...mutta silti väitän, ettei kampuksella (välttämättä) kajahda - tai sitten se on pelkästään positiivista! :)
1. vuosi yliopistolla:
kuherrusvuosi, sade ropisee syksyllä kotoisasti luentosaliin, ei vielä tottumusta esim. kerrata muistiinpanoja ne kerran kirjoitettuaan, pieni väsymyspiikki keväällä (ärtyisyyttä)
2. vuosi yliopistolla:
tuntee työntäneensä itsensä ikuisuusprojekti-nimiseen mankeliin, huokailee miten paljon on vielä jäljellä, oppinut hallitsemaan väsymystä
3. vuosi yliopistolla:
ensimmäiset "haikeat" fiilikset, tajuaa että tämä aika ei koskaan palaa, kandiksi valmistuminen ja jatkon suunnittelu konkretisoituvat
duunia tehty koko ajan 3-4 päivää viikossa, yksi asunto myyty, koiran ottaminen on jäänyt vielä haaveeksi, kun kaikkea ei ehdi... mutta tässähän tämä; "kiirettä pitää mutta ihan jees"
sitä harmittelen, ettei löydy (netti)yhteisöä aikuisille korkeakouluissa opiskeleville, meitähän on vain muutamia per koulutusala?!
sitä miettii kuitenkin ihan erilaisia kysymyksiä kuin nuoret: toimeentuloa, kun on tottunut tulemaan toimeen omillaan; jaksamista; suhdetta perheeseen ja läheisiin; opiskelun hyötyjä; ajan riittämistä
sen olen huomannut, että kampuksella ei auta valittaa liioista duuneista, joista sentään saa tuloja; toisaalta töissä ei voi monellekaan kertoa muusta kuin "iloisesta opiskelusta", ei esim. väsymyksestä! terv. mimmi 34 v.
1. vuosi yliopistolla:
kuherrusvuosi, sade ropisee syksyllä kotoisasti luentosaliin, ei vielä tottumusta esim. kerrata muistiinpanoja ne kerran kirjoitettuaan, pieni väsymyspiikki keväällä (ärtyisyyttä)
2. vuosi yliopistolla:
tuntee työntäneensä itsensä ikuisuusprojekti-nimiseen mankeliin, huokailee miten paljon on vielä jäljellä, oppinut hallitsemaan väsymystä
3. vuosi yliopistolla:
ensimmäiset "haikeat" fiilikset, tajuaa että tämä aika ei koskaan palaa, kandiksi valmistuminen ja jatkon suunnittelu konkretisoituvat
duunia tehty koko ajan 3-4 päivää viikossa, yksi asunto myyty, koiran ottaminen on jäänyt vielä haaveeksi, kun kaikkea ei ehdi... mutta tässähän tämä; "kiirettä pitää mutta ihan jees"
sitä harmittelen, ettei löydy (netti)yhteisöä aikuisille korkeakouluissa opiskeleville, meitähän on vain muutamia per koulutusala?!
sitä miettii kuitenkin ihan erilaisia kysymyksiä kuin nuoret: toimeentuloa, kun on tottunut tulemaan toimeen omillaan; jaksamista; suhdetta perheeseen ja läheisiin; opiskelun hyötyjä; ajan riittämistä
sen olen huomannut, että kampuksella ei auta valittaa liioista duuneista, joista sentään saa tuloja; toisaalta töissä ei voi monellekaan kertoa muusta kuin "iloisesta opiskelusta", ei esim. väsymyksestä! terv. mimmi 34 v.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joo, meni 1 kuukausi kun olin jo lopen uupunut ja vasta HAIN töitä. Kova flunssa tuli diagnoosiks, vaik olisin halunnu uupumuksen papereihin.
Täytyy varmaan ite perustaa se aikuisopiskelijoitten yhdistys (meitäkin on tosin erilaisia).