Olen ensi vuonna 20 vuotta täyttävä miehenalku ja seurustellut kaksi ja puoli vuotta. Välillä asia ahdistaa aivan suunnattomasti. Olen nuoruutta elävä ihminen, haluanko "hukata" sen näin? Kaverini kanssa olemme tätä miettineet, hänkin on saman ikäinen ja seurustellut kolme vuotta. Aikamme iskeä naisiin jotka parhaassa vaiheessa ovat juuri nyt on loppumassa. Seurustelussa on paljon asioita jota sinkku ei voi kun haaveilla. En väitä, etteikö seurustelu olisi hyvä asia. Seikkailua ja "elämää" vaan kaipaa jostain syystä koko ajan enemmän ja enemmän.
Seurustelu on antanut minulle paljon voimaa ja energiaa, sellaista tasapainoa elämään. Tasapainoa jota kaipaan ja jota ilman en pystyisi elämään. En tiedä olenko sellainen ihminen joka tykkäisi "elää" juuri niin kuin ikäiseni sinkut elävät. Alkaisinko sitten kaipaamaan sitä seurusteluaikaa. Jostain syystä kaipaan kuitenkin seikkailua koko ajan. Mitä tämä on?
Seurustelu on antanut minulle paljon voimaa ja energiaa, sellaista tasapainoa elämään. Tasapainoa jota kaipaan ja jota ilman en pystyisi elämään. En tiedä olenko sellainen ihminen joka tykkäisi "elää" juuri niin kuin ikäiseni sinkut elävät. Alkaisinko sitten kaipaamaan sitä seurusteluaikaa. Jostain syystä kaipaan kuitenkin seikkailua koko ajan. Mitä tämä on?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Taidat olla vähän tyhmä? Sulla on aikaa "seikkailla" vaikka loppuelämäsi. Nuoruus on tyhmintä aikaa elämässä... kaikki on niin auki. Mitä viisaampi, sen paremmin hoituu asiat.
Olet oikeassa siinä, että nuoruudessa on vielä kaikki auki. Ei vielä ehkä tiedä, mitä työtä sitä haluaisi myöhemmässä elämässä tehdä. Tähän ikään mennessä (19) on kuitenkin suurimmalla osalla jo toisen asteen koulutus suoritettuna. Osa menee työelämään, osa jatkaa opiskeluja. Mutta silti sitä on vielä nuori. Toki myöhemmässä elämässä on aikaa seikkailla, mutta onko kiva huomata olevansa 40v ja haikailla 18 vuotiaiden perään? Silloin se ei enää ole mahdollista, nyt se on. Kuulostaa aika karulta, mutta pelkään vain sitä että jossakin myöhemmässä elämänä vaiheessa kaduttaa kun on seurustellut koko nuoruuden.
Onhan minulla nuoruutta vielä jäljellä monia vuosia, mutta teinivuodet ovat jo takana päin. Haluaisin nyt naispuolisten vastauksia, mitä he ajattelevat nuoruudesta. Seurustelevien ja sinkkujen mielipiteitä olisi erittäin kiva saada :)
Noh, kirjoitan oman näkökulmani ja tilanteeni. Melkein peilikuva tuosta sun tilanteestas.
Kohta 20 vuotta täynnä, ja päivääkään en ole seurustellut. Jossain kohtaa tuli kyllä sellainen tunne, että nyt se suhde, edes jonkinlainen, on pakko saada. Tuli koluttua netti, baarit ja yökerhot läpi epätoivoisesti. Ja hauskaakin tuli pidettyä siinä samalla :D.
Nyt kuitenkin tuokin innostus on tippunut. Ei jaksa lähteä baareihin hillumaan ja etsimään, koska sieltä harvoin tarttuu käteen mitään kestävää. Välillä tuntuu, että parempi näin. Ehtiihän sitä vielä seurustelemaan :).
Haluatko heittää elämästäsi tosiaan ehkä sen ainoan naisen ketä sinua tulee ikinä rakastamaan? Mikäs siinä, heivaa muija ulos ja lähde baariin, mutta muista ostaa kortsuja. Saat ehkä useampaakin naista, mutta et tosiaan mitään kestävää. Ehkä jopa ihanan-takertuja-tyypin, josta et ikinä pääse eroon. Silloin voit tuntea pienen tykytyksen sydämessäsi: missä on se minun luotettava, rakastava, iloinen, menevä naiseni jonka kanssa vietin nuoruuteni parhaimmat ja huonoimmat hetket, joka tuki minua ja rakasti minua - kuten oma äiti rakasti?
Miehet ovat idiootteja. Sinä olet siitä parhaimpia esimerkkejä. Tee kuten käskin ja löydät itsesi kolmenkymmenen vuoden päästä likaisena, vanhana ja yksinäisenä partanaamaisena miehenä - ja kyllä, ilman mitään perhettä.
Pane mahdollisimman montaa muijaa nuorena, ja elä yksin vanhana. Onnea, olet juuri voittanut surkeimman elämän mitä arvata saattaa! Oma on päätöksesi, mutta muistathan, että elät kauemmin vanhana kuin nuorena. Haluatko tosiaan elää sen vanhuuden yksin?
Niimpä.