uskaltautuisitko

ja soittotaidon uudelleen virittäminen mutta ei enää mielelläänlastenhoitajaksi tällä iällä, kiitos.

Minun ei edes tarvitse pohtia uskaltaisinko. Se on edessä joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. On muuten jokaisella tavalla tai toisella. Tarkemmin ajatellen.
Kyllä noita sinunkin tarjoamiasi vaihtoehtoja voi harkita. Mikä ettei?

(teoriassa).

Tahtoisin muttaa jonnekin ulkomaille asumaan..

Tai voisin perustaa esimm orpokodin kodittomilla lapsille..

uskaltaisin. Eri asia sitten haluaisinko. Yhden kielen voisin oppia lisää ja mitään en enää tee vapaaehtoisesti. Paitsi jos huvittaa.

tekeväni vielä pari kertaa tämän elämäni aikana. Noita luettelemiasi pienempiä muutoksia voi sitten tulla vastaan vielä enemmän.

Jos nyt jotain haahuilet, pane toimeksi. Aikaa rajallinen määrä.

Itseä ei enää kovin kiinnosta, tullut enempi aika tasaantua. Opiskelemaan tässä joutuu koko ikänsä ja firmaankin pitäisi panostaa, mutta ne on kevyitä juttuja.

Ei harmita ne asiat(typeryydetkään), mitä on tullut tehtyä, vaan ne mitä jostain syystä joskus on jäänyt tekemättä.

=DW=

Olen joutunut kahdesti suuren muutoksen jo tekemään.
Ensin muutin maalle ja jätin taakseni entisen elämäni kaupungissa.
Toisen kerran kaikki muuttui kun jäin yksin.

Odotan nyt kolmatta täyskäännöstä,
sillä jos ulkomailla asuvat lapseni tarvitsevat luotettavaa lastenhoitajaa,
niin pakkaan ja muutan heidän lähelleen heti.
Olenkin jo vihjaillut...
Pakko sitä silloin olisi siihen uuteen kieleenkin syventyä, ja kulttuuri se vasta kiinnostaisikin.