmän mukana.
Käytiin yhdessä koulua sitten, kun hänkin vuoden
minun jälkeeni sen aloitti. Vuodet vieri, me
muutettiin perheeni kanssa kauemmaksi, ja
aikuistuimme. Menimme tahoillamme naimisiin,
mutta yhteys säilyi silti, vaikkakin harvemmin
olimme enää yhteydessä toisiimme.
Jossain vaiheessa hän sitten erosi, mutta
muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen otti yhteyt-
tä taas. Nyt soitellaan ja tekstaillaan, mutta
välimatkaa on välillämme satoja kilometrejä. Eli
tapailut on jääneet harvoiksi.
Kuitenkin ystävyys on siis kestänyt yli 50 vuot-
ta, minusta se on upeaa.
Hänelle en puhu ihan kaikkea elämästäni, mutta
on minulla kaksi sellaista 100%:n luotettavaa
ystävää vielä jäljellä, joille voin purkaa sydä-
meni ja sieluni tuntoja. Pari sellaista olen me-
nettänyt tässä lähiaikoina, joita kumpaakin on
ikävä.
lapsuudesta ja kouluajoilta asti säilyneet, mutta en ymmärrä tuota omien asioiden levittelyä toisten ihmisten kiusaksi. Puhua voi, mutta fiksu miettii silti kymmenen kertaa mitä puhuu ennen kuin päättää kuitenkin vaieta. Niissä asioissa joissa olen katsonut tarvitsevani ystävieni apua olen sitä aina myös saanut. Luotan siihen edelleenkin.
paljon on porukkaa ympärillä, "ystäviä".
Mutta kukaan ei ole sanonut sanaakaan antamisesta.
Kaikki minun vanhat, hyvät kaverini ovat vaihtaneet hiippakuntaa.
Ensimmäinen jo yli 30-vuotta sitten.
Viimeinen tänä vuonna.
Varhaisnuoruudesta lähtien pidimme yhtä.
Elämäntilanteet ja -tapamme eriytyivät mutta toveruus ei heikentynyt.
Kaverini, tätä viimeistä lukuun ottamatta, valitsivat lyhyellä tähtäyksellä helpomman ja rattoisamman elämäntavan.
Se kostautui. Kenellä nopeammin, kenellä hitaammin.
Tällä hetkellä ainoa, hyvä, luotettava kaveri on vaimoni.
"Hädässä ystävä tutaan".
Siis kun jollakin on hätä, hän valitsee minut ystäväkseen ja pyytää apua. Sitten minä annan apua korvauksetta. Sen jälkeen tämä joku ei apuani tarvitse ja haistattaa minulla p_skat.
Tällaisia ne minun "ystäväni" ovat aina olleet.
Minulla ei siis ole ystäviä, koska en ylläkuvatunlaisia ystäviksi lue.
Minä en pyydä muilta mitään etten itse samaan syyllistyisi edes vahingossa. Teen itse minkä voin ja mitä en voi, saa mennä päin h-vettiä. Ja usen meneekin...
muutettiin useasti. Niiltä ajoilta ei jäänyt ystäviä tähän päivään. 2 hyvää ystävää löytyy. Molemmat n.25vuoden takaa. Tavataan epäsäännöllisesti mutta ystävyys on. Yhtä työkaveria kutsuisin ystäväksi. soitellaan ja viestitellään usein.Vanha tätini 84v asuu tässä samassa kerrostalossa ja ystävyytemme on vahvaa ja tasavertaista. Siis ikäero ei meinaa mitään.
ystävää.
Kaksi heistä on kulkenut ystävänä opiskeluajoilta asti.
Toiset kaksi löysin kun jätin kaupungin ja muutin maalle.
Jokaiseen luotan täysin.
voi aina luottaa.
Eiköhän selviä ketkä olivat niitä tosi ystäviä kun saatetaan viimeiseen lepoon?